Vastavalkea nosti keskusteluun suomalaisen pääoman vapaamatkustajuuden verotuksessa 3.6.2015 artikkelissa Varallisuus on Suomessa verottajan erityissuojeluksessa.
Siinä esitetyt pääomaverotuksen tosiseikat perustuivat Tilastokeskuksen tutkijan Olli Savelan blogiin Pääomaverojen osuus on Suomessa EU-keskiarvoa pienempi. Näiden vuodelta 2012 koottujen EU:n verotustilastojen mukaan suomalainen pääoma nauttii todellista erityisasemaa verotuksessa koko EU:nkin mittakaavassa.
EU:n tilastossa pääomaverot jaetaan neljään alaryhmään: yritysveroihin, yrittäjien veroihin, kotitalouksien tuloveroihin ja varallisuusveroihin. Kaikissa neljässä alaryhmässä verojen suhde bruttokansantuotteeseen oli Suomessa pienempi kuin EU-maissa keskimäärin. Varallisuusverojen kohdalla ero oli dramaattinen.
Varallisuusverojen — mm. kiinteistöveron, varainsiirtoveron sekä perintö- ja lahjaveron — suhde bruttokansantuotteeseen oli Suomessa 1,5 prosenttia, mutta EU-maissa keskimäärin 2,8 prosenttia. Eli varallisuusverotuksen osalta EU:n keskiarvoinen veroaste oli likimain kaksinkertainen (2,8 vs 1,5 verrattuna BKT:hen) Suomen vastaavaan verrattuna.
Euroissa laskettuna tämä ero oli 5,5 miljardia euroa. EU:n keskimääräiseen pääomaverorasitukseen nähden Suomen pääoma on 5,5 miljardin euron vapaamatkustaja verotuksessa vuositasolla.
Vastaavasti työn ja kulutuksen verotuksella Suomessa kerätään tuo 5,5 miljardia euroa ylimääräistä EU:n keskiarvoon verrattuna. Jo yksin tämän verotuksellisen vinoutuman oikaisu vapauttaisi lisää rahaa kulutukseen tuotteiden hintojen alenemisen ja työn verotuksen kevenemisen myötä.
Kysyä sopii, onko tämä jo kymmenisen vuotta kestänyt pääoman kevyempi verotuksellinen erityiskohtelu tuonut mukanaan jotain hyvää esim. lisääntyneiden investointien muodossa? Tästä ei ole minkäänlaista havaintoa; päin vastoin, kaikki lupaillut ”dynaamiset vaikutukset” loistavat poissaolollaan.
Vastavalkea avasi rapsakan keskustelun; Timo Soini myötäilee Vastavalkeaa
Lähetin ylläkuvatun artikkelin 4.6.2015 tiedoksi Timo Soinille ja Sampo Terholle pyynnöllä puuttua tähän verotukselliseen vinoutumaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho vastasikin; tätä vastausta on käsitelty yllä mainitussa artikkelissa.
Timo Soiniltakin tuli vastaus — julkisuuden kautta. Helsingin Sanomat haastatteli Soinia 6.6.2015 otsikolla Timo Soini hallitusohjelmasta: ”Siellä on kyllä sulfaa syötäväksi”.
”Pääomaverotustakin voidaan katsoa”, Soini väläyttää lehden mukaan haastattelussa.
Seuraavan kerran asiaa käsiteltiin eduskunnan kyselytunnilla torstaina 11.6.2015. Näin Hesari artikkelissaan Soini: Hallitus voi palata pääomaveroon budjettiriihessä:
”Asia nousi esiin Antti Lindtmanin (sd) aloitteesta kyselytunnilla. Hän kysyi onko pääomaverotusta korottamalla mahdollista oikeudenmukaistaa hallituksen säästöpäätöksiä, jotka eivät kohdistu hyvätuloisiin. Soini vihjasi pääomaverotuksen korottamista Helsingin Sanomissa viime lauantaina.
Soini sanoi, että hallitus on sitoutunut siihen, että kokonaisveroaste ei nouse. ”Siitä pidetään kiinni, mutta jos jotain budjettiriihessä korotetaan, jotain on myös laskettava.””
Timo Soini otti siis asiaan kaksikin eri kertaa kantaa julkisuudessa.
Tämä antaa mainion tilaisuuden mitata Soinin sanomisten painoarvoa hallituksessa.
Juha Sipilän ”totaalityrmäys” tuli välittömästi
Jo vajaan viikon kuluttua eli 16.6.2015 Suomen Kuvalehdessä Tuomo Lappalaisen artikkelissa Totaalityrmäys Soinille: Sipilä kieltäytyy nostamasta pääomaveroa pääministeri Juha Sipilältä tuli Timo Soinin ajatuksille ”totaalityrmäys”.
”Pääministerin mukaan hallitus kurittaa hyväosaisia jo tarpeeksi.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ei edelleenkään lämpene ajatukselle, että hyväosaiset vedettäisiin mukaan säästötalkoisiin pääomaveroa kiristämällä.”
Timo Soinin yksityisajattelu tuli näin kerralla kuitatuksi.
Toisaalta tämä kuvaa hyvin paljastavasti pääministeri Sipilän oikeudenmukaisuusajattelua verotuksessa; pääoman 5,5 miljardin euron vuosittainen verokeveys ei liene vieläkään tarpeeksi suuri.
Timo Soini -reppana pelkkä isoisten juoksupoika
Timo Soini palautettiin siis varsin yksiselitteisesti hallitusruotuun. Täysin varmaa on, että Soini tulee kiivaassa hallituskipeydessään nielemään tämän komennon. Korkeintaan tulemme kuulemaan erinäisiä sutkauksia, joilla yritetään peittää häpeää tästäkin saamattomuudesta.
Timo Soini persulaumoineen osoittautuu siis kaikkea muuta kuin ”työväenpuolueeksi ilman sosialismia”. Soinin matelevana linjana on seurata varsinaisten pääomapuolueiden — teollisuus- ja finanssipääomaa edustavan kokoomuksen ja maa- ja metsäpääomaa edustavan kepun — kevyttä pääomaverotusta suosivaa linjaa aisankannattajan jykevyydellä.
Työn ja pääoman ilmeisestikin persuille tuiki tuntemattomassa ristiriidassa Timo Soini ja Sampo Terho asettuvat kiltisti pääoman tukipuolueeksi kokoomuksen ja kepun rinnalle. Jos joku kuvitteli persujen ajavan hallituksessa työtätekevien ja vähävaraisten asiaa, se kuvitelma tuli murskatuksi jo hallituksen ensimetreillä.
Pääoman erityiskohtelu verotuksessa siis tulee jatkumaan kokoomuksen, kepun ja perussuomalaisten toimesta. Kun tätä keskeistä oikeudenmukaisen verotuksellisen vastuunkannon komponenttia ei haluta tuoda edes keskusteluihin mukaan, ovat eväät yhteiskuntasopimuksen solmimiselle olemattomat. Pääministeri Juha Sipilän yhteiskuntasopimus onkin syytä nimetä uudelleen työtätekevien ja pienituloisten kyykytyssopimukseksi.
Köyhät suomalaiset ei äänestä kun ovat menettäneet uskonsa poliitikkoihin ja politiikkaan. Oma vikansa: ei nukkumisella joudu muuta kuin kärsimään. Ja ne suomalaisista jotka äänestävät, kuvittelevat kuuluvansa siihen isorikkaiden joukkoon, joita hyödyttää pääomapuolueiden äänestäminen.
Saattaa tietysti tulla yllätyksenä, että Perussuomalaiset ja Keskustakin ovat pääomapuolueita. Olisi äkkiä luullut, että tavallisten keskivertosuomalaisten edustajia.
Vai onko meillä äänestyksessä laaja vaalivilppi? Mitä siihen sanoo VastaValkea? Pitäisikö tutkia?
Itse en usko mihinkään laajaan vaalivilppiin. Kyse on ennemminkin valtamedian välittämästä valheellisesta tilannekuvasta (käytetään nyt tätä käyttöön yleistynyttä sanaa). Valtamedian piriissä lienee lähinnä yksi taloustoimittaja, jonka kerronta on totuuden kanssa samalla hehtaarilla. Eli Jan Hurri. Muut ovat enemmän tai vähemmän manipulaattoreita, joita ohjaa jostain yläkerrasta syötetty kuvitteellinen valhekuva.
Tämä totaalivalheeseen pohjautuva median kerrontahan näkyy kaikkein selvimmin Ukrainan tilanteen kuvauksessa, jossa valtamedian yksipuolisuus ja asenteellisuus on suorastaan häikäisevää. Siellä tarinoiden lähde on kyllä paikannettavissa USA:n valtavirtamediaan, jota puolestaan kriisitiedottamisen (sotien ym.) osalta ohjaavat CIA ja muut tiedusteluorganisaatiot.
Talouspolitiikan uutisoinnin osalta tällaista selvää sylttytehdasta on vaikeampi osoittaa. Pankki- ja finanssimaailmalla on toki melkoinen ote tiedotusvälineisiin. Sehän selittää senkin, että kansalaisille luotiin Kreikan ensimmäisen tukipaketin osalta kuvaa välttämättömyydestä auttaa kreikkalaisia, kun kyse tarkemmkin tutkailtaessa oli Saksan ja Ranskan pankkien pelastusoperaatiosta. Siis suuren luokan kusetusta joka tapauksessa.
Tässä kyseessä olevan pääomien alimittaisen verotuksen tapauksessa kyse on siinäkin erilaisista manipulaatio-operaatioista. Kaikkihan me muistamme ne vakuuttelut ”dynaamisista vaikutuksista”, joita piti seurata sekä yritysten Kela-maksun poiston että yhteisöverokannan alentamisen myötä. Tähän kusetukseen meni täysillä mukaan SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen, mikä maksoi hänelle puheenjohtajuuden menetyksen.
Erityisesti vasemmisto-oppositio on vielä koko lailla hukassa ajatuksinensa, olletikin kun SDP:n vahva talouspoliittinen taustavaikuttaja Juhana Vartiainenkin tuli ulos kaapista ja siirtyi Kokoomukseen. Tässä varmasti vielä tovi ihmetellään.
Persut tässä ovat nyt temppelinharjalla. Jos he eivät kykene tekemään mitään pääomaverotuksen vinouman oikaisemiseksi, heidät on mitattu ja kykenemättömiksi havaittu.
Näin Itsenäisyyspuolueen kahden ehdokkaan ottamia kuvakaappauksia ääntenlaskennasta MV-lehdessä. Kumpikin olivat saaneet useista kunnista ääniä, jotka myöhemmässä vaiheessa katosivat. Molemmat menettivät satoja ääniä.
Kuinka ihmeessä tuollainen on mahdollista, että yhdessä vaiheessa olisi haamuääniä useista kunnista, ja seuraavassa vaiheessa ne katoavat? Kyllä tuo raskaasti vaalivilpiltä haisee, mikäli kuvakaappaukset ovat aitoja.
Se on Tauno juuri noin kuin kirjoitat. Valtamedian agendaa (syyllistetään valtiot ja julkinen sektori) vastaan ainoastaan Jan Hurri on pitänyt sitäkin asiaa esillä, että kyse olikin oikeasti pankkituesta. Koko Euroopan velkajutun mediahype on valheellinen – eikä nyt unohdeta että kyseessähän ei ollut vain Kreikka! Eurooppalaisia pankkeja nimittäin vaivaa se ongelma, että ne eivät tahdo saada lainoja myönnettyä, eli asiakkaita lainatiskeilleen. Vaikka antolainauksen korot ovat lähes nollissa. Kun pankit eivät saa lainattua rahaa, se tarkoittaa että:
A) pankit eivät saa tehtyä voittoa, ja
B) Euroopan talous ei kasva, kun rahan määrä ei lisäänny. Mikä on epämiellyttävää poliitikoille, yhteisen Euroopan rahan ja talouden kannattajille.
Ratkaisu: velkaannutetaan muutama valtio ja pistetään mediahype päälle. Sillä saatiin:
A) pankeille voittoa (veronmaksajilta tietysti) ja
B) Euroopan taloudelle hieman kasvua, kun valtiot tulivat asiakkaiksi lainatiskille sekä Euroopan keskuspankille annettiin oikeus painaa rahaa (ostamalla velkakirjoja).
Ei se vahingossa tapahtunut että nämä maat joutuivat velkaongelmiin! Jotkut oli uhrattava, että saatiin talouteen rahaa, pankeille lisää voittoja ja samalla markkinoitua uutta politiikkaa Euroopan talouden liittovaltioittamiseen sekä pankkiunionin rakentamista.
Eikös perussuomalaiset ole jo havaittu äänestäjiensä pettäjiksi? Ensin viekoiteltiin EU-vastustajat kannattajiksi, ja sitten sanottiinkin että halutaankin vain parempaa Euroopan Unionia (siinähän saa haluta, sehän onnistuukin Suomen äänimäärällä, EU:n muuttaminen). Ja sitten puijattiin oikeistolaiset duunarit maksamaan pääoman nauttijoiden puolesta verot. Rasisteille annetut lupaukset on pidetty kuitenkin. Tiedän että Suomessa on paljon rasisteja, mutta aika rohkeaa persuilta tällainen huijaus.
Aika pitkälti samaa mieltä. Persuja sattaa odottaa melkoinen tappio seuraavissa vaaleissa. Persut on selvästi huijanneet äänestäjiään.
Mutta toisaalta suomalaiset on niin harhaanjohdettuja, että saattaa käydä niinkin että suuri osa äänestäjistä luulee nykyisen hallituksen huonojen ’saavutusten’ johtuvan oppositiosta, joka ehkäisi hallituksen toiminnan, ja että kunhan jatketaan samaan malliin, niin hyvä tulee… Ja persujen äänimäärä ei putoa paljoakaan?
Eniten Suomessa on viturallaan juuri verotus. Veroprosentti vaihtelee nollasta vähän päälle viiteenkymmeneen riippuen siitä millä tyylillä euro tienataan. Raskaimmin verotetaan työtä, voittoja vähemmän, usein ei ollenkaan. Hätäisempi luulisi, että asian pitäisi olla päinvastoin. Miksi ei ole ja mikä suuri viisaus tähän liittyy, olisi kysyttävä päättäjiltä.
Äskettäin media uutisoi, että kymmenen prosenttia tulonsaajista maksaa seitsemänkymmentä prosenttia tuloveroista. Uutinen on osatotuus ja harhaanjohtava, kuten aina. Valtion tuloveron kanssa näin on, mutta sillä arvioidaan kerättävän tänä vuonna vain noin kahdeksan miljardia yhdessä pääomatuloverojen kanssa. Kun verotulojen tuotoksi arvioidaan noin 40 miljardia, loput saadaan kasaan välillisillä ”haittaveroilla”. Pelkästään arvonlisäveron tuotoksi arvioidaan jo 17 miljardia. Melkein koko budjetin siis rahoittavat jo pieni- ja keskituloiset joille haittaverot ovat nimensä veroisia. Ne lohkaisevat pienistä tuloista leijonan osan.
Vuonna 2006 tulo- ja varallisuusvero ja arvonlisävero ovat olleet molemmat noin kaksitoista miljardia, suunnilleen yhtäsuuria, mutta sitten on verot alkaneet siirtyä voimakkaasti välillisten suuntaan. Olisiko tällä jotain tekemistä niin sanotun ”kestävyysvajeen” kanssa ? Samaisena vuonnahan poistettiin mm. omaisuusvero.
Ketä sitten ovat nämä rassukat jotka eivät vielä pääse progressiivistaa ansiotuloverotusta karkuun ja heidän korkeaa verotustansa kauhistellaan ja halutaan laskea. Verottajan viimeisimmän taskutilaston mukaan yli satatuhatta vuodessa tienaa 1,5 prosenttia veronmaksajista. yli kolmesataatuhatta 0,1 prosenttia. Vähiin ovat käyneet veronmaksajat. Mainittakoon vielä, että alle 5000 euroa vuodessa tienaa 10 % tulonsaajista. Tämä halutaan tietenkin jäädyttää. Jospa noistakin ”suurituloisista” osa on töissä julkisella sektorilla he eivät tuota välitöntä lisäarvoa kansantalouteemme. Onhan julkisen sektorin ylimmästä johdosta tullut palkkajohtaja, mutta merkille on pantava, että nollaverot eivät noissa tilastoissa näy. Olettaisin, että juuri sinne olisi verotulojen kasvattamiseksi syytä mennä ensimmäiseksi.
Joka tapauksessa kokkareiden linja on pitänyt hallituskumppaneista riippumatta. Verotus on siirretty jo melkein kokonaan ”haittaverojen” puolelle. Tasaveroiksikin niitä kutsutaan, mutta sitä ne eivät ole. Vain pienillä tuloilla jotka menevät kaikki kulutukseen maksetaan haittaveroprosentit täysimääräisinä. Lisäksi pääomatuloista osa on verovapaata. Niitä maksettiin vuonna 2013 noin kolme miljardia, verovapaata siis, eivätkä pääomatulot osallistu kunnallisverojen maksuun joita kerättiin samana vuonna noin 20 miljardia.
Hyviä huomioita, MK.
Nopeimmin kasvanut verotuksen lohko on kulutuksen verottaminen.
Noiden 2012 verotustilastojen mukaan kulutusverojen osuus kaikista veroista oli Suomessa 32,4 prosenttia, EU-maissa 28,5 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että Suomi keräsi kulutusveroina 3,3 miljardia euroa enemmän kuin EU-maat keskimäärin vuonna 2012.
Kulutusverohan on tasasuuri ostettua kulutusyksikköä kohti, mutta sen todellinen vaikutus pienituloisten ja tulonsiirtojen varassa elävien toimeentuloon on tappavaa. Käytännössä se estää monilta oman auton käytön ja siten asettaa rajoitteita ihmisten vapaalle liikkumiselle. Haittaa suuresti siis myös työn vastaanottamista vähänkään etäämpää. Puhumattakaan siitä, että monilla ei ole varaa ostaa edes lääkkeitään, jolloin vaikutus tulee kirjailmellisesti tappavaksi.
Kulutusverot — eli ”haittaverot” kuten MK niitä kutsuu — leikkaavat tehokkaasti kulutusta juuri tulonjakotilastojen alimmilta desiileiltä, eli heiltä, joiden peruskulutuksen pitäisi pystyä pitämään ”pyörät pyörimässä”.
Tehokkaimmin talouskasvua edistetään syöttämällä lisää rahaa juuri pienituloisille, joille menevä raha kiertää kulutuksen ja verotuksen kautta nopeimmin takaisin uuteen kiertoon.
Nyt hallitus tekee juuri päinvastaista, eli leikkaa pienituloisten kulutusta.
Valtion budjetissa tuloverojen ja kulutusverojen suhde on vieläkin karmeampi. Pääoma- (tasaverot) ja ansiotuloverot ovat laitettu samaan nippuun (miksi?) joten ansiotuloverojen osuutta en löydä, mutta sen arvioidaan olevan n. 5-6 miljardia. Suhteellisen pieni osa ei pääse (vielä) tätä progressiivista veroa karkuun. Arviot liikkuvat alle kymmenessä prosentissa. Lienee oikea kun budjetin loppusumma on viitisenkymmentä miljardia. Kun mm. Häkämies on vaatinut jopa viiden miljardin ”leikkausta” tuloveroon (siis valtion veroon, ”työn kannustavuuden lisäämiseksi”), se tarkoittaisi, että valtion tuloveroa ei enää perittäisi lainkaan. Nyt kulutusveroilla katetaan jo 85 % budjetista ja tuloveroilla vain viitisentoista.
Välillisiä veroja on kivempi säätää. Niitähän ei juuri veroiksi mielletä, eivät näy ostosten kuiteissa, vaikka lompakosta nekin ovat pois. Ne juuri ovat pitäneet Suomen inflaation muuta eurooppaa korkeammalla tasolla ja tehneet tästä pienestä pohjoisesta periferiasta kalleimman euromaan. Vihreät ovat olleet tässä menossa oiva kokoomuksen apupuolue todetessaan kaiken inhimilliselle elämälle tarpeellisen toiminnan haitalliseksi ja korkean verottamisen arvoiseksi. Se on antanut tilaa laskea tuloveroa. Mihin muuhun välillisiä veroja voidaan säätää kuin elämälle tarpeellisiin, jopa pakollisiin menoihin. Muuten niiden vaikutus jää vähäiseksi. Noista valtion tuloverojen alennusprosenteista ei juuri pieni- ja keskituloiset ole hyötyneet. Päinvastoin, ovat saaneet kantaakseen melkein koko budjetin rahoituksen välillisten muodossa. Verottajan taskutilaston mukaan alle 25 000 tienaavia veronmaksajia on puolet tulonsaajista. Ei siis mikään hirveän suuri palkka ”jäädytettäväksi”. Tuosta ”maksimitulostakin” maksetaan valtion tuloveroa vain parisen sataa vuodessa. Suomalaiset ovat pienipalkkaisia ja korkeasti verotettuja.
Hallituksen maailmanluokan idea nostaa työtulo- (ansiotulo-) vähennystä yhdessä kuntien valtionosuuksien leikkausten kanssa romahduttaa kuntien tulot entisestään. Se taas pakottaa kunnat nostamaan ainoita tulolähteitään, kunnallisveroja ja kiinteistöveroja. Lakeja mm. kiinteistöveron raja-arvojen muuttamiseksi ollaan jo tiettävästi valmistelemassa. Tällekin ”veronalennuskusetukselle” täytyy oikein hattua nostaa. Onhan valtiovaltamme vapauttanut pääomatulot kunnan veroista. Nostelkoot mummot vaan rollaattorinsa jalkakäytävien reunusten yli kun ei ole varaa tehdä loivennuksia. Katumaasturilla sitä ajelee kuoppaisempiakin katuja.
Summa summarum. Kun palkat ovat suurimmalla osalla tulonsaajista jopa 80-luvun tasolla, ei niiden jäädyttäminen tällä kustannustasolla nosta Suomea suosta. Ei liioin muutaman hyvätuloisen vapaaehtoisesti antamat almut. Jo esityskin tästä, joka tuli vieelä valtakunnan ylimmältä johdolta oli enemmän kuin naurettava. Jotain parempaa olisi keksittävä. Tulojen leikkaukset yhdessä välillisten verojen korotusten kanssa (jotka muuten ovat leikkauksia nekin) vievät vain syvemmälle suohon. Kun vielä jokainen postin tuoma lasku, jopa lakisääteeinen sellainen, on korotettu edellisvuodesta 5-15 % on monella edessä omavaraistalouteen siirtyminen jos se ikinä enää on mahdollista. Kestävyysvajetta pukkaa kotitalouksiin.
Soinin harjoittaman populismin ja ilmeisesti myös hänen ihmiskäsityksensä on vähintäänkin kaksijakoinen, se paljastui viimeistään eu ulkoministereiden taannoisessa kokouksessa jossa hän kaikkien hämmästykseksi päästi suustaan suorastaan punavihreää maailmanparannus ilosanomaa. Vaikka ulkoministeriön virkamiehet olisivatkin laatineet kyseisen puheen, tulee kysyneeksi eikö Soinilla ole kanttia lyödä omaa leimaansa sanomisiinsa.Selitys saataakin olla siinä että hän, aidon populistin tavoin kuuntelee ja puhuu kansalle mitä se haluaa ja kykenee kuulemaan ja ymmärtämään ja oikeissa asioissa toimitaan muuten parhaanmahdollisen tiedon ja ymmärryksen mukaan, luottaen siihen ettei vaalikarja oikein hoksaa mitä kellokaat, tässätapauksessa Soini tekee.
Kirjoituksessa ja kommenteissa erittäin hyvää pohdintaa, mutta kuten yleensä asioidentilaa havainnoidessa niiden muut kulmat jäävät varjoon. Esimerkiksi asumisen yletön kalleus, joka on osin seurausta kaavoituksessa harjoitetusta kaavoituksen säätelystä tarjonnan taloustieteen hegessä, itselleni olisi aivan sama vaikka tuntipalkkani olisi euron tietämissä, kunhan sillä saa siedettävän elämän, ymmärrän tietenkin sen ulinan pääomapiireissä ja keskiluokassa jos kaavoituksen yksityistämällä kihdytettäisiin deflaatiota,kun kiinteistöjen hintakuplasta tyhjät häipyisi tuottaen jälkeensä mittavan pankkikriisin, ainakin puheet kestävyysvajeesta siirtyisivät uusiin huoliin.
Tässä lisää ”kulmaa” asumisen kalleuteen. Ei yksin kaavoitus nosta asumisen hintaa, vaan asumisella, ihmisen perustarpeella keinottelu, jossa ovat mukana mm. pankit, kiinteistövälittäjät, grynderit, pääomasijoittajat ja viimeisenä vaan ei vähäisenä myös työväen edustajat. Niukkuus se on poikaa, sillä tehdään tulosta.
Asian tiimoilta kannattaa lukea Pauli Vahteran blogi Iltalehdestä, ”Sosiaalisen asuntotuotannon voitot suuremmat kuin Supercellin”. Paino on sanalla sosiaalisen. Ihmittelen, että tämän ”sosiaalisen asumisen” kustannusrakennetta ei ole havainnut edes Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Vantaalta Kansanuutisten blogissaan. Hän oli huolissaan vain ARA asuntojen asukasrakenteesta joka olisi uuden linjauksen mukaan muuttumassa köyhiä suosivaksi. No, köyhillä tuskin on varaakaan moiseen asumiseen ilman veroista maksettavaa asuntotukea. Ja minne tämäkin tuki päätyisi. ”Kansainväliset sijoitusrahastotkin” ovat löytäneet tämänkin ”bisnetin”. Käyvät veronmaksajien kukkarolla ja maksavatko siitä edes veroa? Asia selviää tarkemmin tuosta blogista.
Asumisen ahtautta ja kalleutta on Suomessa kauhisteltu niin kauan kuin muistan. Kauhistelun tasolle se on jäänytkin ja asuminen on muuttunut aina vaan kalliimmaksi, vaikka meille on valittu oikein asuntoministerikin. Se on varmaan ollut lähinnä vitsi, tarjoten vain ministerin arvon ja ansion puolueuskollisille nihdeille. Huumoria ei puutu päättäjiltämme vieläkään. Vanhanen on nimitetty pohtimaan suomalaisten asumista.
Pikkakunnalla, missä asustelen on parinviimevuoden aikana purettu kolme vuokrakerrostaloa. Ne on päästetty todella huonoon kuntoon,osin asujaimiston alaarvoisen käytäytymisen vuoksi.Saksalainen asumisen ja varsinkin vuokraasumisen malli olisi meilläkin käyttökelpoinen ja lisäisi asujan vastuullista käyttäytymistä,siellä näet asukas tuo mieleisensä sisustusratkaisut muuttaesaan aina keittiökalusteista ja tapeteista alkaen. Eräiden tuttavieni kohdalle on sattunut asuntoaan vuokratessa ,vuokralaiseksi sattunut varsinainen täystuholainen,ovatpa he vieläpä jättäneet maksunsakin hoitamatta. Tämäntapaisten ogelmienvälttämiseksi ja suomalaisen yhteiskunnan notkeuttamiseksi tarvitaisiin esimerkiksi eläkerahastojen ja muiden yleishyödyllisten tahojen hallinnoimaa saksalaismallista asumispoliittista järjestelmää, joka jo rakenteellisesti vaatisi meiltä kaikinpuolin vastuullista käyttäytymistä. Palaan edellisessä kommentissani mainituun tarjontapuolen taloustieteen nykyiseen hegemooniseen asemaan, ogelmana tässä on vain ,kaikenmaailman Vartiaisten toiminta työvoimantarjonnan lisäämiseksi,tavoiteena yleinen ansiotason lasku. Mutta kun samaan aikaan kaikin mahdollisin keinon pyritään puolestaan rajoittamaan pääomapuolen tarjontaa,peläten deflaatiota,tulisi nykyisestä asioiden tilasta huolestuneiden nostaa myös ne agendalle, pelkästään tasapuolisuuden vuoksi.
Kokoomus-koplat kierrättävät eri puolueita.
Aina se, joka on kokkareiden kanssa kimpassa, tulee saamaan turpaan seuraavissa vaaleissa.
Nyt on demareilla naamat ruvella.
Seuraavaksi on taas kepun ja ehkä persujenkin vuoro ottaa turpaansa.
Harmittaa minuakin demareiden puolesta, mutta kun puolue hylkää kannattajansa hylkäävät kannattajat puolueen. Oppositio pitäisi hallituksellakin olla. Se puuttuu nyt käytännössä kokonaan. Koko vasemmiston kannatus on pienempi kuin kepun. Äänestäjät ovat hakeneet vaihtoehtoa kovalle ”markkinaehtoiselle” politiikalle persuista. Aika näyttää onko siitä vaihtoehdoksi nyt kun ovat päätöksenteon ”ytimessä”. Tosin suurin osa äänestäjistä palasi ”kotiin”, äänesti kepua. Se laskettakoon Sipilän henkilökohtaisen vetovoiman ansioksi. Äänestäjät unohtivat autuaasti menneet. Vanhasen Kataisen hallitustaipaleen jälkeenhän kepun johtohenkilöistä puolet istui poliisin kuultavana ja toinen puoli juoksi toimittajia pakoon, sanottiin. Kannatuskin oli sama kuin nyt SDP’n. Nyt näihin samaisiin luotetaan taas. Sipilän vanavedessä he ovat nousseet päättäviin asemiin. Kohtaavatko vaalikopeilla annetut lupaukset ja tulevat päätökset jää nähtäväksi. Neljäksi vuodeksi on kumminkin taas äänestäjiltä valta saatu (otettu). Tämä on meidän edustuksellista demokratiaa.
Ihmeen pitkään demarit säilyivät ”keskisuurena” puolueena vaikka politiikkansa oli suorastaan vihamielistä duunareita kohtaan ja siinä sivussa suurinta osaa tavallisista tallaajista. Niitähän me olemme melkein kaikki. Lähdettiin mukaan globaaliin hurmokseen joka on johtanut kriisistä toiseen ja tavalliset tallaajat ovat joutuneet pelastamaan suuremmat pääomat yhteisin varoin tukipaketeilla kerrasta toiseen. Tällä lienee suuri vaikutus ns. kestävyysvajeeseen.
Muutamia solmukohtia hallitustemme taipaleelta jossa demarit ovat olleet päätöksenteon ”ytimessä”. 1987 ja sinipunahallitus. Maailmallakin ihmeteltiin miten oikeisto ja vasemmisto sopivat samaan hallitukseen. Muutaman vuoden kuluttua ihmeteltiin meilläkin. Tökerö talouspolitiikkansa johti ennennäkemättömään kriisiin. Julkisyhteisöjen keskuspankkirahoitus oli tosin lopetettu jo 1986, koska vain yksityiset liikepankit osaavat jnejne… Kaikki ohjattiin liikepankkien tiskille. Kenen käskystä, kuka tietää? Rahan privatisointi ei vienytkään meitä onnelaan, päinvastoin, apua julkisista varoista liikepankeille on tarvittu sen jälkeen enemmän kuin koskaan. Tuho-Ahon ja Viinasen hallituksen leikkaukset lopettivatkin sitten hyvinvointivaltion. Arkkitehtinä hääri demari Sailas. Rahaa ei riittänytkään enää kaikille. Siirryttiin aikaan jossa voitot ovat yksityisiä ja tappiot yhteisiä.
Onneksi oli vielä oma valuutta ja mahdollisuus ulkoiseen devalvaatioon. Se pelasti ”Suomen”, hallitusten toimista huolimatta. Suomi lainausmerkeissä siksi, että pelastettiin vain osa Suomea, sen parempi väki. Kelkasta pudonneet saaivat jäädä. 1995 ja Lipposen ensimmäinen hallitus. Demareilla oli hetkensä korjaukseen. Sitä ei tehty. Politiikassa toistui vain kaksi sanaa papukaijana, globaali ja pääoma. Muulla ei ollut merkitystä. Oopperassa juhlittiin. Alkoi samppnjasosialismin aika joka alkaa pikkuhiljaa päättyä suureen tappioon vasemmistolle.
Kantona kaskessa globaalille pääomalle on enää käteinen raha, se ainoa joka lähtee vielä keskuspankista, siitä eurooppalaisesta. Sitä on liikkeellä vielä muutama prosentti ja se pitäisi saada loppumaan. Se päättyy, kun maksuvälineitä hiukan kehitellään. Jokainen rahan liikahdus on saatava liikepankkien tietokoneille. Käteistähän ihmiset voivat vielä nostaa ja kuluttaa ties minne. Jää välityspalkkiot saamatta. Maksaa pitää vilauttamalla maksuvälinettä. Tälle antoi tukensa mm. Ulpu Iivari taannoin aamuteeveessä. Demari muistaakseni hänkin. Aktiivisena teatterin harrastajana hän haluaisi maksaa väliajalla pikkusormi suorana nauttimansa drinkin vilauttamalla. Näin puhuu aito samppanjasosialisti unohtaen miljoona leipäjonoissa seisovaa suomalaista. Tiettävästi leipäjonot ovat tässäkin suhteessa edellä samppanjasosialisteja. Leipää saa vilauttamalla kelakorttia, onneksi vielä.
”Julkisyhteisöjen keskuspankkirahoitus oli tosin lopetettu jo 1986, koska vain yksityiset liikepankit osaavat jnejne… Kaikki ohjattiin liikepankkien tiskille. Kenen käskystä, kuka tietää? Rahan privatisointi ei vienytkään meitä onnelaan, päinvastoin, apua julkisista varoista liikepankeille on tarvittu sen jälkeen enemmän kuin koskaan. ”
Sen jälkeen on maksettu pankkitukea jatkuen. Se on nimittäin jatkuva pankkituki, kun valtio lainaa rahansa yksityisiltä pankeilta. Lainan korot on se pankkituki.
IPU:n puoluejohtaja kirjoitti taannoin että 90-luvun jälkeen lainojen korkoja oli maksettu jo yli 70 miljardia euroa. Että kyllä tässä on pankkituka makseltu!
Kenen käskystä Suomenkin pitää lainaaman rahansa yksityisiltä pankeilta? Eduskunta varmaan sääti siitä. Mutta miksi? Kun Suomi kansainvälistyi, se tarkoitti sitä että kansainväliset pankkiirit saivat otteen suomalaisista vallanpitäjistä.
Gorbatsov oli päässyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985, Kylmässä sodassa alkoi suojasään kausi, ”Gorba” oli lännen johtajien suosikki. Gorbatsovin politiikkaan kuului liennytys, Neuvostoliiton vasallivaltioita ei enää uhattu voimankäytöllä. Vaikka Neuvostoliiton loppua ei tuolloin vielä nähtykään, niin Suomi varmasti etsi tuolloin tiiviimpiä yhteyksiä Eurooppaan ja NATO-maihin. Melko varmasti ensimmäinen edellytys ”eurooppalaiseen perheeseen” liittymisestä annettiin, olisi valtion lainaaminen yksityisiltä pankeilta.
Taloussanomissa Hurri kirjoitti hieman aikaa sitten, että 90% Suomen velasta, on lainaa ulkomaisilta pankeilta.
Eduskunta ei tiettävästi päättänyt keskuspankkirahoituksen lopettamisesta valtiolle. Näin tapahtui ja päätöksen teki joku, jotkut. Saattoi olla vaikka Gorbatsov näin tavallisen tallaajan näkökulmasta. Paremmin sitä ei julki tuotu. Uskon kuitenkin että sylttytehdas löytyy Suomen pankista ja sen toimielimistä. Olihan se ”itsenäinen pankki”, vaikka eduskunnan ”tarkassa” valvonnassa. Nyt siltäkin on viety munat. Mitähän virkaa sillä nyt on, pankkivaltuutettuineen kaikkineen? Pullakahvit ja kokouspalkkiot?
Kansainvälistymisellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Muut pohjoismaat ovat kansainvälistyneet satoja vuosia ennen meitä. Silti heillä on oma keskuspankki ja valuutta. Meidän virhe oli emu, lintu joka ei osaa lentää mutta munii sitäkin enemmän. Meillä ei ole ”huippuosaajia” jotta pärjäisimme ulkoisella valuutalla jonka arvo ja määrä annetaan ulkopuolisten toimesta. Meille jää vain vatulointi ja iterointi joka tarkoittaa suomeksi sisäistä devalvaatiota. Nyt sen vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua kansan kukkarossa. Se on muuten kierre joka vie pohjalle. Leikkaukset johtavat uusiin leikkauksiin jnejne. Siitä puuttuu kasvun käynnistimet. Valtion pitäisi kasvu käynnistää, näin vaaditaan taas, mutta kun valtiolla ei ole siihen enää työkaluja. Sama kun pyytäisi seppää takomaan aura paljain käsin.
Talouden ylämäki piti tulla kaiken privatisoinnilla talouselämämme huippuosaajien johdolla. Miksi näin ei ole käynyt? Mielestäni he ovat selityksen velkaa. Selitysten sijaan sieltä on kansa saanut kuulla vain synkistelyä ja syyttelyä. Syyllinen onkin kansa, eivät johtajat, vaikka maksamme heille aikalailla kohtuullista korvausta, synkistelystään ja syyttelystään.
Mitä tulee itse rahaan, se luodaan aina tyhjästä. Rahan luoja perii siitä korkoa, voi määrätä paljonko sitä annetaan ja mihin tarkoitukseen. Kun kaikkea maan päällä arvotetaan rahalla, on rahan luojalla taivaallistakin voimaa suurempi voima, näin ateistin mielestä ainakin. Siksi sillä on merkitystä, vaikuttaa meidän elämäämme eniten. Korkoa on maksettu, kuten totesit, mutta itse tarkoitin tukihimmeleitä joita on luotu koko helkkarin rahasysteemin pönkittämiseksi. Niitä miljardeja en uskalla tässä lähteä edes arvioimaan. Maksaja olet kuitenkin sinä, aina ja iankaikkisesti. Kaikkia hyödynsaajia emme tiedä, vaikka muutama naama on teeveestä tuttu.
Eilen eduskunnan kyselytunnilla ensimmäinen puolikas keskusteltiin Kreikan lainoista. Asiasta jossa meillä ei pitäisi olla osaa eikä arpaa, jopa EU’ssa päätettyjen sopimusten mukaan. Miksi näin on, kukaan ei edes kysynyt. Vastaamassa olisi ollut mm. entinen talouskomissaari joka oli päätöksenteon ytimessä. Koko juttuhan piti olla lainanantajan ja -ottajan välinen. Jos ottaja ei pysty maksamaan, antaja kirjaa siitä tappiot. Kolmatta osapuolta on suorastaan kielletty osallistumasta. Eikö se näin pitänyt mennä?
Kyllä kuule varmasti oli Neuvostoliiton otteen kirpoamisella merkitys Suomen Eurooppaan hakeutumiselle! Norja, Tanska ja Islantihan jo olivat NATO:n jäseniä, ja Ruotsi toisessa maailmansodassa rauhassa säilyneenä ei joutunut samanlaiseen Neuvostoliiton kanssa pelaamiseen kuin Suomi joutui. Suomen kiire liittyä euroon (EMU:ssahan onvat muutkin Pohjoismaat) toisin kuin muiden Pohjoismaiden, on nähtävä juuri Suomen poliittisen johdon ryntäyksenä liittämään Suomea eurooppalaiseen sisärinkiin. Suomella oli toisenlainen, uusi tilaisuus, ja tarve jota muilla Pohjoismailla ei ollut. NATO olisi ollut tuolloiselle Suomen johdolle vielä aivan liian riskaabeli kaveri.
Samoinhan Suomen edustus on ollut Esko Ahon hallituksesta lähtien erittäin vahva Bilderberg-järjestössä. Kun Suomi oli vielä Neuvostoliiton kanssa hyvissä väleissä ja suhteita varjeltiin silkkihansikkain, suomalaisia nähtiin aniharvoin tuossa länsimaiden liittovaltiota ajaneen järjestön kokouksissa.
Tarkennan: EMU:ssa ovat Euroopan Unionin pohjoismaiset jäsenet. Islanti ja Norja kun eivät kuulu Unioniin, eivät luonnollisesti mukana ole.
”Eduskunta ei tiettävästi päättänyt keskuspankkirahoituksen lopettamisesta valtiolle. Näin tapahtui ja päätöksen teki joku, jotkut.”
Tarkemmin ajatellen, tuonhan täytyi tapahtua samalla kuin tehtiin päätös jatkaa EMU:ssa eteenpäin, sen viimeiseen vaiheeseen eli euron käyttöönottoon. Joka, kuten nyt tiedetään, oli petos Suomen hallitukselta: Sauli Niinistön mukaanhan euroon liittymisestähän ei enää tarvinnut Eduskunnan päättää (vastoin aiempia puheita), vaan Unioniin liittyminen tarkoitti myös euroon liittymistä (linkki alla).
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=9248
Euroon liittymisessä on varmasti määritelty keskuspankkien tehtävät, ja se mistä valtio rahansa lainaa. Eli petoksela on meidät viety kansainvälisten pankkiirien lainatiskille.