Tarkasteltaessa viime vuosikymmenten Suomen poliittisia muutoksia havaitaan helposti vasemmistopuolueiden — joilla tässä tarkoitan sosialidemokraatteja ja Vasemmistoliittoa — kannatuksen dramaattinen vähentyminen. Asiaa on mielestäni analysoitu aivan liian vähän.

Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2011 sosialidemokraatit saivat 19,1 prosenttia äänistä, ja puoluetta äänestäneitä oli 561 558. Vasemmistoliitto puolestaan sai 8,1 % äänistä ja kaikkiaan 239 039 ääntä. Yhteensä puolueet saivat noin 27 % äänistä.

Tulosta voi verrata vuoden 1972 vaaleihin, joissa sosialidemokraatit saivat 25,8 % äänistä ja ääniä kaikkiaan 664 724. Vasemmistoliiton ainakin jonkinlainen edeltäjä, SKDL, sai 17,02 % äänistä ja 438 757 ääntä. Yhteensä vasemmistopuolueet saivat noin 43 % äänistä.

Myös vaalien äänestysprosentit ovat alentuneet hälyttävästi. Vielä vuoden 1983 vaaleissa 81 % äänioikeutetuista kävi uurnilla. Vuoden 2011 vaaleissa äänestysprosentti oli enää 70,5.

Äänestämättömyys koituu vasemmiston tappioksi

Suuri osa vasemmiston kannatuksen alenemisesta johtuu juuri äänestämättömien määrän nopeasta kasvusta. Totuushan on, että oikeisto hyötyy alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Yhtä kaikki sitä, että vasemmiston yhteinen kannatus on tällä hetkellä historiallisen alhainen, noin 25 %, on vaikea ymmärtää. Eiväthän kansalaiset silkkaa ilkeyttään jätä äänestämättä, vaan siihen täytyy olla jokin syy, ja tätä syytä vasemmiston on aihetta pohtia ja tehdä johtopäätöksiä pohdintojen perusteella. Jotain vikaa on vasemmistopuolueiden tavassa tehdä politiikkaa, eikä kaikkea voi vierittää vain ”ilkeän oikeistomedian” niskaan.

Miten palauttaa vasemmistopuolueiden uskottavuus?

Nukkuvien eli äänestämättömien puolue näyttää edelleen kasvavan tulossa olevissa vaaleissa. Tämä taas johtunee kuluneen eduskuntakauden lähes kaaosmaisesta työskentelystä. Juuri mitään ei ole saatu aikaan, kun taas velka ja työttömyys ovat lisääntyneet ja ihmisten ostovoima on heikentynyt, ja parhaillaan käytävän keskustelun perusteella tarkoituksena on jatkaa leikkauksia ja heikentää ostovoimaa edelleen. Ei hyvältä näytä. Muuten koko vaalikauden ajan on leikattu ja nostettu veroja, mutta velka on vain kasvanut, kun talous ei ole lähtenyt käyntiin.

Vasemmistopuolueista vastavoima oikeistolle? Hallituskiimasta kunnon oppositiopolitiikkaan

Suomessa vasemmistopuolueetkin korostavat sitä, että vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa. Tosiasia näyttää olevan, että puoluejohtajilla itsellään on niin kova halu hallitukseen, ettei sinne menoa estä edes mojova tappio. Ennen vaaleja luvataan vasemmistolaista politiikkaa, ja vaalien jälkeen mennään hallitukseen keskustan tai kokoomuksen apupuolueeksi.

Vasemmistolla on suuri mahdollisuus. Maassa on suoranainen tilaus vasemmistolaiselle politiikalle, mutta sitä ei tehdä keskustan eikä kokoomuksen apupuolueena. Nyt vasemmistolla pitäisi olla malttia vetäytyä oppositioon tuomaan omat vasemmistolaiset vaihtoehtonsa esille.

Mikko Elo oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1979–1991 ja 1995–2007. Hän toimi Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 1995–2007. Hänelle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen mikko.elo@suomi24.fi

5 KOMMENTTIA

    • Media vasemmistovihreä? Nyt vetäsit kyllä ohi, Asikainen. Mediahan on selkeästi oikeistolainen, ainakin suuri massamedia. Tästähän oli taannoin tutkimuskin jonka luin: selvästi suurin osa toimittajista koki itsensä oli oikeistolaisiksi. Aivan oikein olit saanut kommentoijiltasi tuosta kritiikkiä.

      Siinä olette Elon kanssa nähdäkseni samaa mieltä, että vasemmistopuolueet jättivät äänestäjänsä. Sinun painotuksesi oli että ns. maailmanparannusarvot ovat syrjäyttäneet työläisten eduntavoittelun, ja se on kostautunut työväenpuolueiden tappioksi. Mutta vasemmistolaisuus ei ole pelkästään työväen aatetta. Työväen aatekkin lähtee siitä, että heikkojen sortamista vastustetaan. Tuskin työttömien ja maahanmuuttajien puolustaminen syö vasemmiston kannatusta niin paljon että syy löytyisi sieltä: työttömyyskin on osa monen vasemmistolaisen arkea, ainakin silloin tällöin jollei jatkuen. Työttömyyden uhka on monen työläisen pelko.

      Minusta pikemminkin Elo on oikeilla jäljillä kun kritisoi vasemmistopuolueita oikeistohallitusten politiikan seuraamisesta. Vasemmistolaisista moni on menettänyt uskonsa näihin ”kaappiporvareihin” joita ei tunnu hädänalaiset kiinnostavan, ja joilla ei tunnu olevan politiikkaa saada suomalaisille työtä. Työttömyys ja köyhyys on minusta ajanut ihmisiä siihen vihaiseen olotilaan, jossa ei nähdä ketään enää omien asioiden puolustajana, ja näytetään keskisormea kaikelle politiikalle ja kaikille puolueille.

      Persut saivat suurimman kannattajajoukkonsa kuitenkin Keskustapuoleesta, ja seuraavaksi eniten SDP:stä. Mutta luulenpa että demareista persujen matkaan lähti lähinnä oikeistodemareita ja kiihkeitä EU:n vastustajia. Persujen poliittisessa ohjelmassahan oli hyvin paljon samaa kuin demareidenkin, joten demarille sen hyväksyminen oli melkoisen helppoa.

  1. Mä oon muuten kanssa kirjoittanut tähän vastineen ja luovuttanut sen VV:lle, mutta aika näyttää julkaistaanko se täällä ja jos ei julkaista, niin julkaisen sen sitten omassa blogissani. Käy se niinkin. Laitan senkin sitten tähän.

  2. Ainakin Usan vasemmisto on ”marinoitu demarien piikkiin”. Eköhän suuntaus ole maapallon laajuinen. Suora kommari ei enää pärjää missään, ei edes Kiinassa,heh. Kuubalaiset odottavat Castron jäsenten hautaamista, sitten Kuuba muuttuu hieman enemmän oikealle, mutta ei kuitenkaan Usan mallin mukaan. Latinoilla on huonot kokemukset ”imperialistien hallitusmuodosta”. Trump aikoo lähettää muutamia tuhansia Afganistaniin, saaden siten lisää haudattavia puolin ja toisin. Sijoituksia on valvottava etteivät lähde käsistä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here