Suomi ei anna aluettaan Venäjän vihollisen käyttöön. Tämä oli Suomen puolustuksen perusajatus koko sodanjälkeisen ajan. Vähintään yhtä keskeistä oli, että Suomi hoitaa puolustuksensa itse. Tänä keväänä Oregonin Ilmakansalliskaartin F-15 hävittäjien on määrä saapua reserviläispilotteineen Suomeen. Air Force Timesin mukaan ”pelotteeksi Venäjälle”. Tilanteessa, jossa suurvaltojen aseellisen konfliktin todennäköisyys on suurin vuosikymmeniin.
Miten tähän on tultu?
Argumentum ad nauseam
Vladimir Putinin Venäjän julkisuuskuva Lännessä on suunnilleen yhtä hyvä kuin Saddam Husseinin Irakin vähän ennen kuin Irak tuhottiin. Laitonta, valheilla perusteltua hyökkäystä Irakiin ei enää kukaan pidä järkevänä. Vaikka tarina tyrannista yhdistää Venäjää ja Irakia, on syytä huomata, että tilanteilla on ratkaisevia eroja, ei vähiten Suomen kannalta. Vaikka USA ei ole vieläkään saanut sammumaan, mitä Irakissa sytytti, ei Irak, ei Libya, ei Afganistan eikä Syyria ollut mikään maailman suurin valtio. Ne eivät olleet ydinasevaltioita. Ne eivät olleet Suomen rajanaapureita. Eikä niiden johtajilla ollut 90 prosentin kansansuosiota.
Arvostettu Venäjä-tutkija, Yhdysvaltain Ulkosuhteiden neuvoston jäsen, professori Steven F. Cohen kirjoitti The Nation -lehdessä helmikuussa 2014, kuinka amerikkalaislehdistö – laatulehtiä myöten – on heittänyt journalistiset laatuvaatimukset romukoppaan Venäjää käsitellessään. Rappio alkoi jo 1990-luvulla, kun media omaksui Washingtonin narratiivin, jossa kaikki mitä presidentti Boris Jeltsin teki, oli ”siirtymistä kommunismista demokratiaan” ja siis Amerikan intressien mukaista.
Jeltsinin saama positiivinen julkisuus oli räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Oli kymmenien miljoonien venäläisten elämän pilanneet talouden ”šokkiterapiat” ja kansallisvarallisuuden ryöväämiset oligarkeille. Oli parlamentin aseellinen tuhoaminen ja ”presidentillisen” perustuslain läpivienti, mikä rampautti demokratian ja antaa nyt Putinille vallan. Oli verinen sota Tšetšeniassa, joka synnytti terrorismia. Oli uudelleenvalinnan vaalituloksen peukalointi.
Vuosituhannen vaihtuessa Jeltsin jätti jälkeensä – alle kymmenen prosentin kannatuslukemissa – hajoavan valtakunnan täynnä joukkotuhoaseita. Ja edelleen useimmat amerikkalaistoimittajat antavat Cohenin mukaan ymmärtää, että Jeltsin oli ihanteellinen Venäjän johtaja.
2000-luvun alkupuolelta lähtien amerikkalaismedia on noudattanut uutta – jälleen hallituksen politiikkaan sopivaa – johtajakeskeistä narratiivia, jossa monisyinen analyysi on korvattu Putinin demonisoinnilla, tosiasioista piittaamatta. Saman tavan on kritiikittä omaksunut myös Venäjän naapurimaa Suomi, jolle se on erityisen vaarallinen. Cohen kysyykin, tehtiinkö yhdestäkään neuvostojohtajasta vastaavaa roistoa.
”Siinä missä Jeltsinin Venäjän politiikka ja kansalliset intressit esitettiin legitiimeiksi, meille uskotellaan nyt että Putinin Venäjällä ei ole mitään legitiimiä kotimaassa tai ulkomailla – edes omilla rajoillaan, kuten Ukrainassa.”
Näyttää käyneen niin, että länsi on johtajiaan myöten alkanut uskoa omaan propagandaansa. Toistaiseksi valtamediaankin on mahtunut tasapainoisia ja asiantuntevia analyyseja. Niiden kirjoittaminen ja julkaiseminen käy kuitenkin yhä vaikeammaksi, kun julkinen tila muuttuu yhä sotaisammaksi ja vainoharhaisemmaksi. Tärkeässä maaliskuun 2014 puheenvuorossaan The Washington Post -lehdessä Henry Kissinger sanoi, ettei Vladimir Putinin demonisointi ole Lännelle mikään strategia vaan merkki sellaisen puutteesta.
Analyyttiset, tosiasioihin perustuvat yksittäiset puheenvuorot eivät valitettavasti horjuta propagandaa. Analyyttinen artikkeli on hidas lukea ja vaikea ymmärtää. Propagandaviesti taas perustuu yksinkertaisuuteen ja toistoon. Se takoo suoraan alitajuntaan kuin bassorumpu. Siksi propaganda toimii lopulta niihinkin, jotka aluksi näkevät sen läpi.
Puhtaasti teknisenä suorituksena voi vain ihailla sitä sitkeää johdonmukaisuutta, jolla vaikkapa valtion Yle liittää Venäjä- tai Putin-materiaaliinsa kyseenalaistuksen, halveksunnan tai paheksunnan varjon, mikä saa tunnetason viestin palvelemaan aina yhtä ja samaa päämäärää.
”Mikäli propagandanteossa halutaan vaihtelua, ei itse sen sisältöä, mitä propagandan avulla on määrä julistaa, saa koskaan muuttaa, vaan sen täytyy aina sanoa lopuksi sama asia. Niinpä täytyy samaa iskusanaa tietenkin valaista usealta eri puolelta, mutta aina pitää jokaisen katsauksen lopun päättyä itse iskusanaan. Ainoastaan sillä tavalla propaganda voi vaikuttaa ja se todella vaikuttaakin yhtenäiseltä ja kiinteältä.
Tämä suuri linja yksin, josta ei koskaan saa poiketa syrjään, voi alati yhtäläisenä pysyvällä tavalla, johdonmukaisesti tähdennettynä johtaa lopulliseen menestykseen. Silloin voidaan ihmettelyä tuntien todeta, miten tavattomiin, melkeinpä käsittämättömiin tuloksiin sellaisella sitkeydellä ja kestävyydellä voi päästä.”
Adolf Hitler, Taisteluni I.6. WSOY 1941. suom. Lauri Hirvensalo
Viholliskuvaa luomassa
Koska Tšetšenian sota menee ikävästi Jeltsinin piikkiin, on Georgian 2008 sodasta haettu pontta Putinilla pelottelulle. Georgian 2008 sota alkoi 7.8.2008 Georgian hyökkäyksellä[i] eikä Venäjän, kuten valitettavan usein esitetään. Eräs suomalainen pohjanoteeraus oli, kun kyseistä virhettä oikonutta puhelinsoittajaa pilkattiin ”Venäjän trollina” Suomen valtion yleisradioyhtiön suorassa lähetyksessä.
Alexander Stubbin Venäjää syyttänyttä 080808-puhetta – saati myöhempiä viittauksia siihen – on vaikea kuitata tietämättömyydellä, olihan hän ulkoministeri ja ETYJin puheenjohtaja. Georgian sodalla on historiallinen merkityksensä: Venäjä näytti käyttävänsä voimakeinoja, jos sen intressejä vastaan hyökätään sotilaallisesti. Mutta siinä, kuten Ukrainassa tai Syyriassakin, Venäjä on ollut reaktiivinen, ei proaktiivinen.
Sotšin olympialaisten aikoihin suomalainen kadunmies tiesi yhtäkkiä paheksua, että Putin syrjii homoja. Valtavan kansainvälisen mediakampanjan keppihevosena oli melko vähäpätöinen laki, jonka perusteella ”homo- tai pedofiilipropagandan” levittämisestä alaikäiselle voidaan antaa hallinnollinen sakko. Presidentti allekirjoittaa uudet lait. Siitä saatiin kytkös Putiniin. Kampanjan tekopyhyyttä arvostelleet Yalen yliopiston lakiprofessorit huomauttivat, että Yhdysvalloissa on paljon vakavammin homoja syrjiviä lakeja. Tosiasiat eivät Suomessakaan häirinneet aktivistisektorin tohkeilua. Ehkä on kohtuutonta odottaa, että aktivistit tunnistaisivat propagandakampanjan; kampanjathan on luotu heitä varten. Ala-arvoista ja syvästi huolestuttavaa sen sijaan on, että samaan tohkeiluun lähti mukaan myös hallituspuolueiden johtoa ja ministereitä.
Sotatoimialueelle ohjatun MH17-lennon alas ampumisesta on syyllistetty Venäjää, vaikka saatavilla olevan todistusaineiston objektiivinen tarkastelu puoltaisi pikemminkin päinvastaista tulkintaa. Matkustajakoneen turma oli pakotteiden keskeisiä motiiveja. Pakotteiden, joiden tehoon ei kukaan usko ja jotka vahingoittavat sekä eurooppalaisten että venäläisten elämää (ei toki amerikkalaisten).
Venäjän vastaisia pakotteita ja sotilaallista varustautumista perustellaan sillä, että Venäjä ”rikkoo kansainvälisiä pelisääntöjä”. Venäjän kiistellyin teko lienee Krimin liittäminen itseensä. Krim on nyt de facto osa Venäjää. De jure tilanne pysyy kiistanalaisena todennäköisesti hyvin, hyvin pitkään. Nikita Hruštšov lahjoitti venäläisen Krimin Neuvostoliiton sisäisenä symbolisena eleenä 1954 Venäjän neuvostotasavallalta Ukrainan neuvostotasavallalle. Krim on halunnut takaisin osaksi Venäjää Neuvostoliiton hajoamisesta saakka.
Kiovan 2014 vallankaappauksen vauhdittamasta Venäjään liittymisestä järjestettiin Krimillä kansanäänestys. Jopa Yhdysvaltain hallituksen oma tutkimus vahvisti Krimin väestön selvän enemmistön (82,8%) pitäneen kansanäänestyksen tulosta legitiiminä. Saman tutkimuksen mukaan 73,9% uskoi elämän muuttuvan paremmaksi Venäjään liittymisen ansiosta. Vain 5,5% Krimin väestöstä arvioi, että elämä ei muuttuisi osana Venäjää paremmaksi. Huomattavaa on, että kansanäänestyksellä ja liittymisellä oli selvä enemmistökannatus sekä etnisten ukrainalaisten että etnisen venäläisenemmistön keskuudessa. Tästä Yhdysvaltain hallituksen keväällä 2014 tekemästä keskeisestä tutkimuksesta on oltu lännessä hiljaa.
Saksalaisfirma teki vastaavan tutkimuksen, kun Krimin Venäjään liittämisestä oli kulunut vuosi. Tulos oli vieläkin selvempi. Nyt 93% piti Venäjään liittymistä hyvänä ja vain kaksi prosenttia ei. Vertailun vuoksi: Yhdysvaltain asettaman Ukrainan pääministeri Jatsenjukin kannatus on laskenut jo alle yhteen prosenttiin. On myös hyvä muistaa, että Krimin Ukrainasta irtautuminen ja Venäjään liittyminen tapahtui verettömästi.
Syyriassa Venäjä on laillisen hallituksen kutsumana ja siis kansainvälisoikeudellisesti ilmeisen laillisesti. Tämänkin tosiasian esiin tuomista Ylen lähetysikkunassa epäiltiin suorassa lähetyksessä ”trollaukseksi” (Ajankohtainen Ykkönen 15.10.2015 kohdassa 31:41). Kuten Ylen toimittaja Marja Manninen on todennut, Suomessa ei saisi kertoa mitään, mikä on Venäjälle edullista.
USA:n lukuisilla interventioilla ei ole kansainvälisoikeudellista legitimiteettiä, kansansuosiosta puhumattakaan. Niissä on 2000-luvulla kuollut satojatuhansia ihmisiä ja miljoonia on ajettu kodeistaan; on synnytetty terrorismia ja uusia sotia, tuhottu toimivia valtioita. Vaikkei Krim-liitos kaikkien normien mukaan mennytkään, olisi harhaanjohtavaa rinnastaa Venäjä Yhdysvaltoihin kansainvälisten pelisääntöjen rikkojana. Eroa on monta suuruusluokkaa.
Propagandasodan altavastaajana Venäjällä ei ole lännen kykyä valehdella massoille. Kremlin propagana-aseen kantama on venäläisen kielialueen ulkopuolella olematon. Venäjän kansainvälinen tiedotusstrategia onkin perustunut lähinnä Lännen valheiden paljastamiseen ja oman johdonmukaisuuden vaalimiseen. Tästä huolimatta liitetään toimituksissa kaikkeen, mitä Putin tai virallinen Venäjä ilmoittaa, tietty ”lähdekriittinen” varaus.
Vaikka esimerkiksi Berliinissä havaittiin Nato-komentaja Breedlove jo aikaa sitten sotaisaksi valehtelijaksi, on hän edelleen Euroopan komentaja kuin ei mitään. Hänen lausuntojaan media ei kyseenalaista, niihin ei sovelleta lähdekritiikkiä.
Presidentti ja liittoutumattomuus
Venäjää koskevan tiedon vääristyminen ei valitettavasti rajoitu joukkotiedotukseen. EU:n sotilastiedustelun päällikkö, kontra-amiraali Georgij Alafuzoff on ilmaissut huolensa EU:n tiedustelutiedon laadusta. Suomi on liittoutumattomuutensa ansiosta kyennyt toistaiseksi tuottamaan muita objektiivisempaa tietoa päätöksenteon tueksi. Hänen mukaansa ”Täysin objektiivisia tiedusteluarvioita on vaikea tehdä, jos on kovin voimakastahtoisen liittouman jäsen”. ”Liittoumassa tulee poliittisia paineita siihen, että asiat pitää sanoa tietyn suuntaisesti tai tietyn värisesti.”
Presidentti Sauli Niinistö saattaakin olla yksi parhaiten informoiduista länsijohtajista, vaikka ilmavoimien kenraalit eivät hänelle kaikkea muistakaan kertoa. Se myös näkyy hänen linjauksissaan, joita tosin sotkee kokoomuksen transatlanttisista sitoumuksista syntyvä ristiveto.
Oma arvioni on, että presidentti ei amerikkalaishävittäjiä tänne halunnut tai tilannut. Näyttäisi siltä, että kahden viimeisimmän presidentin lievä Nato-myönteisyys ennen vaaleja on terävöitynyt Nato-kielteisyydeksi, kun presidenttitason tilannekuva on avannut silmät sille, miten tuhoisaa liittoutuminen olisi Suomelle. Presidenteistä ehkä kumpaakaan ei olisi valittu presidentiksi, jos tietyt taustavoimat olisivat ennakoineet kielteisen Nato-kannan.
Tarja Halosen kielteinen Nato-kanta varmistui vasta 2003. Siihen saakka hänen julkinen kantansa oli epäselvä ja tietyissä piireissä eläteltiin toiveita myönteisestä kannasta. Presidentti Halonen esti Nato-jäsenyyden kaudellaan. Vaikka Natolla oli demareissakin kannattajia – etunenässä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari – oli Halosella Niinistöä vähemmän Nato-paineita. Presidentin omassa puolueessa mm. Mikko Elo ja Erkki Tuomioja korostivat liittoutumattomuutta. Yhdysvaltain presidenttiä Halonen ei enää Nato-kannan selvittyä päässyt tapaamaan.
Stubbin ja Niinistön kohdalla Nato-kysymys näyttäisi johtaneen välirikkoon. Kokoomus on jopa luvannut Puistotielle vievänsä Suomen Natoon. Lisäksi Niinistöllä on vastassaan maailman mahtavimmat propagandavoimat. Siksi annan presidentin luovinnasta erinomaisen arvosanan, vaikka hänen kaudelleen ovatkin osuneet sodanjälkeisen ajan suurimmat ulkopoliittiset munaukset: Venäjä-pakotteet ETYJ-skandaaleineen ja Naton isäntämaasopimus seurauksineen. Toisin kuin moni nuoremman polven poliitikko, Sauli Niinistö on kaikesta päättäen aidosti isänmaallinen mies, jolla on myös arvostelukykyä ja moraalista selkärankaa. Hänen arkistossaan tulee olemaan mielenkiintoista luettavaa.
Sen sijaan tuskin edes kokoomuksessa kovin moni enää uskoo Stubbin ajavan Suomen etua. (Puisto-osastoa Suomen etu ei taida edes kiinnostaa.) Stubbin poliittinen tähdenlento jää esimerkiksi siitä, miten pitkälle lähes pelkällä transatlanttisella kuuliaisuudella voi päästä. Hänen federalistinen EU-ideologiansakin on Washingtonin linjan mukaista. Koska kokoomus on syystä tai toisesta nykyisenkin hallituksen vaikutusvaltaisin puolue, on todennäköistä, ettei hallituksen ulkopolitiikka mene ainakaan huonompaan suuntaan Lappeenrannan kesäkuun puoluekokouksen jälkeen.
[i] EU:n tilaama vuoden 2009 riippumaton tutkimus (http://echr.coe.int/Documents/HUDOC_38263_08_Annexes_ENG.pdf) vahvisti Georgian aloittaneen sodan.
| Kommentti.
Putinia pelkääville: Ehkä irvokkainta Putinin henkilöön perustuvassa pelottelussa on, että Putin edustaa Venäjällä verrattain länsimielistä ja maltillista linjaa. (Lännessä siteeratut ”opposition edustajat” ovat usein marginaalisia, ulkoa rahoitettuja ryhmiä.) Vladimir Putin joutuu aktiivisesti puolustamaan maltillisuuttaan selvästi kovemman linjan kenraaleille ja kilpaileville poliitikoille. Toisin kuin monet Venäjällä, Putin yhä uskoo länteen ja hakee yhteistyöratkaisuja. Jos Putin saataisiin syrjään joko venäläisin tai amerikkalaisin voimin, olisi hänen seuraajansa luultavasti länsivastaisempi tai hänellä ei olisi kansan saati turvallisuuskoneiston tukea. Kotona Putinia pidetään liian pehmeänä ja myöntyväisenä. Aivan kuten Obamaa tai Kerryä, joka lienee hiukan presidenttiään paremmin tilanteen tasalla. Nato-jäsenyyden kannattajille: Ajatus, että USA (Nato) suojaisi Suomea Venäjältä on vaarallinen ja vailla perusteita, koska:
Teemu Huttunen |
.
Enpä olisi noin ovelasti aloittaa kyhäelmää: ”Vladimir Putinin Venäjän julkisuuskuva Lännessä on suunnilleen yhtä hyvä kuin Saddam Husseinin Irakin vähän ennen kuin Irak tuhottiin. Laitonta, valheilla perusteltua hyökkäystä Irakiin ei enää kukaan pidä järkevänä. Vaikka tarina tyrannista yhdistää Venäjää ja Irakia, on syytä huomata, että tilanteilla on ratkaisevia eroja, ei vähiten Suomen kannalta. Vaikka USA ei ole vieläkään saanut sammumaan, mitä Irakissa sytytti, ei Irak, ei Libya, ei Afganistan eikä Syyria ollut mikään maailman suurin valtio. Ne eivät olleet ydinasevaltioita. Ne eivät olleet Suomen rajanaapureita. Eikä niiden johtajilla ollut 90 prosentin kansansuosiota.” Mielenkiintoni loppui viimeistään silloin kun kyhäelmässä todettiin esim. Assadin kannatus olevan alle 90 %. Se pitää paikkansa. Demokraattisissa vaaleissa se on yli 80%. minäkin äänestäisin häntä jos olisin syyrialainen.
Vilho, Minusta on ilmeistä, että Venäjällä on merkittävästi kovempiakin johtajavaihtoehtoja kuin Putin…
Arvokasta Huttuselta oli tuoda sitä ilmi, koska sitä niin harvoin tuodaan ilmi Suomessa.
Ehkä Huttunen ei ole kunnolla lukenut Putin-kirjoja, kuten mielestäni parasta Gessen: Kasvoton mies.
Se antaa myös näkökulmaa erilaisiin poliitikkojen suosiomittauksiin.
(Sitä myötä voi ymmärtää, miksi emme voi tulkita järkevästi samoin, jos jotakuta poliitikkoa kannattaa esim. 80 % esim. Suomessa ja 80 % Venäjällä.)
Assadista ja Putinista on yleisesti pitkässä kirjoituksessa – ja varsinkin nyky-Suomessa täysjulkisesti – toki tyhmää esittää vain myönteisiä puolia.
Ei sellainen mene läpi niiltä, joihin kannattaisi vaikuttaa, vaikka olisi tottakin.
Erityisen ongelmallista on korostaa tarkkoja prosenttilukuja jonkin diktatuuri- tai oligarkiavaltion päämiehen suosiosta. Vaikka niillä olisi ihan tieteellinen tutkimus takana.
Mm. siksi, että niitä lukujahan lukija vähintään puoliautomaattisesti vertaa oman paljon demokraattisemman ja vähemmän korruptoituneen maansa poliitikkojen suosiolukuihin.
Oli Hitlerilläkin kansan keskuudessa kauan paljon aitoa kannatusta ennen ja jälkeen vuoden 1933. (Aitoa kannatusta eli kannatusta ilman taktikointia, kuten oman uran tavoittelua, jne.)
Mutta… minusta kannattaisi keskittyä Huttusen kirjoituksen moniin hyviin puoliin. Niitä on paljon enemmän kuin huonoja.
Eräs hyvä on tosiaan ottaa esiin, että jos Putin on niin paha, niin mitkä ovat perustelut ja vaihtoehdot.
Enkä oikein ymmärtänyt, miksi noiden suosiolukumainintojen lisäksi sinua alkoi mättämään noin paljon muutakin sitaatissasi.
Huttunen esittää ansiokkaasti syitä huolestua Suomen ja maailmantilanteesta.
Itse olen koonnut vaikka kuinka paljon merkkejä USA-johtoisen liittouman viime vuosien yrityksistä provosoida ala-arvoiseen tyyliin Venäjää ilman että Venäjä on tehnyt mitään vastaavaa tai ainakaan isompaa.
Asiaintilaa voisi katsoa tavallisena egoilevana nokitteluna. Mutta kuten sibilpolitical toi ilmi täällä toisaalla keskustelukommentissaan, USA ei ole kuten me ja Venäjä, vaan hänen mukaansa Irakin sodan kokonaiskustannukset ovat ”6 triljoonaa” USD (tarkoittaa biljoonaa) eli täysin järjettömät… USA on myös viime vuosina ollut sotaisampi kuin aikoihin. (Tosin ennenkin on ollut hurjaa – yli 93 % historiansa vuosistahan se on sotinut ainakin yhdessä sodassa, pyytämättä koskaan anteeksi edes ydinpommituksia.) USA:lla ei ole mitään näkyvissä olevaa rajaa, mitä sota saa maksaa sen kansantaloudelle. Sehän näkyy esim. USA:n valtionvelan kasvusta Irakin sotaan liittyen. – Rajaa ei ole, koska USA ei ole liikenteessä kansan valtiona, vaan sen salaisen hallituksen välineenä. – Viime kädessä suuri raha ja tuo sotaisa eliitti ei edes tarvitse isänmaakseen mitään valtiota.
(Toki muutoksiakin tulee, kuten Huttunen toi ansiokkaasti ilmi uutisen, järkevyydellä yllättäneen Kissingerin ajatuksen. – Onko hänen merkityksensä eliitissä suuresti vähenemässä vai mistä on kyse?)
USA:n sotien kustannuksista on hyvä kysyä: kustannus kenelle? Kyseessähän on lähinnä veronmaksajien rahojen siirto sota- ja vakoiluteollisuudelle. Mutta kun kumpikin ovat pitkälle kotimaista toimintaa Yhdysvalloissa (mitä nyt elektroniikka ym. komponentteja tulee ulkomailta), niin kansantaloudelle kustannuksia tulee melko vähän. Se on enemmänkin rahan siirtoa yhdeltä toiselle, Yhdysvaltain sisällä. Siihen kun lisää muutaman vuoden Irakin öljytulojen siirtämisen amerikkalaisten miehitysjoukkojen ja yritysten tilille, niin tuottikohan sota oikeasti tappioita Yhdysvalloille? Arvelen että päinvastoin.
Kustannuslaskelmat pitäisi nähdä yksityiskohtaisesti.
Esim. onko niissä mukana se, miten monet sotilaat ovat tehneet itsemurhia ja muuta USA:a keskivertoista enemmän vahingoittavaa ja miten monet menneet eläkkeelle ilman että todennäköisesti koskaan palaavat veronmaksajiksi.
Suurin asia on joka tapauksessa se, minkä tulisi olla vähintään monta kertaa viikossa isoin otsikoin valtamediassa: se, että USA:lla on huikea vaikutusvalta mutta se riehuu pikkulapsen tavoin vuosikymmenestä toiseen ja kiihtyvällä intensiteetillä tai ainakin tiheydellä mutta moni suomenkielinen media (tai jopa enemmistö?) odottaa että sitä käsitellään samoin kuin muitakin valtioita eli lähinnä diplomaattisesti. (Ks. esim. http://vastavalkea.fi/2016/01/10/miksi-ja-mista-soditaan/.)
Eräs kärjekkäimmistä kohdista tuossa on juuri se, että USA menee ylevin sanoin sotimaan minne vain (onko tämä lakikin jo voimassa: http://nwohavaintojapromo.blogspot.fi/2016/02/usan-hallinto-valmistelee-salassa.html), mutta pitää selviönä, että se (+ ehkä sen liittolaisista jotkin) saa sitten jälleenrakennusurakat ja luonnonvarat.
Pakolaiskriisienkin hoidossa tehokkaimmat vähintään kolme asiaa olisivat jotkin mitkä torppaisivat USA:n riehumisen.
Aivan, inhimilliset tappiot ovat ilman muuta tappiota kansantaloudelle. En minä tiedä, jääkö kansantalous noista sodista plussan vai miinuksen puolelle, kunhan nyt vaan sen pointin halusin tehdä, että sodan kustannukset ei ole sama asia kuin kansantalouden tappio. Sodat on kustannuksia veronmaksajille, mutta voittoja palkkasotilaille, asevalmistajille, öljy-yhtiöille ja niille yrityksille jotka menevät jälleenrakenntamaan maata tai toimivat sotavoimien alihankkijoina.
Mutta veronmaksajiahan se alkaa nyppimään Yhdysvalloissakin, kun he joutuvat ruokkimaan sota- ja vakoilubisnestä.
Hyvä huomio, Vilho. On totta, että kyseisillä Lähi-Idän johtajilla oli suurempi kansansuosio kuin monella muulla ja tuo kohta saattaa vahvistaa virheellistä käsitystä, että heillä olisi ollut jotenkin erityisen pieni kannatus. Mietin itsekin sen poistamista jossain vaiheessa mutta jätin sitten siihen, koska Putinin poikkeuksellisen vankka kannatus on minusta kuitenkin aika relevantti seikka.
Relevantti.. mutta mistä näkökulmasta?
Putinin kannatus on merkittävää, vaikka virallisiin mittauksiin ei kannatakaan täysin uskoa…
Minusta oleellisinta on kuitenkin, että Putin on menestynyt hyvin epädemokraattisin keinoin.
Putin on vallankäytössä ja varsinkin sen väärinkäytössä niin mestari, että kuka tahansa sellainen mestari olisi merkittävän suosittu kunhan kansantalouden hoitaa kohtalaisesti ja riittävästi myös joillekin muille kuin eliitille.
Siis Putinin suosioprosentteja on hassua vertailla poliitikkoihin jonkin verran demokraattisemmissa ja vähemmän korruptoituneissa valtioissa.
Hyvä kirjoitus.
Olen kirjoittajan kanssa suunnilleen samaa mieltä jopa presdentti Niinistöstä.
Suomen mediassa russofobian rummutus jatkuu, vaikka amerikkalaisetkin ovat jo selvästi kääntäneet kelkkaansa jo aikaa sitten. Laitanpa tähänkin Yhdysvalloista lähteen, jonka postasin juuri toiseen Vastavalkean kommenttiosastoon.
Asiaan perehtymisen voi aloittaa vaikka tästä artikkelista:
New York Times propagandists exposed: Finally, the truth about Ukraine and Putin emerges
NATO was the aggressor and got Ukraine wrong. Many months later, the media has eventually figured out the truth
Patrick L. Smith
http://www.salon.com/2014/12/04/new_york_times_propagandists_exposed_finally_the_truth_about_ukraine_and_putin_emerges/#comments
Yksityiset pankkiirit ovat luomassa maailmanlaajuista kaaosta, joka – jälleen kerran – naamioidaan valtioiden väliseksi sodaksi ja jonka pelinappuloiksi kansalaiset alistetaan. Nykyinen tilanne on verrattavissa täydellisesti WW2:en, jolloin rikollispankkiireiden ajojahdin kohteeksi joutui Hitler ja sen myötä eurooppa. Saksa oli tuolloin nousemassa todelliseksi uhaksi hyvinvointia lisäävällä talouskasvullaan, joten mahdollisimman laaja sota piti saada aikaiseksi. Power-eliitin pääpaikkana toimi silloin ja toimii edelleenkin Englanti, joten suosittelen artikkelin kirjoittajalle ja muillekin perehtymistä WW2:en todellisiin tapahtumiin, joita ei koulujen historian kirjoista löydy. Yhdysvallat on pelkkä pankkiirieliitin vasara vapaustaistelijaksi naamioidun NATO-sotilasliittonsa myötä, jonka takana nämä maailman vaarallisimmat rikolliset, kuten Henry Kissinger, puuhastelee.
Adolf Hitler mustamaalattiin hirviöksi saman sionistisen Power-eliitin toimesta, joka mustamaalaa Putinia parhaillaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä kansainvälinen rikolliseliitti omistaa valtamedian, jonka päätarkoituksena on tarjota tyhjänpäiväistä mediahömppää kansalle pitääkseen tämän mahdollisimman tietämättömänä polittisesta järjestelmästä ja sen mädännäisyydestä. Tämä aikakausi voidaan kiteyttää kaikilla yhteiskuntatasoilla yhteen sanaan: VALHE. Ja nytkö meidän pitäisi luottaa sinisilmäisesti sionistien maailmanlaajuisesti levittämään, muka Hitlerin kirjoittamaan holohoax propagandakirjaan.
Internet on Raamatun kielletty hedelmä – tieto lisää tuskaa – se johtaa vääjäämättä silmien avautumiseen. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ihmiset ovat maailmanlaajuisesti heräämässä, ihmiskunnan tietoisuus nousee, sitä ei voi mikään mahti pysäyttää. Globalistien valheet poksahtelevat pintaan, kattila on porisemassa ja juuri siksi sionisti-eliitillä on kiire!
Ai mustamaalattiin Hitler hirviöksi? Voi hyvää päivää! Hitler oli rasisti ja militaristi, suunnitteli laajentumisen Suur-Saksaksi ja sopi Euroopan jakamisesta Neuvostoliiton kanssa, hyökkäsi Puolaan oman false-flag -iskunsa jälkeen. Tiedän kyllä että holokaustin kieltäjien päätä ei saa millään käännettyä, mutta saanpahan ainakin olla eri mieltä.
Löytyy muuten vähintään useita kymmeniä räikeitä sisä- ja ulkopoliittisia valheita, joilla Hitler ja muut kansallissosialistien johtajat perustelivat toimiaan jne.
Kouluopetuskaan ei vain kaikista niistä kerro, kuten noiden johtajien enemmistön harvinaisen suuresta ahneudesta, kaikenlaisen maallisen kahmimisesta vastoin monia lakeja.
Kun valheita ei listata näkyvästi, nykyajan kansallissosialisteilla ja heidän myötäjuoksijoillaan on mahdollisuus loistaa, esim. äskettäin julkaistulla propagandafilmillä.
Kokonaisuudessaan hieno kirjoitus, vaikka siellä täällä vähän karahti korvaan. Putin on viisas ja hyvä presitentti, mutta ei hänkään kaikkesta päätä venäjällä. Venäjällä on paljon muita hyviä päättäjiä, Putin kuuntelee myös heitä.
Mutta ei Venäjä ole Suomen ongelma. Suomen ongelma on suomalaisten asenne venäläisiin ja Venäjään. Tämä on tulos yli satavuotisesta ryssittelystä. Ruotsalaisten katkeruus Venäjää kohtaan, kun he menetti Suomen Venäjälle on ymmärrettävää. Katkeruus paheni, kun Suomella alkoi mennä hyvin autonomian aikana. Venäjä teki Suomesta itsenäisen valtion. Tämän jälkeen olisi luullut, että suomalaiset olisivat olleet tyytyväisiä. Mitä vielä, ryssittely paheni ja johti lopulta siihen ,että yli
300 000 suomalaista koki kohtalonsa näissä merkeissä vuosina 1918-1946. Karmeaa politiikkaa.
Sata vuotta on nytten selitelty, että Venäjä oli syyllinen. Eikä kukaan tunnu uskovan.
Suomi aloittaa uuden satavuotiskauden ensi vuonna. Mennäänkö kertauksen merkeissä ja tapatetaan puolet enemmän suomalaisia? Olisiko aika keksiä jotain parenpaa naapuri yhteistyötä? Viha puheet ja vihan lietsonta ei kuulu sivistyneiden ihmisten elämään.
Taloudellisesti meni hyvin, ja alku oli lupaava. Mutta älä unohda sortokausia, niihin liityvää venäläistämistä ja Suomen itsenäisyyden murentamista. Kyllä se nosti maassa venäläisvastaisuutta, ja ihan aiheesta tietty.
Mistä muuten sait luvun 300 000 tuolle ajalle? Eikös siinä ole puolet liikaa? Vai onko ”kohtalon kokeminen” kommentissasi muutakin kuin kuolema?
Sodissa ja sotien seurauksena ennenaikaisen kuoleman saaneet suomessa asuvat henkilöt.
Kuolleet yht. Haavoittuneet
Sisällissota 1.1.17- 9.9.18 39932 66000
Sotainvalidit (33000)
Lapset orvot (10000) 22000*
Naiset (5000)
Kuolleena syntyneet (10000)
Vanhukset ym. (10000)
suomen venäläisiä 6000 113932
Hyökkäykset karjalaa 1919- 1922 (3000) (5000)
Erilaisissa vainoissa ym. 1918 1939 (5000)
Talvisota 1939-1940 28531 44000
Toinen maailmansota
Hyökkäysvaihe 20.6.41-14.1.42 27715 46280
Asemasotavaihe 15.1.42-31.5.44 17750 29640
Perääntymisvaihe ja Lapin sota 1.6.44-29.5.45 21004 35076
Sotainvalidit (47000) 200000*
Lapset orvot (10000) 55 000*
Naiset lesket ( 5000) 30 000*
Kuolleena syntyneet 100000
Vanhukset ym. (10000)
Suomessa olevat sotavangit 18700
N-liiton suomalaiset 1388 3402*
Pakolaiset evakot ym. (5000) 292088 500000*
Yhteensä 396 270
Tässä lyhyt yhteen veto sotien seurauksista vuosina 1917-1950
(*=henkilöiden kokonaismäärä muuten haavoittuneet) lähteet Suomen sotasurmat 1917-1945. (alleviivatut)
Erkki Aho suomen historiaa: http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/12/kotirintaman-lapset.html (vino teksti)
Osa luvuista on hyvin varovainen arvio perustuen elämän tosiasioihin. (suluissa).
Eli kun yhteiskunnassa tapahtuu poikkeuksellisia asioita, niin se heijastuu ihmisten elämän pituuteen. Koska en ole löytänyt näihin asiallisia lukuja, niin luvut ovat arvioita. Näitä lukuja voi jokainen mielessään arvioida ja jos löytyy jostakin oikea, tieto, niin kertokaa.
Mukana on myös venäläisiä suomessa oleskelleita esim. sotavangit, pakolaiset ja sotilaat 1917-18. Itsenäisen valtion rajojen sisäpuolella olevat ihmiset ovat valtion viranomaisten vastuulla. (Poikkeus tietysti sotatilassa olevat sotilaat) Vuonna 1917-18 Venäjä ei ollut sotatilassa Suomen kanssa. Suomessa silloin olleet venäläiset sotilaat, olivat Mannerheimin alaisia. Mannerheim oli Venäjän armeijan kenraali, kun hän saapui Suomeen vuonna 1918. Milloin Mannerheim sai Suomen kansalaisuuden? En tiedä.
Tässä näitä lukuja olisi.
Muotoilu ei säilynyt tuonnissa tänne. Vaikeuttaa lukemista pyydetään anteeksi.
Just, eli luku sisälsi muitakin kuin kuolleet. Tietysti, voidaan yhtä hyvin sanoa, että koko kansa kärsi sodista, ei pelkästään kuolleet, haavoittuneet, orvot ja lesket.
Muuten, eikös sotainvalidit kuulu jo havoittuneiden lukumäärään, ja mitä ihmettä kuolleena syntyneet tekevät sotien tappioissa? Yhtä hyvin lukuun voi lisätä kaikki kyseisenä aikana kuolleet, koska kuka hyvänsä voi olla kuollut nälän, puutteellisen sairaanhoidon, lääkepulan, vangitsemisen tai pakolaisuuden seurauksena. Parempi varmaan olisi tutkia kuolleisuuden lisääntymistä verrattuna rauhan oloihin.
Luku 396 270 pitää sisällään vaan suoraan sodan takia ennen aikaisen kuoleman kohdanneet. Suoraan sodassa rintamalla koleita on n. puolet. Kun yhteiskunta romahtaa (terveydenhuolto, ruokahuolto, yleinen järjestys, ym ) seurauksena on kuolleisuuden voimakas lisääntyminen, tämä näkyy kaikkialla ja kaikissa tilastoissa, ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Mutta ei sodan seuraukset jää pelkästään sodan takia kuolleisiin ihmisiin. Sodan takia suuri joukko ihmisiä vammautuu fyysisesti ja henkisesti pysyvästi. Rintamalla vammautuneita sanotaan sotainvalideiksi ja he saavat pientä korvausta. Kotirintamalla sodan takia vammautunut, heitä ei juuri muistella. Esim. Viime sodassa vammautui lähes 200 000 tuhatta ihmistä, joista noin puolet pysyvästi. Tästä pysyvästi vammautuneista noin puolet koki ennenaikaisen kuoleman.
Vanhusten ja lasten kuolleisuudesta sodan takia ei juuri löydy tilastoja. Olen lukenut, että n 100000 äitiä menetti lapsensa viime sodan aikana (keskeytynyt raskaus, synnytyskuolemat, sairaudet, huono ruoka, puolison kuolema ym) Karjalaisia lähti evakkoon noin 500 000 ihmistä naisia, vanhuksia, lapsia kaiken kuntoisia. Tilastollisesti näin suuresta määrästä kuolee ihmisiä, puutelisten olojen takia (sota) huomattava määrä (sairaudet, nälkä, kylmyys, ym.) Oma joukkonsa on sotaorvot ja sotalesket, heidän elämänsä olisi ollut aivan toisenlainen ilman sotaa.
Euroopassa ja myös Suomessa on vastaava tilanne päällä. Sodan takia valtava määrä ihmisiä on lähtenyt ”evakkoon”. Kuolleisuus tässä joukossa, on hirvittävän suuri, eikä siitä juuri puhuta. Paljonko on Suomeen asti päässeiden joukossa?
Aineelliset vahingot on aivan oma lukunsa. Sodan syitä ja seurauksia itse kukin miettii varmaan itsekseen, mitä se sota todella merkitsee. Toivon näin!
Hyvä kirjoitus. Pekan kommentti on smantapainen, jonka olisi itsekin voinut laatia.
Jatkaisin vielä Laineen listaa , meillä ei nyt olisi terästeollisuutta eikä öljynjalostustrollisuutta, jos olisimme, kuten nyt rähmällämme länteen päin. Markku Kuisman Venäjä ja Suomen talous, kertoo prosessista joka johti molemman klusterin ilmestymiseen maahamme. Kummassakin tapauksessa maamme sai useita nootteja läntisiltä suurvalloilta.
Ansiokas kirjoitus. Enpä olisi uskonut, että ajaudutaan tilanteeseen, jossa Sauli Niinistö on lähes ainoa Suomen toivo. Ilmeisesti irtautuminen Kokoomus-puolueesta on vapauttanut aivosoluja ihmislajille ominaiseen järjelliseen ajatteluun.
”Ja edelleen useimmat amerikkalaistoimittajat antavat Cohenin mukaan ymmärtää, että Jeltsin oli ihanteellinen Venäjän johtaja.”
Tottakai Jeltsin oli ihanteellinen johtaja! Valtion omaisuus yksityistettiin. Ulkomaiset pankit ja muut yritykset pääsivät Venäjälle tekemään voittoja yksitistetllä omaisuudella. Ja rosvot siirsivät miljardien dollarien arvosta rahaa joka päivä länsimaisiin pankkeihin. Maassa oli sekä poliittinen että taloudellinen kaaos Jeltsinin ”johdolla”. Erittäin hyvä johtaja Venäjälle, lännestäpäin katsoen.
”Näyttää käyneen niin, että länsi on johtajiaan myöten alkanut uskoa omaan propagandaansa.”
Niin NÄYTTÄÄ varsinkin mediassa, jossa on ennakkosensuuri käytössä.
”Toistaiseksi valtamediaankin on mahtunut tasapainoisia ja asiantuntevia analyyseja.”
Kyllä niitä saa julkaista, kunhan se tapahtuu harvoin. Tällöin voidaan hyvin sanoa: ”katsokaa kuinka meillä on vapaa media!” Ja sitten jatketaan jokapäiviäistä propagandaa. Kuiskaava ääni nimittäin kyllä hukkuu huutamiseen, vaikka olisi kuinka järkevä viesti.
”Venäjän kiistellyin teko lienee Krimin liittäminen itseensä”
Huttunenkin on nyt nielaissut pikkaisen propagandaa. Juuri noin tuo aina esitetään: ikään kuin kyseessä olisi yksipuolinen teko. Kuitenkin Krimin parlamentti järjesti siitä kansanäänestyksen, ja sen jälkeen Krimin tasavalta julistautui itsenäiseksi ja aloitti neuvottelut yhdistymisestä. Kyllä, kyllä, Krimin hallituksella oli tahto liittyä ja kansan mandaatti, mutta kyseessä oli silti kahden osapuolen sopimus eikä yksipuolinen liitos.
Venäjän johto teki Krimin kriisin aikaan huonon päätöksen, kun se salli ilman tunnuksia olevien asemiesten ottaa järjestyksenpito Krimillä haltuunsa. Venäjän joukkoja tuli Krimille 27. helmikuuta ja mm. parlamenttiin, jossa samana päivänä parlamentti erotti vanhan ja valitsi uuden hallituksen (korkeimman neuvoston). Kun rakennuksessa on asemiehiä, se tietysti on erittäin huono hetki erottaa hallitusta ja valita uutta. Krimin tapahtumat ei siinä paljon häviä Kiovan tapahtumille! Uuden hallituksen puhemies Sergei Aksynov sitten pyysi Venäjää takaamaan Krimillä rauhan. Muutama päivä myöhemmin, 1 maaliskuuta presidentti Janukovits pyysi kirjeessään Putinia lähettämään Krimille Venäjän armeijan joukkoja pitämään järjestystä.
Krimin kriisissä on vastakkain kaksi näkemystä. Länsimaiden näkemys on, että Krim ei saanut itsenäistyä, koska se oli osa Ukrainaa, ja kansojen itsemääräämisoikeus ei oikeuta eroamiseen valtiosta, vaan pitää tapahtua valtion rajojen sisällä (Euroopan Neuvoston Venetsian komitean mielipide, liittyen Krimin tapahtumiin).
Venäjän mielipiteen mukaan kysymys on nimenomaan kansojen itsemääräämisoikeudesta, ja Kosovon tapauksessakin Serbian osana olleelle alueelle annettiin oikeus itsenäistyä, jopa ennen kansanäänestyksen suorittamista. Krimin itsenäisyysjulistuskin vertaa omaa tilannettaan juuri Kosovoon.
Huomaa: Suomikaan ei olisi tänään itsenäinen, jos alueilla ei olisi oikeutta itsenäistyä valtioista! Krim oli autonominen tasavalta, Suomi oli autonominen suurruhtinaskunta. Molemmissa tapauksissa liittovaltiossa oli vallankaappaajat anastaneet vallan.
Täytyy sanoa, että olen Venäjän puolella tässä kansan oikeudessa päättää hallitsijoistaan. Kansansuvereniteetissa ei todellakaan aseteta ehdoksi, että toisesta valtiosta ei saisi itsenäistyä.
”Kansansuvereniteetin mukaan vallan alkuperä on nimenomaan kansa ja heidän tahtonsa, eikä esimerkiksi jumala. Valta on legitiimiä mikäli sillä on kansa takanaan. … Olennaista kansansuvereniteetin kannalta ei ole valtiomuoto (esimerkiksi monarkia tai tasavalta), valtion koko, kansalaisten lukumäärä, tai kuviteltujen kansojen lukumäärä – vaan se, että valtiomuodosta riippumatta valta perustuu lopulta aina kansan tahtoon.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansansuvereniteettiperiaate
Kuinka merkityksellinen kansansuvereniteetin periaate on? Muun muassa demokratian periaate nousee kansansuvereniteetisä, ja kansansuvereniteetin tunnustaa sekä Suomen tasavalta että Euroopan Unioni laillisuutensa perusteeksi.
”Valtiosääntö lähtee kansansuvereenisuuden periaatteesta: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_perustuslaki#1._luku_.E2.80.93_Valtioj.C3.A4rjestyksen_perusteet
Hyvä kommentti!
Vaan miten paljon Suomessa on (pitäisi olla jo kouluista alkaen) on keskustelua lähtökohdasta ”Huomaa: Suomikaan ei olisi tänään itsenäinen, jos alueilla ei olisi oikeutta itsenäistyä valtioista! Krim oli autonominen tasavalta, Suomi oli autonominen suurruhtinaskunta. Molemmissa tapauksissa liittovaltiossa oli vallankaappaajat anastaneet vallan.
– – – ”Kansansuvereniteetissa ei todellakaan aseteta ehdoksi, että toisesta valtiosta ei saisi itsenäistyä.”
Tuollaiset perusasiat taitavat unohtua kun julkisuudessa yleensä jauhetaan muita näkökulmia?
Toisaalta keskustelu tuon sitaatin lähtökohdasta ei monia edes kiinnosta, vaikka se olisi poliittisesti korrektia, jos Suomen idea ja suomalaisten kansallishenki, kuten suomalaisten keskinäinen, aiemmin hyvätasoinen luottamuspääoma, on monilla suuresti rapautunut… (samassa tahdissa testosteronitasojen laskemisen ja kansan tyhmentymisen (ÄO-testit varusmiehille vuodesta 1998) ja tyhmentämisprojektien (kuten kemikaalivanat, esim. http://nwohavaintojapromo.blogspot.fi/2016/03/helsingin-ilmakehassa-radioaktiivista.html) kanssa?)
Tällä hetkellä ei ole yhtään aluetta jossa olisi halua irroittautua Venäjästä. Mutta useita alueita haluaisi irroittautua itsenäisksi valtioksi Euroopan Unionissa. Voi laittaa pääsi pantiksi, että EU joka haluaa laajentua, ei halua todellakaan antaa itsenäisyyspyrkimyksille tilaa.
Iso-Britanniasta, Espanjasta, Saksasta tai Italiasta haluaa osia irti, mutta todennäköisesti sellainen itsenäistyvä alue kuitenkin jäisi EU:n osaksi. Itsenäistyvissä uusissa valtioissa kuitenkin uusi kansallismielisyys korostuisi, kun valtio haluaa korostaa identiteettiään: sellainen valtio on kiinnostunut hoitamaan omia asioitaan ja ajamaan omaa etuaan. EU on avoimessa sodassa kansallismielisten liikkeiden kanssa: joka puolella niitä vastaan käydään demonisointikampanjaa. Lähin esimerkki löytyy Suomesta: kun perussuomalaiset sai Suomessa kannatusta, Der Spiegel leimasi perussuomalaiset äärioikeistolaiseksi puolueksi, joka on kaikkia Euroopan arvoja vastaan, ja joka täytyy tuhota. Vaihdoin itse sähköpostia kyseisen artikkelin kirjoittajan kanssa, joka ei ollut edes kiinnostunut katsomaan perussuomalaisten (hyvin sosiaalidemokraattista) vaaliohjelmaa tai puolueohjelmaa. Niin vähän tuota ”journalistia” kiinnosti ottaa asiasta selvää.
No, Perussuomalaiset kyllä osoittautuivat vale-oppositioksi ja EU:n kannattajiksi sittenkin. Käännettiinkö Soinin pää vai suunnitteliko petoksensa alusta asti, mene ja tiedä. Mutta EU:ssa oli kuitenkin paniikki siitäkin, kuten varmaan vielä muistatte.
Jos meillä olisi toinen Serbia, Venäjän liittolainen, joka pitäisi murentaa, EU ei ehkä olisi keksinyt tätä ”itsenäistymisen täytyy tapahtua valtion sisällä” petosta. Kyllä, se on petos koko hienolle aatteelle, että kansat saavat vailta johtajansa. EU petti sen, ja saa nähdä kuinka paljon se tulee vielä maksamaan.
Teemu Huttusen kirjoitus on erityisen hyvä ja lyhyenä selkeä analyysi nykytilanteesta Venäjän ja lännen suhteista. Samoin Krimin tilanteesta. Pertti muistuttaa oikein, että Krimin kysymystä voi hyvin verrata myös Suomen valtiolliseen itsenäistymiseen 1917. Autonomia aseman saimme Venäjän valloitettua Suomen alueen Ruotsilta. Siihen osittain auttoi suomalaiset upseerit ja aateliset, jotka olivat tyytymättömiä Ruotsin kuninkaan politiikkaan. Lisäksi taustatekijänä oli Napoleonin painostus tsaari Aleksanteri I saamiseksi mukaan manner-Euroopan liittoon Britannian saartamiseksi.
Monet historian tuntijamme ovat arvelleet, että jos suomalaiset maakunnat olisivat säilyneet Ruotsin vallan alaisuudessa emme olisi koskaan saavuttaneet valtiollista itsenäisyyttä. Jopa suomen kielikin olisi saattanut jääädä vain maalaisväestön murteiksi, koska ruotsi olisi vain vahvistunut virallisena valtion kielenä. Suomen kielen nousemisesta virkakieleksi ja sivistyskieleksi koululaitoksen avulla olemme myöskin velkaa Venäjän hallinnolle. Sen intresseissä oli suomenkielen aseman vahvistaminen ruotsalaisvaikutusta vastaan.
Jos Suomen autonomia-aseman muotoutuminen liittyi silloiseen Euroopan tilanteeseen, niin vuonna 1917 valtiollisen itsenäisyyden saavuttaminen liittyi sekin laajempiin kuvioihin. Leninin johtamat bolshevikit kaappasivat vallan Pietarissa osittain Saksan rahoituksen avulla.
Venäjällä ainoa puolue, joka tuki suomalaisten itsenäistymispyrkimyksiä olivat bolshevikit. Kuten tunnettua entinen tsaarin kenraali ja sittemin valkoisen Suomen armeijan komentaja Mannerheim yritti neuvotella venäläisten kenraalituttaviensa kanssa Suomen aseman vahvistamisesta, mutta ei saanut keneltäkään tukea ajatukselleen itsenäisestä Suomesta.
Krimin tilanne on mielenkiintoinen vertailukohde myös siinä mielessä, että Venäjän tsaarin päätökselle autonomisen Suomen alueeseen liitettiin ns. Vanha Suomi eli Karjalan Kannas ja Laatokan alueelta karjalaisten asuttamia alueita. Sehän oli melkein samanlainen ystävyyden vahvistamiseksi tarkoitettu ele kuin Hrushtshovin päätös siirtää Krim Ukrainan neuvostotasavallan yhteyteen. Yhtäkaikki sekin tapahtui saman valtion sisäisenä siirtona vähän kuin kuntarajojen muutokset nyky Suomessa. Tarton rauhansopimuksessa nämä alueet kuitenkin vahvistettiin itsenäisen Suomen osaksi ja siten ne siirtyivät Venäjän imperiumin ulkopuolelle.
Neuvostoliiton hajotessa Krim jäi Itsenäiseksi julistautuneen Ukrainan osaksi. Kummassakaan vaiheessa krimiläisten mielipidettä ei edes kysytty. Vasta nyt 2014 Krimillä järjestettiin kansanäänestys alueen kohtalosta. Niin tai krimiläisten selvä enemmistö ilmaisi tahtonsa irrottutua Ukrainasta ja liittyä Venäjään. Lännessä tämä on jo hyväksytty tosiasiana, de fakto. Eri asia on, että propagandassa tästä on nostettu haloota, jolla halutaan painostaa Venäjää suostumaan lännen ohjailuun. Jeltsiniä rakastetaan lännessä. kun hän kutsui amerikkalaiset talousneuvonantajat ohjailemaan kansallisen omaisuuden siirtämistä pilkkahintaan yksyisile oligarkeille. Kapitalismia rakennettiin Venäjällä villin lännen malliin ryöstäen kansalta sen omaisuus.
Parahin Oiva Björkbacka. Oikeassa olet, mutta ruotsinkielen ja ruotsinkielisen vähemmistön asema oli vahva myös autonomian aikana. Ruotsi oli virkakieli ja sen käyttö jopa laajeni. (historioitsija Heikki Ylikankaankin mukaan). Vasta 1800-luvun lopulla suomenkielen asema vahvistui. Antti Ahlström laittoi peliin arvovaltaansa ja varmaan rahojansakin saadakseen Porin seudulle ensimmäisen suomenkielisen lyseon. Ruotsinkieliset vastustivat kaikin keinoin ja viimeiseen saakka. Heidän mukaansa kantasuomalaisille riitti lyhyt kiertokoulu suomeksi.
Ja hox! Ruotsinkielisen vähemmistön asema Suomessa on edelleen vahva. Sitä lähellä oleva kokoomus ajaa parhaillaan suomenkielistä opetusta alas. Sitä samaa, jota on ajettu Suomessa ylös 1800-luvun lopulta saakka. Antti Ahlström kääntyy varmaan haudassaan.
”Propagandasodan altavastaajana Venäjällä ei ole lännen kykyä valehdella massoille.”
Siis, ei ole kykyä valehdella länsimaiden massoille. Venäjällähän hallituksella on erittäin hyvin media kontrollissa. Russia Today on kyllä erittäin hyvä media, silloin kun se kritisoi tai uutisoi länsimaiden asioista, ja antaa hyvin kriitikoiden puhua ja kertoa asiansa. Mutta Venäjän asioista puhuttaessa sitten kannatetaankin valtion hallintoa.
Yhdysvallat saa tehdä mitä hyvänsä, ja tuomiota ei tule, ainakaan Suomessa. Ei medialta eikä poliitikoilta. Kylmän sodan aikana vielä ymmärsi, että kapitalistit pitivät kommunisteja niin pahana, että ”ainoa hyvä kommari oli kuollut kommari.” Kaikki likainen peli oli sallittua. Pelättiin että kommunismin leviämisellä olisi vaikutusta omaan rahapussiin. Mutta nyt kun Venäjä on kapitalistinen, miten tämä Kylmän sodan menttaliteetti vain jatkuu? Ilmeisesti Venäjä on yhä uhka globalistin lompakolle.
Neuvostoliiton horjuessa Suomen vallanpitäjät aivan ilmeisesti pelkäsivät niin paljon joutuvansa syrjäytetyiksi, että sukelsivat päistikkaa Euroopan ja NATO:n ytimeen, ja lupasivat kaiken, jotta heille ei vaan kävisi kehnosti. Poliitikkomme liittyivät länsimaisiin herrakerhoihin ja kansainvälisiin järjestöihin. Nyt ne takaavat heidän valtansa jatkumisen, joten mukana ollaan. Tästä kelkasta ei pääse pois. Venäjältä ei saa samanlaisia kainalokeppejä. Se selittää miksi istumme sisäkehässä länsimaiden leirinuotiolla.
Ja siinä sukelluksessa menetettiin se itsenäisyys, mutta siitä viis, kunhan pysytään vallassa.
”Kokoomus on jopa luvannut Puistotielle vievänsä Suomen Natoon”
Emme ole täysjäsen, mutta liittolainen olemme korviamme myöten. Lupaus on kyllä yhtä kuin pidetty. Osallistumme jatkuen NATO-operaatiohin ja harjoituksiin, tiedonvaihtoon ja näköjään propagandasotaankin.
”Sauli Niinistö on kaikesta päättäen aidosti isänmaallinen mies, jolla on myös arvostelukykyä ja moraalista selkärankaa.”
Höpö-höpö ja yäk! Nyt voin pahoin!
Siis tämä tyyppi, joka petoksella juoni meidät euroon? Tämä tyyppi, joka kannattaa Euroopan armeijan (NATO-pilarin) perustamista? Euroopan armeijaa ja Euroopan rahaa kannattava ei ole isänmaallinen vaan silmämuniaan myöten EU-federalisti!
Stubb kannattaa anglo-saksista UKUSA-hegemoniaa, Niinistö taas NATO-Eurooppaa Yhdysvaltain sylikoirana. Stubbille Pariisi ja Berliini on paskakyliä, Lontoo ja New York sen olla pitää. Minulle tuolla erolla ei ole mitään merkitystä. No, varmaan heillä on muitakin eroja, mutta tuo nyt ainakin. Aiemmin toisella sivulla lainasin jo tuota uutista:
”Presidentti Sauli Niinistö kannattaa EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ajatusta EU:n yhteisen armeijan kehittämisestä. Saksalaisen Welt am Sonntag -lehden haastattelussa Juncker sanoo, että EU:lle pitäisi perustaa yhteinen armeija. … Junckerin mukaan armeija viestittäisi Venäjälle ja muille, että EU on valmis puolustamaan arvojaan. EU:lla on jo yhteisiä taisteluosastoja…. Euroopan unioni on rauhan pohjalle rakennettu, ja se on keskeinen arvo, joten on outoa, että ei ole mitään tukena sen takaamiseksi, Niinistö sanoo STT:n haastattelussa… Korviketta Natolle Junckerin ehdotuksesta ei ole tulossa, Haglund sanoo.”
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_tukee_junckerin_ajatusta_eu-armeijasta/7853766
”Totuusmediaaa” on kyllä syytä kovistella tuosta Venäjä-propagandasta ja tuoda asia julki. Ehkäpä joku massamediamme nyt uutisoi, positiivisessa sävyssä, Huttusen kirjoituksen? Tai ehkä lehmät lentää.
Hyviä pointteja, Pertti!
Mielestäni vaihtoehtomedia voisi myös koventaa kielenkäyttöään, silloin kun osaa hyvin perustella asiansa. – Sinun tuo puheenvuorosi on ihan minimitasoa sävyltään.
Se linja olisi sitten suhteessa siihen, miten kovia sanoja käytetään yleisesti paljon pienemmistä asioista nyky-Suomessa.
Tämä jo riittää:
Kohtelemmeko me normaalisti (ainakin ilman boikotteja) ja annammeko me jopa kunnioituksen-, arvostuksen- ja suosionosoituksia siitä alkaen, kun saamme tietää jonkun tapelleen lähes kovimmin keinoin yli 93 % pitkästä elinajastaan?
– Kenellekään ei tule sellainen mieleenkään, vaikka asianomainen olisi lapsi.
USA on sotinut noin paljon, vaikka on kuitenkin sentään valtio, siis periaatteessa alusta alkaen ”täysi-ikäinen”.
USA on Suomen valtion suosiossa, mikä näkyy mm. siinä, miten vapaasti CIA saa huseerata; siinä, miten paljon julkishallintomme käyttää (monen muun ikävän lisäksi) NSA:n yhteistyökumppaniksi todistetun Microsoftin tuotteita, sekä CIA-rahoitetuissa puolueissa (ainakin Wikileaks-vuoto Kokoomuksesta + Stubbin kieltäytyminen rahoituksen avaamisesta kun Sauli Niinistö pyysi; ja SDP: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1827469-sdp-hakeutui-cian-rahahanalle-jo-1949)
Lisäksi kyse ei edes ole siitä, että ”jostain kumman syystä” USA ei pysty tulemaan toimeen uhittelematta ja vähintään yhtä sotaa jatkuvasti sotimatta vaikka kukaan ei yritä hyökätä sen alueelle.
Kyse on siitä, että
– faktisesti USA tekee tiheään tahtiin sotarikoksia 1) hyökkäilemällä vastoin kansainvälisiä lakeja (YK:n valtuutuksia + pitää entisiäkin valtionpäämiehiään ja muita vastuullisiaan Geneven sopimusten jne. ulkopuolella eli heitä ei koskaan päästä tutkimaan sotarikoksista syytettyinä) ja 2) tekemällä sotarikoksia julkisissa sodissaan (mm. köyhdytetyn uraanin käyttö, siviilien, kuten sairaaloiden, pommitukset esim. tarkoituksessa syyttää niistä Venäjää ja muissa yhteyksissä (mm. robottilennokit) välinpitämättömyys siitä että jotain 70-90% uhreista on muita kuin tarkoitettuja sotilaskohteita) ja 3) käymällä salaisia sotia (vanhoista kertoo Ganser: Naton salaiset armeijat – ja USA:n moraali ei ole kylmän sodan jälkeen kenenkään mielestä ainakaan parantunut, joten…)
– USA:n politiikka on mitä on siitä huolimatta, että suuri osa maailmaa on paljolti suostunut ja alistunut tanssimaan pitkälti sen mukaan talousasioissa… ja USA:n politiikka siis saattaisi olla nykyistä paljon pahempaa, jos EU vastustaisi sitä ei-sotilaallisesti enemmän… Nykyisellään USA muistuttaa Kolmatta valtakuntaa kun näyttää siltä, etteivät sen hyödynhakemistarkoituksessa käydyt sodat ja ylipäätään vaikutusvaltansa laajentamisyritykset lopu.
(Ongelma mielikuvamaailmoissa tässä on vain massojen tiedostamisen suhteen se, että toisin kuin aiemmin nykyään käytännöllisesti katsoen täyden hyödyn saamiseksi ei tarvita useinkaan aluevalloituksia… – Maailma on nykyään ilman niitäkin mahdollista saada ainakin meilkein yhtä totalitaariseksi kuin mitä Hitler aikoinaan suunnitteli. EU:ssa Ranska on nykyisellään jo varsin vahvasti poliisivaltio.)
Ja kun noita sotia ajatellaan, tulisi ajatella myös välillisesti kuolevia.
Silloin esim. Irakin sodassa kuolleita ei lasketa sadoissa tuhansissa vaan miljoonissa!
Suomen politiikassa on yksi kummallinen piirre, jota en ole juuri muualla havainnut. Politikko, joka tunnustautuu täysin federalistiksi, eikä koskaan edes lupaa ajaa Suomen tai suomalaisten etua, voi olla vaaleissa ääniharava ja toimia jopa ministerinä. Yleensä vaaleissa kaikki lupaavat ajaa kansansa etua, vaikka sitten lupauksensa pyörtävätkin (persut). Tämän tyyppistä populismia on kaikkialla.
Johtuuko historiasta, että tästä on seurannut toinen kansallinen ominaisuus. Vain mielistelemällä ura urkenee Suomessa. Selkokielellä sitä kutsutaan myös perseennuolennaksi. Joko meidät on siihen opetettu tai vika on geeneissä. Toivottavasti tämä geeni löydetään ja pystytään korjaamaaan, dna tutkimus tuo toivoa.
http://www.adressit.com/me_vaadimme_uutta_luotettavaa_aanten_laskutapaa_vaaleihin
Miksi näitä adresseja tehdään, kun voi tehdä kansalaisaloitteen? Kansalaisaloitteella on voimaa paljon enemmän kuin adressilla: vaadittavan äänimäärän saanut Eduskunnalle toimitettu kansanaloite on pakko ottaa käsittelyyn.
Tarkoitan tietysti tällaisia tapauksia kuten edellämainittu, josta pitäisi tehdä laki. Jos kyseessä on halu kääntää kunnallispoliitikkojen pää vaikka jonkun kyläkoulun säilyttämiseksi tai estää jonkun ostoskeskuksen rakennus, siinä tietty adressi on oikea väline.
Ja vielä yksi tosi kummallinen juttu. Mediassa on kerrottu ja kaikki ovat varmaan huomanneet, Kalastajatorpalla järjestetään ”Suomen kansallinen rukousaamiainen”. Järjestyksessä toinen. Sinne päsee muutama sisäpiiristä maksamalla 120 euroa. Vielä pienempään piiriin pääsee maksamalla 60 euroa lisää. Mediaa ei päästetä kurkkimaan. Tosiuskonto ei ole kaikille.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016030521223240_uu.shtml
Olisiko kysymyksessä syntien anteeksianto, että päästään tekemään lisää. Tosin sinne osallistuu myös luterilaisia, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Se on vain katolisilla. Luterilaisten syntisäkki kasvaa tuhkaukseen saakka. Joka tapauksessa, on tapahtunut se, totaalinen sekoaminen. Saku Timonen löysi teeveestä tutun tohtori Housen kommentin, jota tässä myös lainaan. Jos puhut jumalalle, olet uskovainen, jos jumala puhuu sinulle, olet hullu.
Suomen loppua ja tuhoa edistää tai jouduttaa varmaan tämä ’pakolaiongelma’. Kuinka kauan rahat riittävät… kuinka kauan on varaa tähän … menot vain koko ajan paisuvat
Pauli Vahtera ja miten paljon maahanmuuttajat todella saavat tukiaisia
Tämä yhden lapsen yksinhuoltaja on saanut sossusta rahaa keskimäärin kuukaudessa 2200 euroa. Vertailun vuoksi täysi takuueläke on 767 eur/kk.
http://uberuutiset.fi/2016/03/23/pauli-vahtera-ja-miten-paljon-maahanmuuttajat-todella-saavat-tukiaisia/
Hyvä artikkeli antoi impulssin hyvälle keskustelulle.
Krimin kysymykseen ehkä vielä täsmennys. USA:n ja EU:n pakotepolitiikan juridisena perusteluna on väite, jonka mukaan Venäjä liitti pakolla Krimin alueen Venäjän federaatioon. Kyseessä olisi ollut kansainvälisen oikeuden termein pakkoliitos, annektio. Tällainen toimenpide mahdollistaa kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan mukaan kansainvälisen yhteisön toimenpiteet, sotilaalliset toimet mukaan lukien, miehittäjää vastaan. Näin on sitten toimittu.
Mutta kyseessä ei ollut annektio, vaan sekessio. Siinä jonkin alueen kansalaiset ilmoittavat tahtonsa erota emämaasta ja halunsa itsenäistyä tai liitttyä toiseen maahan. Näin Krimin tapauksessa meneteltiin. Venäjän federaatio hyväksyi alueen väestön enemmistön tahdonilmaisun ja päätti liittää Sevastopolin ja Krimin federaation jäseniksi.
Sekessio suoritettiin kansainvälisen oikeuden kirjainta noudattaen. Se, että irtaantuminen Ukrainasta rikkoo Ukrainan perustuslakia ei tee siitä kansainvälisen oikeuden vastaista aktia.
Pakotepolitiikka Venäjää vastaan ei siis nojaa kansainvälisen oikeuden pykäliin, vaan poliittisiin päätöksiin ja läntisen maailman propagandaylivoimaan, kuten puheena olevassa artikkelissa osoitettiin.
Kirjoitin aiheesta pienen tarkastelun Krimin Venäjään liittymisen kaksivuotispäivän merkeissä.
https://karvola.wordpress.com/2016/03/20/krimin-liittymisesta-venajaan-kaksi-vuotta/
Kari Arvola kertoo asian selekästi. Tämän pitäisi mennä hyvin jakeluun vaikka kaikki ei olisi kotona. Länsimaiseen demokratiaan ei pidä sotkea ”kansanäänestystä, siitä ei täällä pidetä. Lännen kapitalistit eivät tykkää ,että demokratiassa on käsite kansanäänestys. Kansanäänestys voi sotkea monet hyvät bisnekset.
Eikös Suomikin menettänyt itsenäisyytensä kansanäänestyksellä ja liitettiin Eurooppan unioniin. Periaatteessa minulle sopii, että kansanäänestykset mitätöidään.
Niin kyllä Kari Arvola näyttää minusta olevan täysin oikeassa Krimin tapauksesta. Lisäksi kaikissa mahdollisissa myöhemmissä mielipidemittauksissa on todettu, että ylivoimainen enemmistö Krimin asukkaista haluaa kuulua Venäjään jos vastakohdaksi asetetaan kuuluminen Ukrainaan.
Kun näki sen huijauksen mitä esim. persut on saanut aikaan, niin tajuaa kuinka vaikean asian edessä ollaan. Puolue on osoittautunut täydelliseksi valeoppositioksi joka on valmis luovuttamaan maamme globalistien hallintaan.
Silti moni edustaja ei stä edes itse tajua, eikä kansakaan. Esim. Halla-aho on huijannut suurella menestyksellä kansaa ala-arvoisesta puoluejohdosta puhumattakaan.
Otin tuon vain esimerkkinä. Sama pätee muihinkin puolueisiin pääosin. Niistä vasemmisto ja vihreät eivät idealismissaan tiedosta realiteettia ja demarit on pelkkä valtaa hinkuva lakeijajoukko vailla selkärankaa.
Vaikea uskoa politiikkaan enää. Mitä enemmän valta luisuu poliitikoille sitä varmempaa on ettei mikään muutu.
Toisaalta mikään ei muutu ellei ole politiikkaa. Se on ainoa tie sillä vallankumousta ei tehdä enää muuten.
Itse ajattelen että kun riittävä määrä keskiluokkaa menettää riittävästi eli ajautuu ns. kuseen niin se lopettaa tukensa systeemille ja jos mukaan tulee moraalisesti terveitä ylemmän luokan ihmisiä jotka ovat valmiita hylkäämään nykyisen ’läntisen arvomaailman’ naamioon verhoutuneen tuhovoiman ja pankkimafian yrityksen ajaa maailma pankkiirien johtamaan pakkososialistisen poliisivaltion nwo-tyranniaan niin ulospääsy on mahdollinen. Silloin pankkiirien valta on mahdollista katkaista ja terve kehitys voisi alkaa kokonaan uusien puolueiden kautta jotka kuuntelevat kansaa ja palauttavat suvereenisuuden.
Tarvitaan kuitenkin enemmistö, ja reilu enemmistö. Silloin tämä ’kuubalaistamispolitiikka’ voi tulla tiensä päähän. Ei muuten.
Mutta vaarana on, ettei tätä tapahdu vaan enemmistö manipuloituna ja turrutettuna valitsee tien jossa kaikille luvataan että sinäkin voit tulla miljonääriksi. Ja että tämä huijaus toimii. Silloin kaikki muuttuu vain entistä pahempaan suuntaan jossa köyhät, sairaat ja puoliaan pitämään kykenemättömät ja vähemmän taistelunhaluiset saavat kuolla rauhassa omaan kurjuuteensa isänmaattomien psykopaattien rellestäessä aikansa kunnes ajavat maan sellaiseen tilaan että sen täydellinen loppu on edessä.
Truth_hunterin huomiot ovat kohdallaan. Olen kuitenkin lukevinani, että nimimerkki lähes samaistaa puoluepoliittisen parlamentarismin politiikka-käsitteen kanssa.
On selvää, ettei politiikkaa tehdä ilman puolueita tai niitten ohi. Mutta nykyisen, puoluekeskeisen politiikkamallin murtaminen on ensimmäinen strateginen tavoite, kun pyritään murtamaan kansalaisten yläpuolella itseriittoisesti toimiva valtamekanismi.
Nykytilanteeseen on päädytty suunnilleen 30-vuotisen kehityksen seurauksena. Siksi on ilmeistä tai ainakin luultavaa, ettei nykyisestä umpikujasta nopealla loikalla ulos päästä.
Mutta systeemi on kriisissä ja sen ongelmat tiedostetaan yhä laajemmin. Politiikka on ajateltava uudelleen.
Nykymenolle Finlandiassa on tulevissa vaaleissa vaihtoehto.
Itsenäisyyspuolue merkittiin puoluerekisteriin
Itsenäisyyspuolue (IPU) on merkitty puoluerekisteriin 30.1.2017.
IPU tarjoaa vaikutuskanavan niille, jotka haluavat pelastaa ja päivittää pohjoismaisen hyvinvointimallin. Puolue katsoo, että kaikkia koskevan hyvinvoinnin ja aidon kansanvallan perustaksi tarvitaan oma raha ja valtiollinen itsenäisyys, siis ero eurosta ja Euroopan unionista.
Turvallisuuspolitiikan perustaksi IPU haluaa puolueettomuuspolitiikan. Se tarkoittaa pysymistä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja irtautumista EU:n ja Naton kautta tapahtuvasta sotilasliittokehityksestä.
IPU osallistuu kuntavaaleihin ja etsii niihin ehdokkaita. Puolueen päätavoite on kuitenkin tulevissa eduskuntavaaleissa.
Suomen nykytila osoittaa, että eduskuntaan tarvitaan todellista vaihtoehtoa. Tuoreen kyselyn mukaan 40 prosenttia suomalaisista haluaa Suomen irtautuvan EU:sta. Omaa rahaa haluaa ilmeisesti vielä useampi. Nykyisessä eduskunnassa ei mikään puolue aja näitä tavoitteita.
Korruptoituneet valtapuolueet eivät edusta niinkään kansalaisia kuin taloudellista eliittiä. Eduskunnasta on pyritty tekemään suljettu seura. Tämän asiaintilan muuttaminen on äänestäjien käsissä.
Lisätietoja
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja, p. 0400-565 366
Lena Wiksten, Itsenäisyyspuolueen tiedottaja, p. 046-590 4030
Mutta jos ympäröivät maat eivät anna Suomelle henkistä tukea ”itsenäistyä”,niin kenen kanssa me käymme kauppaa? Eikö Suomi muutu siten aidatuksi alueeksi.Mieluimmin aloittaisin ”Scandinavian”palauttamisesta yhteisöksi ”vanhaan tyyliin”.Vaikkapa yhteisen rahayksikön tukemana.Islantiakaan ei pidä unohtaa omilleen.
Jos mikään ehdotuksista ei toimisi,niin turvallisuus-syistä liittyisin mieluimmin ITÄÄN kuin LÄNTEEN,jo pelkästään yhteisen rajan takia……..
Olenkos tullut ” iltajunalla”, uskoessani Marsalkka Mannerhaimin syntyneen HANGOSSA ? Milloin hän sai suomen kansalaisuuden ??? Nyt alkoi pyörrytttään #%¤#?