PUOLI VUOSISATAA kestäneen politiikan seurantani aikana en ole nähnyt sellaista vaaleilla valtaan nousseen puolueen suorittamaa nopeaa ja totaalista kannattajilleen antamiensa vaalilupausten pettämistä, jota perussuomalaisten hyväksyntä uudelle Kreikka-tukipaketille oli. Timo Soini esikuntineen teki tässä historiallisen pohjanoteerauksen kannattajilleen. Ja samalla koko Suomen kansalle.
Kolumnisti Olli Ainola julisti Iltalehdessä: ”Soini teki härskin vaalipetoksen”. Tästähän juuri on kyse.
Ainola toteaa: ”Kelpo katolisen tavoin peruspomo Timo Soini ripittäytyy plokissaan Kreikan kolmannesta tukipaketista ja kuin syntejään tunnustaen anelee anteeksiantoa.”
Eli kun on päästetty koko kreikkaripuli housuun, heittäydytään nöyräksi ja anellaan armoa. Vastaavan tapaista käytöstä havaitaan myös alkoholistien parissa.
Juha Sipilä vetää Timo Soinia toistuvasti kölin alitse
Kesäkuussa hallituksen alkutaipaleella koettiin pieni episodi, jonka vaikutus ei ehättänyt ulottua suurten kansanjoukkojen tietoisuuteen. Kenties Vastavalkean 3.6.2015 julkaiseman ja Timo Soinille tiedoksi saattaman artikkelin ”Varallisuus on Suomessa verottajan erityissuojeluksessa” innoittamana Soini väläytti Helsingin Sanomien haastattelussa 6.6.2015: ”Pääomaverotustakin voidaan katsoa.”
Vastavalkean artikkelissa tuotiin esiin pääomaverotuksen vinouma, joka on käytännössä johtanut Suomen varallisuuksien omistajat Kreikan laivanvarustajien asemaan; veroja ei tarvitse maksaa. Suomen varallisuusverotus on vuositasolla 5,5 miljardia euroa EU:n keskiarvoa kevyempi. Ja siinä keskiarvossa ovat mukana Kreikankin luvut.
Tämä verotuksen vinouma toimii toisellakin tavalla epäoikeudenmukaisesti; välillisiä veroja suomalaiset maksavat vastaavasti vuositasolla 3,3 miljardia euroa enemmän kuin EU-kansalaiset keskimäärin. Ja kuten tunnettua, välilliset verot kohdistuvat kipeimmin juuri pienituloisiin.
Tässä Soini tunsi ohikiitävän hetken tarvetta puolustaa suomalaisia vähäosaisia.
Pääministeri Juha Sipilä palautti Timo Soinin ruotuun Suomen Kuvalehden haastattelussa 16.6.2015. Tuomo Lappalaisen artikkelissa ”Totaalityrmäys Soinille: Sipilä kieltäytyy nostamasta pääomaveroa” pääministeri Sipilältä tuli Soinin ajatuksille todellakin täydellinen tyrmäys.
”Pääministerin mukaan hallitus kurittaa hyväosaisia jo tarpeeksi.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ei edelleenkään lämpene ajatukselle, että hyväosaiset vedettäisiin mukaan säästötalkoisiin pääomaveroa kiristämällä.”
Timo Soinin yksityisajattelu tuli näin kerralla kuitatuksi. Tämä oli samalla ensimmäinen kerta, kun pääministeri Sipilä veti Soinin näyttävästi kölin alitse. Kreikka-tukipaketin osalta sama toistui vielä näyttävämmin.
Vastavalkean artikkelissa ”Persut pääomapuolueiden aisankannattajiksi” kuvataan tarkemmin tätä mediavälitteistä pääomaverotusta koskevaa prosessia.
Tämä vähäosaisten kohtelu edustaa Timo Soinin ensimmäistä suurta vaalipetosta; vähäosaisiin vaalitaistelussaan vedonneella puolueella ei ole aikomustakaan toimia konkreettisesti vähäosaisten puolesta. Jo mukaanmeno syvälle hallituksen leikkauspolitiikkaan todistaa sen.
Pääomaverotuksen miljardien potentiaaliin kohdistuva, vaikka väliaikainenkin, verotus saisi tilanteen näyttämään ihan toiselta — hallituksen kiihkolla ajamaa yhteiskuntasopimusta myöten.
Juha Sipilä ja kaksi politiikan kuohilasta
Kokoomuksen puheenjohtaja ja ex-pääministeri Alexander Stubb aiheutti omalla Nato-vouhotuksellaan puolueelleen suuren vaalitappion, joka loi kepulle ja Sipilälle tilaisuuden vetää kokoomus nöyränä myötäjuoksijana mukaan uuteen hallitukseen.
Stubbista tehtiin Sipilän kuohilas; kepu pyrki eristämään Stubbin mahdollisimman tarkoin hallituksen ulkopoliittisesta vallankäytöstä. Kuten on nähty, tämä ei helposti onnistu. Jo valtiovarainministerin roolissaan Stubb on näyttävästi mukana johtamassa Suomea syvemmälle EU-integraatioon Kreikka-tukipaketteineen kaikkineen.
Valtiontalouden hoitokin on monella tavalla ulkopolitiikkaa. Jatkossa se tulee Kreikan ohella näkymään veronmaksajien miljardien suuntaamisessa konkurssikypsän Ukrainan ylläpitoon. Ja siten erityisesti Yhdysvaltain intressien ajamiseen.
Stubb tulee toimimaan EU:n liittovaltiokehityksen näkyvänä lipunheiluttajana, halusi Sipilä sitä tai ei.
Kepun toisen apupuolueen puheenjohtajan Timo Soinin saattamisessa kuohilaan asemaan on onnistuttu paremmin. Jo näillä parilla kölin alta vedolla Sipilä on osoittanut Soinille hänen paikkansa. Soinin asema perustuu lähes yksinomaan hallituskipeyteen; sellaista ”hallituskysymystä” ei kerta kaikkiaan tule, joka saisi Soinin johtamaan joukkonsa pois hallituksesta.
Sipilän hallitus on täynnä paradokseja. Kepu johtaa hallitusta, jossa sen kuohilaskumppanit raiskaavat mennen tullen Urho Kekkosen viitoittamaa ulkopoliittista linjaa. Suomi on alistettu EU:n ja USA:n vasallin asemaan. Lisäksi kepu toimii ydinkannattajajoukkonsa, maatalousyrittäjien, etujen vastaisesti jatkamalla Suomen maataloutta kurjistavaa Venäjä-pakotepolitiikkaa.
Tämä ei voi olla näkymättä ajan mittaan liikehdintänä kepunkin kentässä. Tätähän jo ilmeneekin, kuten voimistuvassa määrin myös perussuomalaisissa. Kokoomus näyttäisi ainoana saavan oman aidon peruslinjansa esille hallituksessa. Eli suurimman vaalitappion kärsinyt puolue heiluttaa tosiasiallista tahtipuikkoa. Paradoksien paradoksi.
Politiikka oikeistolaistuu ja äärioikeiston purskeet lisääntyvät
Maalla on siis puhdas oikeistohallitus, joka turvaa omistajien intressit ja leikkaa kaikkein vähävaraisimpien toimeentulosta valtiontalouden tarvitsemat tasapainottavat miljardit.
Edustaako Sipilän linja kepun jäsenten valtaosan ajattelua — todellista halua liikkua sisäpolitiikassa oikealle ja ulkopolitiikassa romuttaa Suomen perinteinen ulkopoliittinen linja? Alkion opit näyttävät joka tapauksessa jääneen kepun omien historioitsijoiden vaalittaviksi, siinä missä Erkki Tuomioja kirjoittaa uusiksi SDP:n ulkopoliittisia linjauksia.
Perussuomalaisilla on oma ”everstijunttansa”, joka edustaa puhtaan oikeistolaisia näkemyksiä ja kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Sen näkyvimpiä edustajia ovat puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho ja puolustusministeri Jussi Niinistö.
Nöyryyden näyttelemisen ohella persut käyvät toki vastahyökkäykseenkin. Uhriutumisen riitti luo perustan työmies Matti Putkosen käynnistämälle offensiiville mediaa vastaan, mediaa, joka syyttää Olli Immosta vihapuheesta.
Siinäkin heppoisa keppihevonen on poliisin ilmoitus, ettei se ota Immosen lausumaa tutkittavaksi. Se, ettei kirjoitus täytä rikoksen ”kiihotus kansanryhmää vastaan” tunnusmerkistöä (monikulttuurisuus ei ole kansanryhmä), ei merkitse sitä, ettei kyse olisi voinut olla vihapuheesta. Ja vihapuhe aktivoi vihaa — aina.
Olisi myös arvioitava, onko vihapuheen rangaistavuutta laajennettava koskemaan yleisemmin vihapuhetta, vaikka se ei kohdistuisikaan selkeästi määriteltävissä olevaa kansanryhmää vastaan. Samalla on kuitenkin oltava tarkkana, ettei käsitteen käyttöalaa laajenneta niin että sitä voidaan käyttää mielivaltaisesti tukahduttamaan toisinajattelua.
Suomen ja Ukrainan tilanteissa jännää samankaltaisuutta
Ukrainassa eletään vaihetta, jossa äärioikeistolaiset ainekset ja uusnatsit, jotka omien sanojensa mukaan surmaluodeillaan mahdollistivat valtiojohdon vaihdon helmikuussa 2014 Maidanilla, ovat tyytymättömiä tavoitteidensa etenemisen suhteen. He haluavat enemmän valtaa ja ovat jo järjestäneet väkivaltaisia välikohtauksia ja uhkaavat ”uudella Maidanilla”.
Samankaltainen ilmiö on havaittavissa suomalaisen äärioikeistonkin osalta. Rasistiseen ja jopa fasistiseen ajatteluun ja toimintaan suuntautuneet ääriaineksethan mahdollistivat perussuomalaisten nousun vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Nyt tämä halla-aholais-immoslainen siipi hakee itselleen vaikuttavampia valta-asemia, ja persujen ”everstijuntta” antaa sille hiljaisen tukensa. Tämä vallanhaun ja vaikuttamisen laajeneminen näkyy sitten tällaisina immosmaisina Facebook-purskeina, joista kannattajat saavat uutta innoitusta. Ja Timo Soinikin on tukevasti tämän porukan taskussa, sekä kiitollisuuden velan että valta-asemien tulevan säilyttämisen vuoksi.
Äärioikeiston järjestäytyminen etenee Suomessakin pikku hiljaa. Sen militaarisiipi purskehtii yhtä lailla. Merkillepantavaa on, että puolustusvoimien ylipäällikkö, presidentti Sauli Niinistö ei ole millään tavalla julkisuudessa puuttunut armeijan kantahenkilökunnankin ylipolitisoituneisiin puheenvuoroihin.
Suomessa ajatus aseiden astumisesta kuvaan on tietysti äkkiseltään outo ja kohtaa torjuntaa, mutta historiaa tuntevat osaavat varautua tällaiseenkin mahdollisuuteen.
Ja päivänselväähän on, että tämä äärioikeistolaisuuden esiinmarssi marssittaa julkisuuteen ajan henkeä hohkavia hovirunoilijoita, jotka eri medioissa (HS, Yle, Image jne) esittelevät hengentuotteitaan.
Löytyykö oikeistokehitykselle oppositiota?
Politiikkaa on paimennettu, ellei suorastaan piiskattu jo niin pitkään pois politiikasta, että aidon, kansanryhmien intresseistä lähtevien tavoitteiden artikuloinnin aikaa on vaikea synnyttää.
Tämä hallitus näyttäisi toistavan 1990-luvun laman hoidon virheet, joiden lopputuloksena köyhyysaste kaksinkertaistui eli köyhien määrä kaksinkertaistui siihen noin 700 000:een, jossa se edelleen on. Laman myötä lapsiköyhyys kolminkertaistui.
Nyt tahti näyttää täysin samalta lastenkin osalta. Uutena korostuneena piirteenä kuvaan astuu eläkeläisköyhyys, jota hallitus edistää voimatoimin. Köyhyystilastot kulkevat reilun vuoden jäljessä, joten tämän hallituksen aikaansaannosten osalta ensimmäinen mittaustulos on nähtävissä vasta vuonna 2020.
Edellisen laman hoidon tulokset näkyivät täysimittaisina vasta 12 vuoden kuluttua.
Juha Sipilästä ja hallituskumppaneistaan ei ole tilanteen pelastajaksi. Tarvitaan selkeää oppositiota, jonka perustehtävänä tulee olla köyhyyden poisto Suomesta. Keinovalikoimaa siihen löytyy perustulototeutuksia myöten. Viime kädessä kysymys on tässäkin — kulunutta mutta paikkansapitävää ilmaisua käyttääkseni — poliittisesta tahdosta.
Toinen perustehtävä onkin sitten palauttaa Suomi puolueettomuuspolitiikan linjoille ja luoda uudelleen toimivat ja kumpaakin osapuolta hyödyttävät suhteet naapuriimme Venäjään.
Lisäksi tarvitaan kansalaisten voimannäyttöä ”vaalien välilläkin”. Tästä ilahduttavana esimerkkinä on 22.8. Helsinkiin koottava suurmielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan.
Yli 600 lukijaa. Ei kommentteja. Eikö lukijat uskalla kommentoida?
”Vastavalkean artikkelissa tuotiin esiin pääomaverotuksen vinouma, joka on käytännössä johtanut Suomen varallisuuksien omistajat Kreikan laivanvarustajien asemaan; veroja ei tarvitse maksaa. Suomen varallisuusverotus on vuositasolla 5,5 miljardia euroa EU:n keskiarvoa kevyempi” … ”välillisiä veroja suomalaiset maksavat vastaavasti vuositasolla 3,3 miljardia euroa enemmän kuin EU-kansalaiset keskimäärin. Ja kuten tunnettua, välilliset verot kohdistuvat kipeimmin juuri pienituloisiin.”
Jos ne pienituloiset kävisivät äänestämässä, Keskusta tai Kokoomus ei olisi Suomen pääministeripuolue: tuskimpa pienituloiset sentään näitä oikeistolaisia miljonäärien puoleita äänestäisivät. Pienituloiset nukkujat, voitte taas potkaista itseänne takamuksiin: potku osuu siihen jonka syytä tilanteenne on.
Perussuomalaisia varmasti äänesti moni pienituloinen. Mahtaa olla perussuomalaisten äänestäjissä monta pettynyttä! Uusi hallitus kohtelee pienituloisia ankarimmin säästöillä ja tasaverotuksella. EU-vastustajat saavat vain lisää liittovaltioistumista ja lisää EU-tukiaisia (ja ukrainatukiaiset tulossa EU:n ulkopolitiikan seurauksena), eikä edes ”suomalaiseille parempaa EU:ta” mitä Soini lupasi sen jälkeen kun kertoi ettei haluakkaan erota EU:sta. Ja äärioikeistolainen natsi-siipi saa aina halosta päähänsä, kun korottaa ääntään.
Ihme, että Soiniin vielä uskotaan.
Vihapuhe mainittu. Jotenkin niin ohi realismin koko kirjoitus, että en itsekään ajatellut kommentoida. Pertin ihmetys kommenttien vähäisyydestä sai kuitenkin kirjoittamaan mahdollisen syyn. Aina voidaan mollata hyväosaisia ja ketuttaahan se meikäläistäkin, kun heput ostavat taloja, autoja ja purjeveneitä. Ymmärtäähän kuitenkin edes joku, että ilman noita meillä olisi asiat paljon huonommin? Ilman rikkaita ja hyvin toimeentulevia esim terveydenhuolto olisi totaalisesti eri tasolla. Vanhemmat varmaan muistavat 50-90 luvut?
Tuskin monikaan kadehtii varakkaiden suuria tuloja vaan heidän pieniä verojaan, jopa verottomuutta. Jää käteen enemmän millä ostella taloja autoja ja veneitä, kun verojen painopiste on siirretty pieni- ja keskituloisille palkansaajille, siis palkan, josta peritään verot etu- ja takakäteen. Eikä noiden suurituloisten kannata vähätellä valtion (veronmaksajien) antamaa tukeakaan. Se on usein ollut oiva startti- ja tukiraha (innovaatio) menestykseen.
”…köyhyysaste kaksinkertaistui eli köyhien määrä kaksinkertaistui siihen noin 700 000:een, jossa se edelleen on.”
Mistä tieto että köyhien määrä olisi yhä 700 000? Viimeisin tieto on tilastokeskukselta vuodelta 2007 (tilaston julkistus vuonna 2010) jolloin köyhien määrä oli noin 708 000 henkilöä.
Kun tilastokeskus lopetti tuolloin asian tilastoinnin, tai ainakin sen julkistamisen, alle 60% mediaanista ansaitsevien (virallisesti köyhien) määrä oli hienoisessa laskussa, mutta alle 50% ansaitsevien oli jyrkässä kasvussa.
http://www.stat.fi/til/tjt/2008/01/tjt_2008_01_2010-01-26_tie_001_fi.html
tai
http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-01-19_tie_001_fi.html
Tarkennus edelliseen kommenttiini: tilastossa on kyse pienituloisissa KOTITALOUKSISSA asuvista kaikista henkilöistä (mukaan lukien lapset ja puolisot joilla ei ansiota ole) eikä pelkästään henkilöistä jotka ansaitsevat alle rajan.
Findikaattorissa näyttää olevan tilasto vuoteen 2013 asti pienituloisuuasteesta, joka tarkoittaakin sitten juuri henkilöiden ansioita. Se ei välttämättä kerro kotitalouksien tilanteesta, mutta on suuntaa antava kuitenkin. Vuoden 2007 ja 2013 välillä tilanne on pysynyt suunnilleen samana. Vuoteen 2012 asti tilanne hieman parani, mutta kääntyi taas huonompaan suuntaan 2013.
http://www.findikaattori.fi/fi/103
Todellakin, viimeisin selkeästi ilmoitettu köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta) alapuolella olevien määrä on tuo Pertin mainitsema 708 000 henkilöä vuonna 2007.
Tätäkin ennakkotietoa alkuvuodelta 2009 lienee ”stilisoitu”; muistaakseni alkuperäisessä uutisoinnissa puhuttiin reilusti köyhyystilastoista. Nykyisen version löytää täältä: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-01-19_tie_001_fi.html.
Minulta saattaa löytyä vanhoista dokumenteista tuo alkuperäinenkin versio (julkaisen jos löydän).
Noin vuosi sitten professori Juho Saari arvioi, että ”tilapäisessä köyhyydessä” elää noin 800 000 suomalaista.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2014/08/28/yle-tilapaisessa-koyhyydessa-elaa-800-000-suomalaista/201411925/12
Muitakin arvioita on matkan varrella esitetty. Tarkka tilastointipohja todellakin puuttunee.
Tilastokeskus todella julkaisi alustavan köyhyystilaston aikaväliltä 1995-2007 vuoden 2009 alussa (kestikö lopullisen tulo 2010 alkuun?). Nuo tilastotiedot herättivät sen verran kuumaa keskustelua (jota itsekin olin käymässä), että tilastointitermejä (köyhyys => pienituloisuus) ja julkaisukäytäntöäkin muutettiin (poistui esim. pitemmän aikavälin vertailut).
Markukselle. Itse pelkäsin, että kirjoituksestani tulee liiankin inhorealistinen; onko se aiheuttamassa vaikutelmaa, että menee ohi realismin?
En minä mollaa hyväosaisia. Se, mitä tuossa esitän, on vaatimus verotuksen oikeudenmukaisemmasta kohtaantumisesta. Eli onko oikeudenmukaista, että varallisuutta verotetaan suhteessa vain hieman yli puolet EU:n keskiarvosta? Onko suomalaisten varallisuus niin heikoissa kantimissa, ettei sitä pystytä verottamaan EU-tasoisesti?
Nyt on suomalaista varallisuutta paapottu kevyellä verotuksella kymmenisen vuotta; mitkä ovat tulokset? Ei ole näkynyt lisääntyvinä investointeina, puhumattakaan niistä surullisenkuuluisista dynaamisista vaikutuksista työllisyyden kasvuun.
Toinen osa tätä verotuksen vinoutumaa on se, että välillisen verotuksen osuus on ylisuurta EU-tasoon verrattuna. Tämähän tasaverokomponenttina rasittaa suhteellisesti pahimmin juuri pienituloisimpia.
Kateus-väite on niin vähä-älyinen, ettei sitä käytettäne enää Kokoomuksen tupailloissakaan.
Markus näyttää kannattavan sitä (oliko se nyt ) sirontateoriaa, jonka mukaan rikkaiden pöydiltä tippuu murusia, joilla köyhätkin elätetään. Tämä on osoitettu moneen kertaan vääräksi. Toivoisin kehiin hiukan laadukkaampaa argumentointia.
Vielä muistuma tuosta kateusretoriikasta. Aikoinaan nimesin tämän kateus-, kauna- ja katkeruus-argumentoinnin kakkateoriaksi, jota se on sanan kaikissa merkityksissä.
Markus puuttui myös tuohon mainintaani vihapuheesta. Tässä ei ole aihetta sitä syvällisemmin käsitellä; riittää kun toteaa, että nämä maahanmuuttokiriittiset voimat olivat oleellisesti vaikuttamassa Timo Soinin ja Persujen vaalivoittoon.
Maahanmuuttokiriitikkojen puheen spektri on varsin laaja, ulottuen asiallisesta ja perustellusta kritiikistä todelliseen vihapuheeseen. Ei sitä vihapuheosuuttakaan ole syytä arvioissa kätkeä tai väheksyä.
Mamut eli monikulttuuri tuhoaa aina natiivit. Siksi on hulluutta asiaa kannattaa. Suomesta tulossa köyhä ja rikollinen monikulttuurimaa jossa vankilaan laitetaan vaan ”rasistit”.
Tämä mamujen suorittama natiivien tuhoaminen lienee toteutunut täysimääräisimmin Pohjois-Amerikan mantereella, jossa maahanmuuttaja-amerikkalaiset ja -kanadalaiset tappoivat kaiketi n. 100 miljoonaa intiaania eli alkuasukasta eli natiivia.
Muuten en ole kyllä huomannut, että monikulttuurisuus olisi tuhonnut USAn; ehkä prosessi on vielä kesken tältä osin…?
Kulttuurit kyllä sekoittuvat. Siinäkin voidaan havaita uusien kulttuuri-impulssien voimaannuttavaakin vaikutusta vanhoihin kulttuureihin.
Sinällään ihmisten liikkumista paikasta toiseen ei voi estää muuta kuin väkivallalla. Globalisaation lupaukset pääomien, ihmisten (= työvoiman), palvelujen ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta voidaan toki ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Otettaisiinko ensin pääomien vapaa liikkuvuus (veroparatiiseihin jne)?
Maahanmuuttajia pidetään joissain piireissä laillisena vihaamisen kohteina, kun heidän syykseen voidaan laittaa Suomen talousvaikeudet: sillä perustellaan että ollaan oikeasti vain hyvällä asialla, ja Suomen parastahan tässä vain tahdotaan!
Tosiasiassa maahanmuuttajilla ei ole mitään tekemistä Suomen talousongelmien kanssa. Se on samanlaista hölmön puhetta, kuin Suomen talouden tervehdyttäminen ”säästämällä” tai ”ylipaisunutta julkista sektoria leikkaamalla”. Mikään noista ei Suomen taloutta pelasta, vaan kaikkien taustalla on ahneus.
Yksi osa väestöstä haluaa Suomeen maahanmuuttajia ahneuksissaan, koska se ajaa palkkoja alas ja lisää tarjontaa työvoimasta ”jotka eivät voi valita” vaan joiden on pakko ottaa vastaan matalapalkkatyötä eivätkä edes liity AY-liikkeisiin. Toinen osa väestöstä ei ahneuksissaan halua maahanmuuttajia, koska pelkää verojen kasvavan ja joutuvansa jonkun toisen elättäjäksi.
Niin ja jos joku oli eri mieltä, säästämällä ei voi taloutta pelastaa, koska säästäminen toimii vain pienessä mittasuhteessa, esimerkiksi yksi perhe voi helpottaa tilannettaan säästämällä. Mutta kun kaikki säästävät, talous hiipuu kun ei osteta tuotteita eikä palveluita. Säästäminen on talouden turma eikä sen pelastus. ”Ylipaisunut julkinen sektori” onm ahneiden oikeistolaisten propagandaa, jonka mukaan julkinen sektori on ”tehoton ja hukkaa rahaa”. Tosiasiassa se raha ei huku mihinkään julkiselle sektorille budjetoitaessa, vaan se menee lähinnä suomalaisten palkkoihin, suomalaisten tuotteiden ja palveluiden ostamiseen.
Raha ei näet käyttämällä kulu ja vain kiertävä raha tuottaa työtä. Siinä on hyvä fraasi oppia ja sisäistää! Rahaa hukataan vain silloin jos ostetaan ulkomailta tai maksetaan pankkilainojen korkoja. Ja ulkomailta ostaa kyllä yksityinen sektori (yritykset ja kotitaloudet) vähintään yhtä lahjakkaasti kuin julkinenkin sektori. Julkisen sektorin kautta rahaa kannattaa kierrättää, koska sillä luodaan hyvinvointia – asia jota ahneiden puolue ei halua propagandassaan tunnustaa.
Mutta ahneiden mielikuvissa verotus tarkoittaa rahan hukkaamista, koska se raha siirretään jollekkin toiselle. Mikäli valtio painaisi rahan ja se laskettaisiin liikkeelle julkisten sektorin palkkojen ja ostojen kautta sekä julkisen sektorin tukina, silloin ”loinen” ja ”rahan hukkaaja” olisikin yksityinen sektori jota tuettaisiin julkisen sektorin luomalla rahalla. Niin muuttuisi maailmankuva niiden silmissä jotka eivät ajattele kuinka suuremmat kuviot toimivat.
Raha luodaan oikeasti pankeissa, ja sitä luovat sekä yksityinen sektori että julkinen sektori, ottaessaan lainaa. Ja opettaja ja kunta saavat yhtälailla lainan kuin lukkoseppä ja leipomokin.
”Mamut” eivät siis ole uhka Suomen taloudelle, vaan he ovat uhka ahneelle verotuksen merkeissä, jolloin he eivät saa omaan käyttöönsä niin paljon rahaa kuin ennen. Suomen talous ei välitä, kuka sen rahan käyttää.
”Kokoomus näyttäisi ainoana saavan oman aidon peruslinjansa esille hallituksessa. Eli suurimman vaalitappion kärsinyt puolue heiluttaa tosiasiallista tahtipuikkoa. Paradoksien paradoksi.”
Kokoomus on suurimman tappion kärsinyt hallituspuolueista. SDP:llä meni vielä huonommin. Mutta tätä hallituksen tilannetta pitäisi todellakin tarkastella paremmin vaalitappioita miettien. Kokoomus olisi kuulunut viimein syrjään, mutta tuo ei näytä tapahtuvan millään.