Talentumin julkaisema Talouselämä-lehti on liittymässä valtamedian tendenssimäiseen Venäjää leimaavaan ja Venäjän vastaista informaatiosotaa muistuttavaan kirjoitteluun.
Artikkelin agenda asetetaan jo otsikossa ”Venäjä nostaa informaatiosodan uuteen ulottuvuuteen”. Tätä avataan jutussa:
Valhe, emävalhe, tilasto. Turun kauppakorkeakoulun Venäjän talouden professori Kari Liuhto ei osaa kauppatasetilastojen erilaisuutta muutenkaan selittää: Venäjän informaatiosota ulottuu jo tilastoihin.
”Venäjä yrittää viestittää, että ulkomaankauppa Yhdysvaltain kanssa toimii, ja EU puolestaan kärsii”, professori Liuhto tulkitsee.
Kuitenkin Yhdysvaltain ja Euroopan maiden omat tilastot osoittavat täsmälleen, mistä on kysymys. USA:n vienti Venäjälle tippui viime vuonna artikkelin ilmoittamat 3,3 prosenttia, kun taas EU:n vienti Venäjälle tipahti 12 prosenttia ja Suomen vielä enemmän, 14 prosenttia.
EU:n vienti Venäjälle laski siis 3,6 kertaa enemmän kuin USA:n vienti, ja Suomen vienti vieläkin enemmän — 4,2 kertaa enemmän. Toisin sanoen EU:n ja Suomen vienti väheni suhteellisesti 360–420 prosenttia enemmän kuin USA:n vienti.
Ei sen osoittamiseen, että EU ja sen mukana Suomi kärsii talouspakotteista huomattavasti enemmän kuin Yhdysvallat, tarvita lainkaan Venäjän tilastoja. EU — ja eritoten Suomi — kärsii pakotteista tilastojen mukaan suhteellisesti 3–4 kertaa enemmän kuin USA konsanaan.
Vuoden 2013 vientitilastojen mukaan EU:n kokonaisviennistä Venäjän-viennin osuus oli 6,9 %, kun vastaavasti USA:n kokonaisviennistä Venäjän osuus oli 0,7 %. Eli siis jo lähtökohtaisesti sekä EU:lle että Suomelle Venäjän-vienti on huomattavasti merkittävämpää kuin USA:lle, mikä korostaa pakotteiden rasitusta EU:lle.
Kun tämä EU:n ja USA:n vientiosuuksien 10-kertainen ero lisätään edellä laskettuihin viennin prosentuaalisiin vähennyksiin, saadaan EU:hun kohdistuvaksi pakotteista johtuvaksi lisärasitukseksi kaikkiaan noin 40-kertainen suhteellinen vaikutus Yhdysvaltoihin verrattuna.
Tätä tosiasiaa Talouselämä ei kyennyt havaitsemaan — vai oliko lehden tarkoituksena sittenkin hämärtää todellista asiaintilaa?
Ihmetyttävää tässä on se, että Talentumin talousjulkaisu valjastaa professoritasoisen henkilön omien spekulaatioidensa todistajaksi. Professori Liuhton pätevyyden olettaisi riittävän tilastointikäytäntöjen mahdollisten erojen selvittämiseen.
Lähde:
- Kimmo Lundén | Talouselämä (28.3.2015). Venäjä nostaa informaatiosodan uuteen ulottuvuuteen.
http://www.talouselama.fi/venaja/venaja+nostaa+informaatiosodan+uuteen+ulottuvuuteen/a2299057
Talouselämä-lehden artikkelin haastateltava professori Jari Liuhto on kirjoittanut perussuomalaisten ajatuspajan Suomen Perustan julkaisemaan kirjaseen Venäjä: uhka vai mahdollisuus? artikkelin Suomi Venäjän talouden vuoristoradassa.
Tässä artikkelissaan prof. Liuhto toteaa mm.: ”Lisäksi neuvostotilastot liioittelivat Venäjän talouden todellista kokoa 1991.” ja toisaalla ”Vaikka Venäjän investointitilastot (2013) vääristävät jonkin verran todellisuutta, voidaan huoletta todeta, että Venäjän-investointien osalta olemme selvä alisuorittaja.”
Eli tässä prof. Liuhto todistaa vuosien 1991-2013 aikajänteellä Venäjän tilastojen poikkeamisen läntisistä normeista.
Talouselämä-lehden keskeinen ”löydös” oli juuri Venäjän tilastot, jolla perusteella lehti totesi Venäjän laajentaneen informaatiosotaansa tilastoihinkin. Nämä em. huomiot osoittavat kuitenkin sen, että poikkeamat ovat olleet todellisuutta koko Neuvostoliiton jälkeisen ajan. Eli Venäjä olisi aloittanut tämän ”infosodan laajentamisen” jo vuonna 1991; aika kaukonäköistä porukkaa kun ennakoivat USAn generoiman infosodan jo reilut 20 vuotta aikaisemmin.
Eli Talouselämän sinänsä raflaavat johtopäätökset ovat asiallista pohjaa vailla, ja edustavat netistä tunnettua hörhöjournalismia eli puhdasta tekaistua salaliittokamaa. Ja artikkeli itsessään edustaa siis tekaistuin verukkein käytävää infosotaa – suomalaisen valtamedian tapaan siis tietysti USAn joukkueessa Venäjää vastaan.