UUSI PERUSPORVARIHALLITUS aloitti tänään ensimmäisen työpäivänsä avokonttorissa, ja vastaanotto oli kaikkea muuta kuin lämminhenkinen. Oppositio esitti heti tyytymättömyytensä rajuun leikkauspolitiikkaan, eikä hallituspuolueiden vakuutteluissa pitänyt kenenkään pokka. Hallitusohjelma on kenties yksi itsenäisen Suomen historian oikeistolaisimmista. Seuraavassa haluaisin esitellä ohjelman muutamia yleisiä linjauksia ja eritellä sen keskeisiin väittämiin liittyviä mahdollisia ongelmia.
Talouspoliitikan linja
”Julkisen talouden tasapainottaminen käynnistetään välittömästi. Suomen talouden perimmäiset ongelmat ovat rakenteellisia, mistä johtuu heikko kasvu ja korkea työttömyys.”
Julkisen talouden tasapainotuksella haetaan mielikuvaa, ettei julkinen talous ole tasapainossa eli on toisin sanoen liian suuri. Tässä on jo ensimmäinen ongelma: Suomessa ei ole liian suurta julkista sektoria, vaan liian pieni yksityinen sektori. Yksityissektorin koko suhteessa BKT:hen romahti finanssikriisin aikana vuonna 2008, jolloin tehdasteollisuuden arvonlisäys laski 40 miljardista eurosta noin 30 miljardiin, eikä talous ole toipunut tästä. Palkkataso sen sijaan on pysynyt koko 2000-luvun samana. Tästä johtuu palkkakustannusten voimakas suhteellinen kasvu alle 50 prosentista yli 60 prosenttiin. Samasta asiasta johtuu myös työttömyys. Syyt eivät ole siis rakenteellisia.
Hallituksen ajamat rakenteelliset uudistukset tarkoittanevat leikkauksia. Leikkaukset syövät talouskasvun, ja tätä mieltä on lähes 90 % akateemisista taloustieteilijöistä. Leikkauspolitiikka vähentää työllisyyttä ja kasvattaa bruttokansantuotteen ja kokonaisevelan suhteellista määrää, mikä nostaa valtionlainojen kuluja. Leikkaukset vähentävät myös verotuloja ja pakottavat entistä suurempiin leikkauksiin.
”Hallituksen talousohjelman mukaan velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittuu vaalikauden loppuun mennessä ja velaksi eläminen lopetetaan vuonna 2021.”
Jokainen meistä on varmaan kuullut sanonnan ”emme voi sysätä velkaa lapsenlapsillemme maksettavaksi”. Tässä teesissä — kuten koko velanotosta puhuttaessa — on erittäin suuria ongelmia, sillä hallitus ei ymmärrä, että valtio ei ole kotitalous: Valtio ei maksa koskaan lainojaan pois, vaan niiden määrä suhteessa BKT:hen pyritään painamaan alas talouskasvun avulla inflaation syödessä samalla lainapääomaa.
97 % rahavarannoista syntyy lainanotosta; toisin sanoen raha on aina jonkun ottamaa velkaa. Talouskasvu kotimaisen tuotannon kautta on mahdotonta, jos velan määrä ei kasva. Leikkaukset julkiselta sektorilta näin ollen pahentavat kokonaisvelan eli kansantalouden ostovoiman kasvua, sillä pankeille ei löydy asiakkaita. Jos ei ole rahaa, ei ole mahdollisuutta ostaakaan mitään. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Ruotsi, jossa on ollut samanaikaisesti sekä tasainen talouskasvu että tasainen yksityisen velan kasvu suhteessa kokonaistuotantoon, toisin kuin Suomessa. Esimerkiksi vuodesta 2013 vuoteen 2014 Ruotsin velan suhteellinen määrä nousi 243,8 prosentista 249 prosenttiin Suomen velkaantumisasteen pysyessä 168 prosentissa tai jopa hieman laskiessa. Jos Suomi lopettaa velaksi elämisen, talouskasvua ei synny.
”Kokonaisveroaste ei nouse.”
Kokonaisveroasteen nousu tarkoittanee Sipilän retoriikassa ”työn sivukulujen kasvua ja lisää taakkaa yrittäjille”. Monissa maissa, kuten Tanskassa ja Ruotsissa, on sekä suurempi kokonaisveroaste että talouskasvua. Verotus ei nosta työn sivukuluja eikä luo yrittäjille ylimääräisiä paineita, jos verotus kohdistuu varakkaampiin ihmisiin.
”Hallitus pyrkii rakentamaan kattavan yhteiskuntasopimuksen Suomen talouden nousua ja parempaa työllisyyttä vauhdittavien päätösten tueksi. Toteutuessaan yhteiskuntasopimus vahvistaa suomalaisten keskinäistä luottamusta, edistää talouskasvua ja tukee uusien työpaikkojen syntymistä. Vastaavasti ilman sen tuloksia julkisen talouden sopeuttamispaineet ovat paljon raskaammat. Silloin 4 miljardin sopeutuspäätösten lisäksi tehdään noin 1,5 miljardin menosäästöt ja veronkorotukset. Hallitus on sopinut molemmista kokonaisuuksista.”
Yhteiskuntasopimus tarkoittaa sisäistä devalvaatiota eli sisäisen hinta- ja palkkatason alentamista ja tätä muun muassa Paul Krugman ehdotti Suomelle. Suomessa todellakin on sopeuttamisen tarve, ehkä noin 5–10% suuruinen, mutta nyt ongelmana on deflaatio ja kokonaisvelan lasku: Miten estää hintojen sekä talouskasvulle haitallisen velkamäärän lasku? Koska Suomella ei ole omaa keskuspankkia, joka voisi totetuttaa setelirahoitusta, olisi ainoa vaihtoehto julkisen sektorin elvytys, mutta Sipilän mielestä velanotto saa loppua eikä siten elvytetäkään.
Yritysten, yrittäjyyden ja omistajuuden vahvistaminen
”Kestävän julkisen talouden saavuttamiseksi hallitus päättää ja panee toimeen talouspolitiikan kokonaisuuden, joka muodostuu muun muassa seuraavista toimenpiteistä:
- työn tekemistä ja työllisyyttä tukeva veropolitiikka
- yrittäjyyden ja omistajuuden sekä yritysten rahoituksen vahvistaminen
- kasvua edistävät panostukset
- julkista taloutta nopeasti vahvistavat säästöt ja rakenneuudistukset
- julkisen talouden kestävyyden turvaavat pidemmän aikavälin uudistukset
- työllisyyttä vahvistavat uudistukset.”
Luettelon kaksi ensimmäistä kohtaa tähtäävät yksityisen sektorin kasvuun ja keinona on käytetty esimerkiksi tuloveron laskemista. Kasvua edistävät panostukset ovat kuitenkin suuri kysymysmerkki. Mitä tällä oikein tarkoitetaan? Panostuksilla tarkoitetaan korjausvelan vähentämistä, eli hallitus aikoo ilmeisesti elvyttää taloutta. Julkisen talouden kohdat tarkoittavat käytännössä kuntien lakisääteisten tehtävien ja velvollisuuksien vähentämistä.
”Suomen talous ja työllisyys kyetään kääntämään kasvuun vain yrittäjyyden ja työn tekemisen kautta.”
”Työn tekemisen kautta” tarkoittaa työn määrän kasvattamista eli +100h-uudistusta. Tämä kohta on herättänyt närää varsinkin ammattiyhdistyksissä, jotka ottivat ehdotuksen vastaan hyvin nyrpeästi. Tähän on perusteltu syy: ei ole mitään todistetta, että työajan pidentäminen lisäisi tuottavuutta. Varsinkin julkisella sektorilla on monia aloja, joissa se saattaa jopa heikentää työn tuottavuutta. Ongelma on yleinen varsinkin Japanissa, jossa tehdään 12-tuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa.
”Toimet kilpailukyvyn parantamiseksi vahvistavat vientiä ja kotimarkkinoilla toimivien yritysten toimintaedellytyksiä.”
Suomi on tällä hetkellä maailman kilpailukykyisimpiä maita. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat kuitenkin opetukseen ja innovaatioon, joten tilanne on hyvin ristiriitainen. Suomen kaltaisen pienen maan on jatkuvasti erikoistuttava yhä kapeammille sektoreille, jotta se voi saada kilpailuetua ja tehdä voitollista kaupankäyntiä. Leikkaukset opetuksesta eivät tätä edistä. Millä keinoilla hallitus aikoo parantaa kilpailukykyä muuten kuin sisäisellä devalvaatiolla? Lisäksi jos palkkoja alennetaan, kotimarkkinoilla toimivien yritysten tulot vähenevät ostovoiman laskun seurauksena.
”Yritysten rahoituksen, oman pääoman ja riskinottokyvyn vahvistamiseksi hallitus tekee toimia, jotka vaikuttavat aloittavien yritysten, nopean kasvun yritysten ja sukupolvenvaihdosta tekevien yritysten tarpeisiin.”
Tämä tarkoittaa suomennettuna, että yritysten on saatava helpommin lainaa ja niiden osakkeiden arvon (oman pääoman) on kasvettava. Sukupolvenvaihdosta tekevien yritysten tarpeet tarkoittavat perintöveron kevennystä.
”Teollisuuden kustannuksia ei vaalikauden aikana lisätä hallituksen toimesta.”
Teollisuuden kustannukset ovat toki huono asia, mutta mikä on Suomessa lisännyt teollisuuden kustannuksia enemmän kuin Euroopan unioni rikkidirektiiveineen ja asetuksineen? Kuitenkin hallituksen yksi teema oli Suomi osana Eurooppaa, joten tässä voisi havaita pientä ristiriitaa.
”Rakenteelliset uudistukset ja hallituksen toimet sääntelyn ja normien purussa vaikuttavat merkittävästi ja laajasti yritysten toimintaedellytyksiin. Koulutuksen uudistaminen ottaa huomioon työelämän osaamisen tarpeet ja lähentää koulutusta ja työelämää toisiinsa. Korkeakoulujen ja yritysten keskinäistä suhdetta 9 innovaatiotoiminnassa tiivistetään. Kaikkien yritysten kannalta on tärkeää, että kilpailua lisätään ja julkisia palveluja avataan yritysten kilpailulle.”
Alkaako kuulostaa oikeistopolitiikalta? Kyllä, sillä tässä tarkoitetaan nimenomaan yksityistämistä ja koulutuksen sitomista entistä enemmän vain yritysten tarpeisiin. Hallituksen tulee siis poistaa säädöksiä, jotka poistaessaan mahdollistaisivat julkisten palveluiden yksityistämisen. Yksityistämisellä ei haeta säästöjä, vaan yksinkertaisesti voittojen kanavoimista omistavalle luokalle. Esimerkiksi Suomessa monet yksityiset lääkärikeskukset ovat ulkomaisessa omistuksessa. Miten tämä edistää ”suomalaista yrittäjyyttä”? Ei mitenkään. Onko siis mahdollista, että jopa opetusta yksityistettäisiin? Ainakin Espoon kokoomusnuoret ovat tätä ehdottaneet.
Yrittämistä, työn tekemistä ja työllisyyttä tukeva veropolitiikka
”Hallituksen veropolitiikka tähtää kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamiseen. Kokonaisveroaste ei vaalikaudella nouse ja työn verotusta kevennetään. Kenenkään palkkaverotus ei kiristy. Työn verotuksen kevennys tukee työllisyyttä, talouskasvua ja palkkamalttia ostovoiman kehitystä turvaamalla.”
Ajatus on suuressa mittakaavassa toimiva, jos progressiivisuus säilyy eikä veronkevennystä kompensoida. Veropolitiikka on kuitenkin plus miinus nolla, jos tuloveron laskua korvataan palveluista leikkaamalla ja palvelumaksuja korottamalla. Ainoa taho, jota veronkevennykset suhteellisesti auttavat, ovat hyväosaiset ja työssäkäyvät. Varakkaat käyttävät suhteellisesti vähemmän julkisia palveluita, kuten julkista terveydenhuoltoa, ja täten menetys on heille pienempi.
”Sosiaaliturvaa ja verotusta yhteensovitetaan kannustinloukkujen purkamiseksi.”
Kannustinloukkuteesiin liittyy usein ajatus, että Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka vain lorvivat muiden kustannuksella tekemättä itse mitään asioidensa eteen. Sosiaaliturva on kuitenkin kansantaloutta tukeva esimerkiksi sitä kautta, että se tukee ihmisiä elämän siirtymävaiheissa ja väliaikaisissa elämäntilanteen vaihteluissa. Suomen sosiaaliturva ei ole muiden pohjoismaiden tasolla, joten siitä leikkaaminen lisää eriarvoisuutta ja samalla sosiaalisten kulujen ja riskien syntyä, mikä entisestään lisää julkisia menoja. Työttömyysturvan heikentämisellä pyritään siis lisäämään työnhakijoiden määrää.
”Hallitus keventää ansiotulojen verotusta painottaen työtulovähennystä sekä pieni- ja keskituloisia työn vastaanottamisen kannustamiseksi.”
Työtulovähennyksen kohdalla lukee laissa seuraavasti: ”Vähennys lasketaan verovelvollisen veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella.” Suurimpia hyötyjiä ovat siis ilmeisesti maatalousyrittäjät.
”Ansiotuloverotukseen tehdään ansiotason nousua ja inflaatiota vastaava tarkistus vuosittain. Valtion tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan voimassaolo jatkuu vaalikauden loppuun asti. Kotitalousvähennyksen korvausprosenttia korotetaan ja vanhusten hoitopalvelut otetaan soveltuvin osin kotitalousvähennyksen piiriin. Otetaan käyttöön yksityishenkilöiden verovähennysoikeus korkeakouluille annettavista lahjoituksista.”
Tässä on ehkä talousosion sosiaalisin kohta. Yksityishenkilöitä pyritään kannustamaan suurempiin lahjoituksiin koulutukseen, kun koulutuksesta leikataan. Merkittäviä lahjoituksia eivät voi luonnollisesti tehdä muut kuin rikkaat. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole.
”Hallitus varautuu ansiotuloverotuksen merkittäviin lisäkevennyksiin yhteiskuntasopimuksen ja maltillisten, työllisyyttä ja kilpailukykyä parantavien palkkaratkaisujen tukemiseksi. Ansiotuloverotuksen mahdollinen lisäkeventäminen koskee kaikkia tuloluokkia sekä eläkeläisiä, pieni- ja keskituloisia painottaen.”
Hallitus pyrkii tällä kohdalla edistämään varsinkin vasemmiston yhteistyöhalukkuutta yhteiskuntasopimuksen tekemiseen. Ideana on niin sanottu kannustin–kiristysmenetelmä: Tehdään tarjous, josta ei voi kieltäytyä.
Tiivistäen voidaan todeta, että hallitusohjelma on hyvin uusliberaalinen ja pyrkii yksityistämiseen ja eriarvoisuuden kasvattamiseen. Tulevaisuus näyttää, millaista satoa sen ideat tuottavat.
Lähde
Valtioneuvosto (27.5.2015). Ratkaisujen Suomi, Neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta.
http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e
Hesarissa oli keskustauorten varapuheenjohtajan kirjoitus jossa hän oli pettynyt puolueen tekemään epäalkiolaiseen ratkaisuun, kun tilannekuvan pohjaksi oli otettu kokoomuksen agenda. Koskahan varakkaimmissa piireissä alkaa vaikerrus veneiden ja mönkiöiden verolle panosta, mikä tietenkin on erittäin raskas ja holhoava taakka näiden haltioille ja uusi kateusvero. Punamulta hallitus olisi ainakin keskustan sosiaaliradikaaleiille ollut mieluisampi pohja.