AIKA AJOIN julkisuudessa näkyy väitteitä sosialidemokraattien ja muidenkin vasemmistopuolueiden katoamisesta poliittiselta kartalta. Viimeksi tällaisen lausunnon antoi muuten arvostamani ja maltillinen emeritusprofessori Heikki Paloheimo (Satakunnan Kansa 30.6.2015). Paloheimo aloittaa kirjoituksensa väittämällä, että sosialidemokraattien kannatusta syö trendi, joka on näkynyt Länsi-Euroopassa jo viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Tälle Paloheimon väitteelle ei kuitenkaan näy perusteita käytännön kehityksessä. Politiikka on aaltoliikettä, ja siihen kuuluu puolueiden kannatuksen lasku ja nousu. Siihen liittyy myös hallitusvallan vaihto. Monissa Länsi-Euroopan maissa sosialidemokraatit ovat edelleen suurin tai toiseksi suurin puolue. Ranskassa sosialistit ovat vallassa, Saksassa ja Britanniassa toiseksi suurin puolue. Samoin Italiassa Matteo Renzin johtama puolue on lähellä sosialidemokratiaa.

Kokonaan oma lukunsa ovat nyt Kreikka ja Espanja, joissa uudet sosialidemokraateista vasemmalla olevat puolueet ovat nousseet suurimmiksi. Entisissä kommunistimaissa sosialidemokratia ei ole menestynyt hääppöisesti, mikä taas johtuu maiden menneisyydestä.

Pohjoismaat ovat oma lukunsa. Muut pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat edelleen hyvinvointiyhteiskuntia. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sosialidemokraattinen puolue on suurin, mikä osoittaa sosialidemokratian voiman silloin kun pidetään kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta. Myös äänestysprosentit muissa Pohjoismaissa ovat selvästi korkeammat kuin Suomessa, ja tämä heijastuu myös demarien kannatukseen. Liian moni Suomessa on menettänyt uskonsa äänen voimaan.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen tila on todella surkea, vaikka maamme suorastaan huutaa vasemmistolaista politiikkaa. Maassa on käytännössä puoli miljoonaa työtöntä ja miljoona köyhää. Leipäjonot, joita muissa Pohjoismaissa ei ole, jatkavat pidentymistään. Puolueen johdolle on Paavo Lipposen ajoista alkaen ollut tärkeintä hallitusvalta, ei politiikan sisältö. Hokema, että vain hallituksesta voidaan vaikuttaa, on iskostunut puolueen jäseniinkin. Todellisuudessa oppositiolla on demokratiassa merkittävä rooli. Oppositiopolitiikka ei kuitenkaan saa olla räiskintää sinne tänne, vaan opposition ehdotusten pitää perustua tietoon ja osaamiseen.

Oma lukunsa on henkilöiden merkitys puolueiden kannatukselle. Eero Heinäluoma luopui puolueen johdosta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin SDP:n kannatus oli 21,7 %. Sen jälkeen puolueen alamäki on lähes koko ajan vain kiihtynyt. Nyt pitäisi Antti Rinteen ja puolueen jäsenten miettiä, olisiko puolueen keulakuva muutettava viimeistään puoluekokouksessa parin vuoden kuluttua.


Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.

9 KOMMENTTIA

  1. SDP ole mikään vasemmistopuolue enään, täysillä mukana hyvinointivaltion tuhoamisprojektissa muitten valtavirtapuolueitten kanssa

  2. Toivoa sopii, että demarit eivät häviä (Suomen) puoluekartalta kokonaan, mutta kannatuskäyrä näyttää kyllä pahalta. Itsetutkiskelua on puolueen sisällä suoritettu ja lausuntokin annettu Rinteen suulla. Eivät ole kuulemma osanneet viestiä meille äänestäjille sanomaansa. Mikähän se sanoma olisi sitten ollut? Olettaisin, että ei sanomaa ollenkaan. Ja mitäs sanomasta, teot puhuvat puolestaan. Varsinkin vaalien alla kun noita sanomia on liikkeellä liiankin kanssa. Katteettomia enimmäkseen.

    Mainitsin jo aikaisemmassa viestissäni, että kun puolue hylkää kannattajansa, hylkäävät kannattajat puolueen. Siinä sanoma. Ja tuskin millään puolueella on ollut kansan palauteluukku niin suljettuna kuin demareilla. Besser wissereissä on kyllä löytynyt. Kaikki muut puolueet hoitavat viiteryhmänsä edunvalvonnan tunnollisesti. Demarit ovat olleet enemmän huolissaan ”yleisestä edusta” ja pikkuhiljaa tässä alkaa oppimaan jo hitaampikin mitä ja ketä tarkoittaa tuo ”yleinen”. Duunari se ei ole ainakaan ollut vaan pieni ”yleinen” piiri on politiikastansa hyötynyt ja hekin äänestävät kokoomusta tai rkpeetä. Tosin kokkareiden oikea kannatusprosentti olisi yksi, loput ovat hoopotettuja jotka eivät politiikastansa hyödy, mutta tuntevat kuuluvansa parempaan viiteryhmään, mukamas. Rkp saa tuon muutaman prosentin äänistä kielisyistä sekä verovapailta säätiöiltänsä, piireistä joissa pääsevät nauttimaan etuoikeuksia. Joten tilaa olisi demareilla kasvattaa kannatusta.

    Mahdollisuuksia olisi (ollut) kurssin muutokseen, mutta jos analyysinsäkin kannatuksen laskusta on noin hakoteillä, toivoa kannatuksen noususta ei ole. Kilpailkoon kokkareiden kanssa kumpi tekee oikeistolaisempaa politiikkaa. Itse en ole voinut äänestää demareita enää 90-luvun alkupuolelta saakka, sen verran suuri on heidän petoksensa työtä tekevää kansaa kohtaan. Viime vaaleissa äänestivät ehkä ne joilla oli miljoona tilillä ja kymppitonnin kuukausitulot. (sarkasmia, kirjoittajan huomautus).

  3. Antti Rinne ja Jutta Urpilainen ainakaan demareiden kärkipoliitikoista eivät valitettavasti herätä minkäänlaista luottamusta. Juttaa ainakin pidän sielunsa Bilderberg/Nwo-agendalle myyneenä henkilönä,joka ei edusta kansaa,vaan on vain jenkkien ja Illuminatin sätkynukke.

    Tosin tuohon kategoriaan kuuluu liuta muidenkin puolueiden johtohenkilöitä,ongelma ei tosiaan ole ainoastaan demareiden leirissä todellakaan.

  4. Timo Harakasta demarit saisivat oivan ja sivistyneen johtajan. Taitaa kuitenkin olla ,että yhteiskuntarakenteen muutos vie puolueen väistämättä osaksi ainoastaan punavihreää blokkia, suuruuden aika on väistämättä ohi. Keskustan sisällä on sosiaalireformistinen fraktio, jonka vahvistuminen olisi edellytys keskustavasemmiston voimistumiselle.

  5. Lisäyksenä vielä, Suomi on myös ainoa pohjoismaa joka anoo EU’lta ruoka-apua, vaikkakin anomusta on yritetty torjua häveliäisyyden nimissä. Yrittihän yksi pääministereistämme torjua köyhyyttä kieltämällä köyhyydestä puhumisen ja kirjoittamisen. Köhyydenpoistoidea joka ei todella olisi maksanut mitään. Kun alin sosiaaliturvan taso on Suomessa tiettävästi jotain Romanian luokkaa, voidaan puheet hyvinvointivaltiosta meidän osalta lopettaa.

  6. Demarien johto on niin globalistista, EU-liittovaltiota kannattavaa bilderbergimperialistia, että ihmiset ovat aikaa sitten hylänneet puolueen. Vasemmistodemarit ovat puolueen jättäneet ja liityneet poliittisiin nukkujiin. Liittovaltioon kypsyneet oikeistodemarit liittyivät persuihin. Itsevaltiaat-televisiosarjassa Lipposta esittänyt hahmo on puolueen kuva: kaappiporvareita ja valeoppositio.

    Teot ovat puhuneet ja hööpöttämiseen ei ole enää langettu. Mitä virkaa on työväenpuolueella, jonka mielestä suomalaisen työläisen tulee kilpailla kiinalaista vastaan? Kaikki työ on näiden globalismin vuosikymmenien aikana Suomen jättänyt, ja äänestäjät jättäneet demarit.

  7. Mitä on nykypäivänä työväki? Entä työ?

    Demarit ja ammattiliitot ovat täysin vieraantuneet nykypäivän todellisuudesta. Se ennen teitä äänestänyt metsuri on nykyään yksityisyrittäjä, ja se teitä ennen äänestänyt rakennusmies on korvattu romanialaisella. Se paprityömies on työtön ja uudelleenkouluttautumassa reikihoitaja-yksitisyrittäjäksi. Se nokiaduunari myy McDonaldsissa Bicmacia eikä kuulu liittoon koska silloin sen ylitöitä kytätään tarkemmin ja se haluaa kaikki tunnit mitä pystyy saamaan kun palkalla ei muuten kovin leveästi elellä.

    Näille kaikille kysymys jostain pekkaspäivistä on lähinnä huono vitsi. Missä demarit ja liitot on kun niitä tarvitaan? Mitä tekevät prekariaatin oikeuksien ja turvan eteen? Millaista muutosturvaa tarjoavat tälle väelle? Miten pienyrittäjää auttavat? Järjettömillä säädöksillä joiden takia se yrittäjä ei voi lomailla kun ei kerta kaikkiaan pysty työllistämään kun lainsäädäntö on tehty aikana ja maailmaan joka meni jo.

  8. Nyt saattaa olla demareiden kuolema Suomessa lähellä. Porvarihallitus etsii ”vaikutusvaltaista” demaria yhteiskuntasopimuksensa takuuhenkilöksi. Lipponen oli ehdolla mutta kieltäytyi, duunareiden ja köyhän kansan onneksi. Kuka demari mahtaa tulla lyömään viimeisen naulan puolueensa arkkuun? Henkilökohtainen palkkio on taattu vaikka jonkin viran muodossa, mieluummin tietenkin EU’ssa.

  9. Lännen luisuva demokratia osoittaa tienviittaa vasempaan suuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassahan pitäisi valtaosa äänestäjiä olla ”Demokraatteja”, muuten se yhteisö ei ole demokraattinen yhteisö ? Nyt äänet
    annetaan muuttuvien tilanteiden mukaan. Jimmy Carter ja monta siltä väliltä, ja nyt Trump. Ei voida mainita
    ettei mikään ole muuttunut, kyllä voidaan, nyt voimme olla ykpeitä uudesta ”ydinsodan uhasta” ?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here