TÄHÄNASTISEN PERUSTEELLA pääministeri Juha Sipilä tuntuu hukkaavan ainutlaatuisen tilaisuutensa. On todella harvinaista, että hallitusmuodostaja saa niin ison valtakirjan, että voi muodostaa hallituksensa tiiviisti, pakottaa ryhmät konsensukseen ja ”kiristää” vielä eturyhmätkin ehtoihinsa. Sitä ei ihan joka kerta nähdä. Kysyä vain sopii: hukataanko tässä ainutlaatuinen tilaisuus tehdä jotakin uutta ja mullistavaa?
Pseudosäästöt
Puheet säästöistä ovat tietenkin silmänlumetta. Kyse on vain rahavirtojen ohjailusta — rahavirtojen, jotka jokainen puolue tietenkin luotsaa oman arvomaailmansa ja äänestäjäkuntansa mukaiseksi. Kokoomus ajaa yrittäjän asemaa, demarit palkansaajan, Vihreät opiskelijoiden, Vasurit pienituloisten ja Keskusta tottakai maasjussien asemaa. Tässä ei ole mitään uutta. Vaalivoittaja perinteisesti ottaa opposition eturyhmiltä pois ja siirtää ne omalle äänestäjäpiireilleen. Porvareita kun ollaan kaikki, niin on ilmiselvää että työttömiltä hampuuseilta otetaan pois ja siirretään ne rahat poliisille tai armeijalle. Vasemmisto olisi tehnyt varmasti saman mutta päinvastoin.
Oleellista on vain tajuta, että nämä eivät ole säästöjä, sopeutuksia, leikkauksia – tai millä nimellä niitä haluaakaan kutsua – vaan yksinomaan rahan uudelleenkohdentamisia. Mitään ei säästy, eikä mitään tule lisää. On kyse yksinomaan keskustavetoisen porvarihallituksen arvovalinnoista, jonka kärsijät ovat niitä, joita Keskusta perinteisesti pitää epämiellyttävinä rahareikinä. Tähän saakka mikään ei oikein ole häikäissyt. Tätä samaa on nähty viimeiset 40 vuotta ellei enemmänkin: en ole seurannut sen kauemmin.
Tyhmä kansa ja tyhmät johtajat
Miten rahavirtoja sitten pitäisi ohjata? Sanotaan tähän alkuun että tavalliset ihmiset – me kaikki – emme ymmärrä taloudesta ja sen mekanismeista yhtään mitään. Todennäköisemmin tavallinen ihminen puhuessaan valtiotalouden mekanismeista ei osoita kuin tietämättömyytensa. Tavallinen ihminen kun ajattelee valtiontalouden olevan samanlainen kuin kotitaloudenkin; jos eletään yli varojen, niin karsitaan menoja ja säästetään. Jätetään se etelänmatka menemättä ja perutaan aamulehti. Mikäli näin tekisi oikeasti valtiontaloudessa, seuraisi mittava katastrofi, joka saattaisi pahimmillaan kaataa koko valtion. Valitettavasti politiikkokin on pohjimmiltaan tavallinen ihminen, eikä hänkään tajua talouden mekanismeista yhtikäs mitään.
Myönnetään että säästäminen ja leikkaaminen ovat kuuluneet oleellisesti ihmiskunnan taloushistoriaan viimeisten 3500 vuoden ajan, eivätkä ne tiettävästi ole kertaakaan vielä toimineet. On sillä kyllä saatu finanssit vaihtumaan vaihdantatalouksiin, luotu nälänhätiä ja talonpoikaismellakoita, ja nykyisin sillä saavutetaan taloussektorin supistumista sekä ostovoiman hiipumista. Talousviisaat sanoo tätä ”torakka-ajatteluksi”: vaikka jokin todistetaan vääräksi vaikka miten moneen kertaan, säästöpuheet nostavat aina päätään kuin torakat jotka ilmaantuvat pöydälle aina uudestaan ja uudestaan, vaikka niitä kuinka läimisi. Kuin jokin ikiaikainen päähänpinttymä.
Elvytys, elvytys, elvytys
Tiettävästi ainoa asia, jolla on historian aikana kyetty laskukaudet nujertamaan, on ollut elvytys. Sen periaate on hyvin yksinkertainen. Huonoina aikoina leikataan tuottamattomasta ja sijoitetaan tuottavaan. Hyvinä aikoina voidaan sitten laittaa ylijäämää turhakkeisiinkin, mutta se on eri asia se.
Tuottavuutta on monenlaista. Se voi olla sijoittamista tekniseen keksintöön, kuten nähtiin Nokialla 90-luvun puolivälissä. Se onkin sitten miljoonan taalan kysymys, mikä on nykypäivänä tuottava kohde. Ongelmaksi muodostuu, että ihmiset eivät keskimäärin ole kovinkaan älykkäitä, ja heitä edustavat politiikot ovat yleensä samaa kaliberia. Johtuu kai tästä 60-luvun lopun ja 70-luvun alussa syntyneistä sukupolvista, jotka eivät juurikaan ole kunnostautuneet kuin keskinkertaisuuden saralla. Suurista visioista ei tiedetä mitään ja tilaisuuksia ei haisteta, vaikka ne rynnäköisivät etuovesta sisään.
Vääränlaiset elvytystoimet
Keskinkertaiset politiikot perinteisesti elvyttävät oman kohderyhmänsä kautta. Kokoomus edellisessä hallituksessa elvytti yrittäjiä, jotka kiitollisena ottivat vastaan tuotantotukensa, verohelpotuksensa ja sitten saivat siitä rahnaa irtisanoa väkensä ja mennä viemään tuotantonsa Viron puolelle. Keskustalainen siltarumpu-ajattelu on rahojen haaskuuta pitkin maakuntia, mikä ei johda kuin alati kasvaviin maataloustukiaisiin ja turhiin tie-investointeihin. Demarit varmaankin olisivat sijoittaneet entuudestaan toimimattomiin TE-keskuksiin ja työllisyystemppuihin, joista ei irtoa mitään pitkän tähtäimen kattavuutta. Vihreiden perustulomalli lieneekin ainoa, jolla olisi strategista ja pitkäjänteistä merkitystä, mutta sellaistakos konservatiivit nyt kuuntelisivat?
Sinänsä olen vähän pettynyt siihen, että Keskusta ei ole visioinut etukäteen tuottavaa kohdetta ja ohjaa jo kiireesti rahaa siihen suuntaan, eikä sillä ole oikein elvytykseenkään muuta näkemystä kuin sammakkotason puolue-ideologiset arvovalinnat. Tilaisuus olisi kuitenkin ilmassa, mutta sitä ei hyödynnetä ainakaan tähänastisen perusteella. Sitten kun se keksitään ja siihen aletaan investoida kiireellä välittämättä reaalikysymyksistä, seuraus on yleensä jotain Talvivaaran luokkaa. Pahoin pelkään, että se mikä tulee olemaan keskustalainen elvytys, liittyy jollakin tavalla muodossa tai toisessa puukauppaan, eli sektoriin jonka umpikuja on nähtävissä jo nyt.
Ehkä vastaus olisi siinä, että meillä pitäisi olla jokin älymystö, joka olisi vapaa puoluepolitiikasta ja eturyhmien intresseistä ja jolla olisi varteenotettava visiointikyky? Toinen kysymys on, löytyykö meiltä ylipäätään älykkäitä ihmisiä?
Sinänsä kirjoitus on oikean suuntainen siinä, ettei Sipilä ole ainakaan osoittautunut miksikään ’ruudinkeksijäksi’ vaan pikemminkin päinvastaiseksi tyypiksi.
Mutten minä usko että’ tässä mitään ruutia tarvii uudelleen keksiäkään.
Suomen taloudelliset ongelmat on lähinnä olleet viennin ja tuonnin epätasapaino. Turhaa ulkomailta tuodun kulutustavaran kulutusta tulee vähentää ja tervettä vientiteollisuutta tulee tukea. Lähinnä ’terve’ vientiteollisuus on tietenkin metsäteollisuutta, ja investoinnit teihin, jotta puu saadaan Keski-Suomessa paremmin tehtaisiin ovat oikeansuuntaisia.
Investoinnit Helsingin seudun liikenteeseen eivät ole erityisen tuottavia. Jos konttoristit, kauppamiehet ja valtion virastojen työntekijät pääsevät neljä, viisi minuuttia nopeammin konttoreihinsa, sillä ei paljon tuottavuutta lisätä, kauppataseen vajeen kannalta pikemminkin käydä päinvastoin kuin porvarihallituksen SSS päälliköt ehkä ajattelee. Erilaisille konttoristeille jää vähän enempi aikaa käydä ostamassa lisää ulkomailta tuotua turhaa rojua ja kauppiaille enempi aikaa sitä myydä..?
Investoinnit köyhän kansaan parempaan elämään ja hyvinvointiin ovat yleensä tuottavia. Osa väestöstä voi nyt niin huonosti, ettei ole mahdollisuuksia elää järkevästi ja suunnitella elämäänsä vaan tyytyä siihen mihin bisnesmiehet heitä ohjastavat ja pakottavat. Rikkaiden rikastuttaminen lisää ei tietenkään Suomen taloutta paranna. Kulutustavarat, mitkä tuodaan pääosin ulkomailta menevät paremmin kaupaksi, jos varakkaat rikastuvat ja nalle wahlruusit sun muut uusivat vielä entistäkin tiheämmin kännyköitään, tablettejaan ja autojaan ja rahaa virtaa Suomen taloudesta ulkomaille.
> Ehkä vastaus olisi siinä, että meillä
> pitäisi olla jokin älymystö, joka olisi vapaa
> puoluepolitiikasta ja eturyhmien intresseistä ja
> jolla olisi varteenotettava visiointikyky? Toinen
> kysymys on, löytyykö meiltä ylipäätään
> älykkäitä ihmisiä?
Toinen kysymys ei ole älykkäiden löytäminen vaan se, kuka määrittelee kulloiseenkin poliittiseen tilanteeseen sopivan älykön. Eikö tähän jo olekin olemassa toimiva menetelmä: nykyinen poliittinen järjestelmä.
> Valitettavasti politiikkokin on pohjimmiltaan
> tavallinen ihminen, eikä hänkään tajua talouden
> mekanismeista yhtikäs mitään.
Ei siinä ole mitään valittamista. Järjestelmä vain pitää saattaa vastaamaan tätä tilannetta. Yksi ratkaisu on kansanedustajien valitseminen arvalla. Tavalliset ihmiset ovat tavallisia riippumatta miten otos poimitaan. (Tietenkin ensin ”poliittisesti” päätetään ketkä saavat osallistua arvontaan.)
> Suurista visioista ei tiedetä mitään
> ja tilaisuuksia ei haisteta, vaikka ne
> rynnäköisivät etuovesta sisään.
Ei ole mitenkään mahdollista, että valtio alkaisi visioimaan ja yrittäjähenkisesti ottamaan riskejä tulevaisuuden suhteen. Se on jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Valtio voi kyllä kieltää tai takavarikoida yhteiskunnalta kaikki havaitsemansa visiot ja tilaisuudet, mutta se ei voi niitä itsenäisesti tuottaa. Siihen tarvitaan ihminen.