EUROOPAN UNIONISSA oli määrä olla kyse länsimaisista arvoista ja tasa-arvoisten jäsenmaiden asteittaisesta lähentymisestä, johon jokainen jäsenmaa ottaisi vapaaehtoisesti osaa. Se tarina ollaan korvaamassa nyt uudella. Kreikan tapaus on sen osoittanut.

Ennen viimeisintä neuvottelukierrosta, jossa Kreikalle saneltiin antautumisehtoja vastineena lisää velkannuttavasta 86 miljardin euron tukipaketista, kansainvälinen valuuttarahasto IMF lähetti euromaiden hallituksille luottamuksellisen, päivitetyn velkakestävyysanalyysin (DSA, Debt Sustainability Analysis).

Taloudellinen kriisi

IMF:n arvion mukaan ”Dramaattinen rappeutuminen [Kreikan] velkakestävyydessä viittaa mittakaavaltaan suuremman velkahelpotuksen tarpeeseen kuin mitä tähän päivään mennessä on harkittu — tai mitä EVM (Euroopan vakausmekanismi) on ehdottanut”, kertoo uutistoimisto Reuters.

Reuters raportoi edelleen, että Euroopan maiden tulisi IMF:n arvion mukaan antaa Kreikalle vähintään 30 vuoden armonaika sekä vanhojen että uusien velkojensa maksuun tai hyväksyä erityiset vuosittaiset tulonsiirrot Kreikan budjettiin tai suostua suureen velkojen leikkaukseen. Tämän lisäksi olisi syytä varautua enempäänkin poikkeusrahoitukseen, koska ”harva maa on koskaan kyennyt selviämään usean vuosikymmenen ajan 3,5 prosentin primäärisestä budjettialijäämästä, jollaista Kreikalta nyt vaaditaan.”

IMF arvioi Kreikan velkojen osuuden kasvavan 200 prosenttiin bkt:sta seuraavan kahden vuoden aikana, ja velan osuus olisi noin 170 % bkt:sta vielä vuonna 2022.

Humanitaarinen kriisi

Maaliskuussa 2015 saksalainen makroekonomian instituutti IMK julkaisi selvityksen EU:n kriisinhoitopolitiikan vaikutuksista kreikkalaisiin vuosina 2008–2012.

Köyhimmät kotitaloudet menettivät tuloistaan lähes 86 prosenttia. Rikkain väestönosa menetti 17–20 prosenttia. Euromääräisesti ilmaistuna: kotitaloudelle, jonka tulot olivat 23,100 euroa vuodessa vuonna 2008, jäi vuonna 2012 ennen verotusta enää 17 900 euroa. Lähes joka kolmas kreikkalainen kotitalous sinnitteli vuonna 2012 alle 7000 euron vuosituloilla.

Köyhimpien kreikkalaisten verotus nousi 337 prosenttia, kun taas varakkaimpien nousi vain 9 prosenttia. Suorien verojen määrä lisääntyi lähes 53 prosenttia ja epäsuorien verojen määrä 22 prosenttia.

Kreikkalaisten kotitalouksien tulot vähenivät lähes neljänneksellä neljässä vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijöiden menettivät enemmän tulojaan kuin julkisella sektorilla työskentelevät, ja he joutuivat todennäköisemmin työttömiksi. Palkat laskivat yksityisellä sektorilla keskimäärin 19 prosenttia ja julkisella noin 25% vuosien 2009–2013 välillä.

Eläkeläisistä 45 % elää köyhyysrajan alapuolella ja lapsista suunnilleen saman verran.

Työttömyyslukema oli 7,3 prosenttia vuonna 2008, vuonna 2014 vastaava luku oli 26,6 prosenttia. Koska terveydenhuolto on kytketty työssäkäyntiin, moni työttömäksi jäänyt on menettänyt pääsyn julkisen terveydenhuollon piiriin, kertoo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon Prolepsis-instituutti. Sen mukaan 54 % kreikkalaisista ei saa riittävästi ravintoa.

Demokratian kriisi

IMF:n vanhempana neuvonantajana toiminut, Berkeleyn yliopiston talousprofessori Barry Eichengreen kuvailee Kreikalle tarjottua bailout-ohjelmaa

taloudellisesti perverssiksi, koska se vain syöksee Kreikan entistä syvemmälle lamaan. Ohjelma luonnostelee kulutusta supistavia veronkorotuksia, lisäleikkauksia jo 30–50 prosenttia leikattuihin eläkkeisiin sekä automaattisten menoleikkurien asettamista paikalleen jos fiskaaliset tavoitteet jäävät saavuttamatta. Ohjelma ei tarjoa mitään perustaa toipumiselle eikä kasvulle.

Ohjelma edellyttää myös Euroopan pakkopaidaksi kutsutun kasvu- ja vakaussopimuksen pykälien täyttä ja välitöntä toimeenpanoa sekä Kreikan julkisen sektorin yksityistämistä (pakkohuutokaupalla). Verokeidas Luxemburgissa sijaitseva rahasto myy Kreikan omistukset (kuten sähkönsiirtoyritys ADMIE:n) ja näin saadut varat tulevat rahastolle, jonka on määrä käyttää varat Kreikan velkojen maksuun. Kreikan valtio tai Kreikan parlamentti eivät kykene kontrolloimaan Kreikan valtion varoja. Kaiken lainsäädännön Kreikka joutuu hyväksyttämään EKP:n, IMF:n ja komission kaltaisilla instituutioilla. Jäljellä on vain nimellinen itsenäisyys.

Leikkauksia sotilasmenoihin tai NATO:n jäsenyysmaksuihin Kreikalta ei tiettävästi ole edellytetty. Kreikka käyttää NATO-maista Yhdysvaltain jälkeen eniten rahaa aseistautumiseen (2,2% bkt:sta suojautuakseen naapuriltaan NATO-Turkilta). NATO iloitsee omasta puolestaan.

EU-jäsenyys oli myyntipuheissa suvereniteetin kimppaamista, yhteisten päätösten tekemistä, ei suvereniteetin menettämistä. Sen voi kuka tahansa käydä lukemassa Euroopan unionin kotisivuilta tai sopimuksista. Voiko Kreikkaa enää kutsua demokratiaksi?

Corporate Europe Observatorylle (CEO) vuodettu, vuonna 2013 päivätty ja luottamukselliseksi merkitty muistio Kreikan kansallisomaisuuden myynnin järjestämisestä viittaa siihen, että sitä ei kohta voi kenties kutsua enää edes valtioksi.

Solidaarisuuskriisi

The Guardianin mukaan Kreikka luovuttaa perustettavalle varainhoitorahastolle Kreikan omaisuutta (pankit, lentokentät, infrastruktuuri jne) 50 miljardin euron edestä. Rahasto myy omaisuuden yksityisille sijoittajille ja käyttää varat pankkien uudelleenpääomittamiseen. Deutsche Bankin strategi George Saravelos kuitenkin arvioi The Guardianille, että kun otetaan huomioon viime vuosien kokemukset yksityistämisohjelmista, odotukset ovat todennäköisesti ylioptimistisia ja toimivat ennemminkin signaalina Kreikan hallituksen sitoutumisesta yksityistämiseen kuin pankkien uudelleenpääomittamiseen, kasvuun ja velkojen vähentämiseen.

Pelastustoimien — eurooppalaisten luotottajien vaatimien budjettileikkausten — alettua purra kunnolla Kreikan talouden odotetaan tulevan alaspäin 4 prosenttia, kertoi uutistoimisto AP 16. heinäkuuta.

Kreikka on siis määrä pelastaa paitsi myymällä tuottavat osuudet kansallisomaisuutta, myös pakottamalla sille lisää velkaa entisten velkojen maksamiseen pankeille ja muille velkojille.

IMF ilmoitti 17. heinäkuuta, ettei se osallistu Kreikan tukipakettiin ilman, että EU-maat myöntävät Kreikalle velkahelpotuksia.

Pankkikriisi

Euroopan keskuspankki EKP:n tehtäviin kuuluu huolehtia siitä, että Euroopan unionin alueen pankeilla on rahaa; pitää huoli siitä, että EU:n ja euroalueen raha- ja maksuliikenne toimivat sujuvasti ja vaivatta; ylläpitää alueen finanssivakautta.

Näin on riippumatta Kreikan valtion maksukyvystä.

Sen sijaan EKP asetti rajat ELA-hätärahoitukselle, otti pääomakontrollit käyttöön ja uhkasi sulkea rahahanat kokonaan Kreikan suuntaan. Tällä on vaikutusta Kreikan pankkien toimintakykyyn, kreikkalaisten yritysten mahdollisuuksiin ostaa raaka-aineita muista maista sekä rahan kiertonopeuteen taloudessa.

Toisin sanoen EKP kontrolloi kreikkalaisia pankkeja ja sitä kautta maan hyvinvointia. Asian voi nähdä myös niin, että EKP määrittää ne poliittiset rajat, joita EU-maiden väestö ei saa vaaleissa eikä kansanäänestyksissä ylittää.

Arvojen kriisi

Voiko EU:ta pitää demokratian, ihmisoikeuksien ja länsimaisten arvojen linnakkeena nyt, kun se on talousaseella uhkailemalla, kiristämällä ja pakottamalla painanut Kreikan ja tavalliset kreikkalaiset polvilleen? Asettanut finanssipiirien hyvinvoinnin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin edelle? Asettanut poliittisen ideologian, pakkointegraation, ihmisten hädän edelle?

Talous- ja rahaliitto EMU ei ollutkaan askel kohti demokraattista poliittista unionia. Toisesta näkökulmasta katsoen EU:n kasvupakon sanelema laajenemispolitiikka on epäonnistunut: kun imperiumit ovat laajentuneet liikaa yli kantokykynsä, ne ovat yleensä alkaneet hajota.

Seurauksena kaikesta tästä saattaa olla, että Euroopan unioni hajoaa kahdeksi erilliseksi alueeksi. Toisella puolella euroalue yhteisine valuuttoineen, veroineen, virastoineen ja armeijoineen, toisella puolen ne EU-maat, jotka eivät tämän jälkeen enää halua harkitakaan eurojäsenyyttä, joille itsenäisyys ja toiminnanvapaus yhä merkitsevät jotain. On luonnollista, jos monessa maassa ihmisiä mietityttää mitä tapahtuisi, jos itse ajauduttaisiin EU:n / muiden EU-maiden armoille.

Kommentti. Lähes jokainen Kreikan tilanteesta puhunut poliitikko on maininnut luottamuksen ja sen tärkeyden. Virhearvio, poliittista puhetta – vai siitä suurin puhe, mistä suurin puute?

Kreikan motto on ”Vapaus tai kuolema” ja sen kansallislaulu on ”Hymni vapaudelle”.

Muistuu etsimättä mieleen myös aiempi eurooppalainen (epäonnistunut) valuuttakäärmekokeilu ERM…

 

Pääasialliset lähteet:

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

9 KOMMENTTIA

  1. ”Kreikka on siis määrä pelastaa paitsi myymällä tuottavat osuudet kansallisomaisuutta, myös pakottamalla sille lisää velkaa entisten velkojen maksamiseen…”

    Niin ja leikkaamalla kotimaista kysyntää laskemalla palkkoja, tukia ja eläkkeitä. Kun rahat viedään Kreikan taloudesta ulkomaisiin pankkeihin, talous luonnollisesti supistuu. Ymmärsi ne hallitusherrat Suomessakin vielä ennen EU-aikaa, että laman aikana pitää LISÄTÄ rahan määrää taloudessa: lamahan on rahan vähenemistä taloudessa. Tämä EU:n laman hoito on juuri rahan vähentämistä Kreikan taloudesta, joten kyllä se näyttää siltä kun tahallaan tehtäisiin Kreikalle lisää vaikeuksia.

    Paul Craig Roberts ehdotti myöskin elvytystä. Hän ehdotti vieläpä elvytystä ottamatta lainaa, eli vain painamalla tarvittavan rahan, kuten hänen mukaansa USA aina tekee velkaongelmissa. Sitähän EKP on kyllä tehnytkin, kun se on ostanut kriisimaiden velkakirjoja pankeilta: se on käytännössä setelirahoitusta, eli keskuspankki luo rahaa ja vetää velkoja pois. Tuossa EKP:n setelirahoituksessa on vain pari pikku ongelmaa: ensinäkin niitä velkakirjoja EKP ostaa pois PANKEILTA, jotka harvoin ovat edes kreikkalaisia pankkeja: se hyödyttää lähinnä vain Kreikalle lainanneita pankkeja – tosin, tämän surauksena ne saattavat olla halukkaita lainaamaan Kreikalle lisää. Toiseksi, velkakirjat täytyy joskus lunastaa takaisin, joten pankit joutuvat ostamaan ne vielä EKP:ltä itselleen. Kyseessä on siis väliaikainen laina EKP:ltä pankeille. Ei PCR todellakaan sitä tarkoittanut!

    Ehkä Kreikasta koitetaan tehdä uutta Balttiaa tai Kiinaa: tuotanto (ja Kreikan tapauksessa turismi) siirtyisi muista maista Kreikan halpojen palkkojen houkuttelemana sinne, ja Kreikka eläisi viennillä ja tarjoamalla palveluita ulkomaille. Yritysten verotus pitäisi pudottaa sitten myöskin: ei yritykset pelkästään palkkakulujen vuoksi sinne siirry (paitsi telemyynti ja -palvelu -yritykset). Se on kyllä ikävä kohtalo kreikkalaisille: aika paljon saavat köyhtyä jotta kilpailevat halpatuontimaiden kanssa! Vieressä on vielä noita Euroopankin köyhälistömaita, kuten Bulgaria, Romania, Makedonia ja Albania.

    ”Talous- ja rahaliitto EMU ei ollutkaan askel kohti demokraattista poliittista unionia”

    Väittikö joku, että sen pitäisi olla? Kun jäsenvaltio (nykyään osavaltio) menettää omaa päätäntävaltaansa ja lainsäädäntöään Brysseliin, EKP:lle ja EU:n suurille jäsenmaille, kuinka ihmeessä se voisi edes olla demokraattista? Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa! Joka sitä on demokratia-nimikkeellä myynyt, valehtelee häpeilemättä. Mitä enemmän liittovaltioistutaan, sitä vähemmän kansanvalta pääsee totetumaan. Kautta Bysantin pappien parran, ”Eurostoliitto” on tosiaan sopiva nimitys nykyiselle unionille!

  2. Hei Pertti,

    lainaamme pankeilta ja sijoittajilta voidaksemme lainata Kreikalle jotta Kreikka voisi maksaa velkansa ”meille” (= pankeille ja sijoittajille). Elämmehän järjen aikakautta…

    • Riikka, niinpä. Valtiovelka on pankkituki. Yhteinen velka on yhteinen pankkituki.

      Jos jatkan tuota sarkasmia, sanoisin ”informaation aikakautta”. Ongelma on tiedon puutteessa. Kansa ei edes huomaa ajatella, kuinka yksityiselle taholle on annettu lupa luoda maksuvälinettä (rahaa), ja tehdä sillä voittoa velkaannuttamalla asiakkaansa. Enpä tuota minäkään itsekseni huomannut alkaa ajatella, vaan kyllä on kiittäminen näitä ns. ”foliohattuja” (kuten Bill Still) että tuosta kuulin.

  3. Eivät tiedä kansanedustajat ja ministeritkään miten raha syntyy. Se selvisi Talousdemokratia ry:n tekemissä haastatteluissa jokunen vuosi sitten niin että sikäli ns. kansalla ei ole häpeilemistä.

    Informaation aikakausi = tarinatalous

    • Laatukirjoitus taas, rouva Söyring.

      Humanitaarinen kriisi, joka on tehty täysin spekulatiivisella raha- ja talouspolitiikalla, ei näytä herättävän politikkoja(mme) vaaan sitä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Harmittaa, että meidän politikkommekin hääräävät päällepäsmärinä vaatimassa Kreikalle tuhoa. Jos he tekevät tämän Kreikalle, he tekevät sen myös meille. Alistumista kuvataan sanalla ”yhteiskuntasopimus”. Siitä puuttuvat talouskasvun käynnistymisen siemenetkin, kuten juuri Kreikassa nyt tapahtuu. Taustalla on vain politikkojemme kasvojen kohotus, kun tuli annettua Kreikalle lainaa vastoin ”direktiivejä” ja eräs hankki niille vielä ”takuutukset”. Lainojenhan piti turvata suomalaisten työpaikat. Selitys johon ei uskonut kertoja itsekään.

      Inhoan sanoja aate, ideologia, globaali, oikeisto ja vasemmisto, muiden muassa, mutta ihmettelen että raha ja talouspolitiikalla aiheutettu humnanitaarinen kriisi ei herätä meillä edes ns vasemmistoa. Oikeistolle linja istuu paremmin. Tehdään Suomi houkuttelevaksi ulkomaisille ”investoinneille” nollaamalla palkat ja vapauttamalla voitot veroista. Valtio kerätköön rahansa välillisillä veroilla ja myymällä omaisuutensa ”sijoittajille”. Hitaampikin huomaa mihin tämä johtaa. Valtio (kansa) on konkurssissa nopeasti, eikä se tapahdu vahingossa. Tämä on tarkkaan harkittu ja EU’ssa sisään rakennettu tapa toimia.

      Uutinen kertoi tänä aamuna, että Kreikan viranomaisille on annettu valtuudet verottaa ”tietyn kokoisia” pankkitalletuksia ja pääomittaa niillä pankkeja. Ottaa siis kansalaisten talletuksia ja antaa pankkiireille. Tämä on kuulemma oikein EU-direktiivi. Mitähän ovat nuo ”tietyn kokoiset” talletukset, ei kerrottu. Arvelisin, että jotain alle miljoonan säästöjä. Näin kävi jo Kyproksella. Meidänkin valtiovarainministeri oli näin vaatimassa. Milloin meillä? Valtion omaisuus Kreikassa onkin jo alennusmyynnissä.

      Mikä pakottaa politikot näin tekemään? Mitä he hyötyvät? Suomi on vähän korruptoitunut valtio. Onko se myös banaanitasavalta ilman korruptiota? Banaanitasavallassahan politikoista tulee miljonäärejä. Jos virka EU’ssa houkuttaa, niistä kilpaillaan. Siellä voi tuntea itsensä tasa-arvoisemmaksi hyvien palkkioiden ja veroetujen muodossa. Palkkion saa parhaiten kansansa yli laidan heittävä.

      Kaikkien kriisien keskellä turhista turhin on EU parlamentti meppeineen. Vailla mitään vaikuttamisen mahdollisuuksia he istuvat säätämässä direktiivejä joita voi noudattaa tai olla noudattamatta. Yleensä noudatetaan vain niitä jotka ovat vahingoksi kansalle. Ja että adrenaliinipiikki nostaisi verenpaineeni maksimiin, jotkut mepit kirjoittelevat vielä blogeja. Kuin myös EU-uutinen, jokin ulkosuhteista vastaava ”virasto” jossa on ”vain” kolme-neljätuhatta virkailijaa, ostaa kolmella miljoonalla porsliinia pippaloihinsa. Täytyyhän niissä kunnon lautaset olla. Voiko enemmän olla ulkona kriiseistä? Kuinka kauan he olettavat meidän pystyvän pitämään pystyssä tuota mammutiksi kasvanutta turhuuden linnaketta?

  4. Hei MK,

    mainintasi pankkitalletuksien verottamisesta liittynee Eu:n pankkiunioniin, josta aikanaan kirjoitin IPU:n lehdelle kaksiosaisen artikkelin ”Pankkiunioni ei estä kriisejä, se järjestää maksajat. Maksaja olet sinä” + ”Yksityinen rahanluonti vaarantaa talouden vakauden” http://ipu.fi/2013/wp-content/uploads/2011/01/IPU-LEHTI-Nro-2-NETTIVERSIO-2.pdf

    Pankkiunionissa tallettaja tulkitaan sijoittajaksi joka on vastuussa pankin veloista, lisäksi pankkien ensisijaisia velkojia ovat muut pankit, rahoituslaitokset ja institutionaaliset sijoittajat. Pankkunioni vaarantaa talletuksesi, niin sanoakseni.

    ps. Kiitos kiitoksista.

    • Pankkitallettaja ei ole kuitenkaan sijoittaja. Pankkeihin talletut rahat ovat pankkien velkaa asiakkailleen, asiakkaiden omaisuutta siis, eikä pankin pääomaa! Tallettaja myös uskoo laittavansa rahansa turvaan.

      Sijoittajan rahasta sen sijaan tulee sijoituskohteen omaa pääomaa.

      Kun pankki saa viedä asiakkaan rahat, kyseessä on laillistettu ryöstö. Kun sijoittajan saamat osakkeet menettävät arvonsa, kyseessä on huono onni/pelisilmä.

  5. Se oli silloin ennen se.

    Finanssivakauden valvoja FSB, Financial Stability Board julkaisi rahoitusjärjestelmän vakauteen ( = pankkien
    pelastaminen) tähtäävät toimintalinjat raportissa ”Adequacy of Loss-Absorbing Capacity of Global Systemically Important Banks in Resolution” .

    Vastedes pankkien konkurssit (alasajot) aiotaan suorittaa edelleen veronmaksajien kustannuksella, mutta epäsuoremmin, eri reittiä ja eri nimikkeiden alla.

    Lyhyesti: järjestelmälle tärkeiden liian-isoja-kaatumaan-liian-isoja- rangaistaviksi -pankkien (SiFi) alkaessa
    kaatua pankit uudelleenpääomitetaan vakuuttamattomista velkaeristä eli talletuksista.

    Uuden säännöstön (BRRD eli ”pankkiunioni”) perusteella tallettaja voidaan tulkita pankkiin sijoittaneeksi henkilöksi, joka on sijoittajan vastuussa pankin velkojille omalla sijoituksellaan so. talletuksellaan.
    Talletus muunnetaan pankin pääomaksi, jolloin siitä tulee konkurssipesän omaisuutta, millä maksaa ensisijaisille velkojille. Ensijsijaisia velkojia taas ovat muut pankit, muut rahoituslaitokset ja institutionaaliset sijoittajat.

    Pankkiunioni ei ole kriisinhallintamekanismi vaan pysyväksi tarkoitettu yhteisvastuumekanismi G20-maissa.

    FSB:n, BIS:n ym asiaomaisten instituutioiden asiaa koskevia raportteja ja muita julkaisuja on koottu tähän linkkiin http://ipu.fi/2013/wp-content/uploads/2011/01/IPU-LEHTI-Nro-2-NETTIVERSIO-2.pdf

    Ryöstöähän se on.

    • Pankkitukia luulin jo hävyttömyyden huipuksi, mutta talletusten ryöstö ylittää vielä senkin.

      Ai jahas, siis direktiivin asiasta ovat komissaarit jo tehneet 2013, ja voimaan astuu vuonna 2016. No eipä ole yllätys, että poliitikot tekevät mitä pankkiirit haluavat.

      Jokohan se on suomalaisille selvää, että ovat pankkien takaajia? Itse en ollut vielä niin valistunut. Eikä pelkästään suomalaisten pankkien, vaan pankki-unionin myötä kaikkien eurooppalaisten pankkien. Kiitos tästä piinaavasta tiedosta, Riikka ja IPU. Ja päälle vielä jäsenvaltioidenkin velasta tulemme samalla yhteisvastuulliseksi! Vieläköhän persut haluaa ”parempaa Euroopan Unionia”?

      IPU:n lehden mukaan Pankkiunionin ei ole tarkoitus estää pankkikriisejä, vaan järjestää maksajat. Voipi olla noinkin, mutta luulen että tuo on myöskin pelote jolla pyritään perustelemaan julkisia pankkitukia tarvittaessa: sanotaan että julkinen tuki on kuitenkin pienempi paha kuin yksityisiin tallettajiin kohdistuva kova isku: parempi jatkuva veren imeminen kuin valtimoiden katkaisu.

      Toivoa sopii, ettei tule suuria pankkikriisejä sitten. Voipi yllättäen useampi biljoona siirtyä Euroopassa kansalaisten omaisuutta pankkien omaisuudeksi.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here