”Sinivalkoinen kavallus”: lyhytdokumentti 1990-luvun laman uhreista

1990-LUVUN LAMA jälkihoitoineen merkitsi Suomen tähänastisen historian suurinta tulon ja varallisuuden siirtoa köyhdytettäviltä ja köyhiltä rikkaille ja vaurastuville.

Pohjan sille loi valtionhallinnon taitamaton valuuttaluottojen vapauttamisoperaatio, johon liittyi hallitsematon talouden — erityisesti rakennusalan — ylikuumeneminen. Syntyi kupla, joka väistämättä puhkesi ja loi erilaisille rikollisille aineksille tilaisuuden päästä käsiksi suuriin omaisuusmassoihin.

Syntynyt konkurssiaalto oli tyypillistä friedmanilaista shokkihoitoa, jonka terapointia ei hallinnut kukaan ja joka friedmanilaiseen tapaan hyödynnettiin rosvokapitalismin parhaiden perinteiden mukaisesti. Rikollissävytteisen toiminnan mahdollisti puutteellinen lainsäädäntö ja valtion kontrolloimaton tuki pankeille.

Professori Heikki Ylikangas on teoksensa Suomen historian solmukohdat (WSOY 2007) viimeisessä kappaleessa käsitellyt 1990-luvun lamaa. Hän kuvaa käytyä prosessia Suomen talouspolitiikan suunnanmuutokseksi kohti uusliberalismia ja vaatii aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta niistä kärsineille.

Virallinen taho, poliittinen eliitti, on halunnut painaa koko asiakokonaisuuden unholaan, ilmeisesti odottaen kuoleman korjaavan viimeisetkin muistelijat. Taloudellisesta tuhosta kärsineiden määrä nousi kuitenkin satoihin tuhansiin, joten toive unholaan vaipumisesta on turha.

Laman jälkihoidon todellisiksi maksumiehiksi joutuivat pienituloiset ja tukien varassa elävät. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 708 000 henkilöä eli 13,6 prosenttia väestöstä. Määrä oli tuolloin lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995, jolloin pienituloisten osuus väestöstä oli noin 7 prosenttia.

Laman jälkihoito siis lähes tuplasi köyhien määrän ja köyhyysasteen 12 vuodessa. Lapsiköyhyys kolminkertaistui. Näistä luvuista ei ole myöhemminkään juurikaan päästy alaspäin, eikä poliittisen eliitin piirissä ole ilmennyt todellista kiinnostusta kohentaa köyhien asemaa.

Silloiset hoitokeinot olivat tuttuja tämänkin päivän poliittisista keskusteluista. Kansallista näkyvyyttä sai Liisa Jaakonsaari ja hänen ”Liisan listansa”, joka toimi kansan köyhdyttämisen työkaluna. Pankit ja vientiteollisuuden pelasti pääministeri Paavo Lipponen, jota kansa kiitti presidentivaaleissa SDP:n historian surkeimmalla äänimäärällä. Pankkien ja vientiyritysten eliittikään ei muistanut äänestää Lipposta.

Vastavalkea ryhtyy perkaamaan 1990-luvun lamaan ja sen jälkihoitoon liittyvää toimintaa. Tämän alkusoittona ja johdantona aiheeseen olkoon alla oleva Petteri Evilammen videodokumentti ”Sinivalkoinen kavallus”.

Toimituksen huomio: Dokumentissa mainitaan, että Suomessa tehtiin pankkikriisin vuosina kaikkiaan noin 11 000 itsemurhaa. Ei ole luotettavia arvioita siitä, kuinka moni itsemurha aiheutui suoraan tai välillisesti pankkikriisiin liittyneistä tapahtumista. Itsemurhien ja pankkikriisin yhteyksiä selvittänyt Tilastokeskuksen tutkija totesi aikoinaan Tauno O. Mehtälälle, että ainakin ”satojen” itsemurhien voi arvioida liittyneen suoraan pankkikriisiin. Noina vuosina myös itsemurhan yrityksiä oli huomattavasti tavanomaista enemmän.