Roboteilla on pian enemmän oikeuksia kuin ihmisillä

Määritellään ensin termit. Käyttäessäni sanaa ”robotti” en viittaa pelkästään automatisoituihin koneisiin tai androideihin, kommunikaatiokykyisiin, ihmisenkaltaisiin robotteihin. Tässä artikkelissa ”robotilla” viitataan mihin tahansa keinotekoisesti luotuun olentoon, jolla on korkea aistimiskyky ja älykkyyden taso samaan tapaan kuin joillain tieteiselokuvien ihmismäisesti viestivillä käyttöjärjestelmillä.

Roboteilla tarkoitan pääasiassa tekoälyä. Sitä tietenkin on jo. Se vain ei näytä samalta kuin menneiden vuosikymmenten tieteisfiktion ennustuksissa. Kun kirjoitat jotain Googlen hakukenttään ja siihen ilmestyy hakusanaehdotuksia, on kyseessä algoritmipohjainen tekoäly. Alkeismuotoisesta tekoälystä on kyse myös Applen puheentunnistukseen pohjautuvassa Siri-avustajassa. Meillä on taipumus ottaa tällaiset ohjelmat selviöinä, mutta ne ovat hämmästyttäviä teknologisia edistysaskeleita, jotka olisivat näyttäneet mahdottomilta aiemmille sukupolville.

Tulevaisuudessa tekoälyn kehitys on niin dramaattista ja nopeaa, että tuskin kykenemme sanomaan, missä vaiheessa vahva tekoäly ohittaa ihmisälyn. Joidenkin mukaan näin on jo käynyt. IBM:n Watson-supertietokoneen kaltaiset innovaatiot ovat ylittämässä ihmisälyn rajat, ja tietokoneohjelma nimeltä Eugene Goostman on läpäissyt Turingin testin.

Tässä en pyri arvioimaan tekoälyn kehitystä enkä edes spekuloimaan sen tulevaisuudella. Jälkimmäistä olen käsitellyt omassa artikkelissaan. Tässä artikkelissa kysyn: onko tulevaisuuden tekoälyjärjestelmillä enemmän oikeuksia kuin lihaa ja verta olevilla ihmisillä?

Tämä vaikuttaa äkkiseltään harhaanjohtavalta kysymykseltä, johon sisältyy kaikenlaisia sudenkuoppia. Ensinnäkin ihmisoikeudet ovat itsessään tunteenomaisesti latautunut ja lainopillisesti vaikeasti hahmotettava aihe. Ihmisoikeuksia loukataan alinomaa ja jopa maailman demokraattisimmissa, pintapuolisesti ihmisläheisissä yhteiskunnissa kokonaisilta ihmisryhmiltä puuttuu perusoikeuksia, joihin luen terveydenhuollon, koulutuksen, ruuan ja veden.

Nykyaikana pääasialinen syyt ihmisoikeuksien näivettymiseen ovat harvainvalta (oligarkia), varakkaiden valta (plutokratia) ja suuryritysten valta (corporatocracy). Varallisuuden ja suuryritysten voima alistavat yksilöiden ihmisoikeudet. Tätä ilmentää esimerkiksi tunnettu Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisu. Toinen merkittävä ilmentymä suuryritysten ihmisoikeudet ylittävistä oikeuksista on TPP-sopimus (Trans-Pacific Partnership), ennenkokemattoman salainen kauppasopimus, joka sallii suuryritysten tuomioistuinten kumota kansallisesti säädetyt lait. [toim. huom. Meille eurooppalaisille tunnetumpi esimerkki on TTIP-sopimus.]


PALATAAN KYSYMYKSEEN aistivien ja autonomisten robottien oikeuksista. Arvioni mukaan roboteilla ei ole aluksi oikeuksia, ja koko ajatukselle naureskellaan. Tämä johtuu siitä, että ensimmäisen sukupolven heikkoa tekoälyä edustavat robotit eivät tule vaikuttamaan kovin ihmismäisiltä. Tämä liittyy pelottavalta näyttävään lähes-ihmismäisyyteen, josta käytetään englannissa nimitystä ”uncanny valley”. Jokin näyttää jo melkein ihmismäiseltä, kuten seksinukkerobotin kasvot, mutta tuntuu jostain syystä väärältä (ehkä siksi, että kyse on seksinukkerobotista).

Siinä vaiheessa kun tekoäly etenee Ray Kurzweilin kuvaileman kehityksen varhaiselle asteelle, käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen ja mitä älykkyys on, muuttuvat lopullisesti. Tilanne monimutkaistuu ihmisten päivittäessä kehojaan ja mieliään kyberneettisillä välineillä ja transhumanistisella teknologialla. Tällaiset edistysaskeleet hämärtävät biologisen ja keinotekoisen älyn rajaa.

Tulevien vuosikymmenten kuluessa ihmiset alkavat lähes varmasti tehostaa itseään tekoälyllä. Tulemme näkemään oikeustapauksia, joissa erilaisia rikoksia puolustellaan vetoamalla tekoälyn tekemiin ratkaisuihin. Toisaalta vahvan tekoälyn itsenäiset ilmentymät tulevat lopulta haastamaan oikeuteen ihmisiä, joiden he katsovat tahraavan ja halventavan tekoälyä (oletettavasti sen jälkeen kun ”tekoäly” nimikkeenä on korvattu jollain sellaisella kuin ”aistivat ja autonomiset olennot”).

Äskettäin julkaistussa artikkelissa kaksi lakitieteen professoria pitää todennäköisenä, että tulevaisuudessa sananvapaus annetaan myös vahvalle tekoälylle. Ihmisyys katsotaan oikeudessa riittäväksi, mutta ei välttämättömäksi perusteeksi sananvapaudelle. Professorit päätyvät siihen, että tekoälylle myönnetään Yhdysvalloissa maan perustuslaissa määritellyt henkilöllisyyden oikeudet. Viime vuosikymmeninä olemme nähneet tämän sanan luonteen muuttuvan — mutta emme tekoälyn tai robottien vallankumouksen, vaan monikansallisten yritysten tahdittaman globalistien vallankumouksen seurauksena. Toistaiseksi ”yrityshenkilöys” (corporate personhood), ei robotiikka, on laajentanut henkilöllisyyden määritelmää.

Ainakin aluksi vahva tekoäly tulee melko varmasti olemaan suuryritysten ja hallitusten omaisuutta. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös osoittaa, että ihmisten luomilla suuryrityksillä voi olla laillisia oikeuksia siinä missä lihaa ja verta olevilla biologisilla olennoillakin. Näitä oikeuksia pönkittää ja vahvistaa suuryritysten valtava varallisuus, joka antaa niille valtaa lainsäätäjien ylitse — ja tämän seurauksena myös yksittäisten ihmisten ylitse.


ESITETÄÄN RÄJÄHDYSHERKKÄ hypoteettinen kysymys: Kumpi joutuu todennäköisemmin rikosoikeudelliseen vastuuseen — poliisi, joka ryöstää Googlen toimipisteen, varastaa arkaluontoisia tietoja ja myy ne hakkereille, vai poliisi joka ampuu mustaihoisen miehen? Väitän, että edellinen.

Tulevaisuudessa saatetaan kysyä, syyllistyykö Amazon-verkkokaupan aistivan ja autonomisen jakelulennokin (tai vaikkapa vastaavanlaisen sotilaslennokin) alasampuja murhaan. Väitän, että vastaus on myönteinen, ja että suuryritysten ja hallitusten omistamilla tekoälyisillä roboteilla tulee olemaan vankemmat ihmisoikeudet kuin ihmisillä itsellään. Näin siksi, että vahvan tekoälyn myötä kuvaan astuvat suuret rahat, yksityisomistuksellinen lähdekoodi, tuotemerkit ja mahdollisesti kansalliseen turvallisuuteen liittyvä informaatio, ja kaikkien näiden voidaan osoittaa olevan vallanpitäjille tärkeämpiä kuin ihmisten oikeudet.

Maailma, jossa automaatio on hitaasti mutta varmasti korvaamassa ihmistyövoiman ja suuryritykset jatkavat ennennäkemättömän globaalin valtansa lujittamista, antaa perusteet johtopäätökselle, että tulevaisuudessa työväenluokkaiset ihmiset ovat harvoin mitään muuta kuin suuryritysten tekoälyn hallitseman velkaorjuusjärjestelmän sopimussuhteisia palvelijoita.

Jake Anderson on kalifornialainen riippumaton journalisti. Yllä oleva artikkeli on lyhennetty versio theAntiMedia.orgin alkuperäisjulkaisusta ”Soon Robots Will Have More Rights than Humans”.