Kiina ja kasvun taakka

KIINAN GEOPOLIITTINEN ASEMA on ollut vuosituhansien ajan merkittävä globaalissa mittakaavassa. Keskiajan Kiina oli taloudelliselta mahdiltaan vertaansa vailla verrattuna Euroopan kuningaskuntiin niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin. Eristäytyminen, vallan keskittyminen ja sisäiset erimielisyydet rapauttivat kuitenkin tämän suurvallan vuosisatojen saatossa, ja se joutui lopulta alistumaan teknologisesti kehittyneempien läntisten suurvaltojen sekä teollistuneen Japanin imperialististen pyrkimysten alle. 1930-luvulle tultaessa oli Kiina suurimmaksi osaksi Japanin keisarikunnan valtaama, heikentynyt ja hajanainen sotapäälliköiden hallitsema maa.

Toinen maailmansota muutti tilanteen ratkaisevasti jälleen yhtenäisen Kiinan hyväksi, kun Japanin antautuessa vuonna 1945 Mao Zedong yhdisti verisen sisällissodan päätteeksi Kiinan jälleen yhtenäiseksi maaksi tehden siitä kommunistisen kansantasavallan. Maon hallintojaksoa 1949–1976 voidaan luonnehtia epäonnistuneeksi miljoonien kuolleiden, surkean talouspolitiikan ja katastrofaalisten uudistusten johdosta. Epäonnistumiset jouduttivat maan uuden johdon halua tehdä nopeita ja uudenlaisia poliittisia linjauksia, joista konkreettisin oli siirtyminen sosialistisesta talousjärjestelmästä markkinatalouteen. Vuosien 1978–2005 aikana Kiinan talous yli viisinkertaistui (kuva 1), ja arvioiden mukaan Kiinan onnistuneena pidetty talouspolitiikka nosti yli 230 miljoonaa maaseudulla asuvaa ihmistä köyhyydestä [1].

Nykyisin Kiinan kansantasavalta on globaali suurvalta. Sen talous on vuosittaisella bruttokansantuotteella mitattuna maailman kolmanneksi suurin Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen jälkeen [2] sekä ostovoimakorjattuna maailman suurin [3]. Puolustusbudjetiltaan Kiina on toiseksi suurin 166 miljardin dollarin kokonaiskulutukseltaan [4], ja aktiiviselta miesmäärältään Kansan vapautusarmeija on maailman suurin [5]. Väkimäärältään mitattuna Kiina on suurin ja pinta-alaltaan neljänneksi suurin maa [6][7] ja siten suuriin naapurimaihinsa Venäjään ja Japaniin verrattuna alueellinen voimatekijä sekä Aasian hallitseva maa. Mutta vaikka Kiinan nousu taantuneesta ja hajonneesta maatalousmaasta globaaliksi teollisuusjätiksi on kiistaton menestystarina, ei maan nykyinen tilanne ole läheskään ongelmaton.

Ongelmallinen talouskasvu

Kiina on valtava teollistunut vientimaa, joka on riippuvainen ostovoimaisista markkinoista. Kiinan 2000-luvun alun nopean kasvun syynä on pääosin ollut länsimaiden korkea ostovoiman ja palkkojen taso [8][9], joiden myötä Kiinan halpa työvoima teki länsimaisille yrityksille kannattavaksi siirtää tuotantoaan pois kotimaastaan [10]. Näin ollen ulkomaiset yritykset pystyvät valmistamaan verrattain halvalla tuotteitaan ja myymään niitä lännessä korkeampaan hintaan synnyttäen voittoa yritykselle. Vaikka niin kutsuttu Kiina-ilmiö on ollut Kiinan kansantaloudelle erittäin suotuisa, liittyvät siihen kuitenkin koko teollisuuden rakenteen suurimmat ongelmat: laatu, omistajuus ja kotimaisen tuotannon kilpailukyky.

Kiinassa tuotettavat teollisuuden vientituotteet ovat pääosin koneita ja elektroniikkatuotteita [11], ja esimerkiksi vuonna 2008 Kiinan vientielektroniikkateollisuudesta 91,9% oli ulkomaisten yritysten omistuksessa [12] vientiyritysten ulkomaisen kokonaisomistuksen ollessa yli 50% (kuva 2). Maan oma tuotanto kelpaa vain kotimaiselle kysynnälle, koska ainoa keino luoda kilpailukykyisiä tuotteita kotimarkkinoille on yritysvakoilu [13] sekä kopiointi ja patenttien väärinkäyttö [14], mikä estää tuotteiden myynnin korkean ostovoiman maihin. Lisäksi nopea kasvu on jo kasvattanut palkkoja ja tuotantokustannuksia sillä seurauksella, että halvemman tuotannon teollisuutta on siirtynyt toisiin maihin lähemmäs markkinoita, kuten Turkkiin, Meksikoon ja Baltian maihin [15].

Teollisuuden rakenne ei yksistään ole Kiinan talouden heikkouksia. Vuoden 2008 finanssikriisi romahdutti ostovoiman vientimaissa, mikä uhkasi pysäyttää talouden veturin voimakkaan talouskasvun. Romahduksen pelossa päätettiin massiivisesta elvytysohjelmasta, jonka tarkoituksena oli nostaa kotimarkkinoiden kysyntää paikkaamaan ulkomaisen kysynnän puutetta. Elvytys toteutettiin laskemalla luotonsaannin edellytyksiä. Pankkien tuli lainata mahdollisimman paljon rahaa yrityksille ja kuluttajille, jotta kotimaisen ostovoiman tasoa saataisiin kasvatettua. Löysän luotonannon seurauksena asuntojen hinnat nousivat rajusti, rakennusbuumi kiihtyi ja aloitettiin suuria julkisia rakennushankkeita, joiden tarpeellisuuttakin kyseenalaistettiin. Tämän seurauksena sekä yksityisen velan määrä että kansallisen finanssisektorin suuruus moninkertastui saavuttaen Yhdysvaltain finanssisektorin tason [16]. On helposti arvattavissa, ettei näin nopea velkaantumisen taso ole kansantaloudelle millään tavalla hyvä asia, sillä mahdollisen finanssikuplan puhkeaminen ja markkinoiden ylikuumeneminen voisivat johtaa erittäin kauaskantoisiin seurauksiin niin globaalisti kuin kiinalaisessa yhteiskunnassakin.

Kiinan sisäpoliitiikkaa voi tarkastella monista eri perspektiiveistä. Toisaalta kommunistinen puolue on pystynyt oikeuttamaan valta-asemansa taloudellisilla meriiteillä modernisoimalla köyhän maan, mutta maan poliittinen ilmapiiri ja yhteiskunnallinen rakenne ovat pysyneet modernisaatiosta huolimatta hyvin muuttumattomina. Maan ihmisoikeus- ja sananvapauskehitys on käytännössä pysähtynyt. Autoritaarisena yksipuoluejärjestelmään nojaavana valtiona Kiina ylläpitää hyvin tiukkaa valvonta- ja turvallisuuskoneistoa, jonka tarkoituksena on tukahduttaa yhteiskunnallista liikehdintää ja lujittaa sisäistä yhtenäisyyttä. Sananvapautta ei ole, vähemmistöjen asema on kyseenalainen, poliittista toisinajattelua ei suvaita ja ihmisoikeustilanne on huono.

Lisääntynyt varallisuus yhdistettynä verrattain joustamattomaan yksipuoluejärjestelmään on luonut oman puolue-eliitin yhteiskuntaluokan ja mahdollistanut poliittisen aseman laajamittaisen käytön taloudellisten etujen saavuttamiseksi. Poliittisen johdon rikastuminen on synnyttänyt myös eriarvoisuutta ja epäluuloa sekä heikentänyt maan sisäistä tasapainoa, vaikkakin maan poliittiset olot eivät tiettyjä alueita lukuun ottamatta ole juurikaan epävakaat [17]. Korruptio on vakava ongelma, joka heikentää luottamusta keskushallintoa kohtaan. Myös poliittinen piittaamattomuus ympäristöasioissa on synnyttänyt laajoja ympäristötuhoja ja -katastrofeja [18], joihin ollaan vasta äskettäin havahduttu ylimmälläkin poliittisella tasolla [19].

Kiinan kasvanut globaali vaikutusvalta on synnyttänyt uusia ja vaikeampia ulkopoliittisia vaikeuksia sekä haasteita. Neuvostoliiton romahdettua ja kylmän sodan päätyttyä oli selviö, että maailmassa oli ainoastaan yksi supervalta, Yhdysvallat, jonka kylmän sodan jälkeinen ulkopolitiikka on perustunut sotilaallis-taloudelliseen ylivoimaan sekä omien intressien ehdottomaan suojelemiseen [20]. Kiinan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut, sillä maan vahvistuva geopoliittinen asema nähdään potentiaalisena uhkana varsinkin Yhdysvalloissa ja Japanissa [21]. Kiinan kasvu on horjuttanut maailman geopoliittista tasapainoa niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti; maan alati kasvava vaikutusvalta on luonut haastajan Yhdysvaltain globaaleille pyrkimyksille, jotka ovat ristiriidassa Kiinan intressien kanssa. Molempien maiden raaka-aineriippuvuus on synnyttänyt paljon kilpailua varsinkin uusiutumattomista energianlähteistä, kuten Lähi-idän öljystä [22] ja Afrikan mineraalivaroista [23]. Tämä raaka-aineriippuvuussuhde on Kiinan suurin heikkous, sillä ilman raaka-aineita ei maan teollisuudella ole mahdollisuuksia tuottaa vientituotteita ja vaihtelut raaka-aineiden saannissa voivat herkästi epävakauttaa yhteiskunnallisia oloja. Kiina on lisännyt valtavasti investointeja kaikkialle maailmaan, erityisesti Afrikkaan [24], turvatakseen raaka-aineiden saantinsa ja pyrkien samalla vähentämään Yhdysvaltain taloudellista vaikutusvaltaa.

Kiina on yrittänyt löytää strategisia kumppaneita vastavoiman luomiseksi Yhdysvalloille, mikä on ollut vaikeaa maan poliittisen järjestelmän vuoksi. Suurimmat geopoliittiset vaikuttajat ovat pääasiassa länsimaisia tai länsimaistuneita demokratioita sekä Yhdysvaltain liittolaisia, jotka vierastavat Kiinan autoritaarista järjestelmää ja heikkoa ihmisoikeustilannetta. Maa on joutunut hakemaan liittolaisia muista autoritaarisista maista, kuten Venäjästä ja Iranista [25], joista kaikki ovat suuria energiantuottajamaita ja perinteisiä Yhdysvaltain vastustajia. Kiinalla on myös vanhoja vihollisuuksia naapurimaidensa Japanin ja Vietnamin kanssa, mikä on entisestään vaikeuttanut ystävällismielisten kumppaneiden löytymistä.

Tulevaisuuden näkymät

Kiinan tulevaisuus on lähes täysin riippuvainen maan halusta uudistaa poliittista järjestelmäänsä, kyvystä luoda riittävä vastavoima ulkoisia uhkia vastaan sekä toimista taloutensa uudistamiseksi. Kiinan talous kasvaa lähitulevaisuudessakin vielä nopeaa tahtia ohittaen Yhdysvallat vuosittaisessa bruttokansantuotteessa 2020-luvulla [26], mutta ennemmin tai myöhemmin maan tulee alkaa varautua siirtymiseen jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi, jossa ostovoiman taso on korkea, talouskasvu hidasta ja teollisuustuotannon perustana ovat pitkälle jalostetut korkean teknologian tuotteet [27]. Kiinan halpatuotanto ei palkkakehityksen takia kestä ikuisesti, minkä vuoksi maan tuleekin panostaa runsaasti voimavaroja teknologiseen kehitykseen vastatakseen globaaliin taloudelliseen kilpailuun. Kiinan kotoperäistä eli kotimaisessa omistuksessa olevaa tuotantoa on erityisesti tuettava, sillä pääomavirtojen tulisi kohdistua kotimaahan tulevaisuuden investointien vähentyessä ja siirtyessä uusiin halvemman työvoiman maihin. Talouskasvun hidastuessa myös yksityisen velan kasvun tason on hidastuttava, sillä liian nopea velkaantuminen ja hallitsemattomat korot voivat aiheuttaa kansallisen finanssikriisin, joka pahimmillaan romuttaa koko taloudellisen perustan ja palauttaa maan takaisin lähtöpisteeseen.

Kiinan taloudellisia pyrkimyksiä ja tulevaisuuden talouspoliittisia on vaikea arvoida, mutta tarkastelemalla esimerkiksi maan päävientimaiden, kuten Euroopan unionin maiden, taloudellista kehitystä [28] voidaan todeta, että vientimaiden hitaan talouskasvun vuoksi Kiinan on jatkossakin pyrittävä lisäämään kotimaista kulutustaan saadakseen kotimaassa valmistetut tuotteensa myydyksi. Näin ollen on arvioitavissa, että Kiinan velkaantuminen tulee säilymään samalla tasolla finanssikuplan todennäköisyyden kasvaessa velkaantumisen rinnalla. Talouskasvu antaa vielä toistaiseksi rahkeet kovaan lainanantoon, mutta esimerkiksi jatkuva raaka-aineiden hintojen kasvu [29] tulee heikentämään tuotannon kasvua ennemmin tai myöhemmin ja haittaamaan maan finanssimarkkinoita.

Sisäpoliittisesti Kiinan poliittinen järjestelmä on sekä suuri haitta että potentiaalinen etu. Pääsääntönä voidaan todeta, että Kiinan sisäpoliittiset linjaukset ovat ristiriidassa maan markkintatalouden ja globalisaation kanssa, mikä itsessään aiheuttaa sisäpoliittisia ongelmia. Autoritaaristen yksipuoluejärjestelmien ongelmana on se, että järjestelmät näivettyvät helposti ja pysyvät muuttumattomina liian pitkään, minkä jälkeen pienikin muutos voi laukaista hallitsemattoman tapahtumaketjun. Tyytymättömyyttä poliittista järjestelmää kohtaan on hyvinkin havaittavissa [30], mutta suotuisa taloudellinen kehitys sekä rautainen turvallisuuskoneisto ovat pitäneet järjestelmän koossa.

Kiinan suurin sisäpoliittinen ongelma on maan poliittisen järjestelmän vakauden suuri riippuvuus maan taloudellisesta kehityksestä. On mahdollista, että tulevaisuudessa Kiinan talous kohtaa vaikeuksia, jotka voivat helposti heikentää sisäistä tasapainoa. Järjestelmää voisi kuvailla ikään kuin vanhan ajan ilmalaivaksi täynnä räjähdysherkkää vetyä, joka suotuisina aikoina pitää lentolaitetta ilmassa, mutta joutuessaan kosketuksiin muutosten tuulten kanssa toimii ikään kuin katalyyttinä, joka tuhoaa hetkessä kokonaisuuden. Nyt kun taloudelliset ajat ovat vielä suotuisat, tulisi maan ehdottomasti tehdä maltillisia poliittisia uudistuksia, jotta reiän puhjetessa ilmalaivan runkoon ei koko alus räjähtäisi, vaan laskeutuisi hallittavasti korjattavaksi.

Korruption kitkeminen on valtiojohdon uusi tavoite, mutta maan korkeimman johdon tulisi ottaa ensimmäinen muutoksen askel osoittaen esimerkkiä alemmille poliittisille tasoille [31]. Lisäksi maan hallinnon läpinäkyvyyttä sekä yleistä oikeusturvaa tulisi lisätä, jotta luottamus poliittisiin päättäjiin säilyisi. Tässä piilee autoritaarisen järjestelmän suurin etu: se pystyisi tekemään helpommin ja määrätietoisemmin nopeita ja suuriakin päätöksiä, mikäli tarve vaatisi. Ei ole kuitenkaan odotettavissa, että näin tulisi käymään Kiinassa. On vaikea nähdä, että politbyro pystyisi luopumaan saavutetuista eduistaan yhteisen hyvän vuoksi. Poliittisen järjestelmän voidaan nähdä muuttuneen jopa keskitetymmäksi, mikä pitkällä aikavälillä vain pahentaa ongelmaa. Räjähdysherkän katalyytin lisäämisestä seuraa vain poliittisen järjestelmän nopeampi ja tuhoisampi romahdus, mikä voi johtaa rautaesiripun romahtamisen kaltaiseen hallitsemattomaan ketjureaktioon.

Kiinan geostrateginen asema tulevaisuudessa on myös hyvin kaksijakoinen. Kiina tulee nousemaan 2020-luvulla kokonaistuotannossa mitattuna maailman johtavaksi taloudeksi, mutta johtavan talousmaan asema vaatii kuitenkin muutakin kuin pelkkää tuotantoa. Suurten taloudellisten intressien suojaamiseksi tarvitaan suuret asevoimat, jotka pystyvät vastaamaan täysin 2020-luvun sodankäynnin vaatimuksiin sekä sodankäynnin muutoksiin myös pidemmälle tulevaisuuteen. Yhdysvallat on jo aloittanut Kiinan haastamisen siirtämällä laivasto-osastoja Filippiineille [32] sekä tukemalla sotilaallisesti Taiwania, siinä missä Japani on ilmoittanut lopettavansa maltillisen puolustuspolitiikansa ja lisännyt tuntuvasti sotilasmenojaan sekä tehnyt suuria puolustusinvestointeja [33]. Yhdysvallat on myös aloittanut varovaisen liennytyspolitiikan Iranin kanssa [34], minkä tarkoituksena lienee estää Irania liittoutumista Kiinan ja Venäjän kanssa.

Mikäli Yhdysvallat hallitsee Kiinan energiantuonnin merireittejä sekä maareittiä Iranin kautta, voi se halutessaan painostaa Kiinaa sotilaallisesti. Tästä johtuen on todennäköistä, että Kiina tulee lisäämään puolustusmenojaan merkittävästi ja investoimaan varsinkin laivastoon, jonka ensisijaisena tehtävänä on turvata maan tuontiresurssien merireitit mahdollisia aggressioita vastaan. Kiinan ainoat suuret liittolaiset ovat SCO:ssa (Shanghai Cooperation Organisation) [35] toimivat Venäjä ja entiset IVY-maat, joiden suurimpana etuna ovat laajat raaka-ainevarannot. Varsinkin Venäjä voi luoda realistista vastavoimaa NATO:lle, Euroopalle ja Yhdysvalloille, tarjota maayhteyden kautta raaka-aineita ja energiaa Kiinan kasvavalle taloudelle sekä syventää jo ennestään laajaa sotilaallista yhteistyötä maan kanssa. On hyvin oletettavaa, että Kiina ja Venäjä tulevat laajentamaan taloudellista yhteistyötään, sillä Kiina tarvitsee vahvan energiarikkaan kumppanin rinnalleen siinä missä Venäjä tarvitsee kovan taloudellis-sotilaallisen kumppanin, joka tarjoaa markkinoita sen heikentyneelle taloudelle, potentiaalisia investointikohteita kiinalaisyrityksille sekä sotilaallisen liittolaisen vastavoimaksi kasvaneelle NATO:n ja EU:n läsnäololle Itä-Euroopassa.

Myös luoteisväylän sulaminen mahdollistaa laajemman yhteistyön Venäjän ja Kiinan välillä Euroopan rahtiliikenteen siirtyessä mahdollisesti tulevaisuudessa pohjoisille vesille [36]. On niin ikään todennäköistä, että sekä Yhdysvallat että Eurooppa yrittävät luoda eripuraa kumppanimaiden välille, jotta sekä Venäjä että Kiina olisivat alttiimpia ulkoiselle painostukselle.

Yhteenvetoa

Kiinan nykyinen asema on suhteellisen herkkä muutoksille. Ongelma ei ole uusi, sillä koko historiansa ajan maa on ollut jatkuvassa heiluriliikkeessä vakaammista oloista aina täyteen sekasortoon. Samalla Kiinan historian voi nähdä isolatorisena ja sinosentraalina; kiinalaiset ovat aina pysyneet melko eristyneinä ulkomaailmalle ja pitäneet omaa maataan maailman keskipisteenä.

Maa on joutunut toistuvasti tilanteeseen, jossa se joutuu keskittämään valtaa pitääkseen suuren järjestelmän koossa, mutta kriisin puhjetessa vallan huomataankin olevan pirstaloitunut, ja byrokraattisen järjestelmän muutosvastarinta romahduttaa lopulta koko valtarakenteen [37]. Samaa jatkumoa on nähtävissä tälläkin hetkellä. On hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa talouden suotuisat ajat loppuvat esimerkiksi tuotannon hidastumiseen, finanssikriisiin tai ulkopoliittiseen selkkaukseen, joiden seurauksena koko valtajärjestelmä joutuu jälleen koetukselle.

Yksi takaisku ei järjestelmää vielä välttämättä kaada, mutta esimerkiksi samanaikainen talouskasvun hidastuminen, finanssikriisi ja ulkoiset pakotteet voisivat synnyttää hallitsemattoman ketjureaktion, joka lopulta kaataisi jälleen kaiken. Valtarakenteen ja talouden uudistukset ovat ensisijaisia toimenpiteitä kriisin välttämiseksi, mutta pessimismi ei ole perusteetonta. 2020-luku tulee näyttämään, pystyyko Kiinan kansantasavalta säilymään autoritaarisena markkinataloutena myös seuraavina vuosikymmeninä ja miten Yhdysvallat tulee reagoimaan Kiinan kasvavaan valta-asemaan.

Lähteet:

[1] Huang, Jikun et al. | FAO Corporate Document Repository (luettu 15.4.2015). China’s rapid growth and its implications for agriculture and food security in China and the rest of the world.
http://www.fao.org/docrep/009/ag088e/ag088e03.htm

[2] The World bank | GDP (current US$) (2013). http://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.CD?order=wbapi_data_value_2013+wbapi_data_value+wbapi_data_value-last&sort=desc

[3] Bird, Mike | Business Insider (8.10.2014). China Just Overtook The US As The World’s Largest Economy.
http://uk.businessinsider.com/china-overtakes-us-as-worlds-largest-economy-2014-10?r=US

[4] From the print edition | The Economist (15.3.2014). China’s military spending At the double. http://www.economist.com/news/china/21599046-chinas-fast-growing-defence-budget-worries-its-neighbours-not-every-trend-its-favour

[5] Global Firepower (17.2.2015). Active military personnel form the spearhead of any military ground engagement.
http://www.globalfirepower.com/active-military-manpower.asp

[6] The World Factbook | CIA. Country comparison — population.
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/rankorder/2119rank.html

[7] The World Factbook | CIA. Country Comparison — Area.
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/rankorder/2147rank.html

[8] Wikipedia (18.4.2015). List of countries by GDP (PPP) per capita.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_%28PPP%29_per_capita

[9] Statista (2015). Average wages of the world, adjusted by purchasing power 2012 (in U.S. dollars).
http://www.statista.com/statistics/226956/average-world-wages-in-purchasing-power-parity-dollars/

[10] Opetushallitus (2007). Globaali-Ikkuna. Mistä Kiina-ilmiössä on kyse?
http://www11.edu.fi/globaali-ikkuna/?p=talous&o=3

[11] Workman, Daniel (24.3.2015). World’s Top Exports. China’s Top 10 Exports.
http://www.worldstopexports.com/chinas-top-10-exports/1952

[12] Liu, Kelly and Daly, Kevin | international Journal of Business and Management (7.8.2011). Foreign Direct Investment in China Manufacturing Industry — Transformation from a Low Tech to High Tech Manufacturing.
http://www.ccsenet.org/journal/index.php/ijbm/article/view/9232/7900

[13] Lee, John | World Affairs (syksy 2013). Cyber Kleptomaniacs: Why China Steals Our Secrets.
http://www.worldaffairsjournal.org/article/cyber-kleptomaniacs-why-china-steals-our-secrets

[14] United States International Trade Comission (marraskuu 2010). China: Intellectual Property Infringement, Indigenous Innovation Policies, and Frameworks for Measuring the Effects on the U.S: Economy.
http://www.usitc.gov/publications/332/pub4199.pdf

[15] Eronen Eeva | Taloussanomat (21.2.2014). Kiinan Veto hiipuu — minne maailman tehdas siirtyy.
http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2014/02/21/kiinan-veto-hiipuu-minne-maailman-tehdas-siirtyy/20142533/12

[16] BBC (2014). How China Fooled The world. (dokumenttielokuva)
http://www.bbc.co.uk/programmes/b03w7gxt

[17] Forsythe, Michael | Bloomberg (01.03.2012). The Chinese Communist Party’s Capitalist Elite.
http://www.bloomberg.com/bw/articles/2012-03-01/the-chinese-communist-partys-capitalist-elite

[18] Lallanilla, Marc | livescience (15.3.2013). China’s Top 6 Environmental Concerns.
http://www.livescience.com/27862-china-environmental-problems.html

[19] Chang, Jack | U.S. News, Associated Press (7.3.2015). Environmental issues top major legislative meeting in China amid pollution concerns.
http://www.usnews.com/news/world/articles/2015/03/07/environmental-issues-top-major-legislative-meeting-in-china

[20] Burkett, Christopher | The Heritage Foundation (24.9.2013). Remaking the World: Progressivism and American Foreign Policy.
http://www.heritage.org/research/reports/2013/09/remaking-the-world-progressivism-and-american-foreign-policy

[21] RT (11.10.2014). Historical shift: Japan & US beef up defence pact to counter ’China threat”.
http://rt.com/news/194424-usa-japan-defense-agreement/

[22] RT (27.10.2011). US–China conflict: worldwide competition for oil?
http://rt.com/news/us-china-conflict-oil/

[23] Dickey, Lauren | The Diplomat (6.8.2014). China and the US Compete for Influence in Africa. http://thediplomat.com/2014/08/china-and-the-us-compete-for-influence-in-africa/

[24] The Economist (22.4.2011). The Chinese are coming… to Africa.
http://www.economist.com/blogs/dailychart/2011/04/chinese_africa

[25] Heydarian, Richard Javad | Aljazeera (01.12.2014). Reconfiguring Iran–China relations. http://www.aljazeera.com/indepth/opinion/2014/12/reconfiguring-iran-china-relati-201412154327397122.html

[26] The Economist (22.08.2014). Catching the eagle.
http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2014/08/chinese-and-american-gdp-forecasts

[27] Minnich, John | Stratfor (5.8.2015). The End of Consensus Politics in China.
https://www.stratfor.com/weekly/end-consensus-politics-china

[28] Euromove (5/2011). The EU’s Europe 2020 Strategy.
http://www.euromove.org.uk/index.php?id=14360

[29] Pleven, Liam | The Wall Street Journal (23.5.2010). High Cost of Raw Materials: Surging Prices, Fueled by Emerging-Market Demand, Hit Profits and Consumers
http://www.wsj.com/articles/SB10001424052748704830404575200530701532768

[30] Simmos, Katie | Pew Research Center (10.10.2014). China’s government may be communist, but its people embrace capitalism.
http://www.pewresearch.org/fact-tank/2014/10/10/chinas-government-may-be-communist-but-its-people-embrace-capitalism/

[31] Wan, William | The Washington Post (28.12.2012). China’s new leaders focus on fighting corruption.
http://www.washingtonpost.com/world/asia_pacific/chinas-new-leaders-focus-on-fighting-corruption/2012/12/27/9953e00a-4f77-11e2-950a-7863a013264b_story.html

[32] RT (16.7.2013). US to get wider access to South China Sea for military warships and aircraft.
http://rt.com/usa/philippines-usa-china-sea-176/

[33] Aljazeera (14.1.2015). Japan approves record defence budget.
http://www.aljazeera.com/news/asia-pacific/2015/01/japan-approves-record-defence-budget-2015114391974279.html

[34] Winsor, Ben | Business Insider (19.9.2014). The US And Iran Are Getting Close And Could Get Much Closer.
http://www.businessinsider.com/iran-us-alliance-getting-more-likely-2014-9?IR=T

[35] Wikipedia (luettu 16.4.2015). Shanghai Cooperation Organization.
http://en.wikipedia.org/wiki/Shanghai_Cooperation_Organisation

[36] Masters, Jonathan | The Council of Foreign Relations (16.12.2013). The Thawing Arctic: Risks and Opportunities.
http://www.cfr.org/arctic/thawing-arctic-risks-opportunities/p32082

[37] Baker, Roger & Minnich, John | Stratfor  (24.3.2015). China’s Fragile Evolution.
https://www.stratfor.com/weekly/chinas-fragile-evolution?utm_source=freelist-f&utm_medium=email&utm_term=Gweekly&utm_campaign=20150324&mc_cid=00cc8cbed1&mc_eid=407f156027