– POMMITUKSET ALKOIVAT kahden aikaan yöllä, täysin varoittamatta. Olin kotona ja heittäydyin asuntoni lattialle. Makasin siellä vuorokausia. Ikkuna särkyi ja lasia lensi sisälle. Sitten kun uskalsi taas liikkua, siirryin pommisuojaan ja asuin siellä viikon.
– Talomme viereen putosi pommi. Odota, näytän sinulle kuvia. Niissä olen tosin jo korjannut suurimman osan kaatunutta aitaa mutta sirpaleiden jälkiä näkyy silti. Nuo tuossa auton kyljessä olevat reiät ovat tulleet silloin kun se pommi putosi. Tuo pihapuu kärventyi silloin.
– Katsoin ikkunasta ja näin matalalla lentäviä lentokoneita. Ukrainan armeijan koneita. Kadulla makasi ihmisiä ja lentokoneet tulittivat heitä, ihan tavallisia ihmisiä jotka olivat menossa töihin tai ostoksille. Se oli pelottavaa.
– Tietenkin Maidanin aikana oli jo selvää, että jännitteitä on ja että jännitteet tulevat kasvamaan, mutta ei, vastaus kysymykseesi on ei, kukaan ei odottanut sisällissotaa.
– Emme edes ymmärrä mistä soditaan, miksi soditaan. Emme me, perheemme, naapurimme tai tuttavamme. Tämä on hallitusten juttuja. Ei meillä tavallisilla ihmisillä ollut mitään riitaa keskenämme, eikä ole vieläkään. Satoja vuosia on oltu enimmäkseen sovussa keskenämme, ilman vihanpitoa, ja ollaan vieläkin. Hallitusten aiheuttama sota tämä on.
– Media puhuu vihamielisestä Venäjästä, ”Russia the aggressor” mainitaan lähes joka jutussa. Ei Ukrainassa mitään Venäjän vakinaista armeijaa ole, vapaaehtoisia ja palkkasotilaita kylläkin, monestakin eri maasta mutta ei Venäjän armeijaa. Yhtään Venäjän vakinaisen armeijan miestä ei ole saatu vangiksi tai edes nähty mutta silti heistä kirjoitetaan. Ei kannata uskoa mitään mitä lehdissä lukee, ei siellä eikä täällä. Tarkoitushakuista kerrontaa? Kyllä, juuri sitä.
– Se varmaan pitää paikkansa että Venäjä avustaa aselähetyksillä heitä, joita kutsutaan separatisteiksi, kapinallisiksi ja terroristeiksi. Ja amerikkalaiset Kiovan hallitusta. Mistä niillä muuten riittäisi aseita ja ammuksia. Ai Odessan ja Ukrainan mafiat? Varmaan nekin tuovat aseita, Euroopasta ja muualta.
– Olen vienyt perheeni turvaan Kiovaan. Kiovassa sota ei näy. Kukaan siellä ei ole edes kiinnostunut, he eivät halua edes puhua siitä. Sota ei ole vielä tullut heidän kynnykselleen. Sitten kun tulee, ehkä se alkaa kiinnostaa.
– Suomen mediako? Eivät ole halunneet puhua kanssamme Ukrainan tilanteesta. Ei kukaan, ei mistään lehdestä. Eikä muutkaan ole pahemmin kyselleet.
– Mummo ei suostu lähtemään Luganskista. Hän muistaa edellisen sodan, mutta ei halua lähteä. Hän on muuttanut talonsa kellariin, koska asuinkerroksissa ei enää voi asua.
– Minun perheeni siirtyi Krimille sukulaisten luo. Helpottaa tietää, että siellä he ovat suhteellisen turvassa.
– Jaa Krimin tilanne? No, se kansanäänestys järjestettiin äkkiä ja tulos oli selvä, vaikka sen laillisuus onkin kyseenalaistettu. Täytyy muistaa, että krimiläiset halusivat irti Ukrainasta jo 1990-luvun kansanäänestyksessä. Krimi on sellainen erikoistapaus. Voidaan sanoa, että Venäjä kaappasi Krimin laittomasti mutta oliko Venäjällä vaihtoehtoja? Jos Venäjä ei olisi tehnyt mitä teki, amerikkalaiset olisivat tunkeneet Krimille vaikka väkisin ja sitä taas ei kukaan halunnut.
– Krimiläisillähän menee nyt paremmin. Venäjä on nostanut palkkoja lähemmäs Venäjän tasoa, eläkkeet maksetaan ja nekin ovat nousseet. Työllisyys on lisääntynyt. Ukrainan hallitus sen sijaan lakkautti palkkojen ja eläkkeiden maksamisen. Opettajat ja valtion työntekijät jäivät meidän puolella ilman saataviaan, ei saatu edes sitä mikä oli jo tienattu. Ruokavalio on taas kuin opiskeluaikoina, puuroa ja perunaa.
– Työttömyyskortistoon ei kannata ilmoittautua. Ne [Kiovan hallitus] katsovat kortistosta asepalvelusikäisiä miehiä ja lähettävät rintamalle. Jotkut lähtevät ihan vapaaehtoisestikin: työttömyyskorvaus on viitisen euroa kuukaudessa, armeijassa saa — ainakin teoriassa — sadan euron kuukausipalkkaa. Paljon miehiä on paennut Krimille ja Venäjälle asevelvollisuutta pakoon: eivät halua tappaa ihmisiä, joiden kanssa heillä ei ole mitään riitaa. Eivätkä halua itse kuolla. Ukrainan armeija on tehoton organisaatio, minkä takia tästä tulee varmaan pitkä sota.
– Jos Venäjän vakinainen armeija olisi hyökännyt Ukrainaan, sota olisi jo ohi. Niillä olisi mennyt pari päivää vallata Kiova ja se olisi ollut sitten siinä. Mitä? Olen samaa mieltä. Kuten sanot, Venäjän vakinainen armeija ei olisi jäänyt rajalle kahakoimaan vaan suunnannut suoraan neljään tai viiteen Ukrainan isoimpaan kaupunkiin ja ottanut ne haltuun. Ei siihen viikkoa kauempaa olisi kulunut, tuskin sitäkään.
– EU:n Ukrainalle antamat rahat on varastettu. [Kiova] sanoo varmaan EU:lle että ne on ammuttu ilmaan, kapinallisia taltutettaessa. (Riikka Söyring: ”Sanot, että EU ja [kansainvälinen valuuttarahasto] IMF eivät rahoita sotaa käyviä maita?”) Meille on sanottu, että avustusrahaa on tullut. Mutta ei niitä ole kansan hyvinvoinnin parantamiseen käytetty. Ne on varastettu. Niin kuin aina, ei ole mitään kontrollia. Ne rahat on jo Sveitsissä tai jossain piilossa.
– Moni uskoi, että EU toisi rauhaa ja demokratiaa Ukrainaan. Se usko on hiipunut.
– Ukrainan parlamentti on pilaa. Julmaa pilaa. Eivät ne vaalit olleet rehelliset vaalit. Presidentti on sekopää. Olemme muka sodassa Venäjän kanssa mutta presidentti Poroshenkon Venäjällä olevat tehtaat ovat edelleen toiminnassa ja raha liikkuu. Kummallinen sota sellainen jossa vihollismaaksi kutsuttu Venäjä ei ole takavarikoinut Ukrainan presidentin venäläisiä tehtaita eikä pannut esteitä tehtaiden toiminnalle!
– Ne Venäjän vastaiset talouspakotteet… ihan pelleilyä. Venäjään niillä ei ole vaikutusta — ellei nyt sitten taistelutahdon vahvistajana — mutta Ukrainan talous on romahtamassa. Ihanko totta? Siis että Suomi myös on kärsinyt talouspakotteista, ja että Yhdysvaltain kauppa Venäjän kanssa on normaalikäyrällä? Pelleilyä tosiaan.
– Nato-jäsenyys? En tunne ketään, joka kannattaisi sitä. Mutta kai sellaisiakin on, eivät vain kuulu omiin tuttuihini. Arviolta sanoisin, että vähintään 80 % ukrainalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä.
– Mitä oikeutusta on sellaisella hallituksella joka ei pidä huolta omista kansalaisistaan? Joka käy sotaa omia kansalaisiaan vastaan. Ei mitään oikeutusta.
Taustaa. Meillä oli tänä kesänä vieraita Ukrainasta, Luganskin seudulta. Tavallisia ihmisiä, erilaisten ammattien edustajia. Keskustelut, jotka olen tähän kirjannut, käytiin useamman viikon aikana monessa erässä. Keskusteluihin osallistui ukrainalaisten ja itseni lisäksi välillä muitakin suomalaisia. Olen antanut erään keskusteluihin osallistuneen suomalaisen lukea yllä olevan tekstin ennakolta varmistaakseni, että tekstisisältö vastaa hänenkin mielikuviaan keskustelujen sisällöstä.
Suojatakseni edes hieman ukrainalaisten vieraiden henkilöllisyyttä jätän nimeämättä henkilöt — vaikka en pidäkään ”anonyymien lähteiden” käyttämisestä — enkä erittele, kuka vieraista sanoi mitäkin. Sen sijaan olen yhdistänyt vieraiden puheet, sen mitä he jostain tietystä asiasta sanoivat, yhdeksi puheenvuoroksi, osittain myös helpottaakseni usean viikon aikana käydyn keskustelun seuraamista. Esitin vieraille heidän lähtöään edeltävänä päivänä, että kenties vastaus siihen, miksi Ukrainassa soditaan, löytyy osittain Yhdysvaltain Aasian-politiikasta; että Yhdysvallat pyrkii toiminnallaan heikentämään Venäjää ja estämään Kiinan nousun Yhdysvaltain kanssa kilpailevaksi mahtitekijäksi, ja että Kiina yhdessä Venäjän kanssa tämän tiedostaen toimii pyrkimystä vastaan. Ajatus oli selvästi uusi, mutta se herätti mielenkiintoa. Sitä pidettiin mahdollisena selityksenä sodalle, jonka syitä paikalliset eivät ymmärrä. Sodalle, jota tavalliset ukrainalaiset eivät ole halunneet. |
Yksi syy palkka-hallinnon asettamiseksi Ukrainaan lienee ollut maan tekeminen pimeiden aseiden salakaupan keskukseksi. Onhan se mukavasti lähellä Euroopan ydintä. Tätä samaa agendaa tukee myös viisumivapauden myöntäminen Ukrainalaisille asekauppiaille.
Sotilaat tuodaan eri reittiä, välimeren yli, kuin aseet, Ukrainan kautta. Tällä tavalla varmasti silloin tällöin kiinni jäävät ”yksittäistapaukset” on helppo selittää ilman, että kenellekään selviäisi kokonaiskuva.
Hyvä kirjoitus.
Kannattaisi vaikka nostaa etusivulle. Ehkä nyt on varmaan sellaisiakin uusia lukijoita, joita ei ollut vielä 2015.