Juha Sipilän (keskusta) johtaman hallituksen ohjelma on nyt tiedossa. Se sisältää mittavat miljardiluokan leikkaukset, kuten oli jo ennalta tiedossa. Aavistettavissa oli myös se, että leikkausten maksajiksi tulevat lähes kaikki muut kuin hyvätuloiset suomalaiset, koska hallitus koostuu pitkästä aikaa pelkästään oikeistopuolueista.
On myös annettu ymmärtää, ettei hallituksen ehdottamille leikkauksille ole vaihtoehtoja. Todellisuudessa leikkaukset aina heijastavat päättäjiensä arvoja eivätkä ole mitenkään objektiivisia. Itse olen hahmotellut mielestäni realistisen Suomen talouden korjausehdotuksen, jossa maksajina olisivat ne, joilla on varaa, kun taas hallituksen leikkaukset koskevat lähinnä pieni- ja keskituloisia palkansaajia, eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita jne.
1) Suomen yhteisövero laskettiin viime vaalikaudella 20 prosenttiin työllisyyden parantamiseksi, mutta työpaikat vähenivätkin 100 000:lla. Ongelma on se, että suuret pörssiyhtiöt maksavat verosuunnittelun avulla vain keskimäärin 7 % yhteisöveroa, kun taas pelkästään kotimaassa toimivat pk-yritykset maksavat
tuon 20 %, ja juuri pk-yritykset luovat uusia työpaikkoja. Ehdotukseni on, että Suomi säätää samanlaisen arvio- eli könttäveron kuin USA ja Britannia, jonka mukaan kaikki yritykset joutuvat maksamaan vähintään 14 % yhteisöveroa. Arvioitu tuotto valtiolle 1,5 miljardia euroa. Nyt nuo yhteisöveron alennukset ovat valuneet
osinkoina omistajille. Esim. tänä vuonna maksettiin 1,3 miljardia enemmän osinkoja kuin viime vuonna, eli kaikkiaan 10,3 miljardia.
2) Listaamattomien perheyritysten osinkoja verotetaan edelleen hyvin kevyesti. Tällä muuten saattaa olla tekemistä sen kanssa, että uusi kansanedustaja ja ministeri Anne Berner on perheyritysten liiton puheenjohtaja ja Matti Vanhanen oli toimitusjohtaja, molemmat keskustasta. Esim. 150 000 euron osinkotulot voi nostaa 8 prosentin verolla. Tätä käytäntöä arvosteli myös pörssin toimitusjohtaja Lauri Rosendahl Satakunnan Kansassa (26.5.2015).
3) Bernerin ja Vanhasen ansiota saattaa olla myös uusi yrittäjävähennys, joka maksaisi valtiolle 130 miljoonaa euroa vuodessa. Miksi kaikessa säästäväisyydessä tällainen vähennys?
4) Sekä keskusta että perussuomalaiset ovat maalaisliiton jälkeläisiä, joten on ymmärrettävää, ettei maatalouden tukeen esitetä vähennystä, vaikka tuota tukea jaetaan kaikkiaan noin 2 miljardia euroa eri muodoissa. Mitä järkeä on antaa tukea esim. Björn Wahlroosille ja Antti Herlinille satoja tuhansia euroja
vuodessa? Myös monet erityisesti keskustan kansanedustajat saavat huomattavaa maatalouden tukea.
5) Lopuksi. En voi olla ihmettelemättä Sipilän puheita siitä, että uudella sote-järjestelmällä säästetään 3 miljardia euroa. Nyt on vasta sovittu ns. maakuntamallista eikä edes ole päätetty maakuntien lukumäärästä puhumattakaan siitä, mistä yksikanavainen rahoitus tulee. Kun monen mielestä vanhuksia ja sairaita hoidetaan huonosti jo nyt, miten tuo kolmen miljardin säästö saadaan aikaan?
Onko vain hatusta vedetty?
Mikko Elo, valtiopäiväneuvos, Pori
Suorastaan harvinaisen hyvä ja asiantunteva artikkeli.
Se, että ’Anne Berner on perheyritysten liiton puheenjohtaja’ ei ollut minulle ennestään tiedossa, mutta selvää oli, että jonkinlainen kytkentä melko suureen pääomaan oli olemassa. Aika mielenkiintoinen tieto.
Tässä tulee vähitellen selväksi mitä Pekkarinen tarkoitti lausahtaessaan jotensakin, ettei ’keskustapuolue ole valitsemassa autokauppiasta vaan puolueen puheenjohtajaa’. Silloin kun Sipilä tuli valituksi vaikkei Pekkarinen ja monet muutkaan kepun vanhat konkarit Sipilää niin erityisemmin kannattaneetkaan.
On alkanut vaikuttaa siltä, että perussuomalaisten puolue saattaa hyvinkin hajota sopivassa välikysymys äänestyksessä, sama saattaa kyllä koskea keskustapuoluettakin. Muitakin isoja uhkia hallitukseen saattaa kohdistua. Eikös silloin kun Esko Aho aikoinaan puhui ’yhteiskuntasopimuksesta’, SAK väläyttänyt jopa yleislakon uhkaa?
Aika vaikea taitaa tulla hallituksen suurten johtajien, SSS miesten taipaleesta. Ainakin säästöt sotessa taitaa olla täysin hatusta vedettyjä. Aikookohan SSS miehet myydä terveyskeskuksia sille perheyritysten liitolle, tai SOKlle, vai peräti ulkomaisille veroparatiisi yhtiöille?
Tuli mieleen lainata Elon Blogista Uudesta Suomesta yhtä kommenttia, mikä näytti aika osuvalta:
—
BBC uutisoi suhteellisen tuntemattoman miljonäärin haastavan pääministerin vaaleissa.
Kyseessä on?
-Ukraina
-joku Afrikan maa
-joku Länsi-Euroopan maa
—
Ettei tästä nyt tulisi mitään arvausleikkiä, sanottakoon heti, että kyseessä on Suomi ja se ’suhteellisen tuntematon miljonääri’ on tietysti Sipilä.
Saahan nyt nähdä, mitä tästä tulee. Sipilä oli ennen vaaleja poliittisesti aika kääntämätön kortti, jonka musta väri alkaa nyt vähitellen paljastua. Minua on melko tavalla ihmetyttänyt, millä ihmevaseliinilla tai muulla voiteluaineella Sipilä on Soinia rasvannut, että tähän leikkauslistaan suostui, olikohan sitä käärmerasvaa, vai riittiköhän se, että Soini sai valita minkä ministerinpaikan itse haluaa?
Perussuomalaisten kannattajista monet on suhteellisen köyhiä ihmisiä, joihin leikkkauslista voi koskea aika kipeästi.
No, 90-luvun jälkeisen lamanhoidon leikkauslistan otti nimiinsä (työ!)ministeri Liisa Jaakonsaari, joka yhdessä pääministeri Paavo Lipposen kanssa rakensi oivan ja tehokkaan kansan köyhdyttämisstrategian. Vuosien 1995-2007 välillä Suomen köyhyysaste liki tuplaantui, lapsiköyhyys kolminkertaistui ja köyhien määrä lisääntyi yli 300 000:lla.
Nyt on ohjaksissa itse Timo Soini, ja pahoin pelkään kehityksen toistavan itseään.
Juha Sipilä sanoi tavoittelevansa sitä, että ”kaikki pysyvät mukana”. Niin toki tapahtui 90-luvunkin laman jälkihoidossa, mitä nyt muutama tuhat tappoi itsensä, muutama kymmentuhat joutui ikuiseen velkavankeuteen ja muutama satatuhat tipahti köyhyysrajan alapuolelle. Ennuste on nytkin melko lailla samanlainen.
Yhteiskuntamme loisivat kerrokset, eli varakkaat ja maajussit jäävät tässä taakanjaossa koskematta, kuten Mikko Elo tuossa yllä toteaakin.
Soinihan on pakenemassa ulkoministerin hommiin. Valtionvarainministerin pestin ottaa Stubb, joka tuli tunnetuksi siitä, että hän oppii Suomen sisäpolitiikan asiat muutamassa päivässä. Oikeus- ja työministeri on puolestaan Jari Lindström (ps). Mitenhän monessa päivässä hän oppii hommansa?
Tosi on.
Varsinaiseksi pyöveliksihän asetettiin Alexander Stubb, jonka anglo-amerikkalaisen kultivoitunut ylenkatse suorastaan murskasi suomalaisen maatiaisprofessorikunnan sinne jonnekin alemman rodun joukkoon. Meillä tavakansalaisilla ei ole tuollaisen arvoarvostelman edessä minkäänlaista jakoa.
Jari Lindströmin pesti näyttäisi merkitsevän sitä, että kun meiltä on viety ensin työ, niin viedään sitten samaan syssyyn oikeuskin.
Voin hyvin uskoa, että tältä porukalta kesti vain sen reilun tunnin löytää yhteinen talouspolitiikan tilannekuva.
Valtoivelan ja BKT:n välisen suhteen trimmaamista leikkauksilla perustellaan yleisesti vuonna 2010 julkaistulla Reinhart / Rogoffin tutkimuksella ”growth in a time of debt”. Tämän perusteoksen analyysitaulukoista löytyi kuitenkin keväällä 2013 matemaattinen virhe, joka käänsi tutkimustulokset päälaelleen. https://www.umass.edu/sbs/news-events/news/grad-student-critique-reinhart-rogoff-report-goes-viral-featured-colbert
Hallituksen olisi nyt syytä ottaa selville mikä on se pieni ero valtionvelan ja yksityisen ihmisen velkaantumisen välillä.
Hyvä listaus ja huojentavaa nähdä, että fiksun kuuloisia vaihtoehtoja on hallituksen leikkauksille.