TÄMÄ TIEDOSTO SISÄLTÄÄ KOLME TUTKINTAPYYNNÖN LIITETTÄ:
Liite 3 Mikael Pentikäinen
Liite 4 Kaius Niemi
Liite 5 Eero Hyvönen
LIITE 3 Mikael Pentikäinen
Hyvä Mikael Pentikäinen
Olen saanut lehdessänne mielenterveysdiagnoosin ”valtamedioihin maanisen vainoharhaisesti suhtautuvana kiihkeänä aktivistina”.
Olen myös kuullut että olet viestittänyt talossanne, ettei minua tule käyttää tietolähteenä. Ilmeisesti tämä kielto koskee myös Stop Talvivaara- liikettä.
Hyvä tietää, että kaksikymmentä vuotta jatkunut kansalaisjournalistin yhteistyö lehtenne toimittajien kanssa on nyt sitten päätoimittajan sanalla katkaistu.
Onko sitten niin ettei näitä tällaisia tiedotteitammekaan ei enää lehteenne tarvitse lähettää?
Tässä viimeisin vaikenemanne tiedotteemme.
http://stoptalvivaara.org/fi/tiedote15032013.html
Lehdellänne on toki oikeus sulkea tietolähteitä ulkopuolelleen. Eri asia on sitten se, edistääkö se lehden sisällön kehittämistä ja lehtenne uskottavuutta vai ei.
Mutta millään lehdellä ei ole oikeutta nimitellä kansalaisia
mielenterveysdiagnooseilla.
Tässä on sellainen ongelma.
Jos nimitellyllä sattuisi oikeasti olemaan maanisuuden ja vainoharhaisuuden mielenterveysongelma (jota diagnoosia en ole koskaan saanut) olisi varmasti eettisesti väärin julkaista se lehdessä. Jos taas nimitellyllä ei tuota ongelmaa ole, lehden valepsykiatriksi heittäynyt toimittaja sellaisen leiman kuitenkin antaa. Kyse on selkeästä kunnianloukkauksesta.
En muista, että lehtenne tai mikään muukaan lehti olisi koskaan aiemmin leimannut ketään julkisuuden henkilöä mielenterveyden käsitteillä.
Vitsikästä sinänsä se että kirjoituksessa kuitenkin annettiin opastusta siitä, kuinka oikeilla journalisteillä on sääntönsä, joista kansalaisjournalistien ei tarvitse välittää. Voin sanoa, etten koskaan voisi kuvitellakkaan missään viestinnässä lähteväni nimittelemään ketään tuollaisilla termeillä. Olisin toivonut, ettei näitä määrittelyjä olisi nähty tässäkään mediasodassa.
Käsittääkseni kyseessä on sekä journalistisen hyvän tavan loukkaus (JSN) että kunnianloukkaus (Helsingin Käräjäoikeus).
Selvitän nyt mahdollisuutta nostaa asiasta oikeusjuttu. Luulen, että jatkamme tätä keskustelua journalismista, sananvapaudesta ja kansalaisen kunniasta käräjäsalissa.
Ystävällisesti ja vailla vainoharhan häivääkään
Hannu Hyvönen
p.0442003654
>
————————– Alkuperäinen viesti —————————
Aihe: Re: VS: Kysymyksiä sananvapaudesta ja Helsingin Sanomien toimitu spolitiikasta
Lähettäjä: hannu@elonmerkki.net
Päiväys: ma 18.3.2013 10:53
Vastaanottaja: Pentikäinen Mikael <mikael.pentikainen@hs.fi>
Kopio (Cc): sampsa.oinaala@kaapeli.fi
ttaipale@gmail.com
”’hannu@elonmerkki.net'” <hannu@elonmerkki.net>
Hyvönen Eero <eero.hyvonen@hs.fi>
Lähteenmaa Jaakko <jaakko.lahteenmaa@hs.fi>
”Mukka Antero” <antero.mukka@hs.fi>
Räty Reetta <reetta.raty@hs.fi>
Tervehdys vielä
Haluan myös huomauttaa toisesta Sampsa Oinaalan kirjoituksen ohilyönnistä.
Luonnehdinta ja kuvaus Stop Talvivaara- kansanliikkeestä ei pidä paikkaansa.
Hän kirjoittaa että olisin ilmestynyt paikallisten mökkiläisten Stop Talvivaara-liikkeen johtoon viime keväänä.
Vastarintaa ja kritiikkiä kaivoshanketta kohtaan oli ollut alusta alkaen mutta tätä liikehdintää ei voida nimetä Stop Talvivaara- liikkeeksi.
Tuo tunnus asetettiin ja liike perustettiin kumppanini Virpi Virolaisen aloitteesta viime keväänä ja lähdimme tuolloin yhdessä perustamaan liikettä.
Lyhyt kronologia liikkeen vaiheista kertoo että kysymyksessä on laajempi ilmiö kuin muutamien kymmenien mökkiläisten liike, jonka johdossa liehuu maaninen ja vainoharhainen hahmo.
Stop Talvivaara – kansanliikkeen vaiheita
-mediadesk- sähköpostilistan avaaminen liikkeen koordinaatiota varten , nyt n 30 henkilöä
-Vuokatin mielenosoitus huhtikuu 2012 n 200 osallistujaa
-nettisivujen perustaminen
-infolistan avaaminen , nyt n 300 ihmistä
-adressin avaaminen, nyt yli 20000 allekirjoittajaa
-fb-tapahtuman avaaminen, nyt noin 4500 osallistujaa
-you tube-kanavan avaaminen, nyt yli 60000 kävijää
-Kajaanin mieleosoitus marraskuu 2012 200 osallistujaa
-Helsingin mielenosoitus marraskuu 2012 yli 1000 ihmistä
-Kansalaisten kaivosfoorumi Iisalmessa joulukuu 2012 tli 100 osallistujaa
-Helsingin mielenosoitus maaliskuu 2013 n 200 osallistujaa
On selvästikin harhaanjohtavaa määritellä kansanliike paikallisten ihmisten liikkeeksi. Kyse on valtakunnallisesta kansanliikkeestä.
Olisi hienoa, jos todellisuus kelpaisi perustaksi luonnehdittaessa yhtä maan suurimmista tämän hetken kansalaisliikkeistä.
Kaikella ystävyydellä ihan alakuloisissa mietteissä ilman maanisuuden häivääkään
Hannu
Hei,
kiitos viestistä. Minä en ole viestinyt talon sisällä, ettei sinua tai jotakin muuta ei saisi käyttää tietolähteenä. Olen sanonut, että HS:n pitää käyttää eri lähteitä eikä saa syntyä sellaista käsitystä, että joku muu kirjoittaa HS:n juttuja. Tietääkseni näin ei ole käynyt, mutta jostain syystä mm. IS on tällaista antanut ymmärtää. Tähän Sampsa myös viittasi jutussaan.
Jos haluat viedä Sampsan jutun JSN:oon, se on toki mahdollista. Hänellä on varmaan perustelunsa arvioonsa.
Terveisin,
Mikael Pentikäinen
Tervehdys
Tämä sinun vastauksesi ei ollut aivan se vastaus mitä toivoin.
Kuvittelin että kirjoitus oli silkka ylilyönti, mutta olet ilmeisesti toimittajan loukkaavan määrittelyn takana.
Ja rehellisyyden nimissä: tällainen viesti, ettei minua tule käyttää tietolähteenä, sinulta on lähtenyt. Olen tämän tiedon sosiaalisessa mediassa myös kertonut.
Katsomme sitten asian käräjäoikeudessa. Toivottavasti löydätte hyvät perustelut sille että lähditte tällaiselle nimittelyn tielle. Myös tämä keskustelumme liitetään oikeusdokumentteihin.
Hannu
Hei,
minä en tunne sinua enkä ole tätä ennen seurannut tapaa, jolla asioita hoidat. Vastaan Oinaalan jutusta päätoimittajana, mutta arvio on kirjoittajan eikä minun saati lehden. Kuten sanoin, minä en ole kieltänyt sinun käyttämistäsi lähteenä. Sellaista ei ole tapahtunut. Jos sellaista väität, puhut vastoin totuutta. Se ei muutu todeksi väittämällä sellaista somessa.
Terveisin,
Mikael Pentikäinen
Hei Mikael
En minäkään tunne sinua ja toimintatapojasi. Jotakin olen jo oppinut.
Oma suhteeni mediaan on avoin. Teen yhteistyötä aina kun mahdollista.
Mutta on muutamia kertoja jolloin media on kohdallani käyttänyt valtaansa väärin ja olen siihen aina puuttunut niillä keinoilla joita on ollut käytettävissä. Niin puutun myös nyt.
Jos ja kun maan päälehden päätoimittaja puolustaa kansalaistoimijan nimittelyä lehdessään mielenterveydellisin käsittein, se on mielenkiitoinen linjanveto ja ansaitsee huomiota. Helsingin käräjäoikeudessa sitä saadaan. Sampsan selän taakse et tässä pääse.
Mitä tulee tähän lähteenä käyttämisen kieltoon, minulla on toimittajan nauhoitettu puhelinlausunto, joka kertoo toista mitä sinä kerrot.
Ystävällisesti tervehtien ilman maanisuuden ja vainoharhaisuuden pilkahdustakaan ja ihan rauhassa
Hannu Hyvönen
LIITE 4 Kaius Niemi
Viesti päätoimittaja Kaius Niemelle
————————– Alkuperäinen viesti —————————
Aihe: Tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta ja sananvapausrikkom uksesta
Lähettäjä: hannu@elonmerkki.net
Päiväys: ti 19.11.2013 16:43
Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi
eero.hyvonen@hs.fi
Kopio (Cc): sampsa.oinaala@kaapeli.fi
————————————————————————–
Hei
Tässä tutkintapyynnöni tämän hetkinen luonnos.
Kokoan vielä teksti-, video- ja äänitallenteita ja annan lakimiesten
punnintaan ennen tutkintapyynnön tekemistä.
Minkäänlaista sovittelun ja sovinnon elettä en ole lehtenne puolelta tässä
asiassa saanut.
Minulle sopii hyvin foorumiksi myös Helsingin Käräjäoikeus.
Odotan mielenkiinnolla
Hannu
Tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta ja sananvapausrikkomuksesta
Olen toiminut tiedotustyössä ja videodokumenttien tuottajana Stop
Talvivaara- kansanliikkeessä sen perustamisesta keväästä 2012 alkaen.
Valtakunnallisen kansanliikkeen sieluna on ollut noin kolmenkymmenen
ihmisen ydinporukka mediadesk@stoptalvivaara.org listalla. Listalla on
asiantuntijoita paikallisista luonnonharrastajista kalastajiin,
biokemisteistä lakiasiantuntijoihin. Koko Stop Talvivaara-
kansanliikkeen tiedotustoiminta kulkee tämän kriittisen seulan läpi.
Olemme edelleen hyvin ylpeitä siitä, ettei tiedotusaineistostamme ole
vielä kertaakaan virheellisen tiedon osalta pyydetty oikaisemaan.
Kaikki tehty työ on ollut vapaaehtoistyötä.
Stop Talvivaara kansanliike syntyi kun julkaisimme Adressi.com sivulla
kaivoksen sulkemista vaativan kansalaisadressin. Adressin on tähän
mennessä allekirjoittanut n 35000 ihmistä. Oma roolini liikkeessä on
painottunut videodokumentarismiin. Stop Talvivaara liikkeen youtube
kanavalla on julkaistu n 50 videota ja lyhytelokuvaa. Latauksia on tähän
mennessä ollut yli 100000.
Emme ole kokeneet muuta mediaa kilpailijana tai uhkana, vaan
yhteistyökumppanina. Kansalaisaktivismi ja kansalaisjournalismi tekevät
ihan sitä samaa tutkivaa journalismia kuin virallisen mediankin edustajat.
Tällainen illusorinen näköala oli lähtökohtana lähestyessäni 11.2.2013
Helsingin Sanomien päätoimittajaa sähköpostiviestillä, jossa arvostelin
Helsingin Sanomien Talvivaara- seurantaa ja kaivosjournalismin ja dialogin
puutetta.
Nostin esille kummastelun siitä, miksi lehti on lopettanut kuolleet
linnut draaman loppunäytösten seuraamisen. Miksi lehteä ei kiinnosta
seurata kun perusoikeuksista, jokamiehenoikeuksista ja oikeudesta
esteettömään tiedonhankintaan käydään käräjiä?
Totesin kirjeessä, että Helsingin Sanomia on syytetty aktivistien
äänitorvena toimimisesta ja esitin provokatiivisen kysymyksen: Onko
painostus tuottanut tulosta?
Päätoimittaja ei ottanut kritiikkiäni kädenojennuksena vaan suuttui ja
kiisti lehteä mitenkään painostetun.
Vastaus oli yllättävä, sillä painostus oli tullut saman konsernin
Ilta-Sanomilta julkisesti.
Myös Sampsa Oinaala suuttui ja koki että kirjeeni vaarantaa hänen
uskottavuutensa päätoimittajan silmissä.
Oinaala oli myös tuohtunut Ilta-Sanomien Pasi Jaakkolan kirjoituksesta,
jossa hän kertoo kuolleet linnut löytäneistä kolmesta aktivistista.
Sampsa myös kertoi viestieni suututtaneen perinpohjaisesti päätoimittajan
joka oli kieltänyt Sampsaa käyttämästä mina enää tietolähteenä.
Olemme Sampsa Oinaalan kanssa tehneet yli vuosikymmenen ajan
journalistista yhteistyötä monien eri aiheiden ja teemojen parissa ja
olen myös kirjoittanut kymmeniä kirjoituksia ja artikkeleita Helsingin
Sanomiin vuosien varrella. Tällaiset terveiset päätoimittaja Mikael
Pentikäiseltä tuntuivat yllättäviltä.
Keskustelu mediasta, kansalaisaktivismista ja hyvästä journalismista nousi
tapetille 17.3.2013 kun Helsingin Sanomat julkaisi Sampsa Oinaalan
kirjoittaman koko sivun jutun jossa ruodittiin median, aktivismin ja
journalismin rajankäyntiä.
Kirjoituksessa Sampsa Oinaala irtisanoutuu voimakkaasti Pasi Jaakkolan
antamasta aktivisti-leimasta ja koettaa tehdä pesäeroa aktivistien
kansalaisjournalismiin mm sillä usein esitetyllä argumentilla, ettei
aktivistien tarvitse noudattaa oikean journalismin sääntöjä.
Kirjoituksessa Sampsa Oinaala kertoo tunteneensa minut pitkään ja
esittelee minut tämä Talvivaaran mediadraaman ”hämmentävimpänä” hahmona
joka ilmestyi paikallisten ihmisten stop talvivaara kansanliikkeen johtoon
ja luonnehtii minua ”valtamediaan maanisen vainoharhaisesti suhtautuvaksi
Talvivaaran vastustajaksi ja omakustanne-dokumentaristiksi”.
Sampsa Oinaala on puolustellut yksityisesti ilmaisujaan sillä, että
kyllähän jutussa annettiin minulle tunnustusta dokumentitekijänä
vertaamalla Michael Mooreen. Nämä kehumiset tarvitsivat hänen mielestään
vastapainoa.
Mutta onko tuommoinen luonnehdinta totta? Olen tehnyt yli kaksi
vuosikymmenta kansalaisaktivismia, dokumentarismia ja journalismia
erilaisissa yhteiskunnallisissa liikkeissä ja vapaana toimijana.
Tuollainen leimaaminen lyö varjoa koko elämäntyöni ylle. Ovatko
kirjoitukset ja elokuvat, joita olen ollut tekemässä maanisen
vainoharhaisen miehen töitä? Mikä on tuon jälkeen uskottavuuteni Stop
Talvivaara-liikkeen tiedottajana tai dokumentaristina?
Sampsa Oinaala ei kyennyt pyydettäessä löytämään muita esimerkkejä, kuin
kirjoittamani kirjeen Pentikäiselle. Ilmeisesti juuri se pienelle
piirille lähetetty kirje päätoimittaja Pentikäisen ja toimittaja Oinaalan
mielestä oikeutti maan päälehdessä julkiseen halventamiseen ja
uskottavuuden kyseenalaistamiseen.
Minun on vaikea uskoa, että Sampsa Oinaala olisi niin salakavala ja
salavihainen ystävä, että ryhtyisi antamaan ystävästään
mielenterveysdiagnoosia ilman pakottavaa syytä ja voimakasta
tukea/painostusta päätoimittajalta. Kaikkia Oinaalan motiiveja voin vain
arvailla, mutta on selvää, ettei hän tehnyt tätä ”mediaiskua” yksin.
Sampsan kertoman mukaan sekä päätoimittaja että toimitussihteeri
tarkistivat jutun ja siihen tehtiin yhdessä muutoksiakin.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäisen osalta kyse on siis
harkitusta teosta, joka rikkoo sananvapautta ja loukkaa allekirjoittaneen
ammatillista kunniaa dokumentaristina ja journalistina.
En ole Raamattuun fundamentaalisesti uskova, mutta pidän arvossa käskyä:
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Lainsäädännössämme on olemassa tästä juontuvat pykälät turvaamaan ihminen
kunnianloukkauksilta ja perättömän tiedon levittämiseltä.
Mielestäni Sampsa Oinaala ja Mikael Pentikäinen ovat syyllistyneet
perättömän tiedon levitykseen ja kunnianloukkaukseen.
Tässä tapauksessa lehden voidaan epäillä myös syyllistyneen rikkomukseen
demokraattisia oikeuksia ja sananvapautta kohtaan.
Sampsa Oinaala tekee kirjoituksessaan pesäeroa minuun ihmisenä mutta myös
aktivismiin yleensä. Aktivisti on nykysuomessa samaa kuin kommunismi
50-luvun USA:ssa. Sillä sanalla oikeutetaan aktivistileiman saaneiden
syrjäyttäminen mediatyöstä.
Mielestäni kirjoitus tältä osin on laillistamassa ja vahvistamassa
vallitsevaa ja lainvastaista mielipidesyrjintää.
Mutta silloin kun maan päälehden koko sivun sunnuntaijutussa esitellään
kansanliikkeen johtohahmo ja määritellään hänet mielenterveydellisin
käsittein ollaan menty vielä pidemmälle. Silloin käytetään
mediavaltaa poliittisen väkivallan aseena.
Minun on pakko tunnustaa, etten ole päässyt yli tästä tapahtumasta.
Huomaan, että hahmon häpäisy on toiminut ja syönyt sekä omaa
itseluottamusta että toisten luottamusta. Tunnetasolla vaikutus on
tuntunut ajoittain voimakkaana ahdistuksena ja umpikujan tunteena.
Aktivistiksi määriteltynä minulla ei ole ollut juurikaan asiaa
journalismin ammattiin. Mutta nyt minut määriteltiin myös tämän
aktivismin kentän ulkolaidalle mielenterveysongelmaiseksi.
Mikä voi olla murskaavampaa totuutta etsivälle aktivistille ja
kansalaisdokumentaristille, yhteiskunnalliselle toimijalle ja
ajattelijalle kuin saada leima vainoharhaisuudesta. Harhaisuus ei ole
etu missään ammatissa.
Tuntuu kuin henkilökohtainen sananvapauden happi olisi loppumassa.
Pitkään tämän asian kanssa painittuani olen kuitenkin päättänyt hakea
oikeutta. Asialla on henkilökohtaista haavoittumista yleisempi
oikeuspoliittinen ulottuvuus. Olen päätynyt tekemään tämän
tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta ja sananvapausrikkomuksesta.
Henkilökohtaisena toiveena on myös se, että voin kohdata molemmat
rikoksesta epäillyt oikeussalin foorumilla. Haluan kuulla Sampsa
Oinaalan kertovan mihin hän perustaa oman diagnoosinsa ja Pentikäisen
kertovan miksi lehti julkaisi tuollaiset määrittelyt allekirjoittaneesta.
LIITE 5 Eero Hyvönen
————————– Alkuperäinen viesti —————————
Aihe: Hesari, Pentikäinen, Oinaala
Lähettäjä: hannu@elonmerkki.net
Päiväys: ma 11.11.2013 12:26
Vastaanottaja: eero.hyvonen@hs.fi
————————————————————————–
Tervehdys Eero
Mietin että kuinka lähestyisin Helsingin Sanomia tästä viime kevään
äkillisestä eskalaatiosta minun, Mikael Pentikäisen ja Sampsa Oinaalan
välillä.
Tämä allaoleva kirje (jonka myös sinä sait) sai molemmat henkilöt
suutuksiin. Sampsa arvosteli toimintatapaani ja sanoi sen johtaneen
siihen että päätoimittaja oli kieltänyt Sampsaa käyttämästä minua
Helsingin Sanomien tietolähteenä.
Sain käsityksen että myös Sampsa oli ollut päätoimittajan suuttumuksen
kohteena ja tästä Sampsa oli minulle vihainen. Hän koki että hänkin
leimaantuu päätoimittajan silmissä aktivistiksi ja työura vaarantuu.
Luulin että asia jäisi näihin muutamiin sähköpostiviesteihin mutta
17.3.2013 ilmestyi sitten Sampsan koko sivun juttu jossa minua
luonnehdittittiin (hänen pitkäaikaisen tuntemuksensa pohjalta)
Talvivaaran mediadraaman ”hämmentävimmäksi hahmoksi” näin:
”Hyvönen on valtamedioihin maanisen vainoharhaisesti suhtautuva
kansalaisaktivisti, joka vastustaa Talvivaaraa kiihkeästi. Hän on myös
dokumentaristi, jonka avoimen kantaaottava omakustanne-elokuva Viimeinen
joiku saamelaismetsissä on kiertänyt elokuvafestivaaleja ympäri maailmaa”
Olin valveilla aamuyöllä kun lehti tuli postilaatikkoon ja luin sen heti.
Itkin pitkään.
Tarkemmassa luvussa kävi ilmi, että kaikki muukin jutussa oli vinksallaan.
En ilmestynyt paikallisten ihmisten stop talvivaara- liikkeen johtoon
mistään vaan pistimme sen vaimoni kanssa liikkeelle nostamalla esiin
selkeän tunnuksen: Stop Talvivaara .
En ollut Sampsan maalaama kiihkomielinen pyrkyri paikallisten liikkeen
johdossa vaan tulin mukaan vaimoni painostamana ja halusin pysytella
pääosin kansanliikkeen videodokumenttityössä. Mutta on myönnettävä että
käytännössä minusta tullut yksi liikkeen johtohahmoista. Liike ei
myöskään ole ollut pelkästään paikallisten liike vaan alusta alkaen myös
valtakunnallinen. Tuntui että Sampsan kirjoituksessa tarina on tosiasiota
tärkeämpi. Ja se tarina oli kannaltani ikävä.
Jopa tämä lintuepisodi kerrotaan hyvin ikävällä tavalla: Tämä
kiihkomielinen dokumentin tekijä meni kuvaamaan toisen kerran kaatunutta
aitaa ja joutui siitä käräjille.
Perkele. Sampsa ei kerro edes sitä että voitin oikeudenkäynnin! Tulee
kuva että tein jotain kiellettyä ja laitonta. Tuossa kirjeessä jonka
teille silloin lähetin pohdin tätä kuolleet linnut stoorin seurantaa ja
pidin omaa oikeusvoittoani isona uutisasiana. Tämäkö oli Hesarin vastaus
tuohon kritiikkiini?
Mutta nyt itse asiaan.
Mielestäni Helsingin Sanomat oli tuon jutun osalta valjastettu häpäisemään
minut ja viemään minulta uskottavuutta ennenmuuta median toimijoiden
piirissä, mutta myös kansalaisten silmissä. Kyseessä oli hahmomurha,
poliittinen hahmomurha.
Jos ihminen leimataan julkisesti maanisen vainoharhaiseksi , ei tuolla
ihmisellä ole asiaa mihinkään mediatyöhön. Vainoharhaisuus vie
totaalisesti credibiliteetin sekä toimittajan että dokumentaristin työhön.
Jokainen voi mielessään testata mitä tällainen luonnehdinta vaikuttaisi
omaan ammattikunniaan ja työnsaantimahdollisuuksiin. Milta kuulostaisi
maanisen vainoharhainen päätoimittaja,hammaslääkäri, poliitikko,
ajattelija, elokuvantekijä.
Koen joutuvani maksamaan kohtuutonta ammatillista hintaa Oinaalan
tekemästä, päätoimittajan ja toimitussihteerin hyväksymästä ihmisen
määrittelystä mielenterveydellisin käsittein.
Mutta koen myös suurta surua, ahdistusta ja välillä myös fyysistä kipua,
kun tämä kohtelu jostain syystä nousee mieleen.
Tämä hesaritrauma oikeasti muutti jotakin elämässäni. Aloin entistä
enemmän pelätä julkista esiintymistä ja joutumista rooliin jossa minut
määriteltäisiin stop talvivaara- liikkeen nokkamieheksi tai johtajaksi.
Tämä lamaantumiseni vaikutti tietenkin heikentävästi kansanliikkeeseen.
Ihmiset kysyvät minne olen kadonnut. Varmasti leimaamisella on ollut
vaikutusta myös stop talvivaara liikkeen tiedotukselliseen uskottavuuteen.
Stop Talvivaara liike on haastanut aimmin kaikki tiedotuksemme
kyseenalaistajat osoittamaan tiedotteissamme virheet. Yhtään
oikaisuvaatimusta tai huomautusta emme ole saaneet. Edes Ilta-Sanomien
Pasi Jaakkola ei ole saanut meitä kiipeliin.
Mutta miten vastata siihen että liikkeen tiedottaja leimataan maanisen
vainoharhaiseksi?
On selvää että lehtijuttu vahingoitti monin tavoin myös Stop Talvivaara
liikettä. Lehtenne kannalta tilanne on myös hankala. Helsingin Sanomat
sotkettiin ikävällä tavalla sellaiseen journalistiseen käytäntöön, jota ei
voida demokraattisessa maassa sallia. Murhat ja poliittiset murhat ovat
kiellettyjä mutta hahmomurhiakaan ei saa tehdä. Tässä valtamedialla on
erityinen vastuu ja esimerkkiasema.
Uskon että minä en ole ainoa, jolle tästä tuli yhteiskunnallisen olemisen
trauma. Kuka on seuraava jolle annetaan virallinen maan päälehden
psykiatrinen diagnoosi?
Minua on kehotettu nostamaan asiassa oikeuspoliittinen käräjäjuttu
lehteänne vastaan. Olen sitä itsekin kuukausia miettinyt. Jutussa
tehtiin hyvin radikaali päänavaus sellaiseen journalismin suuntaan johon
ei tule mennä. Jätettäköön psykiatrian käsitteistö alan ammattilaisten
käyttöön. Toimittajien/päätoimittajien julkisia diagnooseja ei
kansalaisten tule pelätä.
On ollut kiireinen kesä, enkä ole asiaan joutanut kunnolla paneutumaan.
Nyt on aikaa ja haluan tämän asian selvittää, oikaista ja korjata, siltä
osin kuin se korjattavissa on ja niillä keinoilla, joita käytettävissä on.
Toivon että välität viestiäni eteenpäin. Olen valmis etsimään kauniita
ratkaisuja yhdessä lehtenne kanssa. Se mitä tapahtui, tapahtui suuressa
julkisuudessa. Siellä virhe on myös koetettava korjata.
En jaksa uskoa, että lehdessänne ja yhtiössä katsottiin asian menneen
hyvällä tavalla.
Hannu
p. 0442003654
————————– Alkuperäinen viesti —————————
Aihe: VS: Hesari, Pentikäinen, Oinaala
Lähettäjä: Eero Hyvönen <eero.hyvonen@hs.fi>
Päiväys: ma 11.11.2013 17:02
Vastaanottaja: ”hannu@elonmerkki.net” <hannu@elonmerkki.net>
————————————————————————–
Hannu, kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, kuinka raskaasti olet ottanut Sampsa Oinaalan kirjoituksen ja Hesarin linjan. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei mikään painostus ole ollut syynä Hesarin ratkaisuihin, kuten kevään viestissä pelkäsit tapahtuneen. Vastasiko muuten Pentikäinen sinulle?
Toivottavasti pääset yli tuosta kevään tapauksesta. Välitän pyyntösi mukaisest viestiäsi eteenpäin uudelle vastaavalla päätoimittajalle Kaius Niemelle. Voinko laittaa viestisi sellaisenaan eteenpäin, vai toivotko minun jättävän jotain laajemman jakelun ulkopuolelle?
Eero
————————– Alkuperäinen viesti —————————
Aihe: Re: VS: Hesari, Pentikäinen, Oinaala
Lähettäjä: hannu@elonmerkki.net
Päiväys: ma 11.11.2013 18:14
Vastaanottaja: Eero Hyvönen <eero.hyvonen@hs.fi>
————————————————————————–
Hei
Kyllä. En pääse yli. Tuo leimaus kulkee nyt mukanani ja vie aikaa korjata
vaurioitettua mielikuvaa.
Mutta Sampsan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta olen varma että
päätoimittaja vähintäänkin siunasi tuon ”iskun” ja ilmeisesti Sampsa oli
tilanteessa jossa hänen piti ottaa etäisyyttä aktivisteihin ja minuun
erityisesti.
Olen vuodesta 1985 osallistunut yhteiskunnalliseen elämään ja saanut
paljon lokaa niskaani mutta kyllä tämä oli ruminta mitä olen saanut
kohdalleni. Ja vastaavia määreitä en ole nähnyt annetavan ihmisille kuin
sosiaalisen median nimimerkkien toimesta. Tämä oli päänavaus sellaiseen
Suomeen johon en halua mennä.
Luku sinänsä on sanan aktivisti käyttö, tuossakin sampsan jutussa.
Lähtökohtaisesti ajatellaan että aktivisti on asenteellinen ja tieto on
epäluotettavaa ja ainakin tiedonhankinnan keinot kyseenalaisia.
Joskus kauan sitten elättelin toivetta tehdä journalismia elääkseni mutta
vähä vähältä kaikki ovet sulkeutuivat. Nyt on jo vaikea saada
mielipidekirjoituksiakaan läpi. Ylessä sanottiin ihan suoraan, että
turha on tarjota juttuja heille, koska olen aktivisti. Ja nyt siis
maanisen vainoharhaiseksi aktivistiksi.
Minut ja moni muu on internoitu aktivistiksi.
Kyllä, kävimme lyhyen sähköpostikeskustelun Pentikäisen kanssa. Hän sanoi
seisovansa Sampsan jutun takana. Oli myös erittäin suuttunut saatuaan
tämän ensimmäisen viestini mikä yllätti minut täysin.
Hesarin linjan kanssa en ole nyt riitelemässä. Uskon yhä että lehdessänne
ei hyväksytty tuollaista toimintaa mutta asia pitää myös käsitellä.
Lehdelle tuo tapahtuma on häpeätahra joka nousee kuitenkin esille jollain
tavalla.
Kyllä voit välittää tämän viestinnän Kaiukselle.
Hannu