Jos on seurannut viime aikojen uutisvirtaa, ei ole voinut olla huomaamatta sotien ja konfliktien määrää uutisoinnissa. Venäjä palautti Krimin itselleen, Ukrainan hallitus ampui raketeilla siviilejä, Yhdysvallat tekee ilmaiskuja Syyriaan ja ISIS-terroristit teloittivat raa’asti vankejaan. Mikä näitä kaikkia uutisaiheita yhdistää? Kyseisten tapahtumien yhteys kansainväliseen lakiin ja erityisesti piittaamattomuus näitä lakeja kohtaan. Vaikka kansainvälinen laki velvoittaa sotien osapuolia noudattamaan yhdessä sovittuja pelisääntöjä, ei sääntöjen noudattaminen näytä olevan pakollista toimijan koosta riippumatta.
Onko asia sitten todella näin? Mikäli liberalisteilta kysytään, on asia päinvastoin: kansainvälinen laki ohjaa ja rajoittaa kansainvälisiä toimijoita [1]. Toki kansainväliset lait eivät varmaankaan ole jääneet täysin huomioimatta kansallisissa lainsäädännöissä, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin vuonna 2003 oli selkeä osoitus siitä, että yhteisillä pelisäännöillä ei ole väliä intressien ollessa korkeampia kuin toteutuksesta koituva imagotappio. Samoin Venäjän liittäessä Krimin yhteyteensä vuonna 2014 ei Venäjän intressejä rajoittanut länsimaiden mahdollinen paheksunta tapahtuvaa kohtaan. Suurten pelureiden pyyhkiessä pöytää kansainvälisillä sopimuksilla on tilanne kulminoitunut pisteeseen, jossa media ei kiinnitä huomiota edes räikeisiin oikeudenloukkauksiin, kuten Yhdysvaltain sotatoimiin Syyrian alueella [2]. Yleinen periaatehan on, että mikäli lakia ei voida valvoa, ei sitä myöskään noudateta.
Syy siihen, ettei kansainvälinen laki toimi, on kansainvälisen lain perimmäinen luonne. Kansallisten oikeuslaitosten on helppo syyttää kansalaisiaan heidän tekemistään rikoksista, koska lakien turvana ovat pakkokeinot eli valtion väkivaltakoneisto. Tätä kutsutaan vertikaaliseksi oikeudeksi — valtion oikeudenkäytöksi kansalaisiaan kohtaan. Sen sijaan siviilioikeus on eri oikeushenkilöiden välisten eturistiriitojen ratkaisemista, siis horisontaalista oikeutta. Myös valtioiden välinen oikeus perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin ollen siis myöskin horisontaalista oikeutta, mutta verrattuna siviilioikeuteen ei kansainvälisillä toimijoilla ole yläpuolellaan mitään varteenotettavaa instituutiota takaamassa kansainvälisen lain toteutumista.
Lainkäytön perusedellytys on sanktio eli pakkokeino, joka toimii pelotteena toimijoille ja ohjaa siten heidän käyttäytymistään. Käytännöllisesti katsoen kansainvälisillä toimijoilla on vain moraalinen velvoite toimia oikein; ei ole olemassa mitään väkivaltakoneistoa, joka takaisi kansainvälisen oikeuden toteutumisen. Intressien ollessa suuret on myös houkutus rikkoa kansainvälisiä lakeja suuri, sillä rikkomisesta koituva sanktio on korkeintaan vain kosmeettinen moraalitappio, jota sitäkin voidaan siloitella tehokkaalla informaatiosodankäynnillä.
Pohjimmiltaan kyseessä on poliittisen realismin teoria [3]. Teorian mukaan 1) Kansainvälinen järjestelmä on anarkistinen eli valtioiden yläpuolella ei ole niitä rajoittavaa toimijaa, 2) valtiot ovat tärkeimpiä kansainvälisiä toimijoita, 3) kaikki järjestelmässä olevat valtiot ovat yhtenäisiä, rationaalisia toimijoita, joiden toimintaa säätelee vain niiden oman edun tavoittelu ja 4) valtion suurin huolenaihe on sen selviytyminen. Ylemmän, valtioita rajoittavan ja säätelevän oikeusinstituution ja väkivaltakoneiston puuttuminen tukee siis vahvasti poliittisen realismin teoriaa. Valtioiden välinen toiminta on anarkistista eikä niiden toimintaa rajoita mikään velvoite, koska niiden toimintaa säätelee vain oman edun tavoittelu ja selviytyminen. Tämä selittää sen, miksi kansainvälisen geopolitiikan kenttä on niin sotaisa ja miksi eturistiriidat ratkaistaan viime kädessä sotimalla. Elämme suuressa viidakossa, jossa vallitsee vahvimman oikeus. Toisin sanoen ne, joilla on suurimmat taloudelliset ja sotilaalliset voimavarat, määrittävät pelin hengen, eivät yhteisesti sovitut säännöt.
Lähteet:
- Wikipedia (8.4.2015). Liberalism (international relations).
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberalism_%28international_relations%29 - The Telegraph (29.9.2014). Are the US-led air strikes in Syria legal — and what does it mean if they are not? http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/middleeast/syria/11116792/Are-the-US-led-air-strikes-in-Syria-legal-and-what-does-it-mean-if-they-are-not.html
- Wikipedia (8.4.2015). Realism (international relations). http://en.wikipedia.org/wiki/Realism_%28international_relations%29
Mikä ihmeen kansainvälinen laki?
Kuka on itse nähnyt sen?
Missä?
Milloin?
Millä kielellä se on kirjoitettu?
Montako pykälää siinä on?
Nojautuvatko ns. sivistyneen sodankäynnin säännöt kansainväliseen lakiin?
Onko se olemassa missään muualla kuin retoriikassa ja propagandasodassa?
M.Aalto, juuri niin, missä sellainen LAKI on laillistettu. Kirjallinen ”LAKI” on yhtä pätevä kuin ”käden puristus”. Lieventävien asioiden vallitessa, laki muuttuu eri väriseksi. Kansainvälisiä lakeja kierretään ihan päivittäin. Merialueiden rajoja hyljitään törkeästi, mielivaltaisesti. Laillisia sopimuksia rikotaan tarpeen vaatiessa. ”W” sanoi, HELL with the LAW, täällä määrään minä, (lainaus). Ja niin lähdettiin Dick Cheneyn omistaman firman, (Halliburton) varustamana Irakin sotaan. Mikään laki ei sitä voinut estää.