Terveydenhuolto- ja hoivapalveluyritys Attendo mainostaa ulkoistamisen näyteikkunana käyttämäänsä Rääkkylän kunnan palvelutuotannon yksityistämistä seuraavasti:
”Olemme vastanneet Rääkkylän kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista vuodesta 2011 lähtien. Tuloksena on ollut, että Rääkkylän terveys- ja sosiaalimenot ovat pienentyneet ilman palvelutason heikkenemistä. Kuntaturva-mallissa päätösvalta sote-palveluissa säilyy kunnalla ja taloudellisen riskin kantaa Attendo.”
Rääkkylän kokemuksia hehkuttavat Attendon kaupparatsut ovat ravanneet ympäri maan kehumassa tuotettaan. Totuus on kuitenkin paljon kamalampi. Se on niin kamala, että sitä on yritetty peitellä, ja yllättävän kauan se onnistuikin.
Totuus on, että Rääkkylä on velkaa Attendolle näistä palveluista neljä miljoonaa euroa. Velka on kertynyt miljoonan vuositahtia ilman että se olisi näkynyt selkeästi tilinpäätöksissä ja talousarvioissa. Se on ostopalveluvelkaa eli Attendo on lykännyt omien saataviensa perimistä molemminpuolisella yhteisymmärryksellä. Attendo on siis myöntänyt kunnalle pimeää lainaa.
Totuus alkoi paljastua viime syksynä, kun kunta joutui myöntämään sote-menoihin lisämäärärahaa 945 000 euroa. Lisäystarve johtui kunnan mukaan siitä, että Attendon kanssa tehty sopimus kunnan sote-palvelujen ulkoistuksesta oli budjetoitu nettosumman mukaan, vaikka se olisi pitänyt kirjata budjettiin bruttosummana. Kunnanjohtajan mukaan Attendo-sopimus on budjetoitu väärin koko voimassaoloaikansa eli vuodesta 2012 asti. Tästä voitte lukea lyhyesti Kuntalehden viime marraskuun uutisesta.
Attendo ilmoitti sote-palvelujen kuluiksi nettohinnan, joka oli laskettu vähentämällä bruttomenoista arvonlisävero. Kunta ei kuitenkaan voi käyttää tällaista nettohintaa, sillä arvonlisävero kirjataan suoraan taseeseen.
Sinne meni sekin miljoona, joka yksityistämisellä piti säästää. Tämä herättää montakin kysymystä. Miten on mahdollista, että kesti useita vuosia ennen kuin kunnassa tajuttiin arvonlisäveron puuttuvan Attendon ilmoittamista summista? Vai kävikö niin, että Attendo ilmoitti väärän summan vain viime vuodelle? Miksi kaikki kunnan virkamiehet ja päättäjät yleensä olivat niin uunotettavia, että eivät ymmärtäneet kysyä, sisältyykö arvonlisävero ilmoitettuun summaan? Onko kunnassa yleensä kukaan lukenut tehtyä sopimusta ja osannut esittää oikeita kysymyksiä?
Selityksiähän riittää ja niitä on riittänyt koko ajan. Koko ulkoistaminen tehtiin erittäin arveluttavalla tavalla alkaen kilpailutuksen puuttumisesta ja virkamiesten istuttamisesta sekä Attendon että kunnan tuoleille. Julkista valtaa käyttävät viranhaltijat saivat palkkansa yksityiseltä yritykseltä, jolla oli yhteistyösopimus koko ulkoistuksesta vastaavan Attendon kanssa. Samat virkamiehet valmistelivat Attendon palkkalistoilla julkista vallankäyttöä koskevia päätöksiä ja sitten tekivät päätökset virkamiehinä, jotka saivat palkkansa yhteistoiminnassa Attendon kanssa olevalta yritykseltä.
Kunta siis yritti kiertää lakia nimeämällä yksityisen palveluksessa olevia henkilöitä viranhaltijoiksi siksi aikaa, kun he käyttävät julkista valtaa. Kuvaannollisesti sanoen yksityisen palveluksessa oleva henkilö olisi painanut päähänsä virkamiehen lakin siksi aikaa, kun hän allekirjoittaa virallisen päätöksen.
Valvira ei hyväksynyt menettelyä, mutta kunta ei uskonut. Se valitti Valviran päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vielä KHO:lle asti. Ennustin jo tuolloin, että kunta tulee ottamaan turpiinsa vielä KHO:ltakin.
Kävi kuten ennustin. Sanomalehti Karjalainen kertoi kesäkuussa 2014 pikku-uutisessaan, että KHO oli todennut kunnan menettelyn lainsäädännön kiertämiseksi ja lainvastaiseksi. Päätös on huomattavasti merkittävämpi kuin uutisen koosta voisi päätellä.
Attendo siis väittää kantaneensa taloudellisen riskin Rääkkylän kunnan toiminnasta. Tämä on täyttä pötyä, koska nyt kunta on päättänyt ottaa neljä miljoonaa euroa lainaa maksaakseen Attendolle velkansa, kuten Yle uutisoi viime kuussa. Lainan myötä velka kuntalaista kohden nousi 500 eurosta yli 2000 euroon. Tämä velka on siis vuosien varrella kertynyttä syömävelkaa. Ei ihme, että Rääkkylä päätyi kriisikunnaksi. Tällainen taloudenpito olisi pitänyt pysäyttää jo aikoja sitten.
Epäilemättä sote-kustannukset olisivat kasvaneet kunnan omanakin palvelutuotantona samalla tavalla kuin muissakin kunnissa. Silloin olisi taloustilanne kuitenkin ollut koko ajan tiedossa ja asioihin olisi voitu puuttua. Nyt neljän miljoonan ostovelan olemassaolo tuli ihan puskista. Tietysti sekä Attendo että johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt tiesivät tilanteen kehittymisen, mutta he panivat suut kiinni ja kädet ristiin toivoen pahan menevän pois.
Attendon näyteikkuna särkyi. Säästöä piti ulkoistamisella tulla miljoonan verran vuodessa, mutta vuosittain kertyikin saman verran pimeää velkaa. Kaukaa viisaita olivat ne valtuutetut, jotka joulukuussa 2010 eivät osallistuneet valtuuston yksimieliseen ulkoistuspäätökseen. 21-jäsenisestä valtuustosta oli paikalla vain kymmenen varsinaista ja viisi varavaltuutettua. Viisaimmat osasivat pestä kätensä jo etukäteen.
Rahojen perään voi sitten kysellä näiltä paikalla olleilta. Veroparatiisista ne eivät koskaan tule takaisin.
Sakari Timonen on oikeustieteen kandidaatti ja sosionomi, jonka kirjoitukset Rääkkylän tapauksesta ovat luettavissa hänen blogissaan osoitteessa http://sakutimonen.com/tag/raakkyla/
Toimittajan (VR) huomautus:
Aiheesta ”Tehokkuuden toiveuni – Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle” viime syksynä väitelleen Ville Yliaskan seuraava toteamus sopii hyvin Rääkkylän samoin kuin ilmeisesti monen muunkin kunnan tapaukseen: ”EVA katsoi vuoden 1988 alussa elinkelpoisiksi kunniksi vain yli 20 000 asukkaan kunnat, joilla oli riittävän voimakas yksityinen sektori. Sellaisen kehittyminen edellytti julkisten palvelujen tuotannon yksityistämistä. Tämä oli miltei suoraan nykyisen kunta- ja soteuudistuksen käsikirjoitus.” Ajatus ”elinkelpoisista” kunnista liittyy myös jo ennen EU:hun liittymistä aloitettuun kuntarakenteen sopeuttamiseen EU:n aluejakojärjestelmään. Jotkut tarkkailijat ovatkin arvioineet, etteivät kuntien taloudelliset ongelmat ole pääasiallisin syy kuntien pakkoliitoksille, vaan juurikin aluehallintorakenteen mukauttaminen EU-yhteensopivaksi. |