Globalisaatio ja psykologinen etäisyys

GLOBALISAATION TAKIA poliittinen kenttä on hahmotettava uudestaan. Perinteinen katsontatapa ei millään tavalla kuvaa todellisuutta muuttuneessa maailmassa eikä palvele kansalaisten yhteistä ja yleistä hyvää. Politiikan näennäinen jakaminen vasemmisto–oikeisto-akselille on auttamatta vanhentunut tapa ymmärtää maailmaa ja tehdä politiikkaa.

Vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelun lisäksi on piirrettävä toisenlainen, tärkeämpi akseli. Tämä akseli on globaali–lokaali (paikallinen). Tavallaan kysymys on samalla ns. keskuksen ja periferian ristiriidasta. Tässä ajattelussa nähdään, että keskus usein, ellei aina, riistää periferiaa, siis keskuksen ulkopuoleisia alueita ja syrjäisempiä seutuja.

Ei siis riitä ajatella vanhakantaisesti vaikkapa niin, että pääoma riistää työntekijää. Tällainen vasenoikea-asettelu on kerta kaikkiaan vanhentunutta. On käsitettävä, että vasen–oikea-akselilla ei voida tehdä minkäänlaista politiikkaa tilanteessa, jossa valta on karannut liki kokonaan pois paikallisista käsistä.

Globalisaation keskeisin piirre vaikutusvallan näkökulmasta on se, että perinteinen demokraattinen valta on paennut kylistä ja kunnista ensin kaupungeille ja valtioille ja sitten valtioilta liittovaltioille. Tämä kehitys on erittäin huonoa, koska yleisluontoisesti voidaan sanoa, että mitä kauempana päätös tehdään, sitä huonompi siitä tulee.

Tälle on monia syitä, joista ensimmäinen on tiedon puute: Brysselissä ei tiedetä tarpeeksi Suomen asioista eikä osata siten tehdä päätöksiä, jotka sopisivat hyvin Suomen oloihin. Vastaavasti Helsingissä ei välttämättä ymmärretä Kuusamon kysymyksiä. Tilanne on kuitenkin tätäkin vakavampi.

Mitä pidempi matka päätöksen tekijän ja päätöksen kohteen välillä on, sitä suurempi on ns. psykologinen etäisyys. Psykologinen etäisyys on avainkäsite, kun halutaan selittää sitä, miksi Wall Streetin pankkiirin on helppo sulkea silmänsä siltä, että hän nappia painamalla vie leivän bangladeshiläisen lapsen suusta. Käsitettä voi selittää niinkin, että ihmisiä on paljon helpompi tappaa painamalla nappia ja lähettämällä lennokki tekemään likainen työ kuin riistämällä ihmiseltä ainokaisensa, jos se pitäisi tehdä puukon avulla uhrien sätkiessä käsissä, huutaen, parkuen, pyytäen ja rukoillen armoa suurilla sinisillä silmillään.

Tämän takia psykologinen etäisyys on vakava asia. Tästä syystä kovakätisyys, raakuus ja välinpitämättömyys ovat helposti läsnä päätöksissä, jotka tehdään kaukana päätöksen kohteesta. Yksin tästä syystä on vaarallista, että Suomen asioista päätetään Brysselissä tai että pohjoisen asioista päättävät Helsingin herrat.

Globalisaation mukanaan tuoma päätösten etäisyyden kasvaminen on erittäin vakava ongelma. Tämä on yksi globalisaation mukanaan tuoma taipumus, jonka tähden on erittäin tärkeää taistella kaikin keinoin sen puolesta, että valta saadaan takaisin vähintään kansalliselle paikallistasolle. Sen paremmin maamme oikeisto kuin vasemmistokaan ei voi tehdä politiikkaa, jos se tehdään tuhansien kilometrien päässä — ja kuten EU:n päätöksissä, Suomen osalta 1–2 prosentin painoarvolla.

Suomalaisten ääni ei siis paina Brysselin pöydissä käytännössä mitään. Me saamme vain ukaasit kotimaahamme EU:n keskusvallalta, ja meidän kotimaamme — siis Euroopan Yhdysvaltain provinssin — tehtäväksi jää toteuttaa imperiumin keskuksen keskitetysti ja itsevaltaisesti tekemät päätökset. Globalisaatiossa liittovaltiokehitys on tärkeimpiä työkaluja kaiken vallan riistämisessä kansalaisilta. Liittovaltio onkin olemukseltaan Rooman Imperiumin kaltainen olento, jolla ei kuitenkaan voi olla kansalaisia, sillä kansalaiset voivat vaikuttaa omiin asioihinsa.

Liittovaltiossa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet katoavat keskuksen vallan rautasaappaan alle ja näennäinen kansalaisuus kaventuu tosiasialliseksi alamaisuudeksi.

Vuonna 2018 käyttöön otettavat autojen GPS- ja kännykkäpohjaiset seurantajärjestelmät ovat vain yksi esimerkki keskuksen totalitaristisesta päätöksenteosta ja siitä, miten kansalaisilta ei edes kysytä, haluavatko he olla liittovaltio-isoveljen ainaisessa ja ikuisessa valvonnassa.

Susanna Kaukinen on proudhonlainen anarkisti, mustanvihreä kansalaisaktivisti, maailmanparantaja ja softanoita, joka ottaa lukijansa väärinajattelun lempeään syleilyyn.