Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä vuonna 1994. Vuosien mittaan on vakuutettu, että EU on ja pysyy itsenäisten valtioiden liittona. Toisin on kuitenkin käynyt, ja nyt maassamme pitäisi järjestää uusi kansanäänestys käynnissä olevasta liittovaltiokehityksestä. Alla mainitsen kolme syytä, miksi suomalaisten pitäisi saada päättää, haluavatko he edelleen kuulua Euroopan unioniin.
Yhteinen valuutta, euro, on liittovaltion tunnus. Monissa maissa järjestettiin jo ennen euron käyttöönottoa kansanäänestys, kuten esim. Ruotsissa ja Tanskassa.
Niissä kansa tyrmäsi euron. Yleisesti ottaen niissä maissa, jotka säilyttivät oman rahan, kehitys on ollut parempaa kuin euroalueella. Itse asiassa euro ei ole luonut muita kuin ongelmia, kuten nyt nähdään Kreikan tapauksessa. Ongelmat eivät suinkaan ole ohi, ja Suomikin saattaa joutua vielä vastaamaan Kreikan veloista monella miljardilla.
Yhteinen ulkopolitiikka EU:hun tuli Lissabonin sopimuksen myötä 2009. Tämä on ollut Suomelle sekä poliittisesti että taloudellisesti ongelmallista. EU:n Venäjä-pakotteet ovat huonontaneet Suomen ja Venäjän kahdenvälisiä suhteita. Erityisesti tämä näkyy taloudessa. Niinpä Suomen vienti Venäjälle väheni 34 % alkuvuodesta vuotta aikaisempaan verrattuna. Tämä vain heikentää Suomen muutenkin huonoa taloutta.
Kaikesta tästä ”lystistä” Suomi maksaa toista miljardia euroa vuodessa, kun esimerkiksi Puola saa 12,3 ja Unkarikin 5 miljardia. Onko vaikeuksissa olevalla Suomella todella varaa tällaiseen solidaarisuuteen? Samanaikaisesti Suomessa leikataan juuri pieni- ja keskituloisilta lähes kaikessa.
Liittovaltiokehitys ei suinkaan ole pysähtymässä tähän. On jo tehty päätökset pankkiunionista ja yhteiset eurobondit ovat tulossa. Euron kituessa lääkkeeksi ehdotetaan nyt yhteistä talouspolitiikkaa, eli EU määräisi Suomen taloudesta veroineen kaikkineen. Viimeksi 17.7.2015 Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi vaati lisää integraatiota talouspolitiikkaan samalla kun hän myönsi, että talous- ja rahaliitto on puutteellinen sekä hauras ja haavoittuvainen.
Edellä olevilla perusteilla Suomen kansalle on annettava mahdollisuus päättää kansanäänestyksellä, haluaako Suomi olla mukana tässä EU:n liittovaltiokehityksessä. Näin saataisiin myös aikaan kunnon kansalaiskeskustelu EU:sta.
Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.
* * *
Toimituksen lisäys: Paavo Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.
Liittovaltiokehitys ja euroalueen kompurointi on saman mitalin kaksi puolta. ”Asiantuntijat” sanovat, ettei euron asema korjaannu, ennen kuin liittovaltiokehitys on saatettu loppuun.
Suomen roikkuminen eurossa eli liittovaltiokehtiyksen ytimessä on merkinnyt Suomen sitoutumista yhä laajempaan yhteisvastuullisuuteen EU-maiden talouksista. Hallituksen surkuhupaisa pyristely hallitusohjelman kirjauksen ja Kreikan kolmannen tukipaketin ristiriitojen parhain päin selittämisessä on politiikantekoa surkeimmillaan.
Valtiopäiväneuvos Mikko Elon esitys kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n liittovaltiokehityksen hyväksymisen tai pysäyttämisen suhteen Suomen osalta on tervetullut. Rinnalla on Paavo Väyrysen kansalaisaloite eurosta luopumisesta.
Nämä aloitteet tulee rakentavalla tavalla yhdistää, sillä kyse on viime kädessä samasta asiasta.
Euroopan Unionista uutta kansanäänestystä on ehdotettu jo useammankin kerran kansalaisaloite.fi-sivustolla. Mutta kansalaiset eivät löydä sinne, ellei massamedia tee siitä isoa uutista. Vaihtoehtomedia on Suomessa niin olemattoman pieni, että vaikka se kuinka uutisoisi, sillä ei aloitteita läpi saa… lähellekkään.
Ja ne jotka tulevat uutisen perässä, jaksavat ehkä äänestää sitä aloitetta jota tulivat katsomaan. Muita aloitteita ei jakseta lukea. Hyvä esimerkki tästä on taannoinen tasa-arvoista avioliittoa kannattava laki, joka sai silmänräpäyksessä vaadittavat äänet. Mutta saiko noin sadasta tuhannesta kävijästä muut aloitteet nostetta? Eipä juuri.
Ikävä tosiasia on, että suomalaisia ei kiinnosta. Kansalaisaloite on ainoa sivusto, jossa suomalaiset pääsisivät sitä harjoittamaan. Mutta ei. Demokratia (kansanvalta) on aivokuollut.
Käynpä katsomassa, onko Väyrys-uutinen saanut potkua muille aloitteille.
Paavo Väyrynen jaksaa yllättää.
Reilussa neljässä vuorokaudessa liki 25 000 allekirjoitusta.
Pertin pessimismi joutui tällä kertaa häpeään.
Mutta tuskin tämäkään isoa kuvaa muuttaa; kansalaisten aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon jäänee edelleenkin varsin vaisuksi.
Tauno, luitko kommenttini ajatuksella? Juuri niinhän sanoin, että massamedian mainostamat aloitteet kyllä saavat kannatusta, mutta lisääntynyt kävijämäärä ei silti juurikaan lisää muiden aloitteiden suosiota. Ainoa, jossa huomasin selkeän lisäyksen, oli ”Suomi irti EU:sta” aloitteen. Se oli saanut noin 2 000 lisä-ääntä, kun Väyrysen ehdotus sai 26 000 ääntä. Muut aloitteet jatkavat hiljaiseloa.
Paavo vei aikanaan Suomen EU:hun – vastustamalla sitä. Nyt, kun euro on kriisissä, ja olisi oikeasti mahdollisuus saada kannatusta euroerolle, niin Paavoa tarvitaan taas.
Ovelia piruja…