Pitkässä artikkelissaan ”Akilleen kantapää” (Die Achillesferse) Saksan suurimpiin aikakauslehtiin kuuluva Der Spiegel tarkastelee Turkin ja Venäjän kiristyneitä välejä Naton viitekehyksessä.
Lehti toteaa aluksi, että Syyrian sotatilanne on alkanut muistuttaa Kuuban kriisiä vuonna 1962. Venäjä ja Nato-maa Turkki ovat vihamielisissä väleissä, millä saattaa olla ennalta-aavistamattomia ja vakavia seurauksia.
Der Spiegelin artikkelissa todetaan, että Naton jäsenmaat ovat tehneet Turkille selväksi, ettei maa voi laskea saavansa tukea liittoumalta, jos se joutuu välikohtaukseen Venäjän kanssa omien aggressioidensa seurauksena. Niin Berliinissä kuin Brysselissäkin ollaan ”yksimielisiä” siitä, ettei Turkki voisi sellaisessa tapauksessa vedota liittolaissopimukseen.
Naton jäsenmaa voi vedota kahteen sopimuksen artiklaan, joista artikla neljä antaa jäsenmaalle oikeuden vaatia ”konsultaatioita”, jos se kokee turvallisuutensa tai poliittisen riippumattomuutensa uhatuksi. Lehti muistuttaa, että Ankara on jo vedonnut siihen Syyrian sodan aikana, minkä seurauksena myös saksalaisia ohjuksia asemoitiin Itä-Turkkiin.
Ratkaiseva artikla on kuitenkin artikla viisi, joka takaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Naton jäsenmaalle sotilaallista apua. Lehden haastattelema Luxemburgin ulkoministeri Jean Asselborn korostaa, että Naton ”turvatakuut ovat voimassa vain jos jäsenmaa joutuu yksiselitteisellä tavalla hyökkäyksen kohteeksi (”wenn ein Mitgliedstaat in eindeutiger Weise angegriffen wird”). Saksalainen diplomaatti puolestaan toteaa Der Spiegelille, ettei liittouma ole vastuussa seurauksista, jos turkkilaiset aloittavat sodan.
(Näyttää tapahtuneen siis se, jota Mikael Kallavuo peräänkuulutti Vastavalkean joulun aluspäivinä julkaisemassa kirjoituksessaan ”Nato-maiden tulisi vähentää suursodan mahdollisuutta”. Mikael esitti tuolloin ajatuksensa myös Wienin Etyj-järjestäjälle.)
Jo silloin kun Turkki pudotti venäläishävittäjän, Nato-diplomaatit moittivat Turkkia ja puhuivat sen ylireagoinnista. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg varoitti, että on ”vältettävä tapahtumien karkaaminen hallinnasta”.
SAKSALAISLEHTI TUO ESIIN Nato-maiden jakautuneisuuden suhteessaan Venäjään. Entisen Neuvostoliiton alaisuudessa kärsineet itäblokin maat Puola, Tšekki ja Baltian maat suhtautuvat siihen kaikkein kriittisimmin ja sotilaallisesti varustautuen. Toisen ryhmän muodostavat pikemminkin Venäjä-myönteiset Bulgaria, Romania, Slovakia, Unkari ja Kreikka, joilla on vahvoja taloudellisia intressejä Venäjän suunnalla. (Toimittajan huomautus: Eikö Suomellakin ole?) Unkarin presidentti Viktor Orbán vaati äskettäin Venäjä-pakotteiden lopettamista. Der Spiegelin mukaan Venäjän kanssa ”häpeilemättä flirttaileva” Ranska on oma erityistapauksensa.
Saksa ja useimmat länsieurooppalaiset Nato-maat sijoittuvat lehden mukaan näiden ryhmien väliin. Ne tarkastelevat kriittisesti Venäjän toimintaa, mutta haluavat samalla välttää suhteiden katkeamista Moskovaan.
Helmikuun alussa Pentagon ilmoitti moninkertaistavansa varustelumenonsa Euroopassa ensi vuonna. Der Spiegelin mukaan Itä-Eurooppaan on tarkoitus siirtää mm. kokonainen panssaridivisioona ja sinne saatetaan sijoittaa jo lyhyessä ajassa yli 20 000 amerikkalaissotilasta. Naton varustautuminen Euroopan itäosissa jakaa Nato-liittolaisia.
Artikkelissa kerrotaan, että Saksa koettaa ”tulevina kuukausina” estää kaikki Naton sotavoimien sijoitukset Itä-Eurooppaan, eikä saksalaissotilaita tulla ”missään tapauksessa” enää lähettämään Baltian maihin tai Puolaan. Berliinissä lähdetään siitä, ettei Venäjän kanssa vuonna 1997 sovittua pidättäytymistä Naton itälaajenemisesta kyseenalaisteta. Sopimuksen mukaan entisten itäblokin maiden alueelle ei saa asemoida merkittäviä taistelujoukkoja.
VENÄJÄN VÄLIINTULON Syyriassa Der Spiegel näkee suurena menestyksenä Putinille. Venäjä on sekä vakiinnuttanut liittolaisensa Bašar al-Assadin aseman että tehnyt länsimaiden tilanteen vaikeammaksi.
Lehti arvioi, että Turkin presidentti Erdoğan saattaa olla entistä haluttomampi toimimaan Angela Merkelin toiveiden mukaisesti ja patoamaan Eurooppaan suuntautuvaa pakolaisvirtaa, jos Turkkiin siirtyy paljon syyrialaisia pakolaisia sotilaallisen tilanteen kärjistyessä.
Der Spiegel kertoo pakolaisaiheeseen liittyen vielä, että Naton aluksia on siirtynyt Egeanmerelle Turkin ja Kreikan väliin. Virallisesti niiden tarkoitus on taistella ihmissalakuljettajia vastaan. Tosiasiassa tarkoitus on painostaa Turkkia osoittamalla, että pakolaisalusten lähtöpisteet ja reitit tunnetaan — jolloin Turkki ei enää voi teeskennellä tietämätöntä alusten lähtöpaikoista — ja vaatia sitä estämään niiden liikkeellelähtö.
Lähde
Becker, Markus et al. | Der Spiegel (19.2.2016): Die Achillesferse
Der Spiegelin sivuston linkki artikkeliin
Kuvaamasi perusteella, maamme johdon puolustuspolittinen flirttailu yhdysvaltojen kanssa saa selityksensä. Yhdysvaltain motiivi ei kuitenkaan ole välttämättä venäjä, vaan pohjanmaan savessa oleva strateginen maametalli litium esiintymä. Maailman suurinpiirtein kaikki litium esiintymät ovat nykyisin kiinan hallussa, siis Tiibetissä. Venäjän uhka on vain sumuverho jonka taustalla tehdään merkittäviä taloudellisia operatioita. Litiumia käytetään oikeastaan kaikessa tulevaisuuteen kaavaillussa tegnologiassa.
Eiköhän tässä Turkin tapauksessa ole kyse siitä, että Yhdysvallat kulissien takana koko ajan yllyttää, pakottaa ja provosoi Turkkia tekemään kaikenlaista Venäjää ärsyttävää niinettei Turkki ja Venäjä lähentyisi keskenään.
Yhdysvalloilla on Turkissa merkittäviä sotilastukikohtia ja Yhdysvallat saattaa tosiasiassa hallita monia Turkin sotilasoperaatioitakin aika suvereenisti, jopa ohi Turkin omien sotilaskomentajien.
Ei tunnu uskottavalta, että Turkki olisi ampunut alas Venäjän maataistelukonetta omin lupineen; tuntuu uskottavammalta, että alasampumisen suoritti Yhdysvallat käyttäen osin Turkin sotavoimia ilman Turkin lupaa.
Turkin kaltaiset natomaat on täysin Yhdysvaltojen peukalon alla sotapolitiikassa ja monessa muussakin asiassa. Jos Yhdysvallat esimerkiksi uhkaa kaataa Turkin hallinnon, jossei Turkki tottele, Turkki kyllä tottelee, koska tietää Yhdysvaltain olevan toisissaan ja kykenevän toteuttamaan uhḱauksensa. Turkki on antanut ’pirulle pikkusormensa ja se vei koko käden’.
Saattaa olla, että olettelu on karannut vähän mielikuvituksen puolelle ja perustuu uskomuksiin.
Näkisipä jonkun suomalaislehden antavan tunnustusta Putinille! Vaikkapa otsikolla ”Venäjän väliintulo laukaisi pattitilanteen Syyriassa” tai ”Venäjän interventio avasi tien poliittiselle ratkaisulle”.
Myös venäläislentäjille, erityisesti kopterimiehistöille, voisi antaa tunnustusta päättäväisyydestä ja rohkeudesta. No, sankari on tietenkin brittitarkka-ampuja tai kommandomies, jolla totta kai on aivan ratkaiseva panos sodan kulkuun…
Niin, etkös sinä Ptah ole jo sisäistänyt Hollywoodin maailmankuvaa? Roistot tulee Saksasta tai Itä-Euroopasta. Yhdessä Godzilla-elokuvassa sankari tuli Ranskasta, mutta se oli Ranskan salaisen palvelun ujuttama juoni: muuten Ranskasta tulee vaan homppeleita kiväärintiputtajia, kuten Napoleon ja Star Trek Next Generationin pomo Jean-Luc. Oikeissa Star Trekeissä pomo on Amerikasta, saksalaisia ei ole kuin ehkä turvallisuusmiehissä (niissä jotka kuolee) ja venäläiset on yksinkertaisia hölmöjä. Tähtien Sodassakin Pimeä Isukki on selkästi saksalainen (vader), sen poika Luke amerikkalainen. Ja terminaattori myös saksalainen (Itävalta on saksalainen) mutta senkin pelasti amerikkalainen John. Kick-Ass kakkosessa oli kova Mother Russia, mutta pahiksia sekin tietty oli. Ja James Bondissahan se kaikki kirkastetaan selvimmin.
Niin engelsmannit ampuu tarkemmin, lukihan niin korkkareissakin. Eikä inkkarit osunut edes ladon oveen, mutta uudisraivaajat jotka kaikki tuli Englannista, Skotlannista tai Irlannista (paitsi se yksi yksinkertainen tossusankari ruokalanpitäjä Ruotsista) tiputti inkkarin per laukaus. Jos sinne Villiin Länteen olisi mennyt suomalaisia, ne olisi tietysti ollut parhaita, sehän me tiedetään Tuntemattomasta. Mutta Amerikkaan menneet suomalaiset tuli jälkijunassa, koska niitä ei lännenleffoissa näkynyt. Taisivat olla vielä kommareitakin suurimmaksi osaksi.
Joten eipäs aleta mitään noin epäisänmaallista, kuin että venäläisille tunnustusta Syyrian sodasta! Sairaaloitahan ne siellä pommittaa, ja demokratia-aktivisteja, kun pommit ja ohjukset on sellaisia sohloja, ettei niillä osu mihinkään. Onneksi puolet niistä jää varmaan suutareiksi.
Turkkilaisten palkkasoturiorganisaatio ISIS teki terrori-iskun Pariisiin, ydinasevaltio Ranskan pääkaupunkiin. Perinteisessä valtiollisessa ajattelussa, tämä oli sodanjulistus. Mikäli Turkki ei tottele, on Ranskalla ”suur’maana” vain ydinaseoptio jäljellä kurittaa ”selkäänpuukottavaa” liittolaista vastaan. Maailma vie ja Turkki vikisee. Mikäli Ranska ei ”luistele”, kuten nyt, on EU:n uskottavuus vaakalaudalla. Löytyvätkö eväät Suomen ”sote-sopuun” esimerkiksi Mosambikilaisista palkkasotureista? Pari tuhatta raatoa ja pienet nyanssit, kuten demokratia näyttävätkin jo pieniltä uhrauksilta. Siispä, Suomen on välttämättä ryhdyttävä pommittamaan Hondurasia, näin EU logiikan mukaan…
Tuskinpa tuli isku Ranskan vallanpitäjien tietämättä. Ja eivätköhän hekin ole ISIS-johtoryhmässä mukana.
Keskieuroopan NATO mailla on selvästi vähemmän haluja ärsyttää Venäjää kuin US gov-haukkojen komennon alla kulkevilla NATO mailla (joihin myös Suomi nykyisin lukeutuu, de facto). Niinpä ne yrittävät korostaa NATO:n luonnetta puolustusliittona. Venäjän kenraaleille tämä viesti tuskin kulkeutuu, sillä geopolitiikassa ei voi erotella puolustuksellisia tai hyökkäyksellisiä sotavoimia. Ainoastaan niiden määrä, sijainti ja iskuvoima ratkaisevat. Vääntö Saksan ja US govin välillä tulee olemaan jatkossa melkoisen kovaa, sillä WWII:n kokeneina realisteina Saksalaiset ymmärtävät US govín heikentävän heidän omaa turvallisuuttaan.
Kyllähän saksalaiset varmaan ymmärtävät tilanteensa , mutta kun eivät pysty tekemään mitään.
Peter Orzechowskin mukaan Turkin ja saudien Syyrian interventiohalut loppuivat siihen, että Syyrian hallitus suostui tulitaukoon ja että Venäjä ilmoitti Turkille suojelevansa Syyriassa olevia sotilaitaan (20 000) ydinaseilla jos maahan hyökättäisiin.-Eiköhän siinä mennyt samalla myös USA-Natolle viesti perille.
The Russian-American Agreement on Syria?
Week twenty of the Russian military intervention in Syria: a ceasefire and yet another huge victory for Russia
http://thesaker.is/week-twenty-of-the-russian-military-intervention-in-syria-a-ceasefire-and-yet-another-huge-victory-for-russia/
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=129544
Silti ei voida täysin unohtaa Kerryn plan B:tä eikä Saudi-Arabian ydinpommiostoksia Pakistanista.
ACHTUNG: Saudi-Arabien, obwohl Unterzeichner des Atomwaffensperrvertrags, hat gerade, unter Verletzung seiner Unterschrift, Atombomben in Pakistan gekauft.
http://www.voltairenet.org/article190462.html