Tulevat autonomiset lennokkisodat

USEAT VALTIOT kehittävät lennokkeja, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti ilmassa, maalla ja merenpinnan alla. Tällä hetkellä useimmat sotilaslennokit vaativat vielä ihmisen antamaa komentoa aseidensa laukaisuun, mutta tilanne on muuttumassa. Kun houkutus käyttää ”älykkäitä” lennokkeja, jotka päättävät itsenäisesti, ketä vastaan ja milloin hyökätään, yhdistyy moniin väistämättömiin ohjelmointivirheisiin jokaisen lennokin ohjelmistossa, seuraukset voivat olla katastrofaalisia.

Nykyiset tappavat lennokit, kuten General Atomics MQ-1 Predator, vaativat ihmisen päätöstä aseistuksensa laukaisusta. Tästä huolimatta lennokkien käyttö on kiistanalaista, sillä lennokki-iskuissa on kuollut jo tuhansia viattomia siviilejä. Brookings-instituutti on arvioinut, että kutakin tapettua militanttia kohden kuolee kymmenen siviiliä. Lennokkien käyttö on amerikkalaisyleisön suosiossa, mutta Yhdysvaltain armeija sivuuttaa sen aiheuttamat reaktiot ulkomailla. Vieläkin huolestuttavampaa on, että supervallan politiikka ajaa muita maita kehittämään omia tappavia lennokkejaan. Yhdysvallat on itse asiassa ”tavanomaistanut” tällaiset aseet, ja onkin vain ajan kysymys, milloin Venäjä, Kiina ja muut valtiot alkavat suuressa määrin tuottaa itsenäisesti toimivia lennokkeja.

Paine antaa lennokkien tehdä itsenäisiä iskupäätöksiä lisääntyy, koska automaattinen toiminta lyhentää iskun vasteaikaa. Lisäksi lennokkeja vastaan suunniteltujen lennokkien (anti-drone drones) ilmaantumisen myötä tulee entistäkin tärkeämmäksi, että lennokit voivat laukaista aseensa viiveettä, ilman ihmisen osallistumista. Lennokkien väliset sodat tullaan lähes varmuudella käymään lähes täysin automaattisesti.

Atomipommi oli niin houkutteleva ase, ettei Yhdysvaltain hallitus voinut olla käyttämättä sitä toisessa maailmansodassa. Kemialliset ja biologiset aseet tuntuivat jonkin aikaa hyviltä ajatuksilta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton sotilasjohtajille kylmän sodan aikana. Saman kylmän logiikan mukaisesti valtiot tulevat kehittämään yhä edistyneempiä lennokkeja, ellei niiden käyttöä rajoiteta kansainvälisellä sopimuksella. Kun ottaa huomioon Yhdysvaltain ja Venäjän heikkenevät suhteet sekä sen, että Yhdysvallat ympäröi Kiinaa sotilastukikohdillaan, tällainen sopimus näyttää epätodennäköiseltä.

Tästä saattaa tulevaisuudessa hyvinkin seurata kilpailevien lennokkien välinen taistelu, jolla on vaarana eskaloitua. Se tosiasia, että kaikki modernit ohjelmistot ovat täynnä ohjelmistovirheitä, ”bugeja”, kasvattaa katastrofaalisten seurausten todennäköisyyttä. Työskentelen itse ohjelmistoalalla ja voin vakuuttaa, että bugien määrä vain lisääntyy tietokoneohjelmistojen monimutkaistuessa.

Kuvitellaan hypoteettinen skenaario, jossa Pentagon lähettää itsenäisesti toimivan lennokin Venäjän ilmatilaan vakoilemaan maan sotilaskohteita. Lennokin virhetoiminto johtaa iskuun, jossa kuolee ihmisiä. Venäjä luonnollisesti olettaa kyseessä olevan Yhdysvaltain asevoimien ylipäällikön, siis presidentin, määräämän hyökkäyksen. Tämän seurauksena Venäjä tekee ohjusiskun Naton sotilaskohteeseen Itä-Euroopassa. Konflikti eskaloituu, ja muutaman päivän kuluttua Venäjä käyttää — sotilasdoktriininsa mukaisesti — taktisia ydinaseita Venäjää kohti eteneviä Naton panssarikolonnia vastaan.

Rauhaa rakastavien ihmisten kautta koko maailman on vastustettava tätä kehitystä ja vaadittava, että heidän hallituksensa neuvottelevat ja allekirjoittavat maailmanlaajuisen, sotilaslennokkien käyttöä säätelevän sopimuksen.

Tulevassa katsauksessa tutkitaan tarkemmin vaaroja, jotka seuraavat tekoälyn, lennokkien ja edistyneen aseteknologian yhdistymisestä.

Todd Ojala valmistui filosofian maisteriksi Chicagon yliopistosta. Hänelle myönnettiin arvostettu American Civilization Fellowship -palkinto vuonna 2007. Suomensukuinen Ojala on osallistunut 1900-luvun totalitarianismia tutkineisiin työpajoihin sekä opiskellut neurotieteitä ja genetiikkaa Minnesotan yliopistossa. Nykyisin hän asuu Minnesotassa työskennellen amerikkalaisen tietotekniikkayrityksen teknisenä kirjoittajana sekä freelance-esseistinä.