TALOUSPAKOTTEET ovat konkreettisesti romuttaneet teorian, että talous voisi olla politiikasta vapaa ja itsenäinen, kuten friedmanilainen koulukunta sen tahtoi olevan. Kuitenkin maailma, jossa elämme, on rakentunut friedmanilaisille, ns. Chicagon koulukunnan monetaristisille ajatuksille kiinalaista kommunismia myöten. Ajatus on sama kuin aikanaan behaviorismissa tai ranskalaisessa strukturalismissa: kaiken tulee olla mitattavaa ja ennustettavaa kaavojen ja mallien mukaan.
Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut missään ihmistä koskevassa tieteessä, koska ”ihminen” on aina välissä sotkemassa ennustettavuuden. Näin taloudellisissa pakotteissakin: taloutta ei ole ikinä voinut irrottaa yhteiskunnasta ja poliittisista intohimoista. Se on siis edelleen kansantaloustiedettä, vaikka se taloustieteeksi monetaristien moukaroinnissa haluttiinkin eristää.
Euroopan – USA:n komennossa – Venäjään kohdistamat pakotteet ovat romuttaneet eurooppalaisen unelman hyvinvoivasta Euroopasta. ”Romuttamisen” juuret ovat kuitenkin syvemmällä, vallitsevassa monetaristisessa vakausteoriassa, joka vierastaa inflaatiota, mutta näin tehdessään vierastaa myös välillisesti hyvinvoinnin kasvua. Keskustelussa yleensä mainitaan, että EKP:n perustamisessa olisi ollut joitakin ”valuvikoja”. Näinhän asia kaiketi onkin, mutta tämä ei kerro koko totuutta: sitä, että talouden monetaristinen vakausteoria on virheellinen, koska se rakentaa vain yksityisen finassikapitalismin vahvaa linnoitusta ja murentaa kansalaisten hyvinvointia — hyvinvointivaltiota.
Monetaristista vakautta lujitetaan yhteiskuntasopimuksin, joilla yksikkötuotantokustannuksia pyritään alentamaan esimerkiksi pidentämällä työaikoja korvauksetta. Näin vahvistetaan tavaroiden ja palvelujen tarjontaa, mutta niille ei riitä kysyntää talouden parannetuillakaan toimintaedellytyksillä. Tämä luo kuitenkin edellytykset finanssikapitalismin hyvinvoinnille — hetkeksi, kunnes tarvitaan taas uutta ”yhteiskuntasopimusta”. Kansantaloutta ei voi loputtomasti rakentaa tarjonnan ja tuotannon kilpailukyvyn varaan. Kansainväliset kilpailijat tekevät saman tyyppisiä sopimuksia, jolleivat pysty ”kelluttamaan” ja devalvoimaan omaa valuuttaansa, mikä kaventaa finanssikapitalistien liikkumatilaa.
Yhteiskuntasopimukset murentavat hyvinvointia ja heikentävät Suomen mahdollisuuksia selvitä kilpailussa. Koska IMF ja EKP ovat dogmaattisesti sitoutuneet monetaristiseen vakausteoriaan, ainoa hyvinvointia säilyttävä vaihtoehto on irtautua haitallisista rakenteista, palata omaan valuuttaan ja yhdentymisessä ETA-järjestelyyn. Tällöin voimme itse rakentaa oman tulevaisuutemme, emmekä ole riippuvaisia Brysselin — tai Brysselin kuittaamista Washingtonin — päätöksistä, jotka ovat jo ehtineet kasvattaa meidät siirtomaahenkiseen alamaisuuteen ja pakottavat meidät ”rakenteellisiin” uudistuksiin kuin kehitysmaan konsanaan.
Suomen surkeasta kehityksestä ja heikoista tulevaisuuden näkymistä ei kukaan kanna virka- tai poliittista vastuuta. Kenenkään ei tarvitse myöntää poliittisia virheitä, kun johtajuudesta on luovuttu ja ”vastuu” siirretty rajojemme ulkopuolelle. On vain toistettu päätöksiä, jotka on tehty Brysselissä, Washingtonissa, IMF:ssä tai mahdollisesti Naton päämajassa. Katse on asetettava tulevaisuudessa korkeammalle: kansalliseen itsenäisyyteen, kansalaisten hyvinvointiin ja todelliseen poliittiseen ja viranhoidolliseen vastuuseen omista tarpeistamme ja päätöksistämme.
Hannu Ikonen on Vastavalkea ry:n varapuheenjohtaja.
Olen jokseenkin samaa mieltä tästä:
”monetaristinen vakausteoria on virheellinen, koska se rakentaa vain yksityisen finassikapitalismin vahvaa linnoitusta ja murentaa kansalaisten hyvinvointia — hyvinvointivaltiota”
Vähän toisin sanoi selitettynä tuota samaa asiaa olen miettinyt.
Varallisuus on on yhä enemmän ja enemmän siirtymässä harvojen käsiin. Toisaalta nuo harvatkin on loppujen lopuksi hyvin riippuvaisia suurten massojen kulutuksesta, jos ihmiset alkavat vähentää erilaisten teollisuustuotteiden kulutusta, isotkin yritykset menevät konkurssiin.
En usko, että ongelmaa voidaan pidemmän päälle ratkaista silläkään, että vain pidetään kulutuskysyntää yllä.
Suurissa automaattisissa tehtaissa voidaan helposti valmistaa paljon enemmän tavaroita kuin maailmanmarkkinoille mahtuu ja nykyinen tilanne johtaa melko varmasti siihen, että isommat yritykset ostavat pienemmät pois markkinoilta ja varallisuuden kasaantuminen yhä harvempien käsiin vain kiihtyy.
Hyvinvointivaltion suunnitteleminen ja ylläpitäminen on nykyisin retuperällä. Ajatellaan, että yritysten kilpailu hoitaisi asian niinettä kaikki hyötyisivät.
Tosiasiassa on käymässä niinettä suurelle osalle tuotteita jää jäljelle vain hyvin harva tuottaja, ja kilpailukapitalismiinkin uskovista toimijoista varsin monet isotkin kalat tuhoutuvat ja joutuvat vielä isompien kalojen syömiksi.
Vaikuttaa siltä, että hyvinvointivaltio vaatii jonkinlaista tuotantomekanismien suunnittelua ns. ’vapaan kilpailun’ sijasta.
Kun euroa luotiin, eräänä sen etuna nähtiin valuuttaspekulaation vähentäminen,tuolloin yksi Soros pystyi pelaamaan suurenkin valtion ahdinkoon. Tuolloin hegemonisessa asemassa ollut uusliberalistinen agenda puhui juuri rajoitetusta demokratiasta,sen muksista oli luoda vallitseva taloustyrannia eurojärjestelmän sisälle. Poliittisen kamppailun ja avoimen oppimisprosessin kautta voidaan kyseinen valtajärjestelmä myös murtaa, itse uskon demokratian laajentamiseen talousdemokratian välinein ja lokalisaation haastavan vielä globaalit kehityskulut.
George Soros on CIA:n ja/tai NSA:n ja/tai Mossadin rahamies, eli niin sanottu ”peitefirma”. Molemmat CIA ja NSA ovat vuosikymmeniä vahvasti levittäytyneet yksityissektorille, perustaen peitefirmoja. NSA:n peitefirmoista Microsoft, Google ja Facebook ainakin on kaikkien tuntemia. Yksityisen puolen peitefirmat on jo paljon laajempi kuin varsinaiset valtion toimistot. Yksityisellä puolella on paljon etuja tiedusteluyhteisöille: niitä ei pystytä valvomaan hallinnon taholta, niitä ei koske tiedon julkaisulait, niiden budjetit ei ole hallinnon alaisia. Soros on ollut mukana niin sanotuissa värivallankumouksissa, yhdessä Yhdysvaltain muiden ”demokratiaa edistävien” toimistojen kuten NED ja USAID kanssa, Sorosin oma Open Society Foundations on aivan samassa työssä. Soros tuki 80- ja 90-luvuilla Neuvostoliiton vastaisia liikkeitä ja oppositiota muun muassa Venäjällä, ja Unkarissa, Puolassa esimerkiksi Solidaarisuus-liikettä. Hän oli tukemassa Venäjän liittolaisen Serbian (sen Milosevicin hallinnon) vastaista CANVAS/Otpor!-liikettä ja Kosovon itsenäisyyttä Serbiasta. Soros tuki muun muassa Georgiassa ”Ruusuvallankumousta” ja siinä syntynyttä Venäjän vastaista hallintoa (jota tuki USA:n lisäksi myös Israel), Egyptissä Soros oli nimenomaan rahoittamassa ja kouluttamassa Mubarakin hallinnon (ja myöhemmin Morsin hallinnon) kaataneita voimia ja Mohamed ElBaradeita, Ukrainan vallankaappaajia, Kazakstanin ja Turkmenistanin oppositioita. Soros on ollut ulkopolitiikassa toimijana ”demokratian edistäjänä” juuri siellä missä Yhdysvaltain hallinto on ajanut hallintoja epävakauttavaa politiikkaa.
Yhdysvaltain sisäpolitiikassa Soros on profiloitunut Bush juniorin vastustajana. Mutta samalla hän on Clintonien ja Obaman kannattaja. Jos luulee, että Bushin vastustaminen on Yhdysvaltain hallinnon vastustamista, on väärässä. Demokraatti-puolue on yhtä lailla Yhdysvaltain hallinnon ja CIA:n mukana kuin republikaanitkin: vallan vaihtuessa Yhdysvaltain ulkopolitiikka ei juuri vaihdu.
Minkähän vuoksi Soros oli mukana valuuttojen kaatamisessa, mitä luulet? Tietysti varojen hankinta voi olla yksi motivaatio. Rahanpesu toinen. Mutta yksi motivaatio voi olla myös CIA:n ja Mossadin (Soros on myös juutalainen) politiikka. Euro ei taatusti syntynyt ilman Yhdysvaltain hyväksyntää ja yhdistynyt Eurooppa on toiminut Yhdysvaltain vaikutuksen edistäjänä Euroopassa. Soros itse on ollut tukemassa Euroopan integroitumista yhä enemmän liittovaltioksi. Sanoihan sen Zbigniew Brezinskikin että kaikki Euroopan Unionin laajentuminen on Yhdysvaltain vallan laajentumista. On ollut Yhdysvaltain hegemonian etu, että sen vasalli Euroopan Unioni, ja sen hallitsema sotilasliitto NATO on laajentunut.
Hopsis, muistin väärin, Soros onkin näköjään ateisti.
Tietenkin tajunnan sekoittava kaksoisstrategia on maailman sivu ollut vallankäytön ja kehityksen ohjailun tapa. Historian tutkimuksen kautta ja varsinkin jos siitä mitään välitää saati ymmärtää on oleellista avata menneitä tapahtumia. Itselleni Varufakiksen kirja maailmantalouden minotaurus avasi ymmärtämään sen kehityksen , jota olen parhaat vuoteni seurannut ja pyrkinyt pysymään kärryillä, nimittäin se uuskonservatiivi kumous, joka tapahtui läntisessä maailmassa öljykriisin jälkeen, on vasta nyt hahmottumassa meille maginaalissa oleville. Kyseessä oli kuten Varufakis toteaa pedonkesytysohjelma ja se peto oli uusliberaalien mielestä demokraattinen päätöksenteko ja julkinen valta. Tuolloinen hegemooniseen asemaan päässyt fraktio otti aseekseen systemaattisen julkisen vallan velkuuttamisen niin verohelpotusten kuin asevarustelu kuin myös verovaroin tuetun tieteellisen tutkimuksen rahoituksen vipuvaikutuksella. Viimeisen vuosikymmenen aikana ja sen yhdysvaltain taloutta vaivaavan kaksoisvajeen seurauksena on Varufakiksen mukaan jatkuva epävakauttaminen jossainpuolella maailmaa välttämätöntä,että kohteista irroitettava pääoma voidaan tuoda turvaan yhdysvaltoihin kattamaan vajetta. Tätä taustaa vasten meillä vaijettu Putinin Shotshin puhe maailman vakauttamisesta oli enemmän,kuin asiallista.
”se peto oli uusliberaalien mielestä demokraattinen päätöksenteko ja julkinen valta.”
Niin, kyllä se selvästi tältä vaikuttaa. Yhdysvallat on pitkälti suuryritysten kaappaama, ja samat toimijat yrittävät nyt ulottaa valtansa koko maailmaan.
Pertti on aivan oikeassa tässäkin:
”Demokraatti-puolue on yhtä lailla Yhdysvaltain hallinnon ja CIA:n mukana kuin republikaanitkin: vallan vaihtuessa Yhdysvaltain ulkopolitiikka ei juuri vaihdu.”
Kun Obama tuli valituksi ensimmäisen kerran, Yhdysvaltain sotateollisuus asettui vaalikampanjan aikana tukemaan hänen valintaansa republikaanien ehdokasta vastaan. Siis ainakin aseteollisuus oletti, että Obama jatkaa ja kiihdyttää asevarustelua.
Ja näinhän on käynyt, Obama on aloittanut uuden kierroksen aseiden kehittelyssä, miehittämättömät lennokit ovat tärkeä osa sitä ja jokseenkin maailmanlaajuinen kybersota vakoiluineen on alkanut. Yhdysvaltain ydinaseitakin Euroopassa on uudistettu. Kylmä sota Venäjää vastaan on alkanut uudelleen, Ukrainassa järjestetty vallankaappaus, Syyrian sota pahenee ja pahenee …
Tutustukaa Maailmantalouden minotaurukseen,Minkä teoksesta ymmärsin ,ei varun käsitys ole se, että tilanteeseen jossa yhdysvallat on kaksoisvajeessa, ja se juuri on se minotaurus olisi tultu tarkoitushakuisesti,vaan tilanne on tullut yllättäen ja pyytämättä, mutta koska tilanteen korjaaminen eli budjetin tasapainottaminen on poliittisesti mahdoton tehtävä, koska se edellyttäisi esimerkiksi sotilaallista maailmalta vetäytymistä sekä suuria veronkorotuksia ja veroparatiisien sulkemista, siksi heidän on helpompi jatkaa maailman epävakauttamista.eli kokonaisuudesaan petoakesytäisään he loivat hirviön jolle eivät voi mitään.
Yhtiövallalle emme ilmeisesti voi mitään, sinne näet hakeutuu kannustimien vetämänä kaikkein kyvykkäin aines,jolloin esimerkiksi julkinen valta on ikuisesti reaktiivinen osapuoli, ja pahimmassa tapauksessa toteutuu pyöröovi syndrooma, josta ministeri Berner on esimerkki,hän on sanonut palaavansa elinkeinoelämään nykyisen pestin päätyttyä.
”Yhtiövallalle emme ilmeisesti voi mitään, sinne näet hakeutuu kannustimien vetämänä kaikkein kyvykkäin aines”
Siitä kyvykkyydestä en nyt tiedä, ahnein aines sinne ainakin hakeutuu. Ja isot pojat paimentaa sitten laumassa kuin sopuleita. Jo ainakin sata vuotta insinööreille on maksettu sota-aseiden kehittelystä enemmän kuin mistään muusta.
Toissavuosisadalla vallitsi meidän ajallemme vastaava tilanne, kun silloin liberalismin henkeyttämä kapitalismi tunkeutui maailmalla kaikkialle, ensin sille löytyi vastapainoksi sosiaaliliberalismi ja kirkkojen ja uskontokutien toimesta raportoitiin kauheuksista jotka liikemiehet oli aiheuttaneet ympäri tellusta. Sen rinnalla myös työväenliike voimistui ja osuustoiminta oli vahva demokratian puolustaja. Nyt uudessa tilanteessa lokaalit,paikalliset ratkaisut odottavat toteutajaansa, jakamistalous on eräs niistä toiminnan muodoista joilla yhteiskuntiamme nyt tulisi kehitää veljeydenhegessä.