Julkisen sanan neuvosto (JSN) käytti 20.5.2015 antamassaan langettavassa päätöksessä ensimmäisen kerran niin sanottua vakavaa huomautusta, jonka sai Radio Rock. Vakava huomautus voidaan antaa törkeästä rikkomuksesta tai piittaamattomuudesta.
Radio Rock sai vakavan huomautuksen 29. tammikuuta 2015 lähetetystä ohjelmasta, jossa käsiteltiin vauvan kuolemaa hinkuyskään. Juontaja moitti hinkuyskään kuolleen vauvan vanhempia siitä, että he eivät olleet rokottaneet lastaan, ja moitteet perustuivat kaiken lisäksi vääriin tietoihin.
”Kanava levitti virheellisiä tietoja, vaikka sen olisi ollut helppo tarkistaa, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Lisäksi Radio Rock laiminlöi Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimuksen”, JSN kertoo.
Seuraavana päivänä eli 21.5. neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen päätti, että aiemmin jättämääni kantelua ei oteta käsittelyyn. Kanteluni koski toimittaja Unto Hämäläisen seuraavia huomioita Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen 5/2015 artikkelissa ”Uhka jota ei ole”:
”Venäjä hyökkäsi kesällä 2008 Georgiaan. Se tuli kaikille — myös Suomen valtiojohdolle — täytenä yllätyksenä. Suomi oli täysin valmistautumaton reagoimaan Venäjän voimankäyttöön.”
Todellisuudessa EU:n sodasta julkaisema raportti toteaa Georgian aloittaneen sodan ja siten hyökkäyksellään syyllistyneen sotarikokseen. Tai Ylen vuoden 2013 artikkelia ”Viiden päivän turha sota” lainaten: ”Sota alkoi, kun Georgian armeija hyökkäsi Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tskhinvaliin. Hyökkäyksessä kuoli siviilien lisäksi venäläisiä rauhanturvaajia.”
Uimonen toteaa karsintapäätöksessään ”HS ei väittänyt Venäjän aloittaneen sodan eikä olisi voinutkaan sanoa niin, koska sota alkoi EU:n laatiman selvityksen mukaan Georgian hyökkäyksellä Etelä-Ossetiaan. Kyse ei siis ole olennaisesta asiavirheestä, joka olisi pitänyt korjata”. (oma korostukseni)
Unto Hämäläinen ja Helsingin Sanomat ovat ajan hengen mukaisesti ja JSN:n hiljaisella hyväksynnällä kirjoittamassa lähihistoriaa uusiksi luomalla ja levittämällä Alexander Stubbin ja Carl Haglundin tavoin kuvaa, että Venäjä oli ainoa Georgian sodassa hyökännyt osapuoli, vaikka Georgia sentään hyökkäyksellään aloitti koko sodan.
Tässä Journalistin ohjeiden kohta 8, ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”, saa kylmää kyytiä.
Nämä yksittäiset poiminnat kuvaavat hyvin JSN:n yleislinjaa: se panostaa enemmän yksityisyyden suojan vahtimiseen kuin totuudenmukaisen tilannekuvan välittämiseen kansainvälisesti tai muutoin merkittävistä tapahtumista.
JSN sallii manipuloinnin ja sensuroinnin
Aiemmatkin kantelut, joissa on kiinnitetty huomiota median harjoittamaan manipulointiin ja sensurointiin, ovat kokeneet pääsääntöisesti saman kohtelun. Niitä ei Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Uimonen ole edes ottanut neuvoston käsittelyyn, vaan karsinut ne.
Viime aikojen mediailmiönä on noussut esille propagandan voimakas lisääntyminen erityisesti valtamediassa. Valtiollinen Yle käynnisti syksyllä Venäjän trolli -jahdin, jossa pyritään informaatiosodan keinoin (mm. leimaamisella ja vääristelyllä) torjumaan ns. länsimaiden tai Ukrainan toimia kritisoivat näkemykset suomalaisessa keskustelussa. Tällä viikolla julkaistussa tutkimusraportissaan Ylen Kioski käytti asiantuntijana mm. anonyyminä pysyttelevien henkilöiden muodostamaa Verkkomeediota, jonka huumoriin kuuluvat Keskustapuoluetta stalinistiseksi leimaavat julisteet.
Tällainen Ylen toiminta on itsessään luonteeltaan totalitaristista mielipiteenmuokkausta, jossa ”epäsopivien” käsitysten esittäjät leimataan trolleiksi (ja pahimmillaan stalinisteiksi).
Vaaralliseksi ilmiön tekee mm. se, että valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila on antanut monellakin tavalla selkeän tukensa tälle toiminnalle. Mantila tulikin entisessä tehtävässään sanomalehti Kalevan päätoimittajana tunnetuksi Risto Uimosen kenkiin vaivatta solahtaneena aktiivinatottajana.
Näin valtamedian toimesta tapahtuvan kansalaisten manipuloinnin voidaan sanoa olevan valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen toimi siis aiemmin sanomalehti Kalevan päätoimittajana, jolloin hänet opittiin tuntemaan yhtenä ns. kahdeksasta natottajapäätoimittajasta. Nämä päätoimittajat yhtäältä suosivat Nato-myönteistä uutisointia ja artikkelituotantoa ja toisaalta sensuroivat Nato-kriittisiä kirjoituksia medioistaan.
Sellaista toimintalinjaa edustavana ja entisenä valtamedian vaikuttajana Uimonen on jäävi osallistumaan minkäänlaiseen sananvapauden arviointiin ja käsittelyyn.
Uimoselle ja koko JSN:lle sananvapaus on median päätoimittajien vapautta toimia mielensä mukaan mediassaan. Perustuslain sananvapauskäsite koskee kuitenkin kaikkia kansalaisia. Käytännössä journalistikunta — ja siis viime kädessä päätoimittajat — ovat suurin este kansalaisten sananvapauden toteutumiselle.
Valtamedia välittää kansalaisille valheellista maailmankuvaa
Julkisen sanan neuvosto median itsesääntelyelimenä siis lähinnä vahtii kansalaisten yksityisyyden suojaa, muttei ole kiinnostunut medioiden välittämän uutis- ja artikkelimateriaalin totuudenmukaisuudesta.
Kun ottaa huomioon suomalaisen median toiminnan läntisen valtavirtamedian etäiskaiuttimina, voi todeta vallitsevien journalististen näkökulmien erityisesti kansainvälisten kriisipesäkkeiden osalta tulevan varsin kaukaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Näkökulmat ovat vähintäänkin yksipuolisia ja heijastelevat vahvasti Yhdysvaltain ja ”lännen” intressejä.
Suomalaisten medioiden kyky — ja varmaan halukin — omintakeiseen tutkivaan journalismiin on kaiken aikaa lähestynyt olematonta. Tämä iskee nauloja valtamedian totuudenmukaisen uutisvälityksen arkkuun. Siitä on enää hyvin vähän jäljellä.
Tarvitaan perustuslakituomioistuin ja sille sananvapausjaosto
Julkisen sanan neuvoston merkitys sananvapauden ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen puolustajana on siis häviävän pieni.
Ylipäätään Suomen erittäinkin hyvän perustuslain säännökset kansalaisoikeuksista ja -vapauksista jäävät kuolleeksi kirjaimeksi, kun niiden toteutumisen osalta puuttuu liki tyystin laillisuusvalvonta. Tällaisen rakentuminenhan edellyttäisi perustuslakituomioistuimen perustamista Suomeenkin monien sivistysvaltioiden tapaan.
Sananvapauskysymyksiä ratkomaan tarvitaan perustuslakituomioistuimeen sananvapausjaosto. Samalla on syytä tarkentaa sananvapauden käyttäjien — ja eritoten median — rikosoikeudellista vastuuta. Pelkkä päätoimittajarikkomus ei riitä kattamaan koko sananvapausrikosten aluetta.
Aivan ensimmäiseksi on purettava valtiotahon sananvapautta rajoittamaan pyrkivä, totalitarismia lähentelevä käytäntö. Tämähän edellyttää ensisijaisesti Ylen toiminnan palauttamista normaalin länsimaisen uutisvälityksen linjoille, nykyisen trollimelskaamisen ja infosotimisen sijasta. Myös valtioneuvoston viestintäjohtajan toimintaan on syytä puuttua. Eihän Suomen valtio sentään liene julistanut informaatiosotaa Venäjälle?
Valtioneuvoston totuuskomission tehtävien tausta sopinee tähän:
https://www.congress.gov/bill/113th-congress/house-resolution/758/text
H.Res.758 – Strongly condemning the actions of the Russian Federation
(21) calls on the United States Department of State to identify positions at key diplomatic posts in Europe to evaluate the political, economic, and cultural influence of Russia and Russian state-sponsored media and to coordinate with host governments on appropriate responses;
JP, taidat olla täsmälleen oikeassa. Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila on varmasti otollisella mielellä vastaanottamassa ohjeita USA:n suurlähetystöltä, kuinka hanskata tätä Venäjän federaation uhkaa. – En tiedä, riittääkö Juha Sipilällä osaamista ja/tai kanttia saattaa valtioneuvoston kanslian viestintä asialliselle pohjalle? Mantilan tuntien mikään muu ei tehoa kuin potkut. Ne voi toki hoitaa siistiksikin, kuten eliittiympyröissä tapana on.
Täyttä asiaa tämä artikkeli on. Suomen media on jokseenkin kokonaan usan ja natottajien peukalon alla. Yle ja hesari on nykyisin pahimmat.
Suomalaiset kun on pääosin melko kielitaidottomia eikä juurikaan lue kansainvälistä mediaa, niin helppohan tätä kansakuntaa on usan ja natottajien petkuttaa. Jo aikaa sitten hesari ja ylekin joutui koukkuun, suomalaisella medialla ei ole resursseja luoda uutisiaan itse ja niin alkoivat ottaa vastaan usan valtamedian propagandaa ja suoranaisia tehtailtuja valeita, ja jos et suostu niitä julkaisemaan niin ne suuret mediatalot tietenkin uhkailevat, etteivät anna sitten enää mitään… Ja mistä ne uutiset sitten tehtäisiin?
Kiitos Mehtälälle tästä valaisevasta kirjoituksesta. Median ja vallanpitäjien avioliitto on käynyt jo aiemminkin selväksi, mutta tämä Syyrian ja Ukrainan kriisien propaganda on läväyttänyt sen päin kasvoja kuin märän tiskirätin: sitä ei voi olla huomaamatta. Kun media tukee valtiota, valtio pitää huolta että media saa jatkaa siinä roolissaan esteettä ja ilman vaihtoehtoisen median uhkaa. Tämän avioliiton jälkeläinen ei ole kansanvalta, vaan mielenhallinnalla höpläytetty typerä lammas. Kansanvaltaan nimittäin kuuluu, että media paljastaa vallanpitäjien konnankoukut kansalle.
Tämä ei pääty hyvin Suomen kansalle. Meitä viedään kuin pässiä narussa, jollei kansa opi etsimään muutakin informaatiota, kuin sitä propagandaa jota sille syötetään. Jos ei kansanvaltaa puollusta, sitä ei ansaitse, ja sen varmasti menettää.
”Jos kansakunta odottaa voivansa olla vapaa ja tietämätön, se odottaa sellaista mitä koskaan ei ole ollut eikä tule olemaan.” – Thomas Jefferson
JSN 22.2.2017: Samanaikainen kuuleminen on mahdollistettava aidosti
Julkisen sanan neuvosto antoi samanaikaiseen kuulemiseen liittyvistä kanteluista Ylelle vapauttavan ratkaisun äänestyspäätöksellä ja Suomen Kuvalehdelle langettavan ratkaisun.
Neuvosto muistuttaa tiedotusvälineitä, että toimitusten on harkittava, aiotaanko jutussa esittää tietoja, jotka asettavat henkilön tai tahon erittäin kielteiseen julkisuuteen, ja arvioitava, onko kyseessä samanaikainen kuuleminen.
Julkisen sanan neuvosto JSN antoi keskiviikkona 22.2. pidetyssä kokouksessaan kaksi ensimmäistä päätöstä niin sanottuun Terrafame-vyyhtiin liittyvistä kantelukokonaisuuksista.
Molemmat ratkaisut liittyvät Journalistin ohjeiden kohtaan 21, joka käsittelee samanaikaista kuulemista. Ratkaisuissa otetaan kantaa siihen, onko erittäin kielteisten julkisuuden kohteeksi joutuneita henkilöitä kuultu asianmukaisesti.
Neuvosto antoi Yleisradiolle vapauttavan päätöksen 25.11.2016 ilmestyneestä verkkouutisesta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta”. Ratkaisu oli äänestyspäätös, joka syntyi luvuin 11–1, lisäksi yksi neuvoston jäsen äänesti tyhjää.
Neuvosto antoi Suomen Kuvalehdelle langettavan päätöksen 30.11.2016 julkaistua verkkojutusta ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”.
JO 21 on ensisijainen suhteessa JO 22:een
Kanteluissa pyydettiin neuvostoa myös arvioimaan Journalistin ohjeiden 21 ja 22 keskinäistä suhdetta.
JO 21 mukaan erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneelle tulee antaa mahdollisuus esittää näkemyksensä samassa yhteydessä. JO 22:ssa kuitenkin todetaan, että ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta voi olla tarpeen kuulla jälkeen päin.
Kantelussa myös kysyttiin, onko verkkojulkaisemiseen kuuluva nopeuden vaatimus niin painava seikka, että sen perusteella voidaan sivuuttaa samanaikaisen kuulemisen periaate.
Neuvosto painotti molemmissa ratkaisuissaan, että JO 21 on ensisijainen suhteessa JO 22:een, eli tiedotusvälineiden on ensisijaisesti pyrittävä kuulemaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvaa henkilöä tai tahoa jo alkuperäisessä jutussa. Jälkeen päin kuuleminen riittää vasta, jos samanaikainen kuuleminen ei ole ollut mahdollista. Kielteisen julkisuuden kohteille ei kuitenkaan pidä antaa mahdollisuutta tarkoituksella viivyttää tiedonvälitystä vaikeuttamalla samanaikaista kuulemista.
Julkisen sanan neuvosto ratkaisee tapauksia kokonaisharkinnan perusteella, eikä se määrittele esimerkiksi yleisiä aikarajoja sille, kuinka kauan haastateltavia tulisi tavoitella. Neuvosto kuitenkin korostaa, että jos kyse on samanaikaisesta kuulemisesta, tiedotusvälineen tulee aidosti pyrkiä mahdollistamaan se ennen jutun julkaisemista.
Toimituksen on arvioitava samanaikaisen kuulemisen velvoite
Aiemmissa ratkaisuissaan neuvosto on usein todennut, että kielteiseen julkisuuteen joutuneen kuuleminen jälkeen päin on ollut riittävää.
Neuvoston mukaan tämä ratkaisukäytäntö soveltuu huonosti digiaikaan, jossa samanaikainen kuuleminen voi jäädä suorittamatta puhtaasti pelkän kiireen ja uutiskilpailun vuoksi. Verkkojulkaisuissa samanaikaisen kuulemisen merkitys korostuu, koska jatkojutut ja omat kannanotot eivät välttämättä saavuta alkuperäisen jutun lukeneita.
Neuvoston mukaan samanaikaisen kuulemisen periaate edellyttää sitä, että tiedotusvälineet harkitsevat tarkasti, aiotaanko jutussa esittää tietoja, jotka asettavat henkilön tai tahon erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tiedotusvälineiden tulisi arvioida nykyistä tarkemmin, onko kyseessä samanaikainen kuuleminen vai tavanomainen haastattelu. Neuvosto ei edellytä, että tämä ilmoitetaan haastateltaville.
Ylen jutussa kyse ei ollut erittäin kielteisestä julkisuudesta
Ylen 25.11.2016 julkaistussa jutussa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. Pääministeriä ei ollut haastateltu juttuun.
Neuvosto totesi, että pääministeriin kohdistunut julkisuus oli kielteistä. Se ei kuitenkaan ollut erittäin kielteistä, koska uutisessa kerrottiin suhteellisen neutraalisti pääministerin sukulaisten liiketoimista ja tuotiin esiin näkökulmia, joiden mukaan pääministeri ei ole ollut tietoinen niistä. Lisäksi Ylen uutisen tiedot oli pääosin kerrottu jo aiemmin ja pääministerin tulee asemansa vuoksi kestää tavanomaista enemmän kriittistä julkisuutta.
Vaikka julkisuus olisi ollut erittäin kielteistä, Yleisradio olisi täyttänyt samanaikaisen kuulemisen velvoitteen, koska jutussa siteerattiin pääministerin toiselle tiedotusvälineelle antamaa kommenttia aiheesta. Ylen ei ollut välttämätöntä odottaa pääministerin kommenttia ennen jutun julkaisemista, koska kyse ei ollut samanaikaisesta kuulemisesta vaan tavanomaisesta haastattelusta. Lisäksi pääministerillä oli halutessaan mahdollisuus kommentoida Ylen jutussa esitettyjä väitteitä jälkeen päin ja Yle teki aiheesta jatkojuttuja, joissa se muun muassa siteerasi pääministerin näkemyksiä hänen blogitekstistään.
Neuvosto käsitteli asian poikkeuksellisesti ilman asianomistajan eli pääministerin suostumusta. JSN:n perussopimuksen 8. pykälän mukaan neuvosto voi erityisen painavasta syystä toimia näin. Tässä tapauksessa pääministeri oli eduskunnan kyselytunnilla 1.12.2016 todennut useita kertoja, että hänellä olisi ollut Journalistin ohjeiden kohdan 21 mukainen oikeus samanaikaiseen kuulemiseen kyseisessä jutussa. Koska Journalistin ohjeita voi tulkita ainoastaan Julkisen sanan neuvosto ja koska asialla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, neuvosto katsoi, että sillä oli painava syy ottaa asia käsittelyyn ilman asianomistajan suostumusta.
Yksi neuvoston jäsen äänesti langettavan päätöksen puolesta. Hänen mukaansa jutun kohteelle koitui erittäin kielteistä julkisuutta. Tämä olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista, jota ei aidosti yritetty.
Yksi neuvoston jäsen äänesti tyhjää. Hänen mukaansa neuvosto ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa ilman pääministerin suostumusta.
Yhteiskunnallinen merkitys ei ollut syy julkaista juttua yöllä
Suomen Kuvalehden 30.11.2016 yöllä julkaisemassa uutisessa esitettiin epäily, että Ylen johto eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläinen olisi hyllyttänyt juttuja pääministerin painostuksen takia. Lukijoille ei kerrottu, miksi jutussa ei ollut Jääskeläisen kommenttia.
Neuvoston mukaan Jääskeläinen joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mikä olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista, koska epäilyjä journalistisen päätösvallan luovuttamisesta voi pitää erittäin vakavina. Hänelle lähetettiin kommenttipyyntö sähköpostitse ja tekstiviestillä keskellä yötä alle tunti ennen jutun julkaisemista.
Neuvoston mukaan Yleisradioon kohdistuvien epäilyjen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia niistä uutisoiminen nopeasti oli perusteltua. Jutun julkaisemisella keskellä yötä ei kuitenkaan ollut sellaista yhteiskunnallista merkitystä, että se olisi antanut luvan samanaikaisen kuulemisen laiminlyömiseen.
Neuvosto katsoo, että kyseessä oli Ylen päätoimittajaan kohdistuva erittäin kielteinen julkisuus ja toimituskin tiedosti sen. Siitä huolimatta lehti laiminlöi hänen samanaikaisen kuulemisensa, vaikka se olisi ollut mahdollista jutun julkaisemista siirtämällä.
Neuvosto teki 22.2.2017 kokouksessaan poikkeuksellisesti vain kaksi päätöstä.
#
Terrafame-vyyhdin käsittely jatkuu
Neuvostolla on yhä käsittelyssä kaksi muuta niin sanottuun Terrafame-vyyhtiin liittyvää kantelukokonaisuutta.
Toinen niistä liittyy siihen, onko Yleisradion verkkosivuilla 25.11.2016 julkaistua juttua korjattu Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Toisen kantelukokonaisuuden perusteella neuvosto käsittelee sitä, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita tai onko Ylen johto rajoittanut toimittajien sananvapautta Terrafame-aiheen käsittelyssä.
Lisäksi JSN valmistelee lausumaa, joka ottaa kantaa siihen, onko pääministeri Juha Sipilä rajoittanut Ylen tai sen toimittajien sananvapautta.
Neuvosto kokoontuu seuraavan kerran keskiviikkona 22.3.2017.
Journalistin ohjeet toteavat kielteiseen julkisuuteen joutuneen kuulemisesta seuraavaa:
”21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.”
(lähde: http://www.jsn.fi/uutiset/samanaikainen-kuuleminen-on-mahdollistettava-aidosti/)