Süddeutsche Zeitung on uutisoinut Saksan tiedustelupalvelu BND:n vakoilleen Ranskan hallitusta ja ulkoministeriötä sekä Euroopan komissiota. Saadut tiedot välitettiin Yhdysvaltain NSA:lle.
BND suoritti alihankintana vakoilua Yhdysvalloille. Vakoilukeskus toimii Saksan Bad Aiblingissa, joka on Yhdysvaltain entinen tiedustelukeskus. NSA:lla oli siellä salainen toimipiste. Keskus luovutettiin Saksan BND:lle vuonna 2004.
Viimeisimpien tietojen mukaan BND lähetti vuosina 2008 ja 2010 tiedotteita vakoilusta Saksan liittokansleri Angela Merkelin kansliapäällikölle, Thomas de Maizierelle, kertoen Yhdysvaltain halusta laajentaa vakoiltavien kohteiden määrää. Kohteiden kuvailtiin olevan ”yhteisen kiinnostuksen kohteita”. Kanslia valvoo Saksan tiedusteluvirastoja.
De Maiziere on Saksan nykyinen sisäministeri, ja häntä syytetään nyt siitä, että hän valehteli viime vuoden lopulla sanoessaan, ettei hallituksella ole tietoja siitä, että BND vakoilisi Yhdysvaltain NSA:lle.
De Maiziere on kiistänyt syytökset ja sanoo että asia voitaisiin todistaa asiakirjojen perusteella mikäli niitä ei olisi määrätty salaisiksi, kertoo Deutsche Welle.
EU-komission johtaja Jean-Claude Juncker, joka on kunnostautunut auttamalla yrityksiä veronkierrossa, kommentoi vakoilua toteamalla olevan ”vaikea pitää salaisia palveluja kurissa”. Juncker puhunee kokemuksen rintaäänellä, sillä hän oli Luxemburgin pääministeri kun tuli julki, että Luxemburgin tiedustelupalvelu SREL oli harrastanut laitonta salakuuntelua vuosina 2007 ja 2009 sekä suorittanut peiteoperaatioita Libyassa, Kuubassa ja Irakissa.
Merkelin hallituksen hiljaisuus vakoiluskandaalin viime viikkoisten paljastusten tienoilta selittynee sillä, että Saksa on vakoillut liittolaismaansa Ranskan hallitusta sekä EU-komissiota. On vaikea uskoa, ettei Saksa olisi käyttänyt vakoilemalla saamiaan tietoja hyväkseen ajaakseen oman tahtonta läpi EU-asioissa tai että saatuja tietoja ei ylipäänsä olisi hyödynnetty kaikin mahdollisin tavoin.
Ainoa mikä on varmaa, on se, että emme ole kuulleet viimeistä sanaa vakoiluskandaaleista. Ensin Saksa möksähti Yhdysvalloille siitä, että Yhdysvallat vakoili saksalaisia poliitikkoja ja yrityksiä, nyt Saksa kärähtää siitä, että vakoili saksalaisten ohella Ranskaa ja toimitti tietoja Yhdysvalloille — joka tekee vakoiluyhteistyötä mm. Ison-Britannian GCHQ:n kanssa.
Ranskalla on iso ja tehokas tiedusteluyhteisö. Onko seuraava ”uutinen” se, että Ranska on vakoillut Saksaa, Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja?
Kaunis tämä luottamuksen ilmapiiri, joka Euroopan yhteisössä ja transatlanttisessa yhteistyössä vallitsee… ja sitten kummastellaan, että väestö ei luota poliitikkoihin, mediaan tai viranomaisiin, varsinkaan nuoret amerikkalaiset.
Lähde:
Von Georg, Mascolo | Süddeutsche Zeitung (29.4 2015). BND half NSA beim Ausspähen von Frankreich und EU-kommission.
http://www.sueddeutsche.de/politik/geheimdienst-affaere-bnd-half-nsa-beim-ausspaehen-von-frankreich-und-eu-kommission-1.2458574
Merkelin Saksa on täysin Yhdysvaltain ja NATO:n käskyläinen, nukkevaltio suorastaan. Ranska onkin vaikeampi tapaus, jääräpäisen itsenäinen. Tai oli ainakin taannoin. Nythän on käynyt ilmi että Saksan tiedustelupalvelu vakoili amerikkalaisille hys-hys ohi kirjanpidon ja valvonnan: amerikkalaisille vain annettiin pääsy epävirallisesti tiedustelutietoon. Näin vältettiin poliittisesti epämukavan toiminnan ilmituloa.
Diplomatiassa on omat kanavansa joiden varassa saadaan myöntyviä vastauksia ilman kansaivälistä häpeää.
Usan päävaltio esittää kirjelmässään Suomen valtiolle kysymyksen: jos Usan päävaltio pyytäisi Suomen valtiolta mielipidettä, Suomen osallistumiseta NATOon virallisesti, niin mikä olisi Suomen hallituksen vastaus ?
Lehdistölle ei asiasta ole ilmoittu mitään, kunnes Suomi vastaa Usalle, myönteisesti. Vasta sen jälkeen asia julkaistaan lehdistössä. Sillä tavalla vältytään häpeältä, jos vastaus olisikin kielteinen. Diplomatian ensimmäinen ohje kuuluu seuraavasti. Oikea käsi ravistaa vastapuolen kättä, ja vasen on taskussa nyrkissä.
Toinen ohje kuuluu, opettele haukottelemaan, avaamatta suutasi.
Ihmeellinen maailma , miten itäsaksan kommunisti-Merkel pääsi länsi-Saksan johtoon.