HALLITUSTA MUODOSTAVA keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilä esitti äskettäin muille eduskuntapuolueille 15 kysymystä puolueiden näkemysten kartoittamiseksi.
Toivevalikoima on perinteinen: tuottavuuden, innovaatioiden ja työllisyyden lisääminen, talouskasvun palauttaminen, vientiylijäämän ja kilpailukyvyn kasvattaminen ja taloustilanteen tasapainottaminen leikkaamalla julkista sektoria.
Vastauksia kysymyksiin voi mietiskellä kuka tahansa, kunhan tietää edes muutaman seikan. Talouden tilanne kertoo, että poliitikot eivät ainakaan tavallista tallaajaa viisaampia ole.
Kilpailukyvyn kasvattaminen ja innovaatiot
Innovaatioita mainostaa pelastajaksi yksi jos toinenkin. Kuitenkin Suomi oli maailman neljänneksi innovatiivisin maa globaalin innovaatioindeksin listauksissa vuonna 2014. World Economic Forumin (WEF) kilpailukykyarvioissa Suomi on neljänneksi kilpailukykyisin maa.
Kilpailukyvyn parantamisella tarkoitetaan yleensä palkkojen alentamista, jolloin ostovoimaa siirtyy alatasolta ylätasole kokonaisostovoiman heiketessä.
Tuottavuuskin on Suomessa kasvanut 1990-luvulta noin vuoteen 2013 asti. Samaan aikaan palkkojen osuus kansantulosta on laskenut — vaikka väestö on kasvanut. Tuottavuus kasvaa markkinoita nopeammin, siinä missä ostovoimaisia asiakkaita ei tuotannolle ole.
Palkkojen alennus työtunteja lisäämällä
Maailman varallisuus jakautuu erittäin epätasaisesti. Toisin sanoen suurella enemmistöllä ei ole kysyntää ylläpitävää ostovoimaa. Rikkain prosentti omistaa 48 prosenttia maailman varallisuudesta, kun taas 80 prosenttia ihmisistä omistaa maailma varalliuudesta 5,5 prosenttia. Mistä kaivattu kasvu on ajateltu ottaa, ja kenelle kasvu menee, jos tavoitteena on nostaa tuottavuutta alentamalla palkkoja? Palkkojen alennus toteutuu, mikäli ehdotus työtuntien lisäämisestä samalla palkalla ajetaan läpi.
Joka neljäs suomalainen on jo työuupunut. Millaiset kustannukset koituvat työtuntien lisäämisestä, kenellä lisäkustannukset aiotaan maksattaa?
The Economist on julkaissut artikkelin työtuntien kasvattamisen ja tuottavuuden suhteesta: jo toisesta maailmansodasta asti on tiedetty lyhyemmän työajan parantavan tuottavuutta ja pidennetyn työajan heikentävän sitä. Lisäarvoa ei synny. Artikkeli ei erikseen pohdi palkanalennuksen vaikutuksia motivaatioon, mutta tuskin se on tarpeenkaan.
Palkanalennusten kokonaisvaikutukset ovat nähtävissä esimerkiksi Kreikassa, jossa minimipalkkaa laskettiin Troikan ”suosituksesta” 700 eurosta 500 euroon. Elinkustannukset eivät luonnollisesti laskeneet. Nuori ja koulutettu väki muuttaa maasta. Sama ilmiö on nähtävissä Latviassa, Irlannissa, Virossa, Portugalissa, Espanjassa ja monessa muussa maassa.
Palkanalennuksilla on vaikutusta myös syntyvyyteen. Kun nuori ei palkallaan pysty elättämään edes itseään, hän ei voi myöskään suunnitella perheen perustamista. Paikkaammeko tulevaisuudessa maahanmuuttajien tuonnilla palkka-alen takia laskenutta syntyvyyttä? Mitkä ovat kansantalouden kokonaiskustannukset palkka-alen seurauksista siinä tapauksessa?
Yhdysvallat, jossa julkisen sektorin yksityistäminen on viety hyvin pitkälle, on rankattu Save The Children -järjestön raportissa kehittyneiden maiden karmeimmaksi paikaksi olla äiti. Lapsikuolleisuus Yhdysvalloissa on korkeampi kuin missään muussa kehittyneessä maassa, kun taas maat, joissa on julkinen terveydenhuolto, ovat pärjänneet vertailussa parhaimmin.
Raportointimania
Työtehon kasvattamisesta jaksetaan jaarittaa. Yksi työtehon laskemisen syy lienevät työntekijöille sälytetyt uudet seurantatyöt: on täytettävä itse ajankäyttöarviointikaavakkeita, matkakulukorvaushakemuksia, tehokkuusseurantaväliraportteja, itsearviointilomakkeita ja muuta — kaikki varsinaisen leipätyön ohella.
Julkisen sektorin leikkaukset
Julkisen sektorin menot ovat pysytelleet 1990-luvulta asti jokseenkin samoissa lukemissa. Julkisen sektorin palkkojenkin suhteen asia on niin, että Suomi on Euroopan harvoja maita, joissa palkkataso julkisella sektorilla on alempi kuin yksityisellä sektorilla. Suomen julkinen sektori on Euroopan tehokkain.
Julkisen sektorin leikkausvaihtoehdoiksi jäävät siis lähinnä leikkaukset sosiaaliturvaan, opintotukiin, lapsilisiin, eläkkeisiin ja vastaavaan sekä palvelujen yksityistäminen. Lisääntyykö tuottavuus, syntyykö talouskasvua yksityistämällä julkisesta sektorista mahdollisimman paljon — jolloin suurin osa tuotosta menee rikkaimmalle yhdelle prosentille ja 80 prosentin ostovoima puolestaan hupenee entisestään?
Useimmissa maissa palveluelinkeinojen tilastot ovat kasvaneet puhtaan keinotekoisesti.
Yritykset ovat yhtiöittäneet omat palveluyksikkönsä ja siirtyneet ostamaan samat palvelut alihankintana samoilta ihmisiltä, jotka aiemmin tekivät työn palkkatyönä. Samat työsuoritukset ovat siirtyneet eri tilastonimikkeen alle.
Samalla palkka-, terveydenhuolto- ja eläkekulut siirtyvät alihankintayrittäjille. Tällä kulujensiirrolla taas on taipumus vähentää alihankintayrittäjien ostovoimaa. Uusia työpaikkoja ei synny.
Työelämän joustavoittaminen ja nollatuntisopimukset
Työelämän joustavoittamisella tarkoitetaan työntekijän aseman huonontamista, ja sitä on perusteltu sillä, että saataisiin uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Se mitä on saatu, ovat erilaiset urakka-, hantti-, tilapäis- ja osa-aikatyöt. Työttömyystilastot kaunistuvat, mutta talouslukemat eivät kohene.
Nollatuntisopimuksilla yrittäjäriskiä siirretään työntekijälle. Pahimmillaan se tarkoittaa, ettei työntekijälle makseta mitään varalla olosta. Työntekijä menettää elämänsä hallinnan, koska hän ei kykene suunnittelemaan ajankäyttöään eikä talouttaan.
Joustavoittaminen ei auta myöskään luomaan uusia työpaikkoja robotiikan hävittämien tilalle. Siivoojien työpaikoista arvioidaan häviävän viidenneksen siivousrobottien myötä.
Verotus
Suomessa ansiotuloihin kohdistuu vetotus, joka kuuluu maailman ankarimpiin. Erilaisten kulutus-, arvonlisä- ja tasaverojen kautta siirretään isot summat ostovoimaa verottajalle. Toisaalta taas pääoma-, yritys- ja varallisuusverotuksen keskiarvo on muita EU-maita alemmalla tasolla, laskeskelee Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela.
Paikallisesti toimivat, yleensä isommille yrityksille alihankintaa suorittavat yritykset maksavat kuitenkin edellä mainittuja erilaisia kulutus-, arvonlisä- ja tasaveroja, jotka ne joutuvat siirtämään liiketoimintakustannuksiinsa.
Tilastokeskuksen ja valtioneuvoston yhteisistä Findikaattoritilastoista näkee, että Suomen vienti on supistunut (tuonti on supistunut noin puolet vähemmän) myös EU-maihin. Yksityinen kulutus on laskenut, ja Suomi on kolmatta vuotta taantumassa.
”Vartiaisen korjaussarjan” katastrofaalisen dynaamisia vaikutuksia odotellessa ensimmäinen kysymys vastattavaksi onkin: Mihin on ostovoima kadonnut?
Pääasialliset lähteet:
- Yle, Ulkomaat | Oxfam (19.1.2015). Rikkain prosentti omistaa pian puolet kaikesta omaisuudesta.
http://yle.fi/uutiset/oxfam_rikkain_prosentti_omistaa_pian_puolet_kaikesta_omaisuudesta/7744816 - Taloussanomat | Talouselämä (14.5.2011). Robotit vievät siivoojien työpaikat.
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2011/05/14/talouselama-robotit-vievat-siivoojien-tyopaikat/20116873/12 - The Economist (9.12.2014). Proof that you should get a life.
http://www.economist.com/blogs/freeexchange/2014/12/working-hours - Sajari, Petri | Helsingin Sanomat (3.9.2014). Suomen kilpailukyky on maailman huippuluokkaa.
http://www.hs.fi/talous/a1409633226672 - Virtanen, Sofia | Tekniikka&Talous (18.7.2014). Suomi on maailman neljänneksi innovatiivisin maa. http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/suomi+on+maailman+neljanneksi+innovatiivisin+maa++ruotsille+kuitenkin+havisimme+tassakin/a998615
- Liekari, Tuuli | Yle, Kotimaa (2.6.2014). Työuupumus joka neljännen vaiva.
http://yle.fi/uutiset/tyouupumus_joka_neljannen_vaiva__tata_kerrotaan_vitsina_lapsille_2010-luvun_tyoelamasta/7272841 - Söyring, Riikka | IPU (2014). Rakenteellinen alijäämä on satuilua.
http://ipu.fi/rakenteellinen-alijaama-satuilua/ - Findikaattori: Tavaroitten tuonti ja vienti kuukausittain 2002–2015.
http://www.findikaattori.fi/fi/80 - Findikaattori: Teollisuustuotannon volyymi-indeksi (TOL 2008) 1995–2015.
http://www.findikaattori.fi/fi/48 - Findikaattori: Bruttokansantuotteen volyymin muutos neljänneksittäin 1991–2014. http://www.findikaattori.fi/fi/3
- Söyring, Riikka | Vastavalkea (5.4.2015). Julkinen sektori.
http://vastavalkea.fi/2015/04/05/289/ - Similä, Anna | Valtiotyönantaja (2013). Totuuksia palkkauksesta Suomen julkisella sektorilla. http://www.valtiotyonantaja.fi/lehti/fi/arkisto/4_2013/artikkelit/Totuuksia_palkkauksesta_Suomen_julkisella_sektorilla/index.jsp
- Save The Children | State of the World´s mothers 2015.
http://www.savethechildren.org/site/c.8rKLIXMGIpI4E/b.8585863/k.9F31/State_of_the_Worlds_Mothers.htm?msource=weolpstww514#download-the-report - Ojapelto, Ari | Vastavalkea (7.4.2015). Tuottavuuden kasvu ja länsimaiden perikato.
http://vastavalkea.fi/2015/04/07/tuottavuuden-kasvu-ja-lansimaiden-perikato/ - Söyring, Riikka | Verkkomedia (7.3.2015). Euroopan talouskasvu alkoi hidastua jo 1970-luvulla. http://verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=13051
- Hurri, Jan | Taloussanomat (28.3.2010). Kuka onkaan ylivelkaisten priimus?
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2010/03/28/kuka-onkaan-ylivelkaisten-priimus/20104449/12 - Stenroos, Maria; Juutilainen, Ville | Yle, Talous (5.5.2015). EU-komissio: Suomen talous putoamassa Euroopan vauhdista.
http://yle.fi/uutiset/eu-komissio_suomen_talous_putoamassa_euroopan_vauhdista/7973192?ref=leiki-uu - Savela, Olli | Tieto&Trendit -blogi (4.5.2015). Pääomaverojen osuus Suomessa EU-keskiarvoa pienempi. http://tietotrenditblogi.stat.fi/paaomaverojen-osuus-on-suomessa-eu-keskiarvoa-pienempi/
- Mitchell, Billy | economicoutlook.net (21.4.2015). Finland — more austerity is not the answer.
http://bilbo.economicoutlook.net/blog/?p=30697 - Uschanov, Tommi | Helsingin Sanomat (11.8.2011). Talouden yllättävä mallimaa.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1376105969278?jako=288f0109df7ae03e1a99ab49d3a42067 - Maurice, Eric | EuObserver (5.5.2015). EU set for economic growth, but Greece to suffer downturn. https://euobserver.com/economic/128583
- Yle Ulkolinja (2013). Troikan kylmä kyyti.
http://areena.yle.fi/1-2699201 - Hämis-tuubi: Jykä Kreikassa
https://www.youtube.com/watch?v=Izm8mZ26E7o
Muuan henkilö lähestyi minua s-postitse tästä artikkelista. Hän kommentoi nimimerkillä Pubi seuraavasti:
”Tuo työajan lisäämisen tavoite, joka on EK:n papereissa on puhtaasti strateginen ja tarkoittaa, että sillä pyritään nimenomaan alentamaan työtunnin hintaa, kuten kirjoitit. Elinkeinoelämän talousasiantuntijat tuntevat kyllä niin työtehoa kuin työn tuottavuutta koskevat tutkimukset, jotka selkeästi osoittavat, että työajan lyhentäminen lisää sekä tehoa että tuottavuutta yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kontekstissa.
Lisäksi tästä kuviosta yleensä unohtuu, että koko työn ja tuotannon rakenne on muutoksessa. Kehittyvä automatisaatio, robotiikka ja digitalisaatio tulee koko ajan enemmän korvaamaan ihmistyötä. Jos käy niin kuin oxfordilaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että länsimaissa automatisaatio, robotiikka ja digitalisaatio johtaa siihen, että vuonna 2030 työttömyys Yhdysvalloissa (ja paperin mukaan myös Euroopassa) nousee jopa 30:een prosenttiin niin silloin nykyinen puhe työajan lisäämisestä on jo lähtökohtaisesti jälkijättöistä, ja nyt pitäisi keskustella nimenomaan siitä, miten ihmistyöstä, josta ovat syntynyt tuloveroa, irtautuvat tuotannot osallistuvat hyvinvoinnin ylläpitoon.
Suurin uhka on, että globaalit suuret toimijat, joiden pääkonttorit ovat veroparatiiseissa eivät osallistu kansallisten verojen maksuun; ja jopa Obama on nyt huolestunut tästä. Banaanivaltioita, noita United Fruit Companyn vasalleja on ollut jo useampi sata vuotta, ja on nähtävissä, että kehitys jatkuu, kun sille annetaan lailliseksi muotoiltu mahdollisuus: TTIP-sopimus, jossa sijoittajan riskit minimoidaan sijoittajansuojalla, jossa yksityinen, ulkopuolinen, subjektiivinen ja täysin korruptiolle altis taho voi tuomaroida ja rankaista itsenäisen valtion poliittista päätöksentekoa.”
Liitteenä oli kolme linkkiä
1) Pekka Vehviläinen: Tuottavin työviikko on ainoastaan 20-30 tuntia työtä! http://pvehvila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174178-tuottavin-tyoviikko-on-ainoastaan-20-30-tuntia-tyota
2) Carl Benedikt Frey Michael A. Osborne: The Future of Employment: How susceptible are jobs to computerisation? http://www.futuretech.ox.ac.uk/sites/futuretech.ox.ac.uk/files/The_Future_of_Employment_OMS_Working_Paper_1.pdf
3) Yle: Lähes puolet työpaikoista on vaarassa kadota http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845
Erittäin hyvä talouskeskustelu Ylellä: ”Suomen tulo- ja varallisuuserot | Mikä maksaa?”
”1960-luvun puolesta välistä 1990-luvun alkuun talouden tuloksia jaettiin Suomessa aiempaa tasaisemmin. Mutta vuosien 1995 ja 2005 välisenä aikana Suomen tuloerojen kasvu oli OECD-maiden nopeinta. Nykyisin rikkain prosentti suomalaisista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta. Miten tähän on tultu ja mitä tästä seuraa?”
Keskustelijoina taloustieteen professori Matti Tuomala ja tilastokeskuksen erikoistutkija Veli-Matti Törmälehto http://areena.yle.fi/1-2708181?autoplay=true
Suosittelen.
Söyring on oikeassa (ja ollut jo kauan aikaa). Niinhän se on, että Sipilän taloustuntemus on sillä samalla kuin Suomen kansalaistenkin: erittäin heikolla, ja sillä mitä globalistit väittävät talouspolitiikaksi. Siitä on tyystin jätetty unholaan se, kuinka raha ja velka syntyvät talouteen, ja kuinka raha taloudesta katoaa. Muutaman vuoden vanha video YouTubessa sen karvaasti kertoikin, että Suomen poliitikkojen kärkinimet eivät kysymykseen rahan synnystä osanneet antaa vastausta!
Jos julkista taloutta aiotaan supistaa 10 miljardilla eurolla, se tarkoittaa että Suomen taloudesta katoaa 10 miljardia euroa. Nämä rahat valtio nimittäin käytettäisi velkojen maksuun, joista Taloussanomien Jan Hurrin mukaan omistaa ulkomaiset pankit noin 90%. Eli lähettäisimme 9 miljardia euroa rahaa ulkomaisille pankeille, se raha ei enää Suomen talouteen sitten palaa (eikä se kyllä palaa minnekkään muuallekkaan, koska pankille takaisin maksettu raha katoaa olemasta, aivan samoin kuin raha luotiin silloin kuin lainakin luotiin.)
Muinoin hallituksemme olivat hiukan viisaampia: silloin laman aikaan elvytettiin, eli otettiin pankeista LISÄÄ rahaa Suomen talouteen. Ei mene tavallisen kaduntallajaan kaaliin, että verorahoja ei polteta eikä niitä jätetä valtion aarreholviin, vaan ne palaavat takaisin talouteen, palkkoina, tukina ja valtion suorittamina ostoina. Sen sijaan ne rahat joita ”säästetään” eli ei käytetä, tai maksetaan pois velkoja, ne nimenomaan katoavat taloudesta. Tämä menee yli hilseen suomlaisilta, myös Suomen johtavilta poliitikoilta, jotka aina haluaisivat säästää. Säästäminen pelastaa vain yhden kotitalouden mittasuhteessa: jos kaikki säästävät, se hävittää rahan taloudesta, päinvastoin kuin elvyttäminen, joka lisää rahaa talouteen.
Taloussanomien Jan Hurri on muuten yksi niistä harvoista, joka ymmärtää mistä raha ja velka tulevat, ja on myös sen uskaltanut useasti sanoa. Tänäänkin luin Taloussanomia, ja muutama fiksu kommentoija ymmärsi olla Hurrin kanssa Suomen talouden mahdollisesta sukeltamisesta samaa mieltä, jos julkista taloutta leikataan. Näköjään suurin osa on näitä sipilöitä, jotka olivat eri mieltä. Olen pahoillani, mutta kyllä Hurri oli taas oikeassa, ja se kommentoijien enemmistö ei taloutta ymmärrä. Ja kuten Hurri artikkelissaan kertoo, jopa IMF on viime aikoina tullut samoille linjoille Hurrin kanssa: julkisen sektorin leikkaaminen on myrkkyä talouskasvulle.
Tietysti, rahan jatkuvasta lainaamisesta seuraa, että joudumme maksamaan ulkomaisille pankeille lainoista korkoja, joka on hyvin ikävä juttu. Mutta vielä pahempi juttu olisi maksaa paljon lainaa pois, koska silloin menetämme yleensä vielä suuremman määrän rahaa. Vuodesta 1990 Suomen valtio (siis pelkkä julkinen valtio, ei yritykset eikä kotitaloudet) on IPU:n johtajan Antti Pesosen mukaan maksanut noin 70 miljardia lainojen korkoa pankeille. Tottakai se on valtava summa rahaa, ja olisi Suomen valtion budjetille tosi hienoa, jos lainojen korkoja ei tarvitsisi maksella. Mutta siltikin, se on tapahtunut siis 25 vuoden aikana. Ja vaikka leikkaisimme nyt taloudestamme sen Sipilän haluamatr 10 miljardia tulevien hallitusten aikana, joudumme siltiin maksamaan myös noita korkoja. Suomen velka kun on noin 97 miljardia euroa, siitä jos seuraavan parin-kolmen hallituksen aikana 10 miljardia leikataan, ei se paljoa tunnu.
Paras ratkaisu Suomelle olisi tietysti valtion oma pankki, jolloin valtio voisi luoda itse rahansa, eikä sen tarvitsisi lainata rahaa pankeilta. Miksi rahan luontioikeus on annettu pankeille, ja otettu pois valtioilta? Siinä kysymys, jota poliitikkomme eivät kysy, tai uskalla kysyä. IPU taitaa olla ainoa puolue, jonka poliitikot uskaltavat suoraan nostaa tämän kissan pöydälle: muut pelkäävät rahanlainaajia liikaa. Sillä rahanlainaajat, ovat maailman mahtavin voima. Ainakin niin kauan, kun valtiot, yritykset ja ihmiset lainaavat heiltä rahansa.