Syökseekö EU:n pakotepolitiikka Suomen lamaan?

VENÄJÄN TALOUSPAKOTTEET ovat aihe, jota suomalaispäättäjät vähättelevät kykyjensä mukaan, ja esitetyillä luvuilla taloudellisista menetyksistä pyrkivät lähinnä rauhoittelemaan yleistä mielialaa. Henkeä puhalletaan myös sillä, että pakotteiden vaikutuksia Venäjään liioitellaan melko selvästi valtamedian sivuilla. Koska asia on näin, ei tarkkoja lukuja tietenkään haluta paljastaa. Valtiovarainministeriön suorittaman analyysin mukaan Venäjän tuontikiellon kumulatiivinen suora vaikutus BKT:een on noin 0,1 % ja työttömyyteen hyvin marginaalinen.

Lukuja ei tietenkään kannata uskoa suoralta kädeltä, sillä ne ovat poliittisesti värittyneitä. Mikäli aiheeseen perehtyy kunnolla ja tiedostaa pakotepolitiikan kerrannais- ja kumulatiiviset vaikutukset, ymmärtää, että näennäisen pieni vientisektorin notkahdus saattaa kätkeä taakseen kokonaisen dominoefektien vyöryn. Näin ovat tehneet ainakin monet ulkomaiset talouslehdet, jotka tuntevat säälinsekaista tunnetta piskuista Suomea kohtaan. Se on jo pitkään kamppaillut väestön ikääntymisen, työvoiman supistumisen, veronkiristysten, heikkenevän ostovoiman ja kapean vientisektorin saralla, ja juuri kun tunnelin päässä alkoi näkyä valoa, tulivat talouspakotteet.

Idänkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle pelkkää kauppaa muiden joukossa. Historiallisesti on osoitettavissa, että nimenomaan Pietarin talousalue on mahdollistanut maamme nousemisen teollisuusmaiden joukkoon, ja voidaan liioittelematta sanoa, että hyvinvointivaltiomme on aikanaan rakennettu Neuvostoliiton rahoilla. Tämän kaupan kaatuminen hetkellisesti vuonna 1991 ajoi maamme historiansa pahimpaan lamaan.

Nyt on Suomen ja Venäjän välinen kauppa jälleen loppumassa, mikä on jo rakenteellisesti kiusallista, koska olemme aina luottaneet tiettyihin perinteisiin tuotteisiin Venäjän markkinoilla ja olleet hieman nihkeitäkin tuotekehittelemään mitään länsikauppaa ajatellen. Tullin seurannan mukaan Suomen paperisektorin vienti on pudonnut jo 9 %, kemiantuotteiden 10 %, metallituotteiden 16 %, elintarvikkeiden 25 % ja öljytuotteiden – eli Nokian renkaiden kaltaisten yritysten – jopa 35 %. Suomen viennin Venäjälle on arvioitu laskevan jopa puoleen.

Ekonomistien mukaan pohjakosketusta ei ole vielä edes saatu, mikä on erittäin ilkeä havainto, koska maamme käytännössä elää vientisektorista.

Enimmin supistuminen koskee tietenkin maataloutta. Sen pakotteiden alaisen viennin arvo on ollut 283 miljoonaa. Tammikuussa Valio ilmoitti Venäjän-yhtiönsä liikevaihdon jääneen viime vuodelta arviolta 260 miljoonaan euroon, kun se vuoden alun tahdilla olisi kivunnut yli 400 miljoonaan euroon. Pakotteiden myötävaikutuksella viljelijän tuntipalkka jää tätä nykyä jo alle viiden euron.

Luvuissa ei ole mainittu Itä-Suomen turismia, joka tuo maakunnalle kahden miljardin vuositulot ja joiden notkahdusta paikallisille yrittäjille ei vielä tiedetä.

Kauppakamarin viimekesäisen kyselytutkimuksen mukaan lähes joka toinen suomalaisyritys kärsi pakotteista. Uusimmassa, viime helmikuussa tehdyssä kyselyssä luku oli noussut jo yli 70 prosenttiin. Loogisesti tämän pitäisi näkyä eniten Lappeenrannan suunnalla.

Vaan mitä tämä kaikki merkitsee kokonaiskuvan kannalta? Paljonko loppulasku on ilman kiertelyä ja kaartelua? Valitettavasti tarkkoja lukuja pimitellään tietoisesti. Henkilökohtainen arvioni liikkuu jossakin 5 prosentin pudotuksessa BKT:stä, mikäli kaikki kerrannaisvaikutukset summaa yhteen. Rahassa tämä olisi reilut 10 miljardia.

Taloussektori tulisi siis supistumaan tämän edestä, ja vastaavan summan valtiovalta tietenkin supistaa budjetistaan. Taloudellisia menetyksiä vastaava määrä ihmisiä tulee irtisanotuksi työmarkkinoilta. Lukua voi pitää uskottavana siksikin, että se korreloi summana oivallisesti Sipilän hallituksen sopeutustoimien kanssa.

Voidaanko siis sanoa, että eläkeläiset jätetään ilman indeksikorotuksia, työttömyysturvaa lyhennetään ja päivähoitopaikkoja karsitaan, koska meillä on riesanamme EU:n määräämät sanktiot pakotepolitiikassa? Kyllä – juuri näin voidaan sanoa. Moody’s ei siis laskiessaan Suomen luottoluokitusta turhaan todennut perusteeksi, että Suomeen on iskemässä mittava lama, joka syö siltä kasvu-uran pitkäksi aikaa.

Pirullisintahan tässä on se historian opettama tosiasia, että talouspakotteet ovat yllättävän vaikeat purkaa. Niitä on ylläpidetty väliin vuosikymmeniä, koska niiden lopettaminen on poliittisesti haastavaa. Yhtä hyvin voi ajatella, että nykyiset talouspakotteet saattavat kestää niin ikään vuosikymmeniä, minkä myötä Suomi jää pitkäksi ajaksi ilman nousuvaihetta. Muistetaan että tässä tilanteessa – ilman pakotteita – maamme olisi jo 0,5 % noususuhdanteessa, mutta nyt olemmekin -4,4 % laskusuhdanteessa eli kaikkiaan yli 5 % odotettavissa ollutta alemmalla tasolla. Laskennallisesti tämä siis tekee rahassa 10,2 miljardia, ja kun katsoo Sipilän kertomaa sopeutustarvetta, sekin on kuin sattumalta 10 miljardia.

Erikoisinta on, että vaikka Suomi ja Baltian maat on syösty EU-päättäjien taholta etulinjaan ottamaan vastaan pahimmat iskut, ei pakotteilla ole toistaiseksi ollut juurikaan vaikutusta Venäjän talouteen. Normaalit suhdannevaihtelut öljyn maailmanmarkkinahinnassa on kotimaisessa valtamediassa tulkittu lähes venäläiseksi maailmanlopuksi. Tällainen on vailla todenperää, kuten huhut tyhjinä ammottavista kaupoista ja tyytymättömyydestä Kremlin politiikkaa kohtaan.

Pakotteiden vaikutukset ovat selkeästi hyvin yksipuolisia, vaikka valtamedian propagandanlietsonnasta voisi päätellä, että jäisimme ankarassa taistossa viimeisinä pystyyn. Lähinnä valtamedian uutisointi tuo mieleen Irakin sodassa 2003 radiopuheillaan taisteluintoa ylläpitäneen, ”Koomiseksi Aliksi” nimetyksi tulleen tiedotusministerin, joka vakuutti amerikkalaisjoukkojen tekevän joukottain itsemurhia Bagdadin porteilla. Usko viime hetken ihmeisiin on tuttua kaikille kulttuureille hetkeä ennen täysromahdusta, ja valittaen on todettava, että kertaakaan sellaisia ihmeitä ei ole vielä nähty.