Uusi Juha Sipilän johtama perusporvarihallitus on asettanut tavoitteeksi viiden prosentin ns. tuottavuusloikan, joka yritetään saavuttaa pidentämällä vuotuista työaikaa 100 tunnilla. Paine kohdistuu nyt yksinomaan ay-liikkeeseen, sillä yhteiskuntamme suurituloisille on esitetty vain toiveita palkankorotuksista pidättäytymisestä, mikä tuntuu lähinnä naurettavalta näpertelyltä.
”Tuottavuusloikan” vaikutuksista työllisyyteen ei ole esitetty minkäänlaisia laskelmia. Viimeisten viiden vuoden aikana yritykset ovat saaneet miljardien helpotukset, ja aina on luvattu parantaa työllisyyttä. Vuonna 2010 Matti Vanhasen (keskusta) hallitus poisti yritysten kela-maksun (helpotus 800 miljonaa euroa), ja Jyrki Kataisen (kok) johtama hallitus alensi yhteisöveroa siten, että se vähensi verotuloja 1,4 miljardia euroa. Työttömyys kuitenkin vain lisääntyi. Lisäksi ay-liike painostettiin hyväksymään ns. työllisyys- ja kasvusopimus, ja lupauksena oli 20 000 uutta työpaikkaa. Toisin on taas käynyt, sillä työttömyys jatkaa kasvuaan.
Ongelma onkin se, etteivät yritykset ole mitenkään sitoutuneet työpaikkojen säilyttämiseen lisäämisestä puhumattakaan. Ranskassa, jonka politiikkaa seuraan tarkasti, hallitus, ay-liike ja työnanatajat keskustelevatkin ”yhteisvastuusopimuksesta” (le Pacte de Responsabilité), jossa sikäläinen työnantajaliitto Medef sitoutettaisiin työllisyystavoitteisiin hallituksen antaessa helpotuksia yrityksille.
Suomessakin pitäisi sitouttaa yritykset työllisyystavoitteisiin ja puhua yhteisvastuusta. Viime vuosina monet suomalaiset yritykset ovat parantaneet tulosta ja lisänneet osinkoja lähinnä vähentämällä työvoimaa. Tämä voi olla yrityksen johdon kannalta järkevää, koska johdon palkkaus on sidottu tulokseen, mutta on tuhoisaa pyrkimyksille parantaa työllisyyttä. Voidaan myös kysyä, kuinka järkevää on lisätä jatkuvasti osinkojen määrää, kun yli 60 % osingoista menee ulkomaille. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa se, että voittoa tuottavat yritykset pidättytyisivät irtisanomisilta ainakin vuoden 2016 loppuun. Myös maanviljelijät pitäisi saada mukaan talkoisiin vähentämällä maatalouden tukea ensi vuoden budjetissa 200 miljoonaa euroa.
Edellä esittämäni tavoitteet olisivat kansantaloudellisesti perusteltuja, mutta saattavat olla liian vaikeita Juha Sipilän johtamalle oikeistohallitukselle.
Jos yhteiskuntasopimusta ei synny, ei kuitenkaan pidä kaataa kaikkea syytä ay-liikkeen niskaan.
Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.
Mikolta jälleen täyttä asiaa.
Lisäisin tuohon yhteisvastuullisuuteen pääomaverotuksen alivinoutuman oikaisun. Nyt pääoma on verotuksen osalta 5,5 miljardin vuotuisen euron vapaamatkustaja verrattuna EU:n keskiarvoon.
Ja kuten Mikkokin toteaa, nämä ”ansiottomat” lahjoitusmiljardit eivät ole lisänneet havaittavasti työpaikkoja. Pikemminkin päin vastoin.
Tauno, vielä kestävyysvajeesta: pelkästään yritysten kela-maksun poistaminen on jo vienyt 4 miljardia euroa, ja kun siihen lisätään Kataisen hallituksen yhteisöveron alennus, niin ollaan jo tällä hetkellä annettu noin 7 miljardia yrityksille ilman mitään työllisyysvastinetta
Miksi investoida ja palkata työntekijöitä koska se on raskaasti verotettua, tuloksen tekeminen siis. Tulosta taas kohdellaan verotuksessa hellemmin. Niiden veroprosentit ovat matalia, jossain tapauksessa jopa nolla. Kannattaa ottaa tulos ulos ja niin paljon kuin mahdollista. Nopein tapa tehdä tulosta lyhyellä tähtäimellä on sanoa irti henkilökuntaa sieltä vanhimmasta ja kokeneimmasta päästä. Valtiovaltakin tarjoaa tilalle halpoja (ilmaisia) työntekijöitä, pakottaa suorastaan.
Toinen nopea tapa tehdä tulosta on myydä omaisuutta. (tästä oli jo toisessa blogissa lyhyesti). Henkilökunnan virkistysalueet ja -tilaisuudet saavat mennä, kaikki kiinteä omaisuus, postilaatikkokin liisataan. kunnes omaisuus on maksettu ”pääomasijoittajalle” vuokrina takaisin muutamassa vuodessa. Myyntirahat jaettiin onneksi jo osinkoina ja omaisuus siirtyi sijoittajan haltuun vuokratuloineen. Näin on menetelty. Vuokra nousee vähintään indeksillä ja toimarilla on mietittävää, mistä lisää tulosta. Onneksi valtio auttaa erilaisin tuin. Tuotekehityksen voi siirtää valtiolle, ainakin laskuttaa siitä ja aineita kirjoittamalla voi saada erilaisia ”innovaatiotukia”. Suomessa tuskin toimii enää mikään ilman valtion tukea. No, seksin ja viinan salakauppiaat ehkä, mutta nekin ovat suurisssa vaikeuksissa eduskunnan feministisiiven kanssa. Paradoksien huippu on, että tätä kutsutaan joskus ”uusliberaaliksi markkinataloudeksi” johon valtio ei saa sekaantua. Eniten juuri nyt valtiota huudetaan apuun kaikessa mikä liikkuu, mutta vain tappioiden uhatessa. Muuten pysykööt kaukana.
Helvetin lyhytnäköistä toimintaa siis, jota ohjaa vain tänä vuonna irti saatavat bonukset ja osingot. Eduskunnallamme ja hallituksellamme on kuitenkin osa ja arpa tässä menossa. Verojen periminen on valtion oikeus. Miten ne kohdennetaan, vaikuttaa. Mm. ”bisnesenkeleille” (lue korppikotkarahastoille) annettu 50% verohelpotus oli minulle käisttämätön. Onhan sijoittajan osuus tuloksen tekemisessä vähäisin. Muitakin pisnettejä on kokeiltu, kuten lainaamista vieraille valtioille vastoin EU- sopimuksia, mutta niidenkin vaikutukset taitavat jäädä miinusmerkkisiksi, kuten sen väitetty työllistävä vaikutuskin, joka oli ministerihuumoria parhaasta päästä. Velkaneuvotteluissa lienee kysymys vain politikkojen kasvojen pesusta.
Tuloksesta ja ansiotuloista perittävien verojen alentamisen vaikutus työllisyyteen on ollut työttömyyttä lisäävä. Sen näyttävät numerot. Varsinkin tulosverojen alennuksen työllisyyttä lisäävän vaikutuksen väittämäkin on absurdi, vaikka sitä jotkut valopäät vieläkin jaksavat toitottaa. Tuon yhteisöveron alennuksen dynaamiset vaikutukset olivat se mitä laskettiin. Valtio menetti 800 miljoonaa euroa. Minne menivät? Kauppalehti uutisoi keväällä osinkojen jaon ilotulituksesta. Pitäisikö osata yhdistää nämä kaksi uutista. Siihen tarvitaan kaksi aivosolua.
Minulle ei valkene, miten EK’n ajama palkkojen nollausohjelma, hallituksen ajama etuisuuksien leikkaukset, tuloverojen alennus ansioiden yläpäähän ja välillisten verojen voimakas korottaminen parantavat valtion ”kestävyysvajetta”.
” Voidaan myös kysyä, kuinka järkevää on lisätä jatkuvasti osinkojen määrää, kun yli 60 % osingoista menee ulkomaille.”
Suomen talouden kannalta, se on erittäin typerää. Suomalaisen työn tekemä tuotto viedään siinä ulkomaille. Ja myös päätösvalta yrityksissä siirtyy (ulkomaisten) sijoittajien käsiin. Mieluummin painetaan omaa rahaa siihen yritysten tukemiseen (sitähän tekevät nyt pankit, mutta ei ole mitään järkeä antaa sitä oikeutta pankeille).
Itseasiassa koko sijoitustoiminta on typerää. Vähin olisi, että sitä verotettaisiin raskaasti. Osakesijoittaminen on vain yhtiöiden tapa LAINATA RAHAA yksityisiltä tahoilta, joille he sitten maksavat jatkuen osan tuotostaan. Näin pieni pääomasijoittajien joukko pääsee verottamaan suuria massoja, ja tuloksena on ne valtavat tulo- ja omaisuuserot joka on nähtävissä.
Jos minä saisin päättää, osakepörssit suljettaisiin. Siitä ei ole Suomi hyödy, että pieni joukko (kotimainen tai ulkomainen) saa verottaa kansaa pääomatulojen kautta. Yritysten pitäisi lainata rahansa sieltä mistä raha lainataan (mieluiten yhteiskunnan parhaaksi toimivilta kehitysrahastoilta eikä pankeilta) tai saada yritystukea jota sitten maksavat takaisin. ”Starttirahaa” pankkilainojen sijasta, niin kenestä hyvänsä voi tulla yrittäjä. Nykyinen starttiraha on hyvä ajatus, mutta se on aivan liian vaatimatonta suurempiin yrityksiin. Säästyneet rahat joita osakeomistajille ei tarvitsisi maksaa, yritykset voisivat käyttää vaikka investointeihin, kehitystöhön ja palkanmaksuihin.
Mutta ei, koska kaiken täytyy perustua velkarahaan, ja rahanlainaajien voittoon – oilvat ne sitten pankkeja tai yksitystä pääomaa.
Pähkäilin tässä ilmaston lämpenemistä odotellessa, että aika ylevä nimi on annettu palkkojen, eläkkeiden ja sosialiturvan leikkaukselle kuin ”yhteiskuntasopimus”. Kuka keksi? Ennen vaaleja, taisi tulla kepun taholta, oliko Laaninen, joka sanoi että kaikki joutuvat luopumaan jostakin. Jokunen keskimääräistä parempaa eläkettä nauttiva luopuikin jo verojen maksusta. Tätäkö mahtoivat tarkoittaa?
Oikea yhteiskuntasopimus jota hallitus nyt muotoilee olisi sellainen jossa todella leikattaisiin kaikkea. Vuokrat, lainat, verot, vakuutukset yms mukaan luettuna alas esim kymmenen prosenttia (sisäinen devalvaatio oikealta nimeltään). Jos leikataan vain palkkoja vaikka viisi prosenttia kulujen jäädessä ennalleen (noustessa), todellinen leikkaus saattaa olla kaksikymmentä prosenttia tai ylikin. Se pukkaa kestävyysvajetta kotitalouksiin ja syventää lamaa. BKT laskee ja valtion velan suhde kasvaa. Vai kuvitteleeko joku että palkkoja alentamalla firmat lähtevät lentoon?
En muista, että mikään firma olisi kaatunut liian korkeisiin palkkoihin, henkilökuntaa voi aina sanoa irti ja sanotaankin, jopa voitollisista yrityksistä kun tavoitellaan suurempia voittoja. Syy saattaa olla tuotteessa, se ei ole ”kilpailukykyinen”. Tai meillä ei ole syntynyt tuotteita mitä myydä, vain bulkkitavaraa joka ei käy kaupaksi. Niitä osataan tehdä muuallakin. Syy saatetaan tietenkin työntekijöille, johtrajissa ei ole vikaa. Paska valuu aina alaspäin.
Oli muuten tällä viikolla A-studiossa yksi huumorimies ETLA’sta. Sanoi että palkkojen alentaminen on itseasiassa työntekijöiden etu, ja ihan pokerina, ei silmä värähtänyt. Tuosta saisi kertomuksen mitä noissa elinkeinoelämän johtotehtävissä on viimeisen parin- komenkymmenen vuoden aikana puuhasteltu, mutta tulisi turhan pitkä juttu yhteen kommenttiin. Vastuussahan he eivät tietenkään ole mistään. Syy on kansassa, tavallisissa tallaajissa, heille annetaan rahaa ihan turhaan.
Jos mennään asian ytimeen, sanoilla ”kestävyysvaje” ja ”kilpailukyky”, jotka jotkut päissään keksivät, on vain yksi tarkoitus. Korvata demokratia plutokratialla, jossa nyt jo oikeastaan olemmekin. Tämä saadaan näppärästi aikaan raha- ja talouspolitiikalla joka ei ole demokraattisen päätöksenteon ulottuvilla, enää. Ihmeen nöyrästi politikkomme meitä ovat olleet tähän viemässä.