Vaikutusvaltainen yhdysvaltalainen ajatushautomo Brookings-instituutti on laatinut uuden strategisen linjauksen Yhdysvaltain Syyria-politiikalle.
Konfliktin taustoituksen jälkeen strategiadokumentissa syvennytään suosittelemaan Yhdysvalloille strategiaa Syyriaa varten. Heti kättelyssä ilmoitetaan, että Syyrian hallitusta vastaan ei taistele mitään myyttisiä ”maltillisia” kapinallisia, joista valtamedia ja poliitikot usein puhuvat:
”[…] tilanteessa, jossa Yhdysvallat ei ole onnistunut kouluttamaan edes muutamaa tuhatta maltillista taistelijaa vuodessa.” (sivu 7)
Yhdysvallat ja sen kumppanit ovat tiettävästi tuhlanneet kymmeniä miljardeja dollareita useiden vuosien ajan aseistaakseen ja kouluttaakseen ”maltillisia” kapinallisia, joita ei kuitenkaan myönnetysti taistelukentältä löydy. Sen sijaan Syyriassa sotivat selonteon mukaan maan armeija, Hizbollah, al-Nusra (al-Qaidan Syyrian haara) sekä Isis. Tämä herättää kysymyksen, kenen käsiin Yhdysvaltain ja sen kumppanien miljardien dollarien arvosta lähettämät aseet ovat päätyneet.
”Maltillisten” kapinallisten puuttumisen vuoksi selonteko päätyy suosittelemaan suoraa sotilaallista toimintaa. Syyria pitää miehittää ja pilkkoa osiksi.
”Massiivinen miehitys ei ole vaihtoehto, kuten vuosikymmenen kestänyt Irakin sota todisti[…] ainoa uskottava suunnitelma on pilkkoa Syyria osiin [Counterintuitively, the only credible path forward may be a plan that in effect deconstructs Syria].” (sivu 7)
”Yksi vaihtoehto on luoda kussakin tapauksessa kaksi tai kolme ’turvavyöhykettä’ noin 1000 amerikkalaisen sotilaan voimin. Heitä tukisivat kumppanimaiden erikoisjoukot. Tästä muodostuisi usean miljardin dollarin vuotuiset kulut.” (s. 8)
Myöhemmin Brookings muistuttaa, ettei tällainen strategia ole uusi keksintö. Selonteon mukaan Yhdysvallat on soveltanut sitä onnistuneesti Bosnian, Afganistanin ja Somalian kaltaisissa menestystarinoissa.
”Viimeisin esimerkki on erityisen relevantti […] Puntmaa ja Somalimaa pohjoisessa ovat pitkälti autonomisia alueita. Tämänkaltaisten alueiden luomisen Syyriaan tulisi olla [Yhdysvaltain] väliaikainen tavoite.” (s. 12)
Selonteko olettaa, että kun Yhdysvallat on valloittanut osia Syyriasta, maan armeija ei reagoi vastatoimilla:
”Ideana on avustaa maltillisia elementtejä muodostamaan vakaita turvavyöhykkeitä Syyriaan heti kun ne siihen kykenevät. Amerikkalaiset — yhdessä Saudi-Arabian, Turkin, Ison-Britannian, Jordanian sekä muiden arabimaiden joukkojen tuella — toimisivat avustavassa roolissa, ei ainoastaan antamalla ilmatukea, vaan myös maalla toimivien erikoisjoukkojen läsnäololla. Tämä lähestymistapa hyöydyntäisi Syyrian avointa maastoa ja sallisi turvavyöhykkeiden luomisen. Niitä valvottaisiin teknologian ja partioiden yhdistelmällä sekä muilla menetelmillä, joita ulkopuoliset erikoisjoukot voisivat opettaa paikallisille syyrialaisille taistelijoille.
Jos Assad lähtisi typerästi haastamaan näitä turvavyöhykkeitä sotilaallisesti ja vaikka hän kykenisi karkottamaan ulkopuoliset sotilaat ja erikoisjoukot, hän todennäköisesti menettäisi ilmavoimansa toimintakyvyn vastahyökkäysten seurauksena. Tämä puolestaan merkitsisi hänen ainoan valttinsa menettämistä Isis-järjestöä vastaan. Turvavyöhykkeiden haastaminen on siten epätodennäköistä.” (s. 9)
Ja näin Brookings myöntää muutamassa lauseessa, että Syyrian hallitus käy todellisuudessa taistelua terroristijärjestö Isistä vastaan — erotuksena yleisestä valtamedian narratiivista, jonka mukaan Syyrian hallitus sotii kansaa vastaan.
Selonteon lopussa (s. 15) luetellaan ne paikalliset ryhmät, joiden kanssa Yhdysvaltojen tulisi tehdä yhteistyötä turvavyöhykkeiden luomiseksi. Kurdeja lukuun ottamatta luettelo koostuu al-Qaidan johtamista tai al-Qaidaan kytköksissä olevista ryhmistä.
Brookings painottaa, ettei al-Nusraa ja Isistä saisi päästää valtaan maassa, mutta toisaalta esittää, että kyseenalaistenkin toimijoiden kanssa tulisi kyetä tekemään yhteistyötä ja heidän rikkomuksiaan (”transgressions”) tulisi voida ”joissain tapauksissa” katsoa sormien läpi.
Tiedostaen, että kyseessä tulisi olemaan jälleen kerran pitkittynyt ja hintava miehitys Lähi-idässä, selonteko jatkaa rauhoittelemalla, että vaikka Afganistanissa kuolee amerikkalaisia sotilaita säännöllisesti ja miehityksen ylläpitämisellä on suuri taloudellinen hintalappu, se ei ole aiheuttanut suurta sisäpoliittista ongelmaa.
”Ehkä amerikkalaiset ovat oletettua kärsivällisempiä pitkittyneiden sotilaallisten operaatioiden suhteen.” (s. 12)
| Kommentti. Vastavalkea on seurannut tiiviisti Syyrian sodan kehitystä ja Yhdysvaltain sotilaallisia strategioita maailmanlaajuisesti. Viime aikoina on paljastunut, että Yhdysvallat näki Isisin välineenä Syyrian hallituksen eristämiseksi. Yhdessä Brookingsin strategian kanssa voi päätellä, että strategiana on Syyrian hallituksen painostaminen Isisin ja suoran sotilaallisen väliintulon yhdistelmällä.
Selonteon ilmestymisen jälkeen Turkki on siirtänyt suuria määriä joukkoja ja panssarivaunuja Syyrian rajalle, ja Jordania on tehnyt samanlaisia valmisteluja. Tämä kehitys heijastaa ajatushautomo RANDin uutta erityisoperaatioiden strategiaa, jossa Yhdysvallat horjuttaa muita valtioita ohjaten sotia taustalta paikallisten kumppanien tehdessä suurimman osan näkyvästä työstä. Brookingsin uusi selonteko on jatkumoa pitkälle perinteelle strategisia suunitelmia, joiden avulla on pyritty vaihtamaan valta Syyriassa. Pahamaineinen ”Muistio numero 21” ilmestyi maaliskuussa 2012, ja siinä laadittiin kuusi keinoa, joita Yhdsyvaltojen tulisi käyttää kaataakseen Syyrian hallitus. Kaikkia näitä keinoja käytetään samanaikaisesti ja yhteydessä toisiinsa, ja tavoitellessaan Syyrian hallituksen kaatamista Yhdysvallat toimii täysin häikäilemättömästi kansainvälisen lain yläpuolella. Brookingsin tuore selonteko myöntää avoimesti (s. 9), että Yhdysvallat käyttää sotilaalliset tavoitteensa saavuttaakseen hyväkseen jopa humanitäärisiä järjestöjä ja itse YK:ta. |
Lähde:
O’Hanlon, M. | Center for 21st Century Security and Intelligence at Brookings (kesäkuu 2015). Deconstructing Syria: Towards a regionalized strategy for a confederal country.
http://www.brookings.edu/~/media/research/files/papers/2015/06/23-syria-strategy-ohanlon/23syriastrategyohanlon.pdf
Maltillisia Syyrian hallinnon vastaisia aseistettuja joukkoja ei juuri ole, kun kaikki koulutetut ja palkatut ovat liittyneet ISIS:n tai al-Nusran riveihin. Joskus jopa kokonaisia osastoja liittyi yhtenä miehenä… aseet ja rahat mukanaan.
Tämä kolumni valehtelee räikeästi.
”Yhdysvallat ja sen kumppanit ovat tiettävästi tuhlanneet kymmeniä miljardeja dollareita useiden vuosien ajan aseistaakseen ja kouluttaakseen ”maltillisia” kapinallisia, joita ei kuitenkaan myönnetysti taistelukentältä löydy.”
Syyrian suurin kapinallisryhmittymä on Free Syrian Army (https://en.wikipedia.org/wiki/Free_Syrian_Army)
FSA:ta pidetään maltillisena, koska se ei pyri ääri-islamilaiseen hallintoon tai jonkin uskonnollisen ryhmittymän ylivaltaan, vaan Baath-puolueen yksinvallan kaatamiseen. Lisäksi FSA taistelee itse ISISiä ja al-Nusraa vastaan.
Länsimaiden taloudellinen tuki on suunnattu nimenomaan FSA:lle, joka on toiminut vastavoimana islamistisille kapinallisjoukoille.
On törkeää valehtelua ja harhaanjohtamista, että tätä Syyrian suurinta ja monella tapaa myös ensimmäistä organisoitua ei-islamistista kapinallisliikettä ei mainita sanallakaan koko artikkelissa.
Kysymys.Kenelle on tärkeää tuhota Syyria? USAlle,taikka Israelille?Vastaus, tietenkin molemmille!USAN ”tavikset” eivät ole kiinnostuneita tuhoamaan yhtäkään valtiota maapallolla,mutta maan johto on siitä
eri mieltä,koska he ovat liitossa Israelin kanssa,jolla näyttää olevan päämääränään jokaisen ”Arabi-valtion”
pyyhkäiseminen kartalta.Se toiminta on ”systemaattista”tuhoa erillaisin verukkein.”ISLAM”näyttää olevan se
syntipukki kaikkeen pahuuteen?Kiinalla sekä Venäjällä ei näytä siihen olevan mitään osuutta.Jokainen tekee omat ratkaisunsa parempien tietojen puutteessa.
Eikö juuri USA aloittanut niiden ulkopuolisten terroristien rahoittamista,pitäen omat joukkonsa niistä erossa.
”Tarkkailijoita”,jenkkisotilaita on monessa Aasian sekä Afrikan maissa,tuhansittain.Eikö sekin ole ”miehitystä”?
Poliittisesti ”korrektit ilmaisut”ovat kovin harhaanjohtavia.