Viime vuonna Kuusamon kaupunki tarjosi niin kutsuttua kuntouttavaa työtoimintaa 272 ihmiselle. Kaupungissa on laskettu, että 50 ihmisen saaminen pois ”passiivilistalta” tuottaa yli 213 000 euron vuosisäästöt. Ajatuksena on rakentaa matalan kynnyksen kuntouttavaa työtoimintaa.
– Lisäksi tarjoamme oikeaa työtä eikä mitään askartelupaskartelua, Kuusamon kaupungin sosiaalityöntekijä Kirsi Kankaanpää sanoo.
Näihin kahteen Taloussanomien jutun kappaleeseen kiteytyy monta työllistämiskeskustelun yleisintä virhettä.
Ensimmäiseksi pistää silmään kuntouttavan työtoiminnan käyttö puhtaasti kuntatalouden paikkaajana. Kuusamossa on laskettu, että jo 50 ihmisen laittaminen palkattomaan työhön tuottaa kunnalle yli 213 000 euron vuosisäästöt. Laskelma on varmasti ihan totta ja osoittaa miten raakaa peliä työttömien hyväksikäyttö on. Jos kunta ei ”täytä työllistämisvelvoitettaan” eli ei laita työttömiä palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin se joutuu maksamaan puolet heidän työmarkkinatuestaan.
Kun työtön laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunnan maksuvelvollisuus poistuu ja kunta saa valtiolta 10,09 euroa/kuntouttavassa työtominnassa oleva/päivä. Kunnan siis kannattaa järjestää kuntouttavaa työtoimintaa ihan toiminnan laadusta riippumatta.
Toiminta voi olla askartelupaskartelua tai ”oikeita töitä”. Lainausmerkit siksi, että oikeita töitä eivät koskaan ole ilman palkkaa tehtävät työt. Ei sittenkään, vaikka se työ olisi Kuusamon tapaan kalastamista.
Koko Taloussanomien juttu on sitä tavallista sekasotkua, jota ymmärtämättömät toimittajat suoltavat jatkuvasti. Suunnilleen kaikille toimittajille tuntuu olevan mahdotonta erottaa toisistaan palkkatuettu työ ja palkaton kuntouttava työtoiminta. Kyseessä on kaks ihan eri asiaa, mutta laiskuus tai tyhmyys estänee toimittajia selvittämästä edes itselleen tätä eroa. Kaikki niputetaan työllistämisen yleiskäsitteen alle.
Tätä ymmärtämättömyyttä pitävät yllä haastateltavat sosiaalityöntekijät, työvalmentajat ja muut kuntouttavasta työrtoiminnasta itse palkkansa saavat. He pitävät yllä tätä työllistämisen myyttiä.
Niin tekevät myös työttömien yhdistykset, jotka ovat nykyisin pahimpia ilmaisen työvoiman hyväksikäyttäjiä. Tämän päivän Juuan ja Kolin paikallislehti Vaarojen Sanomat kertoi ilouutisen: Työttömien yhdistys on ostanut suojellussa Puu-Juuassa sijaitsevan kiinteistön. Rakennuksessa toimi aiemmin vuosikymmenien ajan huonekaluverhoomo, joten se on sopiva yhdistyksen kaavailemaan käyttöön.
Yhdistys aikoo perustaa sinne työpajan, koska ei ole tiedossa milloin kunta perustaa oman pajan kuntouttavaa työtoimintaa varten. Tarkoitus on laajentaa toimintaa huonekalujen korjaamiseen. Laajentuvan toiminnan myötä yhdistys toivoo saavansa lisää kuntoutettavia ”töihin”, myös mahdollisesti pieniin remontteihin.
Mistä pieni työttömien yhdistys on saanut rahaa tällaisen keskeisellä paikalla sijaitsevan suojellun kiinteistön ostoon? Yhdistyksen puheenjohtajan mukaan yhdistyksellä on mennyt taloudellisesti niin hyvin, että on parempi sijoittaa rahat toimintaan kuin makuuttaa niitä pankissa.
Konsepti on se tavallinen. Yhdistys pyörittää menestyvää kirpputoria tai oikeammin vanhan tavaran liikettä, joka saa myytävän tavaran ilmaiseksi. Palkattua työvoimaa on yksi osa-aikainen toimistosihteeri. Koko kirpputorin henkilökunta koostuu palkattomista kuntoutettavista tai työkokeilussa olevista.
Myytävä tavara on siis ilmaista ja työvoimakustannukset menevät plussan puolelle. Kunta nimittäin ohjaa valtiolta saamansa työllistämiskorvauksen 10,09 euro/henkilö/päivä suoraan yhdistykselle.
Kyllä kannattaa paukutella henkseleitä ja kehua olevansa hyvä työllistäjä. Toimittaja innostuu ja ylistää sekä työllistämisestä että tekemisen meiningistä.
Näin ylläpidetään työllistämisen myyttiä. Keisarilla ei ole vaatteita, mutta toimittajat eivät sitä huomaa.
Sakari Timonen on oikeustieteen kandidaatti ja sosionomi, jonka blogi on osoitteessa sakutimonen.com
Lähde:
- Ranta, Elina | Taloussanomat (8.1.2015). Osa väestä tuottaa heikosti — ”pitäisi hyväksyä”.
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2015/01/08/osa-vaesta-tuottaa-heikosti-pitaisi-hyvaksya/2015190/12
Tosiaan, on mennävuosina varsinkin ex-työministeri Tarja Filatovin ministeriaikaisen väsymättömän ponnistelun tuloksena ilmaantunut tämän päivän dynaamisille työmarkkinoille ihan uudenlainen kahteenjako. Työntekijöitä nykyään on kahdenlaisia: on 1 luokan työntekijä = työssäkäyvätyössäkäyvä = normaalissa palkkatöissäkäyvä ja itselleen työnteollaan eläketurvaa kartuttava = arjalainen.
Ja on 2. luokan työntekijä = työssäkäyvätyötön = 9 euroa/päivä pakkotöissä käyvä sosiaalipalvelujen nauttija = kurjalainen.
Mielestäni noiden kahden työmarkkinapolittisen väestöryhmän välille pitäisi saada muutakin selvää eroa kuin työssäkäynnistään seuraava elintasonsa.
Muuten saattaa ilmetä siellä työmailla joilla kumpaakin noista työmarkkinpolittisista väestöryhmistä esiintyy kiusallisia sekaannuksia. Nuo ryhmäthän eivät välttämäätt päälle päin juurikaan eroa toisistaan. On kuvaava vanha sanonta: ”Ei mopolla mahdottomia.”, mutta mistä tietää kuka on mopo ja kuka ei?
Siksipä ensinnäkin osallistuessamme tämän päivän dynaamiseen työntuoksintaan käyttäkäämme itsestämme noita työmarkkinapolittisia määreitä työssäkäyvätyössäkäyvä tai työssäkäyvätyötön aina missä mahdollista.
Edellisen lisäksi olisi vielä suotavaa jos sosiaalipalveluihin pakolla osallistuvat 9 euroa/työpäivä ansaitsevat voisivat töissä ollessaan aina pitää yllään kirkasväristä huomioliiviä jossa sekä rintamuksessa että selässä näkyväteksti ”Palkaton työntekijä”. Näin kuka hyvänsä jollekkin työpaikalle eksynyt tietää kenen on syy jos mikä hyvänsä siellä työpaikalla on jollainlailla mennyt pieleen.
Siksipä olisikin saatava aikaan kansalaisaloite jossa lain voimalla ilmaistyövoimaa hyödyntävät työnantajat velvoitetaan järjestämään työssäkäyvilletyöttömille työntekijöilleen eli kurjalaisilleen edellä kerrotun kaltainen huomioliivi.
Edellä selviää että tätänykyä työpaikoilta löytyy kahdenlaisia työntekijöitä, on työssäkäyvättyössäkäyvät ja on työssäkäyvättyöttömät.
Toisaalta myös työttömät jakautuvat kahteen ryhmään. Työttömistä osa käy palkattomissa pakkotöissä ja osa on kokopäiväisesti työttömiä.
Jos palkattomissa pakkotöissä käyviä työttömiä kutsutaan työssäkäyviksityöttömiksi niin miksi kutsutaan kokopäiväisesti työttöminä olevia työttömiä? No hehän ovat työssäkäyviintyöttömiin verrattuna tietystikin työttömiätyöttömiä.
No, nyt ei kyllä kirjoittaja tuo yhtään julki sitä sosiaalisen hyödyn voimaannuttavaa puolta, jonka moni kuntouttavan työtoiminnan (kuty) asiakas saa päästyään kuty toiminnan piiriin. Se että esim. syrjäytynyt/syrjäytetty työntekijä saa mielekästä tekemistä ja vaihtoehdon esim. ryyppäämiselle, on jo tulos sinänsä. Usein elämänlaatu kohenee ja selviä päiviä on enemmän ja tätän tuottaa säästöä mm. erikoissairaanhoidon kalliista kustannuksista ja tuottaa välittömiä ja välillisiä tuloksia. Yhdistykset eivät noilla rahoilla rikastu ja moni kolmannen sektorin toimija tekeekin usein tappiolla tätä ns. ”bisnestä”. Olen aikoinaan ollut erään hankkeen vetäjänä jossa kuty toiminnan lisäksi rakennettiin jatkokopolkuja joiden kautta kuty toiminnassa olevat ihmiset saatiin työllistettyä ja siten integroitua takaisin työmarkkinoille. Usein nämä ihmiset pääsevät elämän rytmiin kiinni ja siten mm. itsetunto nousee ja elämänlaatu paranee… Kolikolla on aina kaksi puolta:)