Saksan Die Linke -vasemmistopuolueen keskeiset teoreetikot, veljekset André ja Michael Brie, pohtivat kollegoineen vasemmiston tilaa ja mahdollisuuksia artikkelissaan ”Alhaalta näkee paremmin: vasemmiston uuden alun strategisista mahdollisuuksista” (Von unten sieht man besser: Zu den strategischen Chancen für einen linken Neubeginn). Heidän keskeinen sanomansa on, että vasemmiston tulisi suunnata kannatuksen tavoittelu keskiluokan piiristä enemmän yhteiskunnan alempien kerrosten demokraattiseen mobilisaatioon.
Vasemmistosta voi heidän mielestään tulla poliittisesti vaikutusvaltainen ainoastaan, jos se kykenee mobilisoimaan yhteiskunnan syrjäyttämät tai syrjäytymisvaarassa olevat.
Yhteiskunta on kehittynyt kohti ”puolitettua demokratiaa”, jossa ennen kaikkea hyväosaiset käyvät äänestämässä. Vaalisosiologisten tutkimusten mukaan Saksan hyvinvoivien asuinalueilla äänestysprosentti on 80–90, kun se ns. ongelma-alueilla on parhaimmillaankin vain 50. Edustuksellinen demokratia ei ole enää edustuksellista. 1970-luvulla eri asuma-alueiden välillä ei vielä ollut selvää eroa.
Kirjoittajien mielestä televisio on kaupallisten TV-kanavien myötä olennaisesti myötävaikuttanut kulttuurisen jakautumisen syntymiseen. Internetin käyttö ja iltapäivälehdet ovat syventäneet sitä edelleen. Ns. laatulehdet eivät kulu yhteiskunnan alempien kerrosten piirissä. Politiikkaan ei myöskään osallistu enää juuri lainkaan ihmisiä, joilla on perinteinen työläiselämänkerta, millä on kohtalokkaat seuraukset vasemmiston yhteiskunnalliselle edustukselle.
Samaan aikaan yritysten taloudellinen tuki oikeistopuolueille kasvaa. Saksassa vuosina 2012–2014 kristillisdemokraatit (CDU/CSU) saivat 3,3 miljoonaa euroa, vapaat demokraatit (FDP) miljoona euroa, sosiaalidemokraatit (SPD) vajaat 700 000 euroa, vihreät (Die Grünen) 60 000 euroa ja vasemmistopuolue (Die Linke) 0 euroa.
Kirjoittajien johtopäätös on:
Se [vasemmisto], joka nykyään kilpailee ainoastaan aktiivisten kansalaisten äänistä, on jo luopunut vasemmistolaisuudesta. Sitoutuminen alempien sosiaalikerrosten ja keskiluokan demokraattiseen liittoon on ratkaiseva edellytys politiikalle, joka ansaitsee tulla kutsutuksi vasemmistolaiseksi.
Tätä olisi varmaankin myös Suomen vasemmistoliiton syytä pohtia.
Lähde
Brandt, Peter et al. (19.6.2015). Von unten sieht man besser. http://andre-brie.de/von-unten-sieht-man-besser/
Artikkelin tiivistelmän kirjoitti lehtori Jouko Jokisalo Itä-Suomen yliopistosta.
Suomen selkeästi suurin puolue on nukkuvien puolue. Ymmärrän noita saksalaisia vasemmisto-ideologeja jotka etsivät kannatusta sieltä. Todennäköisesti nukkujat ovat niitä huono-osaisia, jotka näkevät että mikään puolue ja kukaan ei tosissaan aja heidän asiaansa: Suomessa on jo miljoona köyhää äänestysikäistä. Heillä halu vaikuttaa politiikkaan on pienin, vaikka tarve olisi suurin.
Lienevätkö ne nukkujat sittenkin realisteja? Ymmärtävät että poliitikot ja puolueet tanssivat suurteollisuuden ja suurpääoman, kansainvälisten vaikuttajien musiikin tahdissa. Vaikka on punainen solmio kaulassa, tavallinen äänestäjä jolla ei ole vaikutusvaltaa, kiinnostaa vain vaalipäivänä vaalipuheissa. Pilaavatko nuo Lipposet ja Ahtisaaret, NATO:n ja EU:n kovaan ytimeen ängenneet globalistit SDP:n kuvan? Näyttääkö SDP enää lainkaan sosialistien puolueelta? Vai näyttääkö se kaappiporvarien puolueelta, valeoppositiolta?
Itse äänestin aina ennen vasemmistoa. En enää. Vasemmistolaisten poliitikkojen kova halu olla mukana Euroopan liittovaltiossa ja puolueen johtohenkilöiden halu osallistua bilderberg- ym. globalistien kerhoihin on vakuuttanut minut jo vuosia sitten siitä, että Suomen sosialistipuolueetkin ovat globalistien käsissä. SDP ja Vasemmistoliitto eivät aja asioita, jotka ovat tällä hetkellä kaikkein tärkeimpiä minulle: talousdemokratia ja Suomen itsenäisyys. Ilman niitä olemme kansainvälisten globalistien orjia joka tapauksessa, vaikka Suomessa olisi vasemmistohallitus.
Miksi SDP ja Vasemmistoliitto suostuvat politiikassaan globalistien kansainväliseen suuryritysten korporatokratiaan, tuloerojen kasvuun, ihmisten köyhdyttämiseen, hyvinvointiyhteiskunnan ja kotimaisen tuotannon tuhoamiseen ”kilpailukyvyn” nimissä? Koska globalistien joukossa ei voi puolustaa oman kansan etuja! Ei ihme, että kannatus vajoaa.
Joo, ei globalisteja pidä äänestää. Näin on marjat. Globalistivasemmisto on kaivanut hautansa ja horjuu sen laidalla yhä uhkaavammin tutisten.
Joo, olen samaa mieltä kuin Susanna Kaukinen siitä, että ”globalisteja” ei tule äänestää, jos ”globalisti” ymmärretään finanssipääoman juoksupoikien perässähiihtäjäksi.
Vasemmistolaisuus tarkoittaa käsittääkseni kuitenkin edelleen ihan muuta. ”Kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen” tarkoittaa myös globalisaatiota, ja se on vasemmistolaisuutta hyvässä merkityksessä.
Käsittääkseni vasemmistolaisuus on aina ollut ”globalistivasemmistolaisuutta”. Eri asia on se, että proletariaatti on globaalisti pystytty pitämään niin ahtaalla, että sen liittyminen yhteen ei ole vielä toteutunut.
Täysin vaietussa filosofi Pekka Himasen toimittamassa kirjassa Kestävän kasvun malli – globaali näkökulma kirjoittajat esittävät kirjan ydinajatuksena mallin »arvokkaasta elämästä» kehityksen päämääränä eli »dignity as development» -teesiin.
He toteavat, että ”Tulevaisuuspolitiikan näkökulmasta juuri nyt on tarve määritellä, millainen valta demokraattisesti kontrolloimattomille globaaleille finanssimarkkinoille annetaan”.
Vasemmistolaisten kannattaisi lukea Himasta ja ottaa opikseen.
Reijo Fredrikson kirjoitti: ”Käsittääkseni vasemmistolaisuus on aina ollut ”globalistivasemmistolaisuutta”.
Globalismi liittyy niin markkina- ja rahamaailmaan, että sen käyttö vasemmistolaisuuden kanssa kuulostaakin hölmöltä. Pikemminkin käyttäisin sanaa internationalismi, joka tarkoittaa siis kansainvälisyyttä (eikä maapallon laajuista yhtä kokonaisuutta kuten globalismi yleensä ymmärretään) on sosialismiin liitettävä käsite.
Tuo lainauksesi on marxilainen iskulause, proletariaatin yhtyminen kansainvälisesti on parhaimmillaankin ollut vain marginaalinen ideologia, jopa marxilaisuudessa jonka piirissä sitä lähinnä on kannatettu. Neuvostoliitossa toimi kommunistinen internationaali (lakkautettiin 1943) joka kannatti maailmanvallankumousta ja pyrki olemaan maailman marxilaisten puolueiden keskusjärjestö.. ehkä sitä voisi sanoa luonteeltaan yhden maailman hallitusta kannattaneeksi. Kannattaa huomata että marxilaisuuskin on vain pieni osa maailman sosialistisista liikkeistä: esimerkiksi länsimainen demokraattinen sosialismi ei pyri vallankumouksiin edes omissa maissaan. Kaikki kommunistipuolueetkin ovat kannattaneet kansallisvaltioita, eikä marxilaisuudella ole tietääkseni edes perusteltu valtioiden liittämistä toisiinsa. Jopa Venäjän bolsevistien mielestä kansoilla tuli olla itsehallinto-oikeus, ja sillä perustein tuettiin Suomenkin itsenäisyyttä (tosin bolsevikeillä ei ollut mahdollisuutta sitä vastustaakkaan). Lähinnä Muammar Gaddafin kannattama arabisosialismi pyrki yhdistämään eri valtioita valtioliittojen kautta yhdeksi kokonaisuudeksi, mutta siinäkin taisi vaikuttaa vahvemmin panarabialaisuus.
Sosialismi kyllä pyrkii kansojen väliseen veljeyteen. Mutta etpä taida löytää montaa suomalaista sosialistia, jonka mielestä Suomen tulisi vaikka Kiinaan tai Kuubaan liittyä… eivätkä nekään ole toisiinsa liittyneet, vaiika kummassakin maassa on sosialistinen vallankumous tapahtunut.