Vastavalkean julkisen toiminnan ensimmäinen kuukausi on täyttynyt.
Vastaanotto on ollut erittäin voittopuolisesti myönteinen ja kannustava. Olemme nostaneet keskusteluun tärkeiksi koettuja teemoja ja esittäneet kriittisiä kommentteja muiden medioiden uutisoinnista. Luovasti Kaleidoskoopiksi nimetyssä blogiosastossamme on julkaistu monien ihmisten kirjoituksia. Jatkamme valtamedian haastamista faktapohjaisilla analyyseillä ja perustelluilla pohdinnoilla.
Blogiosastossamme julkaisemamme Veli-Pekka Kortelaisen kirjoitus ’Joutuuko Suomi sotaan — omasta syystään?’ lähestyy 20 000 lukukerran rajaa. Kirjoituksen aihe, uhka Suomen joutumisesta sotaan, kiinnostaa ihmisiä, mikä on luonnollisestikin erinomainen asia. Kansalaisten ymmärrystä perustavaa laatua olevista turvallisuuskysymyksistämme on syytä kasvattaa eikä hämärtää, kuten valtamedia tekee.
Tätä kirjoitusta myös omaa blogisivustoaan ylläpitävä ja mm. Helsingin Sanomille kirjoittava Janne ”Rysky” Riiheläinen on herännyt arvioimaan. Hänen perustaktiikkansa on tuttu: luodaan olkinukke ja ammutaan se alas. Riiheläinen rakentaa olkinuken niin, että kohtelee tehtyä skenaariota faktana, joka on sen yksittäisiä elementtejä kyseenalaistamalla ammuttavissa alas. Skenaariota voi toki arvioida, mutta lähinnä sen uskottavuuden ja toteutumistodennäköisyyden pohjalta. Sodan laajenemisen uhka Ukrainan konfliktissa on varsin uskottava. Sen toteutumisen todennäköisyys — samoin kuin sen, joutuuko Suomi mukaan tällaiseen mahdollisesti laajenevaan konfliktiin nykyään harjoittamallaan politiikalla — riippuukin sitten paljolti EU:n toimista.
Riiheläinen leimaa siis Kortelaisen kirjoituksen propagandaksi. Häneltä puuttuu ymmärrys skenaariotyöskentelyn luonteesta; siinä hahmotellaan vapaasti ajateltavissa olevia kehitysvaihtoehtoja. Skenaariot eivät ole toteutuvaa faktaa, vaan haarukointeja tulevista kehitysvaihtoehdoista. Skenaariolle voi toki esittää vaihtoehtoskenaarion, mutta tähän ei Riiheläinen edes pyrkinyt.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisemassa skenaariokirjasessa ’Russia as a Neighbour’ päädyttiin viiteen erilaiseen skenaarioon Venäjän tulevasta kehityksestä. Olisi lähinnä älyllistä impotenssia kuvata niitä propagandaksi.
Riiheläinen ei kuitenkaan malttanut rajoittaa kritiikkiään vain Kortelaisen blogikirjoitukseen, mikä käy ilmi jo hänen arvionsa otsikosta ”Vastavalkean propagandasta”. Hän toteaa kirjoituksessaan:
”Ylipäätään Vastavalkea-sivusto näyttää oikealta ja järkevältä. Sen tekemiseen on uhrattu aikaa ja osaamista, todennäköisesti rahaakin. Se pyrkii ympäristönä olemaan vakuuttava, aivan kuten kunnon propagandasivuston pitääkin.”
Tässä Riiheläinen pyrkii monien medioiden tavoin leimaamaan valtavirran uutisoinnista poikkeavat lähestymistavat propagandaksi. Suomen valtamediahan on totalitaristiselle mediankäytölle tyypilliseen tapaan leimannut poikkeavien käsitysten esittämisen trollaukseksi, keihäänkärkenään ehkä hieman yllättävästikin valtiollinen Yle, joka taannoin aloitti näyttävän Kremlin trolli -jahdin. Trolli-leimakirves pysyi Riiheläisellä vielä selän takana. Sen käytön uskottavuus onkin vakavasti koetuksella Vastavalkean tapauksessa, sillä me olemme saaneet kiitosta nimenomaan tasapainoisesta ja viileän objektiivisesta tarkastelusta.
Ukrainan konflikti mediakentän haasteena
Tapaus Ukraina on asettanut koko suomalaisen mediakentän aivan uudenlaisen haasteen eteen. Sen geopoliittisen ja valtiollisenkin problematiikan erittely ei ole lainkaan onnistunut valtamedialta. On menty helpoimman kautta, eli toimittu — jo valitettavan tuttuun tapaan — suurten länsimedioiden paikallisina kaiuttimina.
Kuten suurelta osalta suomalaista toimittajakuntaa, Riiheläiseltä puuttuu ymmärrys geopoliittisesta kokonaistilanteesta. USA on pyrkinyt hyödyntämään Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä Venäjän heikkouden tilaa valtaamalla — osin asevoimin — uusia ”reviirejä”. Jotkut näistä aseellisten operaatioiden kohteiksi joutuneista valtioista ovat Venäjän liittolaisia. Syyriassa tälle hallitusten vaihto-ohjelmalle tuli ainakin väliaikaisesti stoppi, kun Bashar al-Assad kykeni asettumaan vastahankaan.
Geopoliittisella kartalla USA on toiminut offensiivisesti eli hyökkääjänä. Näin myös Ukrainassa, jonka ”haltuunottoa” USA oli suunnitellut Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Vaikka Ukrainan omat tutkimukset Maidanin verilöylystä eivät etenekään (sama pätee Odessan joukkosurmaan), monetkin seikat puhuvat sen puolesta, että CIA eli USA oli Maidanin aseellisen operaation taustalla. Se johtikin valtiojohdon vaihtumiseen, jossa maan johtoon valikoitui USA:n valinkauhassa Petro Poroshenko.
USA on monin tavoin ottanut Ukrainan hallintaansa. Sen ”sotilaskouluttajat” ohjaavat Poroshenkon armeijan toimia, energiasektori on varapresidentti Joe Bidenin pojan hallinnassa, viljelysmaat ovat joutumassa Monsanton ajaman gmo-viljelyn käyttöön ja valtiovarainministerinä on USA:n kansalainen. USA:n ote Ukrainasta on varsin kattava. EU:n osaksi assosiaatiosopimuksineen on jäämässä Ukrainan elättäjän rooli.
USA:n haltuunotto jäi vajaaksi Itä-Ukrainan ja Krimin osalta. Krim, jonka presidentti Nikita Hruštšov vuonna 1954 omalla päätöksellään yllättäen lahjoitti Ukrainalle, pyrki liittymään Venäjään jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ja viime vuonna tämä lopulta tapahtui — ja kaikeksi onneksi verettömästi. Kosovon Serbiasta irrottamisessa käytettyjä pommituslentoja ei Krimillä nähty.
Useammatkin länsimaiset mielipidemittaukset ovat sittemmin vahvistaneet Krimin kansanäänestyksen tulokset, kuten mm. arvovaltainen Forbes-lehti on todennut artikkelissaan ”Vuosi Venäjään liittämisen jälkeen krimiläiset asettavat (edelleen) Moskovan Kiovan edelle”. Toimittaja Kenneth Rapoza kirjoittaa artikkelinsa johdannossa: ”Yhdysvallat ja Euroopan unioni haluaisivat pelastaa krimiläiset. Mutta krimiläiset ovat täysin tyytyväisiä nykyiseen asemaansa.” Näistä kyselytutkimuksista ei ole Suomen valtamediassa uutisoitu.
Venäjän rooli Itä-Ukrainan taisteluissakin on ollut suhteellisen pieni; toki sotilaallisia neuvonantajia samoin kuin materiaalitukea alueelle on varmasti tullut. Sen sijaan väitetyt panssarivaunukolonnien hyökkäykset kuuluvat valtamedian hörhöuutisointeihin, joille Etyjin tarkkailijat sen enempää kuin USA:n satelliittikuvatkaan eivät ole antaneet vahvistusta.
Syytökset propagandasta johtuvat erilaisista käsityksistä tapahtumien luonteesta ja eritoten erilaisesta geopoliittisesta tilannekuvasta. Valtamedia toitottaa varauksetta Venäjää hyökkääjänä, vaikka se tässä reviiritaistossa Ukrainasta on selkeästi puolustautujan roolissa ja yrittää turvata venäläisten ja venäjänkielisten elämää alueella. Valtiollisella tasollahan Ukrainassa on kyse kahden erikielisen väestöryhmän sovittamisesta rauhanomaiseen yhteiseloon. Tähän pyrkimisestä ei Kiovan hallinnossa ole näkynyt merkkiäkään.
Yksipuolisesti Venäjää syyttävät ja ”lännen” toimia kritiikittä puoltavat pohjaavat ajattelunsa valtamedian luomaan mustavalkoiseen tilannekuvaan, minkä alta Vastavalkea pyrkii kaivamaan totuuden esiin.
Vastavalkea ei käy infosotaa kenenkään puolesta, vaan me nimenomaan analysoimme infosodan sisältöjä ja toimijoita pyrkimyksenämme osoittaa taustalla olevia motiiveja ja agendoja. Näin myös liittyen käynnissä olevaan USA:n ja Venäjän väliseen hybridisotaan, joka uhkaa eskaloitua laajemmaksi konfliktiksi. Sen estämiseen me haluamme osallistua.
Vastavalkea on tullut jäädäkseen. Tulemme jatkossakin tarjoamaan tosiasiapohjaisia ”sytykkeitä älyn liekkiin”, kuten sloganissamme luvataan.
Kansainvälisten haasteiden ohella meitä odottavat haasteet myös kotimaamme politiikassa, jossa uhkana on 1990-luvun laman jälkihoidon virheiden toistaminen uuden hallituksen toimesta. Silloinhan maan köyhyysaste kaksinkertaistui 12 vuodessa.
Työtä riittää siis monella saralla. Kiitämme lukijoitamme ja tukijoitamme tähänastisesta ja kutsumme kaikki osallistumaan talkoisiin.
Päätoimittajan kommentti jatkokeskusteluun
Tämä yllä oleva pääkirjoitukseni herätti jonkinasteisen keskustelun, joka ei kuitenkaan suuntautunut Vastavalkean palstoille. Lienee aiheellista valottaa Vastavalkeankin lukijoita käydystä jatkokeskustelusta, jonka keskeisenä teemana oli geopoliittisen kokonaistilanteen kartoittaminen.
Kaikkinensahan keskustelu käynnistyi Veli-Pekka Kortelaisen blogikirjoituksesta Joutuuko Suomi sotaan — omasta syystään? (http://vastavalkea.fi/2015/05/04/joutuuko-suomi-sotaan-omasta-syystaan/)
Tähän esitti Janne ”Rysky” Riiheläinen oman kommenttikirjoituksensa omalla blogisivustollaan. (http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2015/05/vastavalkean-propagandasta.html)
Riiheläisen kommenttiin sitten esitin oman kommenttini pääkirjoituksen muodossa, jota Riiheläinen puolestaan taas kommentoi omalla fb-seinällään. (https://www.facebook.com/rysky.riihelainen/posts/990988154267023?comment_id=991029107596261&offset=0&total_comments=29)
Poimin tästä keskustelusta keskeisen asian eli geopoliittisen tilannekuvan arviot, joiden vertaamisella on oma kiinnostavuutensa. Kopioin oman alkuperäisen arvioni vielä tähän alle:
”Kuten suurelta osalta suomalaista toimittajakuntaa, Riiheläiseltä puuttuu ymmärrys geopoliittisesta kokonaistilanteesta. USA on pyrkinyt hyödyntämään Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä Venäjän heikkouden tilaa valtaamalla — osin asevoimin — uusia ”reviirejä”. Jotkut näistä aseellisten operaatioiden kohteiksi joutuneista valtioista ovat Venäjän liittolaisia. Syyriassa tälle hallitusten vaihto-ohjelmalle tuli ainakin väliaikaisesti stoppi, kun Bashar al-Assad kykeni asettumaan vastahankaan.
Geopoliittisella kartalla USA on toiminut offensiivisesti eli hyökkääjänä. Näin myös Ukrainassa, jonka ”haltuunottoa” USA oli suunnitellut Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Vaikka Ukrainan omat tutkimukset Maidanin verilöylystä eivät etenekään (sama pätee Odessan joukkosurmaan), monetkin seikat puhuvat sen puolesta, että CIA eli USA oli Maidanin aseellisen operaation taustalla. Se johtikin valtiojohdon vaihtumiseen, jossa maan johtoon valikoitui USA:n valinkauhassa Petro Poroshenko.”
Parin kolmen heruttelukerran jälkeen sain Riiheläisen avautumaan esittämään oman geopoliittisen kokonaisnäkemyksensä vastausketjussaan:
”Hyvin paljon yksinkertaistaen näen maailmanpoliittisen tilanteen olevan kylmän sodan viimeinen näytös. Venäjä yrittää Putinin johdolla takaisin Neuvostoliitoksi kaikin keinoin ja siinä puuhassa käy huonosti. Öljyn ja kylmän sodan pystyssä pitämät arabidiktaattorit kaatuivat, mutta seuraukset ovat olleet hirvittäviä. USA kamppailee sisäpoliitiikkansa katastrofaalisen tilanteen kanssa, yrittäen samalla epätoivoisesti vastata Aasian haasteeseen. Se tulee vielä kärsimään pitkään sodastaan terrorismia vastaan, joka jatkuu edelleen. EUta pitää parhaiten koossa juuri nyt ulkoinen paine, mutta kummittelevat Grexit ja Brexit voivat tehdä pahaa jälkeä. Aasia vahvistuu, mutta sielläkin kasvun rajat tulevat vastaan. Sen jälkeen on hyvä kysymys mitä tapahtuu Kiinassa. Intia on ollut kasvu-uralla monin tavoin, mutta nyt siellä ollaan kulkemassa kansalaisyhteiskuntaa vaurioittavaa tietä pitkin. Lisäksi ilmastonmuutos tulee pöyhimään asetelmia melkoisesti, kun osia nyt asutetuista alueista muuttu elinkelvottomiksi. Levotonta aikaa elämme, sillä maailmanjärjestys on muuttumassa.”
Näitä geopoliittisen kokonaistilanteen arvioita sopinee vertailla.
Oma geopoliittisen tilanteen arvioni lähti esillä olevaan Ukrainan tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden toiminnan arviosta. Riiheläisen arvio puolestaan on laajempaa kokonaistilannetta kuvaava, eikä sinällään puutu lainkaan Ukrainan tilanteen taustoihin.
Selkeät erot tulevat esiin kahden Ukrainan tilanteen taustavaikuttajan, USA:n ja Venäjän, roolien tarkastelussa. Itse totean USA:n toiminnan olleen offensiivista reviirinlaajennuspolitiikkaa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Riiheläinen näkee USA:sta vain katastrofaalisen sisäpoliittisen tilanteen, epätoivoisen yrityksen vastata Aasian haasteeseen ja sotarintamalla vain ”sodan terrorismia vastaan”. Enemmän tai vähemmän USA:n (ja Naton) asein tapahtuneet hallitusten vaihdot — jollaisesta Ukrainankin osalta oli kyse — Riiheläinen sivuuttaa täysin.
Riiheläinen näkee siis USA:n toiminnan vain taloutensa ja taloudellisen ylivalta-asemansa pelastajana ja sotakoneensa osalta vain taistelijana terrorismia vastaan. Siinä nämä USA:n sotimiset vastustajinaan Afganistan, Irak, Libya, Syyria ja nyt Ukrainan proxy-sodassa Venäjä kokevat armeliaan unohduksen.
Venäjän Riiheläinen näkee offensiivisena toimijana pyrkimyksenään palauttaa ”Neuvostoliitto”. Tämä näkemyshän on yksi yhteen länsimedian syöttämän Venäjän uhkan kanssa, jossa kysellään, mikä valtio on vuorossa Ukrainan jälkeen. Riiheläinen näkee Venäjälle käyvän huonosti yrityksessään, kun taas USA:n kohtalo jää avoimeksi.
Näin näiden pro-USA- ja pro-Nato-analysoijien toimesta näiden kahden suurvallan — USA:n ja Venäjän — todelliset roolit keskinäisessä reviiritaistossaan vaihtavat paikkaansa. Puolustajasta tulee hyökkääjä ja hyökkääjästä puolustaja. Ja pysäyttääksemme hyökkääjän (siis Venäjän) meidän tulee varustautua sotaan.
Tämähän se on länsimedian johtava teema, joka siis ei perustu tosiasioihin. Kuinka kauan tämä valheellinen viestintä menee läpi korkeasti koulutettujen suomalaisten keskuudessa? Vastavalkea jatkaa osaltaan totuudenmukaisen uutisoinnin välittämistä Ukrainan ja muidenkin kriisialueiden tilanteista.
On lisäksi todettava, että median suhtautumista kiistakumppaneihin USA:han ja Venäjään leimaa voimakas kaksoisstandardiajattelu. Siinä missä uutinen ”USA lähettää 350 sotilasta Irakiin suojelemaan kansalaisiaan” ei saa aikaan minkäänlaista kritiikkiä, Venäjän toimia omien kansalaistensa suojelemiseksi Itä-Ukrainassa valvotaan silmä tarkkana ja mm. satojen Etyj-tarkkailijoiden toimin. Tämä tarkkailu ei ulotu Kiovan joukkojen toimiin enempää kuin niitä avustavien vierasmaalaisten joukkojenkaan toimiin, ainakin mikäli valtamedian uutisointiin on uskominen.
Valtamedian uutisointi Ukrainasta on yksipuolista. Tämä luo kansalaisille valheellista maailmankuvaa.
Myös EU harjoittaa ekspansiivista ulkopolitiikkaa, joka viime vuosina on lisäksi militarisoitunut. Helposti jää huomiotta, että EU:n assosiaatiosopimuksilla on selkeä suurvaltapoliittinen tavoite – sen ohella, että Brysselissä EU:n talousmallin ja -normien vientiä pidetään apriorisesti hyveellisenä ja edistyksellisenä, lähes lähetystehtävänä. Tähän vakaumukseen liitttyviä ongelmia valtamedia harvoin tunnistaa.
Kaaoksen ylläpitäminen ja siten muiden heikentäminen on ollut maailmanhallinnan henki iät ajat. Minkään alustan valta ei ole ikuinen. Dollarin asema reservivaluuttana on mennyttä. Kiina ajaa taloudellisesti ohi. Ironisesti Yhdysvallat on ollut ensiarvoinen Kiinan nostamisessa maailmanvaltaan, mutta kun hetki koittaa kansainvälinen eliitti, joka on Kiinaa valmistellut valta-asemaan, saattaa huomata kiinalaisen eliitin syrjäyttäneen heidät. Yhdysvaltoja ohjailleet eivät rakentaneet kotimaata kestämään imperiumin rakentamisen taakkaa. Jos sitten tämä maailmanhallinnon imperiumi ei toteudukaan toivotulla tavalla, eliitin metkut valuvat tyhjiin ja turvapaikat hupenevat, koska matkalla kohti maailmanvaltaa on luotu liikaa vihollisia. Etenkin koska Fiat-valuutat näyttävät menettävän lähitulevaisuudessa suuren osa kupla-arvostaan. Kaikkea vihaa ei voi ostaa pois näillä omaisuuksilla.
Rahamaailma on kytketty yhteen ja dominoteoria voi todellakin pitää paikkansa sähköisten finanssien kohdalla. Ukrainassa kyse toki monista asioista. Yhdysvallat kokoavat liittolaisia viimeiseen ponnistukseen dollarin aseman säilyttämiseksi. Ilman EU:n imperiumia tämä olisi taloudellisesti ja poliittisesti vaikeaa. Vasalleilla ei ole muuta roolia kuin tukea isäntää. Isommilla valtioilla Eurooppassa on kuitenkin omia jatkosuunnitelmia kuten Kiina AIIB-yhteistyöinto on osoittanut. Nämä valtiot odottavat isännän heikkoa hetkeä ponnistellaakseen karkuun. Näiden maiden valtaeliitin päivät ovat luetut, jos maat ajautuvat täysin konkurssin partaalle talousjärjestelmän valuvikojen takia.
Suomella ei taida olla suurtakaan roolia näissä kekkereissä, vaikka toisin haluaisimme uskotella. Taloutemme asiat on pelattu huonosti ja EU:ssakin roikuttu liian pitkään petoksesta huolimatta. Kansainvälisen talouden systemaattiselle rikolliselle luonteelle emme voi mitään, mutta Islannin esimerkkiä olisimme voineet seurata, mikä olisi toki ollut valtaeliitillemme sietämätöntä. Virkamiehet saattavat toki ministeriöissä tehdä viime hetken peliliikkeitä median katseiden ulottumattomissa. Kultavarannot yhä notkuvat ulkomaiden holveissa jos sielläkään.
Media pääroolina on vain kulissien ylläpitäminen valtaapitävien ja pääoman eduksi.
Melko pitkälti aivan asiaa.
Jos vähänkään seurasi usan vaihtoehtomediaa, oli jo alunperin selvää, että ’CIA eli USA oli Maidanin aseellisen operaation taustalla’. Eikä tarvinnut lukea edes sitä, jopa Suomen valtalehdistö julkisti alkuun Nulandin surullisenkuuluisan ’f**k EU’ puhelunkin, jossa koko asia jo paljastui. Sittemmin asia yritettiin haudata mediasta.
Janne ”Rysky” Riiheläinen vaikuttaa olevan aivan samanlainen usan (palkka listoilla oleva?) trolli kuin
ylen, hesarin ym. suomalaisten lehtien toimittajat… ’Riippumatonta’ lehdistöä ei maassa ole.
Suomen median ja muun julkisen keskustelun taso on huolestuttava. Vastavalkeaa tarvitaan.
Trumpinkaan ote Ukrainasta ei tunnu hellittävän … joku sanoo että pakotteet purettaisiin vasta kun/jos Venäjä luovuttaisi Krimin takaisin Ukrainalle.
Sitä taas lienee turha odottaa koska Krim on niin oleellinen osa Venäjää. Ja krimiläiset haluavat pysyä osana Venäjää.
Doch weiter Konfrontation? USA zeigen auch unter Trump harte Haltung im Ukraine-Konflikt
Eine US-Diplomatin erklärte, dass die USA ihre Sanktionen erst aufheben werden, wenn Moskau die Krim an die Ukraine zurückgibt. Damit dämpfte sie Hoffnungen auf eine schnelle Entspannung. Indessen spitzt sich der Konflikt in der Ost-Ukraine wieder zu.
https://deutsch.rt.com/europa/46105-doch-weiter-konfrontation-usa-zeigen-harte-haltung-im-ukraine-konflikt/
Kiinnostava kysymys.Joutuuko Suomi taas (aloittamaan) sotaan,taikka alistumaan astinlaudaksi lännelle.
Missä firmassa painetaan seuraava ”Suur-Suomen Kartta”Uralille asti ? Mainilan laukausta ei ole koskaan
selvitetty loppuun asti.Pölyiset arkistot on tutkittava,jos niitä ei jo ole käytetty sytykkeiksi ministerien
hiihtomajassa.
Havumajan mietiskelijä.
Esitetystä videaosta saa selvän kuvan miten rappeutunut Suomi hylkii omia alkuperäis-kansalaisiaan.
Ainuttakaan hallituksen jäsentä ei siellä kuitenkaan esiinny puolustamassa omaa maatansa,ja sen
tulevaisuutta.Ihmiskuntien jakautumiset on ennustettu jo kauan sitten,mutta siihen ei monikaan
kiinnitä mitään huomiota,koska se kuuluu ”uskonto-politiikan”ulkopuolelle hämäränä alueena.
Irtolaiset ovat oppineet kaikki rivosanat,sijoittaen ne kaiken sivistyksen edelle,osoittaen alkeellisen
sivistymättömyytensä.Tällaistako maan hallitsijat haluavat ? Mutta eihän heidän tarvitse siihen osallistua.