Kreikkalainen tragedia

Taloustieteilijä Giánis Varoufákis on todennut Kreikan kriisistä näin:

Eurooppa päätti äärettömässä viisaudessaan hoitaa tämän konkurssin sälyttämällä ihmiskunnan mittavimman lainan heiveroisimmille hartioille… Se, mitä me olemme kokeneet siitä lähtien, on eräänlaista fiskaalista vesikidutusta, joka on muuttanut tämän kansakunnan [Kreikan] velkasiirtomaaksi.

Kreikka hyväksyttiin eurojärjestelmään vuonna 2001, ja euro tuli käyttöön vuoden 2002 alusta. Suurelle yleisölle on myöhemmin paljastettu, että Kreikka oli yhdysvaltalaisen investointipankin Goldman Sachsin tuella ja järjestelyillä vääristellyt taloustilastojaan päästäkseen mukaan euroon.

Yhdysvaltalainen investointipankki Goldman Sachs tienasi 600 miljoonaa euroa salaisilla Kreikan valtion velkajärjestelyillä, jotka tulivat maksamaan Kreikalle miljardeja euroja. The Nation -lehden mukaan Goldman Sachs tarjosi vuonna 2001 ylivelkaantuneelle Kreikan valtiolle salaista 2,8 miljardin euron lainaa, joka sai maan velan näyttämään todellista pienemmältä. Sopimuksella Kreikan ulkomaisessa valuutassa kirjattu velka naamioitiin kotimaan valuutan maksuvelvoitteeksi markkinakorosta poikkeavalla korkotasolla.

Kreikan valtiollisesta velasta vastaavan viraston johtajana toiminut Spiros Papanikolaou paljasti myöhemmin, että Goldman Sachs sai järjestelystään 600 miljoonan euron palkkion.

Sopimus kävi Kreikalle erittäin kalliiksi, kun valtionlainojen korot ampaisivat nousuun 11.9.2001 jälkeen. Goldman Sachsin 2,8 miljardin euron maksusitoumus paisui peräti 5,1 miljardiin euroon vuoteen 2005 mennessä. (Sinä vuonna velka järjesteltiin uudelleen ja summa jätettiin 5,1 miljardiin.)

Vuonna 2005 Mario Draghi, nykyinen Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja, oli Goldman Sachsin kansainvälisten toimien johtaja. The Nation on vihjannut, että tämä ei välttämättä ole sattumaa.

Taustaa nykyiselle kriisille

Kreikan valtiontalous oli velkainen siis jo vuosia ennen finanssikriisin kärjistymistä. Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiin kriisiin. Budjetti oli huomattavasti alijäämäinen ja valtio oli ottanut runsaasti ulkomaista velkaa, jonka korot olivat nousseet kestämättömälle tasolle. Maaliskuussa 2010 muut euromaat antoivat Kreikalle hätälainaa 45 miljardia euroa.

Kreikan taloustilastojen vääristelyä koskeva paljastus horjutti luottamusta maan talouteen ja Kreikan olikin maksettava yhä korkeampaa korkoa lainoistaan. Kreikalla ei ollut mahdollisuuksia selvitä 360 miljardin euron velkojensa maksamisesta. Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) tulivat sen vuoksi keväästä 2010 alkaen tukemaan Kreikkaa satojen miljardien eurojen takuilla (huhtikuun 2010 pelastusohjelma ja helmikuun 2012 Kreikka II -tukiohjelma). Kreikka sitoutui tiukkaan säästöpakettiin, mutta Kreikan poliitikot olivat haluttomia suuriin säästöihin.

Vuoden 2011 kriisi johti epäluottamukseen koko euroaluetta kohtaan vaikeuttaen myös Saksan kaltaisten vahvojen eurotalouksien velkakirjojen myyntiä. Loppuvuonna 2011 euron hajoamista pidettiin mahdollisena skenaariona. Kriisi kuitenkin laantui, kun EKP vakuutti markkinat siitä, ettei se päästä euroalueen jäsenvaltioita konkursseihin.

Kreikan velkakierteen jatkuessa vuonna 2014 europäättäjät vakuuttelivat, että euroalue on peruuttamaton ja Kreikka on sen pysyvä jäsen. USA:n talouspäättäjät ja finanssimarkkinoiden analyysitalot alkoivat epäillä asiaa. He katsoivat, että Kreikan ero eli Grexit on mahdollinen vaikkakaan ei riskitön. (USA:n hallituksen neuvonantaja varoitti huhtikuussa 2015, että Grexit ei olisi pahasta vain Kreikalle, vaan aiheuttaisi erittäin suuren riskin koko maailman taloudelle.)

Kreikassa järjestettiin 5.7.2015 kansanäänestys, joka koski velkojien Kreikalle asettamien hätärahoitusehtojen hyväksymistä. Äänestyksessä ei-äänet voittivat osuudella 61,31 %. Kreikkalaiset siis hylkäsivät velkojien ehdotukset. Heinäkuun 15. päivänä Kreikan parlamentti äänesti lainapaketin ehtojen hyväksymisestä. ”Kyllä”-äänet voittivat lukemin 229–64.

Troikka

Tätä kirjoitettaessa (heinäkuussa 2015) Kreikan kriisiä ei ole saatu ratkaistuksi. Kreikan valtion velka on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Kreikan velan määrä on noin 360 miljardia euroa. Monen taloustieteilijän ja IMF:n arvion mukaan Kreikka ei kykene koskaan kokonaan maksamaan takaisin kyseistä velkaa. Kreikan tukipaketit ovat siis epäonnistuneet. Syylliseksi epäonnistumiseen on osoitettavissa ’Troikka’, jonka käsialaa ja sanelua sanotut tukipaketit ovat olleet.

Niin kutsutulla troikalla tarkoitetaan EU:n komissiota, IMF:ää ja Euroopan keskuspankkia, jotka ovat lainanneet Euroopan kriisivaltioille Kreikalle, Irlannille, Portugalille ja Kyprokselle yli 400 miljardia euroa.

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta toteaa, että

”Troikka [EU:n komissio, IMF ja EKP] […] yksikäsitteisesti rikkoi Kreikan kanssa tehdyt sopimukset heti alussa, sillä ohjelmien seuraukset erosivat arvioidusta. Julkisuudessa on vaadittu Kreikkaa noudattamaan yhteisesti hyväksyttyjä sopimuksia. Eikö sama vastuu kuulu toisellekin osapuolelle? Ja jos kuuluu, eikö silloin Kreikan vaatimus budjettiylijäämävaatimuksen alentamisesta ole kohtuullinen?”

Kreikan tuli miljardiluotot saadakseen alistua Troikan valvontaan ja ohjeistukseen. Troikka käyttääkin kysymyksessä olevan kaltaisessa valtiovelkajärjestelyssä diktatorista valtaa, joka on käytännössä syrjäyttänyt ja syrjäyttää EU:n jäsenvaltioiden omien parlamenttien toimivallan.

Troikan valta on kritiikille altis, koska kysymyksessä on kolmea ”instituutiota” (IMF, EKP ja EU:n komissio) edustava toimielin, jota ei esiinny ja jonka toimivaltaa  ei ole määritelty yhdessäkään EU-sopimuksessa.

Kreikkaa lainoittivat aikanaan holtittomasti Ranskan ja Saksan suuret pankit. Lainarahalla rahoitettiin muun ohella valtavat aseostot saksalaisen ja ranskalaisen aseteollisuuden valmistajilta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Kreikalla on väestömäärään suhteutettuna Nato-maiden suurin puolustusbudjetti.

Tukipaketeista

IMF:ssä tiedettiin jo maaliskuussa 2010, ettei Kreikan suunniteltu velkaohjelma talouden sopeutusohjelmineen tulisi onnistumaan. IMF:stä lähetettiinkin EU:n komissiolle sähköpostiviesti, jonka mukaan sopeutus kutistaa kotimarkkinoita voimakkaasti ja aiheuttaa taantumaa, joka haittaa koko yhteiskuntaa.

Viimeistään toukokuussa 2010 tiedettiin yleisesti, ettei Kreikka kykenisi milloinkaan maksamaan velkojaan takaisin. Tämä tosiseikka tiedettiin myös IMF:ssä, jonka pääjohtajana toimi sittemmin surullisenkuuluisaksi osoittautuva seksiaddikti Dominique Strauss-Kahn. (Strauss-Kahn otti IMF:n pääjohtajan tehtävän vastaan lokakuussa 2007 ja ilmoitti 18.5.2011 eroavansa tehtävästä skandaalin vuoksi ”suojellakseen valuuttarahastoa”. Hän sai 175 000 euron erorahan, eläkkeen ja muita korvauksia.) Ranskan presidentiksi pääsystä haaveillessaan Strauss-Kahn vaimensi kriittiset äänet IMF:ssä ja piti huolta siitä, että Kreikka sai IMF:n tuen tukipaketille. Motiivina oli ranskalaisten pankkien pelastaminen. Saksalaisten pankkien pelastamisen otti puolestaan tehtäväkseen Saksan liittokansleri Angela Merkel.

Tukipakettirahoilla ei siis suinkaan pelastettu Kreikkaa tai kreikkalaisia. Niillä pelastettiin Saksan ja Ranskan holtittomaan velanantoon syyllistyneet pankit. Ranskalaispankeille palautettiin 20 miljardia euroa ja saksalaispankeille 17 miljardia euroa! Kreikan entisen IMF-edustajan Panagiotis Roumeliotisin mukaan Kreikka uhrattiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden toimintakyvyn säilyttämiseksi.

Taloustieteen tohtori Giánis Varoufákis on kuvannut luottojen antamista maksukyvyttömäksi tiedetylle Kreikalle rikokseksi ihmisyyttä vastaan (”In this position, to give the most bankrupt of any state the biggest credit in history, like third class corrupt bankers, was a crime against humanity”).

Kreikan kriisi on erityisen traaginen köyhien kreikkalaisten ja tavallisten kreikkalaisten kannalta. Kreikan lama on jatkuvasti syventynyt, työttömyys kasvanut ja sosiaaliturvajärjestelmä romahtanut. Esimerkiksi julkista sairaanhoitoa ei käytännöllisesti katsoen enää ole olemassa.

Kreikka ei tietenkään ole syytön vuonna 2010 puhjenneeseen kriisiin. Suurimpia syyllisiä olivat maan ohut yläluokka, so. maanomistus-, laivanvarustaja- ja finanssieliitti sekä vanhojen valtapuolueiden (Uusi demokratia ja PASOK) puolue-eliitti.

Esimerkki veronkierrosta

Kohu ”Lagarden listasta” kuohutti muun ohella saksalaisten mieltä vuoden 2013 alusta lukien. Lagarden listalla tarkoitetaan Ranskan entisen valtiovarainministerin, nykyisen IMF:n pääjohtajan, Christine Lagarden vuonna 2010 haltuunsa saamaa nimilistaa.

Listalla on kaikkiaan 2062 kreikkalaisen raharikkaan nimet ja tilitiedot heidän Sveitsin pankkeihin piilottamastaan omaisuudesta.

Lagarde luovutti nimilistan Kreikan silloiselle valtiovarainministerille Giorgos Papakonstantinoulle jo lokakuussa 2010 ja odotti välittömiä toimia Kreikan verottajalta, jotta sveitsiläiset piilotilit pantaisiin verolle. CD-levyllä ollut nimilista katosi kuitenkin Kreikassa jäljettömiin. Papakonstantinou ei kyennyt selittämään listan katoamista, mutta sittemmin ilmeni, että listalla oli myös hänen omia sukulaisiaan.

Kun lista jälleen syksyllä 2012 — siis kaksi vuotta myöhemmin — saatiin julkisuuteen, oli Papakonstantinoun sukulaiset poistettu listalta. Tämä tiedetään sen vuoksi, että Kreikan nykyinen valtiovarainministeri, sotkuja siivoava Jannis Stournaras, pyysi alkuperäisen listan uudelleen ranskalaisilta.

Lista saatiin Ranskasta Ateenaan juuri ennen joulua, ja kun sitä verrattiin Kreikasta löytyneeseen listaan, huomattiin että nimiä oli poistettu. Nyt epäillään, että ex-valtiovarainministeri itse poisti sukulaisensa listalta ja sitten hävitti koko listan.

Mainituilla 2062:lla veronkiertäjällä oli pelkästään yhdessä HSCB-pankissa yhteensä yli kaksi (2) miljardia euroa (2 000 000 000 euroa).

HSBC Holdings plc on brittiläinen monikansallinen yhtiö ja yksi suurimmista pankkitoiminnan harjoittajista maailmassa. Sen keskuspaikka sijaitsee Lontoon Canary Wharfissa. (HSBC on niittänyt kyseenalaista mainetta erilaisten skandaalien yhteydessä. Pankki on jäänyt kiinni Meksikon huumekartellien avustamisesta ja terrorismiin yhdistettyjen yritysten kanssa tehdystä yhteistyöstä. HSBC:n tytäryhtiöt kuljettivat miljardien dollarien arvosta käteisvaroja panssaroiduissa autoissaan antaen huumeparoneiden ostaa lentokoneita Caymansaarten veroparatiisiin rekisteröityjen HSBC:n tilien kautta. USA:n senaatin saamien tietojen mukaan HSBC on siirtänyt 7 miljardia dollaria osittain huumekaupoista peräisin ollutta käteistä rahaa Meksikosta USA:han. Myös aseiden salakuljettajat ovat käyttäneet pankkia.)

On esitetty väitteitä, että Lagarden listan salaamiseen ja veronkierron tutkimisen estämiseen ovat osallistuneet niin Troikka kuin Kreikan valtiovarainministeriökin.

Kreikan kriisiin syylliset

Syyllisinä voidaan pitää ainakin seuraavia tahoja:

• Kreikan taloudellinen ja poliittinen eliitti (Kreikan valtiollisten asioiden holtiton hoitaminen)
• upporikkaat kreikkalaiset (mukaan lukien edellä mainitut 2062 kreikkalaista, jotka ovat piilottaneet sveitsiläispankkien tileille miljardeja euroja; laajamittainen veronkierto)
• Troikka (= Euroopan unionin komissio, Euroopan keskuspankki EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) [tukipakettien järjestäminen maksukyvyttömäksi tiedetylle Kreikalle EU:n perussopimuksen vastaisesti]
• Saksan kristillisdemokraattinen liittokansleri Angela Merkel (Kreikan tukipaketointi EU:n perussopimuksen vastaisesti saksalaispankkien pelastamiseksi konkurssilta)
• Saksan kristillisdemokraattinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble (Kreikan tukipaketointi EU:n perussopimuksen vastaisesti saksalaispankkien pelastamiseksi konkurssilta)
• IMF:n entinen pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn (Kreikan tukipaketointi EU:n perussopimuksen vastaisesti ranskalaispankkien pelastamiseksi konkurssilta)
• saksalaiset suurpankit (holtiton luotonanto Kreikalle)
• ranskalaiset suurpankit (holtiton luotonanto Kreikalle)

Euroopan parlamentin eurokansanedustaja Othmar Karas on esitellyt mietinnön Troikan toiminnasta. Karas on ilmoittanut, ettei tutkintakomiteaa olla asettamassa. Sille ei ole hänen mukaansa tarvetta. Karas on todennut, että Troikan toimet ovat olleet ”tarpeellisia”.

Euroopan parlamentin enemmistö on asettunut samalle kannalle kuin Karas. Ympyrä on siten sulkeutunut. Troikka näyttää päässeen kuin koira veräjästä.

Yllätys, yllätys: Karas edustaa Euroopan parlamentissa kristillisdemokraatteja, eli hän on Merkelin ja Schäublen ”hengenheimolaisia”.

Lopuksi

EU:n perussopimuksen artikla 125 sisältää no bailout -lausekkeen:

Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita jäsenvaltioiden keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi.

Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi.

EU:n perussopimukseen siis sisällytettiin no bailout -lauseke, jonka mukaan EU tai toinen jäsenvaltio ei saa ottaa jäsenvaltion velkoja vastuulleen. Lisäksi Euroopan keskuspankille määrättiin kielto rahoittaa valtioita. Näiden määräysten tarkoituksena oli luoda markkinakuria, ts. pakottaa sijoittajat ottamaan huomioon, että valtion velkaan liittyy aito luottoriski. Tämän oli tarkoitus hillitä liiallista velkaantumista. Toiseksi kurinpitovälineeksi luotiin vakaus- ja kasvusopimus, jonka piti rajoittaa julkisen sektorin alijäämä enimmillään kolmeen prosenttiin ja velka 60 prosenttiin BKT:sta.

Kumpikin turvakeino osoittautui tehottomaksi. Markkinakuri ei toteutunut, vaan valtioiden korot yhtäläistyivät ja osa korkeista koroista aiemmin kärsineistä jäsenmaista käytti tilannetta hyväksi pikemminkin ylläpitämällä reipasta menojen kasvua kuin vahvistamalla julkisen talouden rakenteellista tasapainoa. Yhtä huonosti toimi vakaus- ja kasvusopimus. Alijäämä- ja velkakriteerit osoittautuivat löysiksi ja niitäkin rikottiin. Sopimus ei myöskään turvannut julkista taloutta yksityisen sektorin velkaantumisen aiheuttamalta välilliseltä uhalta julkisen talouden tasapainolle. Kurinpidon epäonnistuminen teki euroalueen haavoittuvaksi ja on osasyy nyt elettävään kriisiin.

On selvää, että Kreikan tukipaketit (pelastuspaketti [= bailout]) olivat EU:n perussopimuksen vastaisia. Troikka on siis tieten tahtoen toistuvasti rikkonut EU:n perussopimuksen määräyksiä.

*   *   *

Tarina alkaa päättyä. Mitäpä sitä enemmän kuvaamaan. No, ehkäpä sen verran, että kirjataan tuore (21.7. 2015 päivätty) uutinen: kesäkuussa 2015 Suomessa oli 280 000 työtöntä. Asiasta kertoi Tilastokeskus. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli kesäkuussa noin 22 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste oli 10,0 prosenttia. (Vuosi sitten kesäkuussa se oli 9,2 prosenttia.)

EU:n ja euron oli määrä tuoda muassaan hyvinvointia. Toisin kävi: tuli hyvinvointivaltion alasajoa ja suoranaista kurjuutta. Joka ei usko, menköön Kreikkaan katsomaan.

(Kreikassa itsemurhat nousivat kolmanneksella sen jälkeen kun maan säästöohjelma aloitettiin kesäkuussa 2011. Itsemurhien määrä nousi koko loppuvuoden 2011 ja saavutti kaikkien aikojen huippunsa vuonna 2012.)

EU & euro. Écrasez l’infâme!

Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.