Suomi on viime vuosina velkaantunut vauhdilla. Jyrki Kataisen (kok) ollessa valtiovarainministerinä sekä pääministerinä (2007–2014) Suomen velka kasvoi 41 miljardilla eurolla.

Velkaantumiselle on löydetty monia syntipukkeja. Useimmiten mainitaan ay-liike, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat. Sen sijaan on kiinnitetty niukasti huomiota siihen, että yrityksille annetut verohelpotukset ovat todellisuudessa rapauttaneet veropohjan niin, että velkaantumista on vaikea saada pysähtymään.

Matti Vanhasen (kesk) pääministerikaudella (2003–2010) poistettiin yritysten kelamaksu, mikä merkitsi valtiolle noin miljardin euron menetystä vuodessa. Samoin listaamattomien perheyritysten verotusta helpotettiin sadoilla miljoonilla euroilla Vanhasen pääministerikaudella. Ei mitään ihme sitten, että Vanhasesta tehtiin perheyritysten liiton toimitusjohtaja 14 000 euron kuukausipalkalla. Tämän lisäksi Vanhanen vei mukanaan liiton hallituksen puheenjohtajan Anne Bernerin eduskuntaan ja myös suoraan ministeriksi.

Yhteisöveroa alennettiin vuosina 2012–2014 kaikkiaan kuudella prosenttiyksiköllä, eli 1,4 miljardia euroa vuodessa. Samalla luvattiin synnyttää 100 000 uutta työpaikkaa, mutta työpaikkoja onkin kadonnut yli 100 000. Tulosta on synnytetty väkeä vähentämällä, ja osinkoja on maksettu vuosi vuodelta lisää. Niinpä osinkotuloja maksettiin tänä vuonna 1,3 miljardia euroa enemmän kuin vuosi sitten.

Jo vuonna 2012 eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi, että valtio menettää verotuloja 5–7 miljardia euroa vuodessa aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron seurauksena. Toimittaja Katja Boxberg kertoi Helsingin Sanomissa (7.2.2015), että suomalaiset suuryritykset maksavat alle 7 % yhteisöveroa verosuunnittelun avulla.

Merkillistä on, ettei valtion veropohjan tietoisesta rapauttamisesta ole käyty minkäänlaista keskustelua, vaikka eduskunnan arvovaltainen tarkastusvaliokunta vaati toimenpiteitä jo kolme vuotta sitten. On ilmeisesti niin paljon helpompi syyttää ay-liikettä, eläkeläisiä, työttömiä ja opiskelijoita kuin käydä käsiksi
todelliseen ongelmaan — siihen, että yrityksille annetut verohelpotukset ovat maamme velkaantumisen todellinen syy.


Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.

9 KOMMENTTIA

  1. Otetaan muutama luku valtion budjeteista vuosilta 2007-2011 tuon mainitun herran ollessa valtiovarainministerinä. Mainitaan vielä, että ”sosialisteja” ei ollut silloin hallituksessa.

    2007 budjetin teki edellinen hallitus. Loppusumma 40,5 miljardia josta verot 35 miljardia, tulot ja menot tasapainossa. Nettovelkaa lyhennettiin 34,5 miljoonaa.

    2011 loppusumma 50,5 miljardia josta verot 35,8 miljardia. Lainaa otettiin menojen kattamiseksi 8 miljardia.

    Valtion menot kasvoivat 10 miljardia, 25%, tulojen pysyessä suurinpiirtein samana. Ensimmäistä budjettiansa vuonna 2008 nokitettiin heti 5 miljardia. Eniten näyttävät kasvaneen juuri valtiovarainministeriön menot, kuudesta miljardista vähän päälle viiteentoista miljardiin.

  2. Velkaantumisen todellinen syy on se, että raha luodaan pankkien lainatiskillä. Mistä johtuen kaikki raha on jonkun velkaa. Keskuspankit luovat myös rahaa, mutta mitättömän summan liikepankkeihin verrattuna. Myös keskuspankit lainaavat rahan, joten sekin on jonkun velkaa.

    Velkaantuminen voitaisiin lopettaa jos rahan luoja antaisi sen pois palkkoina, tukina ja ostoina, sen sijaan että lainaisi sen. Tämän vuoksi sopiva rahan luoja on valtio eikä pankit.

    Ymmärrän kyllä että kirjoittaja ei halunnut lähteä velkaantumisen primääristä syytä selvittämään, vaan ainoastaan kuinka, rahajärjestelmään puuttumatta, valtion budjetti jää alijäämäiseksi.

  3. Myös varallisuusveron poisto 1.1.2006 merkitsi veropohjan selvää kapenemista. Lyhyt selostus asiasta löytyy Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Varallisuusvero.

    Joku voisi laskea, mitä varallisuusverotuksen poisto merkitsee nykyrahassa. Tilastokeskuksen kokoaman EU-laajuisen vuoden 2012 tilaston mukaan Suomen varallisuusverotus oli vuositasolla 5,5 miljardia euroa EU:n keskiarvoisen verotuksen alapuolella. Repikää siitä.

  4. Kommentissani käsittelin valtion taloutta kuten artikkelin kirjoittajakin. Kepu + kokoomushan sen pisti hunningolle, lisäten menoja kaikenkaikkiaan yli kymmenellä miljardilla vain yhden vaalikauden aikana antaen samalla mittavia verohelpotuksia omille viiteryhmilleen. Toimi kuin se kuuluisa hullumies Huittisista. Hauskaahan tässä on vielä, että äänestimme nuo samat puolueet leikkaamaan budjettia saman verran. Heihin taas ”luotamme”. Mahtavatko leikkaukset sattua samoille momenteille kuin lisäykset aikanaan, tuskinpa.

    Oma lukunsa olisi valtion omaisuuden ”yksityistäminen” ja siitä seuranneet tulojen ja omaisuuden siirrot valtiolta yksityiselle sektorille kuin myös verovarojen avaaminen yksityiselle rahastukselle. Kaikkien talopuspoliittisten virheiden summa on tuskin enää edes mitattavissa. Valtion taloudessa se näkyy nyt. Pidetään muistissa, että moni noista valtion talouden valittajista on ollut itse sitä tekemässä.

    Kun mennään syihin syvemmälle, se on harjoitettu raha- ja talouspolitiikka, joka on syvältä. Eikä tässä vielä kaikki, sen sääntöjä muutellaan ”luovasti” kun huomataan että ollaan kusessa. Se taas jon johtanut siihen, että ollaan entistä syvemmällä kusessa. Silti tyylistä pidetään kiinni. Muutos pitäisi lähteä juuri tästä, mutta virheiden tunnustaminen on aina vaikeaa, politikolle semminkin.

    Eksyin kerran talousdemokratia sivustolle ja huomasin, että näinhän asiat ovat. Kusetus on vain niin yksinkertainen että ihmismieli hylkii sitä. Ei halua tunnustaa että on tullut hoopotetuksi, kun eivät kerran ”johtajatkaan”.

    Tauno maintsi varallisuusveron poiston. Sehän tehtiin 2006 Heinäluoman (SDP) ollessa valtiovarainministerinä, joten aivan syyttömiä eivät ole ”sosialistitkaan” veropohjan rapautumiseen.

  5. Verotilastojen lukeminen on mielenkiintoista. Mediassa ei juuri kerrota ketkä verot oikeasti maksavat. Jauhetaan jotain pienestä porukasta joka maksaa puolet veroista. Sehän on sitä itseänsä. Politikkojen puheet ovat taas pelkkää retoriikkaa jolla luodaan mielikuvia tavoitteiden saavuttamiseksi. Niille ei voi antaa paljon painoarvoa.

    Kokonaisveroaste on vaihdellut vuodesta 1990 välillä 40%-45%, pysytellyt 40%’n yläpuolella. BKT oli vuonna 1990, 87,5 miljardia euroa ja vuonna 2013, 201 miljardia. Nousua on pukannut. Nämä luvut siksi, että tästä potista julkisyhteisöt ottavat kymmennyksensä. Katellaan muutama luku miten on ottanut vuodesta 2007.

    Verot ja veroluonteiset maksut vuonna 2007, 32,3 miljardia josta maksoivat:
    -palkansaajat, 17,5 miljardia, 54,3% koko potista
    -eläkeläiset, 3,5 miljardia, 10,9%
    -osakeyhtiöt, 6,7 miljardia, 20,9%

    Vuonna 2013 noita perittiin 33,4 miljardia ja maksuun ne pantiin näin:
    -palkansaajat, 19,4 miljardia, 58,2%
    -eläkeläiset, 5,3 miljardia, 16%
    -osakeyhtiöt, 4,3 miljardia, 12,9%

    BKT kasvoi. 2007 se oli 186,5 miljardia ja 2013 noin 201 miljardia. Veropotti on noussut miljardin ja veroja on siirretty palkansaajille ja eläkeläisille, molemmille pari miljardia. Osakeyhtiöverot ovat laskeneet yli kolme miljardia. Jos palkka- ja eläketulot (-verot) vielä romutetaan se on maailmanlopun meininkiä.

    Tutkimisen arvoinen juttu olisi vielä paljonko on verovuotoa? Tässä tilastossahan näkyvät vain ne jotka eivät pääse veroja karkuun, kuten palkansaajat ja eläkeläiset.

  6. Piti kirjoittaa osakeyhtiöverot laskeneet noin 2,5 miljardia. 2007 kulutusverojen osuus oli 31,5% julkisen sektorin verotuloista, 2013 se oli 33,9%. Nousua pukkaa sinnekin. Ne ovat veroja jotka maksaa kuluttaja nettoansiosta.

    • Näin se on, pääomaa vapautetaan veroista, työlle veroa lisätään ja tuen saajia kurjistetaan lisää. Ja sitten ihmetellään kun Suomesta irtisanotaan ihmiset kun suomalaisilla ei ole enää varaa ostaa mitään! Ja posti sulkee lisää toimipisteitä: nyt tapetaan viimeisetkin konttorit keskisuurista kaupungeista!

  7. ”Pertti” tuolla ylempänä kertoikin mikä on se varsinainen ongelma. Kaikki muu jauhaminen on turhaa ajan haaskaamista,koska oireiden kanssa askarointi ei paranna sairautta vaan pahentaa sairauden oireita. Kun perusteellisia ”uudistuksia” ei tehdä nykyiseen rahajärjestelmäämme,niin kansakunnan vaihtoehdot ovat olemattomat. Voimme korkeintaan valita mihin kohtaan ammumme itseämme,ennen kun joku muu sen tekee.

  8. Suurin ja tuottamattomin verojen syöjä on miljoonapäinen virkamiestokka joka tosiasiassa maata päin h…vettiä johtaa. Poliitikon rooli ei suinkaan ole toimia veronmaksajan etujen turvaajana vaan istua jakkaralla ja hyväksyä virkamiehen määräysten mukaisia kotimaisia direktiivejä virkamiehen edun mukaisiks .

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here