Der Spiegel on raportoinut siitä, että Yhdysvallat on vaatinut kovaa pakotekuria EU-mailta ja samaan aikaan itse lisännyt kauppaansa Venäjän kanssa. Lehti listaa erityisesti saksalaisten junakaupat, jotka nyt ovat menneet Kiinaan. Muistissahan on myös Ranskan telakoilla valmisteilla olleet kaksi sota-alusta, joiden kaupat Ranska joutui perumaan Yhdysvaltain painostuksesta. Yhdysvaltalaisfirmoista Bell on tehnyt tuottavan sopimuksen Rostecin kanssa. Rostecia johtaa Sergei Tschemesov, joka on amerikkalaisten pakotelistalla. Boeing on myös dynaamisessa vaiheessa Moskovassa. Se rakentaa Venäjän pääkaupunkiin 1200 työntekijän kehityskeskusta.
Viime vuonna Yhdysvallat lisäsi kauppaansa Venäjän kanssa 6 %. Samaan aikaan viime vuoden osalta voitiin EU-maiden keskiarvona laskea 10 % lasku EU-maiden ja Venäjän välisessä kaupassa. Suomi onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Viime vuonna Suomen kauppa Venäjän kanssa laski 16 %. Viennin osalta laskua oli 14 % ja tuonnin 18 %. Tämä sinä aikana kun edellinen hallitus oli asettanut tavoitteekseen vientiponnistusten lisäämisen, jotta Suomi saataisiin nousuun. Firmojen tukijana Venäjän kaupassa on yleensä ollut ulkomaankauppaministeri, joka valtioneuvoston päätöksen mukaan ei koko viime hallituskautena käynyt Venäjällä, saati ottanut firmojen huolia omakseen. Ihmeellistä onkin, että ulkomaankauppaministerin posti on säilytetty nykyisessä Sipilän hallituksessa. Jos turhasta piti karsia, niin tässä olisi ollut hyvä esimerkki.
Siis Suomi on pakotepolitiikassaan solidaarinen. Nyt voi jo hyvin kysyä: kenelle Suomi on solidaarinen? Voitaisiinko vähitellen koetella mallia, jossa Suomi olisi solidaarinen omille firmoilleen ja alueilleen, joita lännen pakotepolitiikka kuristaa enemmän kuin Suomen pakotteiden päällepäsmäreitä.
Olin museopäivillä Lappeenrannassa ja siellä Lappeenrannan kärkipoliitikot kertoivat minulle, että ilmassa on pientä toivoa. Jos ennen pakotepolitiikkaa venäläinen turisti jätti Lappeenrantaan keskimäärin 350 euroa, niin luku on tällä hetkellä noin 250 euroa. Vaikka laskua on 100 euroa, niin toiveikkuus liittyy siihen, että alimmillaan luku oli vielä pienempi ja että pientä nousua on havaittavissa. Valitettavasti ei voida sanoa, että tässä olisi valtiovallalla ollut mitään roolia. Rooli on pikemminkin ollut puhtaasti aluetta kuristava. Kun tähän vielä lisätään median vihakampanja kaikkea venäläisyyttä vastaan, on myönteistä kehitystä pidettävä pienenä ihmeenä.
Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev on onnitellut Suomen uutta pääministeriä Juha Sipilää. Medvedev käyttää onnitteluissaan Suomen ja Venäjän perussopimukseen liittyvää henkeä ja sanastoa. Kaupan ja kulttuurin alueilla hän toivoo aktiivista otetta molempien maiden parhaaksi. Presidentti Niinistö on muutaman kerran soittanut kollegalleen Putinille. Siis Suomi ei ole estynyt ainakaan käymästä Venäjän kanssa keskustelua puhelimitse. Samoin voitaisiin ajatella, että pääministeri Sipilä noudattaisi kansainvälistä kohteliaisuutta ja kiittäisi pääministeri Medvedeviä onnittelusähkeestä. Siitä tuskin tulisi Yhdysvalloilta ja Saksalta moitteita ja senhän nyt voisi laatia asiasisällöltään niin olemattomaksi kuin halutaan. Pääasia kuitenkin olisi, että syntyisi kontakti.
Kontaktit ovat vähenemässä muutenkin Venäjään. Heidi Hautala kuuluu niihin, jotka eivät voi enää matkustaa Venäjälle. Venäläiset ovat julkaisseet vastineen EU:n mustalle listalle ja näyttäisi siltä, että tämä kierre vain tulee jatkumaan, kun EU:n pakotteista päätetään kesällä. Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että eräät suomalaisten firmojen kannalta tärkeät henkilöt ovat kokeneet saman kohtalon ja näitä tapauksia ei julkisteta Venäjän puolelta. Me tiedämme niistä vain, jos suomalaiset firmat itse tulevat ulos omalla informaatiollaan. Suomalaisten firmojen edun mukaista ei kuitenkaan ole julkistaa näitä tietoja. Kärsivät nahoissaan eikä valtiovalta ole enää tässä vaiheessa kykenevä käymään tuloksellista kahdenvälistä keskustelua Venäjän kanssa.
Firmat luottavat nyt East Officeen ja Eurofactsiin. Molemmilla on hyvät kontaktit venäläisiin toimijoihin kaupan kannalta keskeisissä administraatioissa. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin se, että firmojen johtoon nousisi henkilöitä, joiden kontaktit ulottuisivat mahdollisimman korkealle Venäjän presidentin ja pääministerin administraatioissa. Meillä on ollut muutama tämän tason johtaja, mutta hekin ovat eri syistä luopuneet näistä positioista. Eikä yleinen ilmapiiri maassa ole kovin houkutteleva tämän kaltaisiin yrityksiin, vaikka sanotaankin, että raha ei haise.
Heikki Talvitie on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa, Moskovassa ja Tukholmassa, minkä lisäksi hän on työskennellyt Haagin lähetystössä sekä New Yorkissa YK-edustajana. Lisäksi hän on mm. toiminut Etyjin erikoislähettiläänä Georgiassa.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Suomi–Venäjä-seuran nettisivuilla. Talvitie on antanut Vastavalkealle luvan kirjoitustensa uudelleenjulkaisuun.
Hyvä ja asiantunteva artikkeli.
En usko, että mustat listat tästä enää paljoa laajentuvat. Venäjän oli vähän näytettävä voimaansa heidänkin.
Amerikkalaiset ovat jo pitkälti myöntäneet olleensa Ukrainan vallankaappauksen takana ja esim. sellainen lehti kuin Forbes julkaisi jokin aika sitten artikkelin, jossa todettiin Krimin liittymisen Venäjään olleen ainakin amerikkalaisten tulkinnan mukaan kansainvälisen lain mukainen.
Amerikkalaiset käyttävät EUta ikäänkuin sätkynukkena, joka joutuu kovaamaan amerikkalaisten aikaansaamat vahingot. Kauankohan Saksan kärsivällisyys tätä kestää? Minusta on jo pitkään näyttänyt siltä, että siellä on jo tullut mitta täys.
Ja milloinhan herääminen todellisuuteen tapahtuu täällä periferian vasallivaltiossa eli Suomessa?
Korviini vilahti radiosta (muistaakseni eilen) uuden ulkoministerin Timo Soinin lausahdus ”Krimin pakkoliittämisestä Venäjään”. Tästä on vielä pitkä matka todenmukaisen tilannekuvan saavuttamiseen.
Saattaa olla, että Soini tulee piakkoin lisävalaistuksi rukousaamiaisella Washingtonissa. Sitä odotan innolla, milloin nämä pappiskasukkaiset Vatikaanin miehet rupeavat parveilemaan ulkoministeriössämme. Eikö niillä ole vahva, mutta tosi heikkomaineinen pankkilaitoskin siellä…?
Talvitien analyysejä toivoisi median laajemmaltikin julkaisevan. On kysymys paikastamme maailmassa, olemmeko ,kuten nyt varsinkin upi.in Aaltola markkinoi reunavaltio, vai pyrimmekö eurooppalaiseen ytimeen ,jossa olisimme jos eurooppa avautuisi ja muuttuisi kansakuntien euroopaksi atlantilta tyynellemerelle, kuten de gaule esitti ja toivoi. Pariisin ,Berliiinin ja Moskovan akselin rasvaajana suomellkin kansakuntana olisi rooli ja tehtävä. Aglosaksinen maailma pelkää juuri tätä Spenglerin ennustamaa manner sivilisaation nousua ja merivaltojen rappiota. Ne valtavat nopeiden junien rautatie hankeet euraasian halki ja jopa berigin salmelle viellä utopioina yltävät aikomukset tarjoaisivat puuhaa paljolti meidän osaajillemme. Jos niin onnettomasti käy ,että hanhikiven brojekti toteutuu , voisiko käydä niin että rosatom kustantaisi ratayhteyden kostamuksesta ouluun, jotapitkin rompeet tuotaisiin ydinvoimala työmaalle.
Englantilaisten aikeet on vielä aika epäselviä. Amerikkalaiset tietenkin painostaa niitä omaan suuntaansa, muttei Englanti näytä halukkaalta kovin paljoa vähentämään yhteistyötään manner Euroopan kanssa. Englanti tietenkin yrittää saada EUssa erityisetuja uhkailemalla lähteä koko EUsta.
Entisenä suurimpana maailmanmahtina Englannilla on edelleen niin laajat yhteydet ympäri maailmaa, että se kyllä pärjäisi kaupankäynnissä varsin hyvin itsekin, omien aasialaisten kumpppaniensa kanssa, ilman EUta ja Amerikkaakin. Mutta uudet suunnitellut maayhteydet koko Euraasian halki varmaan kiinnostavat Englantiakin. Pääseehän Lontoosta nykyään junallakin Pariisiinkin ja vaikka Moskovaan ja Pekingiin.
Taas hyvä kirjoitus Heikki Talvitieltä. Mistähän johtuu, että meillä valtamedia (mm. YLE, MTV, Hesari ym.) niin vähän käsittelee näitä asioita? Olen vilpittömästi sitä mieltä, että laajat joukot, mukaan lukien ne jotka ovat pakotetoiminnasta johtuen menettäneet työnsä eivät edes tiedä, missä tässä asiassa mennään. Oikeaa tietoa kansalle!
Eri lähteistä löytyy erilaisia Venäjän kaupan kehitystä osoittavia tilastotietoja.
Tässä yksi http://www.msn.com/ru-ru/news/other/eu-ambassador-to-russia-voices-concern-over-trade-decline/ar-BBhNBuB
”Kosachev stated that Russia-EU trade turnover dropped by 7.3% over 11 months of 2014, while Russia-US trade grew by 7.5%.”
Yhdysvallat koittaa leikata Venäjän ja Euroopan kauppaa, samalla kun se rakentaa EU:n ja Amerikan yhdistävää vapaakauppa-aluetta (TTIP, Transatlantic Trade and Investment Partnership). Tällähän on tietysti tavoitteena sitoa Eurooppa tiukemmin Yhdysvaltoihin, koska Yhdysvaltain peikkona on aina ollut Euraasian yhdistyminen, toisnsanoen ensimmäisenä Saksan ja Venäjän lähentyminen. Venäjä ja Saksa olivat jo kovasti lämpöisissä suhteissa ennen Ukrainan kriisiä, mutta nyt välit ovat jäiset. Yhdysvallat ja NATO:n lobbaaavat Saksassa ja koko Euroopassa, että nyt täytyisi kääntää katseet idästä kohti Euro-Atlanttista yhteistyötä.
Euroopann lisäksi Yhdysvallat rakentaa samanlaista vapaakauppa-aluetta Tyynenmeren molempien rantojen liittolaistensa kanssa (TPP Trans-Pacific Partnership). Kiinan kasvava talous ja lähentyminen Venäjän kanssa pakottaa Yhdysvallat laajentamaan omaa talous-aluettaan, pysyäkseen kisassa mukana.