Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia 2015 aloittaa määrittämällä strategiseksi ympäristöksi globaalin epäjärjestyksen. Globaalia epäjärjestystä aiheuttava tekijä on perinteisten ”kansainvälisiä normeja haastavien revisionisten valtioiden” ohella väkivaltaiset äärijärjestöt (VEOs, Violent Extremist Organizations).

Yhtenä avaintekijänä turvallisuusuhkien entistä nopeammalle muodostumiselle nähdään globalisaatio. Globalisaation myötä tieto, teknologia, ihmiset, tavara ja pääoma liikkuvat nopeammin kuin koskaan rajojen yli. Eritoten tiedon globalisaatio teknologisen kehityksen myötä mahdollistaa sen, että ihmiset näkevät enemmän, luovat ja jakavat enemmän sekä organisoituvat nopeammin — mikä on vain yksi tapa kertoa, että laumoista on tulossa vaikeammin hallittavia, koska tieto ei tule enää pelkästään virallisten jakelukanavien kautta.

Uhkia voimistavina tekijöinä nähdään demografiset muutokset — toisin sanoen ”resurssiköyhillä, vaikeuksien kanssa kamppailevien talouksien ja syvien sosiaalisten juopien alueilla” Afrikassa ja Lähi-Idässä kasvava nuori väestönosa, joiden vastapainona on Pohjois-Aasian ja Euroopan vanheneva, vähenevä väestö. Maan rajat ylittävä ja maalta kaupunkiin suuntautuva [kulttuurisille eroille, vieraantumiselle ja sairauksille altistava] muuttoliike aiheuttaa sekin paineita useissa maissa, turvallisuusstrategia hahmottelee.

Yhdysvallat nimeää vihollisia

Kansainvälistä järjestystä — jota Yhdysvallat oman arvionsa mukaan johtaa — uhkaavana valtiona nimetään ensimmäisenä Venäjä, jonka [kansainvälisten sopimusten vastaiset] ”sotilaalliset toimet murentavat alueellista turvallisuutta sekä suoraan että sijaisia käyttäen”.

Iran nähdään uhkana Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, koska se jatkaa ydinase- ja ohjusteknologian kehittelyä huolimatta YK:n turvallisuusneuvoston toistuvista kielloista. Helmikuussa 2015 qatarilainen Al-Jazeera sekä brittiläinen The Guardian raportoivat Iranin muodostamasta ydinaseuhasta saatuaan haltuunsa eri maiden tiedustelupalvelujen sisäisiä muistioita ja muuta kirjeenvaihtoa. Israelin tiedustelupalvelu Mossad tiedotti Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelu SSA:lle (22.10.2012), ettei Iran ole aloittanut mitään sellaista, mikä viittaisi ydinaseen rakentamiseen, ja että [Iranin] islamilaisen tasavallan tiedemiehet ”työskentelevät sulkeakseen aukkoja laillisilla alueilla kuten rikastamisreaktorien parissa”, mikä ”kuitenkin vähentää aikaa, joka aseiden valmistukseen menee kun varsinainen käsky annetaan”.

Tämä sopii yhteen Yhdysvaltain kansallisen tiedusteluneuvoston (NIC) näkemyksen kanssa; NIC ei kyennyt löytämään todisteita sille, että Iran olisi päättänyt aloittaa ydinaseiden valmistamisen tai elvyttänyt vuonna 2003 hyllyttämänsä suunnitelmat ohjuskärjen tutkimisesta, kirjoittaa Al-Jazeera. Mossadin arvion mukaan Iranilla oli 100 kiloa 20-prosenttiseksi rikastettua uraania, joka ei sellaisenaan sovellu ydinaseiden valmistamiseen, raportoivat The Guardian ja Al-Jazeera.

Turvallisuusstrategia 2015 sanoo Iranin sponsoroivan terrorismia useassa maassa, kuten Israelissa, Libyassa, Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä, aiheuttaen suurta kurjuutta väestölle kyseisissä maissa. Yhdysvallat itse sotii parhaillaan Libyassa, Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä hyödyntäen väkivaltaisiin ääriryhmiin (VEO) kuuluvia sijaistaistelijoita ja liittolaismaiden — kuten Israelin — tai ”strategisten kumppanien” sotilaallista kapasiteettia.

Pohjois-Korean uskotaan kehittävän ydinaseita sekä ballistista ohjusteknologiaa. Pohjois-Korean mainitaan myös tehneen kyberhyökkäyksiä mm. vahingoittaen amerikkalaista yritystä. Kansainvälisestä mediasta olemme saaneet lukea Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden viraston NSA:n vakoilleen paitsi eurooppalaisia poliitikkoja, myös eurooppalaisia, amerikkalaisten yritysten kanssa kilpailevia yrityksiä.

Kiinan katsotaan aiheuttavan jännitteitä Tyynenmeren Aasian puoleisella alueella esimerkiksi siksi, että Kiinan mielestä Etelä-Kiinan meri on Kiinalle kuuluva vesialue — vaikka Yhdysvaltain ”Asia Pivot” -politiikan ajatusmallien mukaan kansainvälisten sekä strategisten vesialueiden hallinta kuuluu Yhdysvalloille.

Turvallisuusstrategia 2015 kaiuttaa ulkosuhteiden neuvoston (CFR, Council on Foreign Relations ) toukokuussa esittelemän, Yhdysvaltain uusia Kiina-strategioita hahmottelevan erikoisraportin”Revising U.S. Grand Strategy towards China” teemoja. CFR:n raportin kirjoittajat Robert D. Blackwill ja Ashley J. Tellis näkevät Kiinan taloudellisen nousun luoneen geopolittisia, sotilaallisia, taloudellisia ja ideologisia haasteita Yhdysvalloille ja sen liittolaisille, Yhdysvaltain ylivallalle Aasiassa ja Yhdysvaltain hallitsemalle kansainväliselle järjestykselle.

Varmuuden vuoksi?

”Minkään näistä kansoista ei uskota etsivän suoraa sotilaallista konfliktia Yhdysvaltain tai sen liittolaisten kanssa. Kuitenkin jokainen näistä kansakunnista aiheuttaa vakavia turvallisuushuolia, joita lievittääkseen kansainvälinen yhteisö työskentelee yhdessä […] jos jokin toimija hyökkäisi suoraan Yhdysvaltain tai Yhdysvaltain intressien kimppuun, Yhdysvaltain armeija toimii puolustaakseen kansakuntaamme […] Yhdysvaltain sotilaallisen voiman läsnäolo avainkohteissa ympäri maailmaa […] Tämän vuoksi jatkamme Tyynenmeren–Aasian-alueen uudelleentasapainottamista sijoittamalla tälle elintärkeälle [potentiaalisen uhan] alueelle suurimman ja edistyneimmän kapasiteettimme”, turvallisuusstrategia 2015 luonnehtii.

Strategiapaperi pitää uhkia entistäkin suurempina, koska Yhdysvaltain teknologinen ja sotilaallinen ylivoima ei enää ole selviö, eikä ylivoima enää ole itsestäänselvä voiton tae. Kemiallisista, biologisista ja ydinaseista muodostuvien joukkotuhoaseiden (WMD) muodostaman uhan vuoksi Yhdysvallat investoi  ydinasearsenaalinsa kehittämiseen.

Euroopan suhteen painotetaan NATO:n ja Lähi-Idässä Israelin kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyttä — yhteistyön, jota Yhdysvallat johtaa. Viime kädessä vastaus uhkaan kuin uhkaan on strategiapaperin perusteella sota: ennaltaehkäisevä sota, asymmetrinen sota, teknologiaa käyttämällä sodittu etäsota, nopea sota, pitkittynyt sota, epätyypillinen sota, hybridisota… jatkuva sota. Vihollinen voi olla kaikkialla, koko maailma on potentiaalinen vihollinen.

NATO:n heikkouden paljastuminen on uhkatekijä

Yhdysvaltalaisen CEPA-ajatushautomon toukokuussa julkistettu Baltia-raportti ”The Coming Storm” (Tuleva myrsky) antaa lisänäkökulmaa Turvallisuusstrategia 2015 -paperin sisältöön. CEPA:n raportti katsoo, että ”pohjoisen viisikko” Suomi, Ruotsi, Islanti, Norja ja Tanska yhdessä ”Baltian kolmosen” (Viro, Latvia ja Liettua) ja Puolan kanssa (kaikki edellä mainitut muodostavat yhdessä nk. NBP9-maat) ovat Euroopan uusi eturintama nopeasti uudelleen aseistautuvan Venäjän aggressioita vastaan. Kuitenkin heikko eturintama, koska maat ovat kykenemättömiä puolustamaan itseään, raportti toteaa.

NBP9-maiden topografia on puolustukselle epäsuotuisa. Mailla ei ole ”lihaksia eikä aivoja” säilyttää alueellista turvallisuutta, eivätkä ne raportin mukaan käytä puolustusvalmiuteensa tarpeeksi rahaa. ”Tämän raportin keskeinen sanoma on, että jos alueen turvallisuutta ei paranneta, NATO, maailman menestyksekkäin sotilasliitto, saattaa paljastua voimattomaksi, kenties ilman että laukaustakaan ammutaan.” Tällä Yhdysvaltain ja Euroopan nöyryyttämisellä taas olisi tuhoisa vaikutus turvallisuuteen muualla, lähinnä Aasiassa, jossa Japani, Taiwan ja Etelä-Korea eivät enää luottaisi Yhdysvaltain antamiin turvallisuustakuisiin, raportissa todetaan. Japani, Taiwan ja Etelä-Korea saattaisivat tuntea houkutusta tehdä omia turvallisuusjärjestelyjään Pekingin kanssa tai jopa hankkia omia ydinaseita varmistaakseen turvallisuutensa.

CEPA arvioi kuitenkin Suomen ja Ruotsin mahdollisen NATO-jäsenyyden todennäköisesti epävakauttavan turvallisuustilannetta alueella, koska se saattaisi houkuttaa Venäjän tekemään ennaltaehkäisevän iskun osoittaakseen liiton sotilaallisen heikkouden. Lisäheikkouden tuo se, että NBP9-maat eivät luota toisiinsa erinäisistä syistä ja että yleinen mielipide Suomessa ja Ruotsissa vastustaa NATO-jäsenyyttä.

Tiedusteluyritys Stratforin perustaja George Friedman puolestaan kertoi saksalaismedialle Yhdysvaltain Eurooppa-politiikan tavoitteena jo pitkään olleen estää eurooppalaisen, Yhdysvaltain kanssa taloudellisesti ja sotilaallisesti kilpailemaan kykenevän supervallan syntyminen sekä Venäjän ja Saksan lähentyminen. Tähän on käytetty Ukrainaa, Friedman toteaa.

Euroopan unionin oman armeijan perustaminen vähentäisi NATO:n ja sitä kautta Yhdysvaltain vaikutusvaltaa Euraasiassa sekä ohjaisi aseostot todennäköisesti amerikkalaisyritysten sijasta muualle.

 

Pohdintaa. On hyvä muistaa, että jokaisen maan sotavoimien johto ja Rakkauden ministeriö laadituttavat kansallisia turvallisuusstrategioita puhuakseen itselleen lisää määrärahaa joukkotuhoaseiden ja iskuvoiman hankintaan, jotta ”globaali tasapaino” säilyy ja rauhaa ja demokratiaa voidaan viedä niihin maihin, jotka eivät ole resurssiköyhiä.Yhdysvallat ei ole ainoa valtio maailmassa, joka maalailee uhkia kaikille seinille ja ikkunoihinkin ja pyrkii lukitsemaan ovensa sisääntulijoilta.

Strategiapapereissa kuitenkin näkyy selvästi kahtiajaon ajatusmalli, jossa asioita perustellaan vastakkainasettelun kautta. Me vastaan Ne, Länsi vastaan Itä. Arvot vastaan barbaarien aggressiivisuus. Pohjaoletus tuntuu olevan, että venäläiset ja aasialaiset ovat ajatusmaailmaltaan, moraaliltaan ja arvoiltaan niin kaikin tavoin erilaisia kuin me hyvät ”länsimaalaiset”, ettei yhteensulaumista voi tapahtua eikä rauhanomaista rinnakkaineloa voi olla — elleivät aasialaiset ja venäläiset omaksu meidän ylivoimaisia arvojamme ja yhteiskuntajärjestelmäämme. Samaan aikaan tarjoamme puheissa monikulttuurisuutta, monimuotoisuutta ja moniäänisyyttä osoituksena avoimista asenteistamme. Tämä on absurdia.

Yksi tärkeä näkökohta turvallisuusasioissa on talous, voiton tavoittelu. Tukholman rauhan instituutti SIPRI:n keräämien tietojen mukaan Ukrainan kriisi on kasvattamassa useiden Euroopan maiden puolustusmenoja. Vuoden 2015 puolustusmäärärahat ovat kasvamassa Tsekin tasavaltassa 3,7 %; Virossa 7,3 %; Latviassa 15 %; Liettuassa 50 %; Norjassa 5,6 %; Puolassa 20 %; Romaniassa 4,9 %; Slovakiassa 7 % ja Ruotsissa 5,3 prosenttia.

NATO-maista Saksa, Ranska, Italia, Portugali, Tanska, Espanja ja Iso-Britannia ovat vähentämässä puolustusmenojaan. Yhdysvalloille tällä on taloudellista merkitystä, koska se on maailman suurin aseviejä. Pelon lietsonta lisää tuotteiden kysyntää. NATO:n pääsihteeri toimii pelon myyntimiehenä.

Laajempaa näkökulmaa antavana yksityiskohtana mainittakoon, että yksi suuri syy Kreikan talouden surkeaan tilaan on maan militarisoituminen. Vuoteen 2010 asti Kreikka käytti 7 % bkt:staan aseisiin. NATO-maa Kreikka käyttää edelleen eniten (2,2%) Euroopan unionin jäsenmaista ja Yhdysvaltain jälkeen NATO-maista eniten rahaa aseistautumiseen. Syyksi on annettu toisen NATO-maan, Turkin, Kreikalle muodostama turvallisuusuhka. Suurimman osan aseistaan Kreikka ostaa Saksasta (25 %), Ranskasta (13 %) ja Yhdysvalloista (42 %). Hankinnat on tehty pääosin Saksan ja Ranskan myöntämillä luotoilla. Kreikka voisi pudottaa puolustusmenonsa samalle tasolle ( 1 % bkt:sta) kuin Saksa, Italia, Belgia ja Espanja, jolloin säästöä budjettiin tulisi noin kaksi miljardia.

Yhdysvaltain Venäjää vastaan masinoimissa talouspakotteissa, joihin EU:kin saatiin houkuteltua (painostettua?) mukaan, voidaan nähdä pyrkimys heikentää Venäjää taloudellisesti, mutta myös pitää EU taloudellisesti ja sotilaallisesti sidottuna Yhdysvaltain ohjaukseen. Yhdysvaltain palkinto on Euraasian herruus.

Pelottelemalla Venäjän uhalla päästäneen ennen pitkää tilanteeseen, jossa NATO:n juniorijäsenet (NBP9) kasvattavat puolustusmenojaan. Menoerän kattaakseen ne joutuvat harjoittamaan talouskuria sosiaali-, koulutus-ja terveydenhuoltomenoissaan, mikä ei lupaa hyvää EU:n talouden toipumiselle tai maailman rauhalle.

Mytosfäärissä esitellään kaikki ainekset, joistä myyvä tarina syntyy.

 

Lähteet

 

 

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

4 KOMMENTTIA

  1. Onpa Riikka kirjoittanut taas hyvän artikkelin, kun kellään yli 600 lukiasta ei ole ollut mitään lisättävää tai kysyttävää.

    Tästä turvalisuusstrategiasta paistaa kova usko ilmeisesti ilmavoimilla Venäjän pitämiseen kurissa. Koska itseasiassa Puola ja Suomi ovat ainoat Euroopan maat Venäjän lisäksi, joilla on merkittäviä määriä jalkaväkeä. Saksalla, Iso-Britannialla ja Ranskalla ei ole jalkaväkeä nimeksikään. Ei palveluksessa, eikä reserviä: kunkin noiden naiden asevoimien kokonaisvahvuus, reservi mukaanlukien, on vain hieman yli 200 000 miestä.

    Jännä juttu, mitenkähän aikovat pitää lentokentät, tiet ja kaupungit hallussaan, hävittäjillä ja panssarivaunuilla? NATO:n sotilasdoktriini on aivan keskittynyt paikallisten pienten konfliktien hallintaan, jossa laivasto, helikopterit ja ilmavoimat riittävät. Mutta massiivissen sotaan NATO:sta ei ole. Edes Serbian armeijaa NATO ei uskaltanut haastaa. Joka ainoa NATO:n sota on ollut pelkkää pommittamista. Jopa Afganistanissa maasodasta vastasi paikallisen Pohjoisen Liittouman joukot.

    Toinen asia mikä ihmetyttää, on kuinka Suomi voi lähettää reserviläiskirjeet 900 000 reserviläiselle, jos kerran reservimme on nykyään virallisesti 230 000 miestä? Aivan valtava ristiriita. Joko reserviläiskirje oli vain propagandatemppu, tai sitten on valhe että virallinen reservi on todellinen reservi.

  2. Hei vaan Pertti, ja kiitos kommentista.

    Todellakin NATO-joukot koostuvat pääasiassa NATO:n jäsenmaiden joukoista, ja koska niillä ei ole suuria maavoimia, NATO:llakaan ei ole. Euroopan unionin oma armeija jättäisi NATO:lle käyttöön lähinnä esikunnan.

    Itse ajattelen, että sodankäynti on siirtymässä maasodasta ja ilmasodasta paljolti teknistyneempään sotaan. Ajattelen näin seurattuani toisella silmällä Venäjän varustautumista, ja Venäjä näyttää minusta varustautuvan enemmän etäsodankäyntiin kehittämällä aseistustaan omia miehiä säästävään tapaan sotia.
    Venäjä ei siis varustaudu pelkästään Suomen ja/tai Puolan kautta tulevaan maainterventioon vaan pikemminkin Yhdysvaltain tapaan se suuntaa voimavarojaan ”ennaltaehkäisevien iskujen politiikkaan” ja massiiviseen puolustukseen.

    Toisaalta taas NBP9-maat ovat Saksalle yhtä lailla puskurivyöhyke. Mikäli suursota syttyisi, puolustus keskitetään ytimen maihin, Suomella on siinä skenaariossa vain hidasteen asema.

    Kiina ja Intia ovat mielenkiintoinen tekijä. Uskoisin niiden vaihtavan liittolaissuhteitaan aina sen mukaan, mikä on niiden itsensä kannalta edullisinta (Siperia luonnonvaroineen lienee Kiinalle vahva houkutin). Kummallakaan maalla ei ole liiemmin myönteisiä kulttuurisia siteitä länsimaihin, eikä välttämättä Venäjäänkään.

    No, ainakin Kreikka saa lisää pelivaraa maantieteellisen asemansa vuoksi näissä suurvalta-kamppailuissa.

  3. Minusta NATO ja Venäjä ovat jo jättäneet sen mahdollisuudenkin taakseen, että niiden välillä syttyisi kuuma sota. Kirjoitin jo aiemminkin, että en usko NATO:n suunnittelevan kuumaan sotaa Venäjää vastaan, koska NATO:lla yksinkertaisesti ei ole miesvoimaa alueiden valloittamiseen tai niiden hallussapitämiseen. Suurvallat on liian suuria kaadettavaksi kuumalla sodalla.

    Nämä ”ei omia tappioita” sodat on tarkoitettu sotiin jotka eivät kestä mediassa isoja otsikoita. Kaikki länsimaat ovat jo vuosikymmeniä keskittyneet asevoimien kehityksessä näihin nopeisiin pikkusotiin tähtääviin sotavoimiin – no Suomi on kyllä ollut poikkeus, ja keskittynyt todelliseen massahyökkäyksen ja miehityksen vastustamiseen. Imperialistisissa siirtomaavalloissa väki on jo tottunut siihen, että aina jossain soditaan, eikä jaksa pahemmin edes kiinnostua pikku kahakoista. Mutta jos omat tappiot alkavat kasautumaan, media saattaa alkaa pullikoimaan ja poliitikoilla nousta hikikarpalot otsalle. Venäjällä on tietysti tarpeita pystyä myös tällaisiin rajoitettuihin kahakoihin, ehkä jossain Syyriassa, Kaukasuksella tai Balkanilla. Neuvostoliitossakin se oli kotirintama joka sai joukot takaisin Afganistanista.

    Yhdysvalloilla on paljon strategisia syitä katkaista Euroopan ja Venäjän välit (kuten oli Kylmän sodan aikaankin tilanne). Ensimmäinen on NATO:n olemassaolo ja Yhdysvaltain ote Euroopasta turvallisuusuhkalla: ilman Neuvostoliittoa/Venäjää Euroopalla ei ole turvallisuusuhkaa johon NATO:a tarvittaisiin. Toinen on talous: Kiinan ja Intian nousevat taloudet haastavat Yhdysvaltain talouden ja siten myös sotilasvoiman. Uusilla TTIP- ja TPP-vapaakauppasopimuksilla Yhdysvallat laajentaa taloutensa Eurooppaan ja Tyynen valtameren liittolaismaihin. Kolmas on se wanha peikko, uuden euraasialaisen kilpailijan syntyminen Saksan ja Venäjän yhteistyöstä, joka tässä jo muutaman vuoden saikin kukkia.

  4. Eipä juuri lisättävää kommenttiisi, Pertti.

    Paitsi: NATO:lla itsellään on syitä ylläpitää uhkakuvia, koska se ei halua organisaationa lakata olemasta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here