Tänään YK:n kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä, kun Hesari ja muu valtamedia hehkuttaa Suomen median hohdokasta sananvapaustilannetta, lienee paikallaan lämmittää noin 1,5 vuoden takainen blogikirjoitukseni ”Agendamiehet ovat johtaneet Hesarin journalismin ja talouden tuhoon”. Siinä käsittelin perusteellisesti Hesarin manipuloivaa ja sensuroivaa journalistista linjaa.

Nyt voimme todeta, että tuolloin esittämäni hurskas toivomus ei ole toteutunut: ”Poispotkitun Nato-fundamentalistin Mikael Pentikäisen jälkeen Hesarilla on mahdollisuus suuntautua valheellisen maailmankuvan tietoisesta välittämisestä terveen journalismin tielle, yksisilmäisestä manipulaatiosta monipuolisen objektiivisen tiedon välittämiseen.”

Tuolloin kritisoimani Syyrian uutisvälityksen tilalle on noussut Ukraina, jonka suhteen toimitaan täsmälleen samalla tavalla kuin taannoin Syyriankin. Minkäänlaista lehdistön oppimisprosessia ei ole havaittavissa.

Sananvapauden päivän kunniaksi Helsingin Sanomat sensuroi Facebook-sivuiltaan mm. Rauni Salmisen oikaisupyynnön ja kriittisen kommentin lehden toimittajan Unto Hämäläinen kirjoitukseen toukokuun 2015 Kuukausiliitteessä.

Hämäläinen kirjoittaa artikkelissaan:

”Venäjä hyökkäsi kesällä 2008 Georgiaan. Se tuli kaikille — myös Suomen valtiojohdolle — täytenä yllätyksenä. Suomi oli täysin valmistautumaton reagoimaan Venäjän voimankäyttöön.”

Hämäläisen ei olisi tarvinnut mennä Yleä kauemmas saadakseen selville, kuka hyökkäsi kesällä 2008 ketäkin vastaan. Yle kirjoitti 26.4.2013:

”Sota alkoi, kun Georgian armeija hyökkäsi Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tskhinvaliin. Hyökkäyksessä kuoli siviilien lisäksi venäläisiä rauhanturvaajia.”

Asia todetaan yksiselitteisesti EU:n tutkimusryhmän ”Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia” raportin osassa I:

”Avoimet vihollisuudet alkoivat Georgian laajamittaisella sotilaallisella operaatiolla Tskhinvalin kaupunkia ja sitä ympäröiviä alueita vastaan elokuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä. Operaatiot alkoivat Georgian massiivisella tykistöhyökkäyksellä.” (s. 19)

Mutta HS välittää kuvan, että Venäjä aloitti sodan, ja sensuroi oikaisupyynnön sekä sitä tukeneen Vastavalkean toimittaja Vesa Raiskilan kommentin.

Aihetta sanan- ja lehdistönvapauden ylenpalttiseen juhlintaan ei Suomessa todellakaan ole.

 

*  *  *  *  *

Agendamiehet ovat johtaneet Hesarin journalismin ja talouden tuhoon

Hesaria ovat johtaneet pitkään fundamentalistiset Nato–EU-agendamiehet, mikä on merkinnyt sekä journalismin että talouden syöksykierrettä. Poispotkitun Nato-fundamentalistin Mikael Pentikäisen jälkeen Hesarilla on mahdollisuus suuntautua valheellisen maailmankuvan tietoisesta välittämisestä terveen journalismin tielle, yksisilmäisestä manipulaatiosta monipuolisen objektiivisen tiedon välittämiseen.

Se, kykeneekö Hesari tähän, jää nähtäväksi. Ekahaastattelussaan vt. päätoimittajaksi nostettu Riikka Venäläinen vannoi periaatteellisen journalismin nimeen. Omistajakunnan ja hallituksen koostumusta katsellen ennakoin, ettei ainakaan Venäläisestä tule seuraavaa päätoimittajaa.

Tämä aiemmin kirjoittamani ennakointi myös toteutui, eli syyskuun alussa uudeksi vastaavaksi päätoimittajaksi nimitettiin Kaius Niemi. Edeltäjänsä Mikael Pentikäisen avajaishaastattelusta poiketen Niemi ei ensi töikseen vannonut jatkavansa Suomen Nato-jäsenyyden ajamista.

Mitä tämä taas merkitsee, jää myös nähtäväksi.

”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” (Journalistin ohjeet, kohta 8)

Hesarin manipuloiva, tendenssimäinen ja indoktrinoiva toimitustyö suuntautuu monellakin tapaa tätä journalismin ”perustuslakia” vastaan.

Ensinnäkin, välitettävät uutisaiheet valitaan median agendan mukaisesti; agendaa tukevat julkaistaan, sitä heikentävät sensuroidaan tai ”vaimennetaan”. Totuus jää toissijaiseksi.

Toiseksi, omat toimitukselliset työt suunnataan agendan mukaisesti tukemaan asetettuja tavoitteita.

Kolmanneksi, uutisista käytävää nettikeskustelua manipuloidaan suosimalla agendaa tukevia arvioita ja sensuroimalla kriittisiä. Nettikeskusteluissa esiinpäästetty ”kansalaismielipide” on manipuloitu.

Tällainen hyvin hallitsevassa asemassa oleva median agenda tuottaa siis kansalaisille valheellista maailmankuvaa. Tämä puolestaan vahingoittaa vakavasti demokraattisia prosesseja kansalaisten ollessa kykenemättömiä totuudenmukaiseen tilannearvioon perustuvaan päätöksentekoon.

Valtamedian vuosikymmenten natotus on tuhonnut suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun. Minulle on edelleenkin täysi mysteeri, miten joku kahdeksan päätoimittajan klikki voi esimerkiksi päättää ajaa yksisilmäisesti ja poikkeavat käsitykset sensuroiden kansan valtaenemmistön mielipiteen vastaista agendaa eli Suomen Nato-jäsenyyttä.

Se on demokratian halveksimista jos mikä.

Julkisen sanan neuvosto pelkkä huono vitsi

Miten JSN on valvonut tätä median agendatouhuilua ja meneillään olevaa vahvaa natottamista? Ei mitenkään.

Kun itse tein kantelun JSN:lle Uusi Suomi -verkkomedian päätoimittajan Markku Huuskon mielestäni epäasiallisesta kohtelustani, JSN ilmoitti asian olevan päätoimittajan suvereenin vallankäytön aluetta. JSN ei ottanut kanteluani edes tutkittavakseen.

Tämähän on toki selvää jo siitäkin syystä, että JSN:n johdossa on Risto Uimonen, joka taannoin toimiessaan sanomalehti Kalevan päätoimittajana oli yksi näistä kahdeksasta natottajapäätoimittajasta. Uimonenhan sai sitten kenkää Kalevan päätoimittajan postistaan onnistuttuaan pilaamaan täydellisesti toimituksen työilmapiirin.

”Journalistien itsesääntely” ei yllä journalistien itsensä suorittamaan manipulaatioon ja sensuuriin. Suomessa tarvittaisiin kipeästi sananvapauden osalta tarkentavaa lainsäädäntöä (pelkkä perustuslain lausuma ei riitä), jossa sananvapauden loukkaukset myös kriminalisoitaisiin.

Journalistit ylläpitävät mielellään käsitystä, että sananvapaus kuuluu vain journalisteille, vaikka perustuslaki takaa sen kaikille kansalaisille. Journalisteista itsestään on tullut vakava este kansalaisten sananvapauden toteutumiselle.

”Journalistin tehtävä on tuhota totuus; valehdella suoraan päin kasvoja; vääristää; kieroilla; kiehnätä Mammonan (Ison Rahan) jaloissa, ja myydä maansa leipänsä saadakseen. … Me olemme kulissien takana olevien rikkaiden miesten työkaluja ja vasalleja. Me olemme narunukkeja: he vetelevät naruista ja me tanssimme. Meidän kykymme, meidän mahdollisuutemme ja meidän elämämme ovat kaikki toisten miesten omaisuutta. Me olemme intellektuelleja huoria.”

– John Swinton, The New York Times -lehden entinen henkilöstöpäällikkö.

Suomen median ulkomaantoimittajien joukossa Hesarin Kari Huhta on ”intellektuelleista huorista” räkäisin; intellektualismista hänen yhteydessään ei voi oikeastaan edes puhua.

Tapaus Syyria – esimerkki rikollisen yksipuolisesta uutisvälityksestä

Syyrian konflikti muodostaa erittäin havainnollisen esimerkin länsimedian rappeutuneesta journalistisesta moraalista. Siinä media on asettautunut tahdottomiksi kaiuttimiksi USA:n ja CIA:n orkestroimalle sotapropagandalle.

USA:n maailmanherruusprojektin alistettavien valtioiden vallanvaihto-ohjelma toimii seuraavasti:

1) Tunnistetaan oppositio, koulutetaan, organisoidaan ja aseistetaan se kansannousuun.

2) Demonisoidaan valtionpäämies länsimedian aktiivisella tuella.

3) Tarvittaessa suoritetaan ulkoa käsin aseellinen interventio.

Medialle varattua demonisoijan ja yksipuolisen tilannekuvauksen roolia on Suomessa toteuttanut Hesari ja muu valtamedia kiitettävällä tarmolla.

Hesarin sotapropaganda ja al-Assadin demonisointi toimii kolmella tasolla:

1) Räyhätasolla sitä tekee nimimerkki Tavallinen maisteri murhaajadiktaattori-nimittelyineen.

2) Oman toimittamisen tasolla sitä tekee mm. Kari Huhta hyvin asenteellisine artikkeleineen.

3) Uutisvälityksen tasolla se näkyy käytettyjen uutisputkien (CIA-taustaisena) yksipuolisuutena ja mm. kapinallisten julmuuksien sensurointina.

Eli ei kaikki sotapropaganda ole ”tuu hakeen voita leipäs päälle”-tyyppistä, vaan se voi olla hyvinkin hienostunutta ja hienojakeista. Sanalla sanoen manipuloivaa.

Tässä on koko länsimedian tragedia tiivistettynä; se luo kansalaisille valheellista maailmankuvaa välittämällä Syyrian tilanteista yksipuolista uutisaineistoa CIA:n ohjeistamalla tavalla.

Ja tämä sama pätee kaikkiinkin kriisipesäkkeisiin, joissa USA:lla on sormensa pelissä.

Journalistien vai kansalaisten sananvapaus – kansalaismediasta tulevaisuuden valtamedia?

Mikael Pentikäisen aikana Hesaria johdettiin ja valvottiin varkaan moraalilla Antti Herlinin toimiessa hallituksen puheenjohtajana.

Wikipedia kertoo sen näin peitellysti: ”Harald lähetti poikansa Heikki H. Herlinin Otiksen tehtaille New Yorkiin tutkimaan amerikkalaisyhtiön toimintatapoja, seurauksella, että Kone alkoi valmistaa hissejä itse.”

Kone Oyj:n nousu alkoi siis yhden Herlinin suorittamalla mallivarkaudella, nykytermein teollisuusvakoilulla.

Moraalikäsittein Hesarissa siis herliniläinen varkaan moraali valvoi päätoimittajan ”moraalia”. Talouskäsittein ilmaisten suuryritykset kontrolloivat yhä selkeämmin valtamedian uutisvälitystä. Hesarin tapauksessa siis kirjaimellisestikin hallitusohjaksissa ollen.

Eli kun journalistit pyrkivät monopolisoimaan sananvapauden vain itselleen kuuluvaksi ja rahaeliitti puolestaan ottaa journalistien journalismin tiukkaan kontrolliinsa, olemmekin aivan kohta tilanteessa, jossa sananvapautta ei ole olemassakaan. Jäljelle jää vain rahaeliitin totalitaristinen kontrolli sananvapaudenkin alueella.

Muulla alueellahan tämä totalitarismi on jo elävää arkea, kukkeimpana esimerkkinään NSA:n suorittama globaali teleurkinta.

Kun journalistien sananvapaus on yhä tiiviimmin rahaeliitin kontrollissa, ovat vaihtoehtomediat nousseet kansalaisten sananvapauden kanaviksi ja äänitorviksi. Kansalaismedia on tulevaisuuden valtamedia. Se tulee operoimaan sosiaalisen median yhä laajenevassa kentässä.

Läpinäkyvä ja tarkistettavissa oleva vertaistieto korvaa ylhäältä syötetyn manipuloivan ja sensuroivan tiedonvälityksen tuottaman tiedon. Myös lähdekritiikki nousee omaan arvoonsa, kun lähteistö on kaiken kansan tarkistettavissa ja esim. uutistapahtumat tuhansien kansalaisten kommentoitavissa omien reaalihavaintojensa pohjalta.


Tauno O. Mehtälä on Vastavalkean päätoimittaja. Hänen blogikirjoituksensa julkaistiin alun perin Verkkomediassa.
Artikkelikuva on julkaistu alun perin osoitteessa http://www.victorianweb.org/art/parks/highgate/7.html
Kuvien käyttö ei-kaupalliseen, valistukselliseen käyttöön on sallittu.

3 KOMMENTTIA

  1. LOHDULLISINTA ON JUURI SE ETTÄ NÄMÄ VALEHTELEVAT TOTUUDENMURHAAJAT NÄILLÄ TEOILLA AINA TUHOAVAT ITSE ITSENSÄ…

    PSYKOPAATTILUONTOISET PASKANTOIMITTAJAT EIVÄT YMMÄRRÄ SITÄ ETTÄ VALEHTELU KOSTAUTUU TÄNÄ PÄIVÄNÄ MONINKERTAISESTI VERRATTUNA 20 VUOTTA SITTEN INTERNETIN MYÖTÄ.

    SILLOIN KUIN MAKSAVA ASIAKAS HUOMAA SEN ETTÄ HÄN ON SUOMEN PASKAMEDIASSA MAKSANUT PELKISTÄ VALHEISTA…NIIN HÄN LOPETTAAKIN TILAUKSENSA…JA ALKAA HAKEA NE UUTISENSA VAIHTOEHTOMEDIOISTA….ELIKÄ NETISTÄ…ILMAISEKSI….JA VIE SAMALLA NE MAINOSRAHATKIN MUKANAANSA….

    JOTEN TE VALEHTELEVAT SUOMEN PASKAMEDIAN HUORAT….10 VUOTTA ETEENPÄIN NIIN SE NYT KASVAVA NETTISUKUPOLVI TULEE NÄYTTÄMÄÄN TEILLE PERSETTÄÄN….LOPULLISESTI….

    MITEN SE VALEHTELEVA LEIPÄREIKÄ JA HUORAAVA PERSREIKÄ SITTEN ASETETAAN….KUN TÄMÄ MAA JA TALOUS ON LOPULLISESTI TUHOTTU TEIDÄN VALHEITTENNE TAKIA…..JA TEIDÄNKIN SILLOIN YLIYLISUURET ELÄKKEET TULLAAN VIEMÄÄN NIITTEN €UR0V€LKOJ€N MAKSAMISEEN….

  2. Erkkolaisuus oli silloin, kun Aatos otti yhtiön johtoonsa jotakin, kuin perheen sisäistä touhua. Ei ollut suurta henkilökuntamäärää. Johtajia, apulaisjohtajia, tai uutisjohtajia ei tunnettu. Joulujuhlatkin pidettiin, kuten perheen sisällä aina 1960- luvulle saakka. Erottajanmäki oli HS ja siihen eivät maailman tuulet ottaneet kovin. Pidettiin välimatkaa Kekkoseen, siedettiin SKDLää ja oltiin vanhan suojeluskuntaväen kanssa jotenkin väleissä. Muutosta alkoi tapahtua 1968 eduskuntavaalien jälkeen. Oli kirkolta kokeileva yritys ottaa HS käsiaseekseen radikalismia, vasemmistolaisuutta ja maailman muutoksia opiskelijamaalimaan vastaan. Se epäonnistui, mutta Uusi Suomi otti sen ampumisen nimiinsä.
    Keijo Kylävaara oli viimeinen Erkon päätoimittaja. Tarkoittaa sitä ajatusmaailmaa, jossa Aatos kulki puolijuutalaisena, joka piti myös tavallaan goijimien asiaakin omanaan. He olivat lehden tilaajia 99, 9 % ja heiltä tulivat ilmoitustuottokin. Kylävaaran jälkeen alkoi se hullutus vastaavien päätoimittajien ja kuten he sanoivat muiden päätoimittajien välillä. Virkkusta, Meriläistä ja Sorvalia voisi pitää jotenkin aatoksen kokeilulaboratorion ihmisinä. Keijo Kulhalla aika meni ylioppilaslautakunnassa, joten Heikki Tikkanen sai hosua, mitä hosui.
    Sitten Aatoskselta loppuivat vuodet. Kehään työnnettiin uskonnollisten hihuliliikkeiden miestä, joita treenattiin samaan aikaan EK:hon, YLE:en, politiikkaan ja salaseuramiesten kanssa asemiin liike-elämäämme. Muistakaa, että he ovat vieläkin politiikan ja yritysjohtajien kärjessä lestoina, helluntai- ja muine järjestöineen Herlinien kanssa. HS alkoi olla sitä, mitä se on nyt. HS peukaloi WSOY:n rammaksi. Toisaalta on se keski-ikäisten naismaisterien hegemonia siellä hyvin voimakas muutenkin. HS oli painotalona niin suuri, että kaikki Suomen päivälehdet ja paikallislehdet olisi järkevällä suunnittelulla voitu painaa heidän koneillaan. Ketoset Turussa pitivät omansa ja muutkin välttivät joutumasta HS:n varaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here