SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN tila on huolestuttava. Suomen päätöksentekijät eivät ole ottaneet riittävästi huomioon eräitä perustuslakimme keskeisiä periaatteita (oikeusvaltioperiaate, kansanvaltaisuus, oikeudenmukaisuuden edistäminen) ja säännöksiä (yhdenvertaisuus lain edessä, syrjintäkielto, perusoikeus sosiaaliturvaan). Yksilö- ja väestöryhmäkohtainen tarkastelu paljastaa epäkohtia, joiden esiintymistä demokraattisessa oikeusvaltiossa ei voida perustellusti hyväksyä.
Yhteiskunnan nykytilasta ja ongelmien korjaamisesta vastaa viime kädessä maan hallitus. Oma vastuunsa asiaintilasta on tietysti myös Eduskunnalla, virkamiehillä ja työmarkkinajärjestöillä. 18-vuotiailla Suomen kansalaisilla on puolestaan oikeus pyrkiä vaikuttamaan itseään ja yhteiskuntaa koskevaan lainsäädäntöön joka neljäs vuosi toimeenpantavissa parlamenttivaaleissa.
Sananvapaus on perustuslailla (12 §) turvattu perusoikeus, joka muodostaa demokraattisen yhteiskunnan tukipilarin. Sananvapauden keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Demokraattisessa oikeusvaltiossa median oikeutena ja moraalisena velvollisuutena onkin arvioida ja arvostella vallankäyttöä omalta osaltaan.
Demokraattisen oikeusvaltion idea edellyttää, että perustuslain ja perusoikeuksien toteutuminen käytännössä otetaan riittävästi huomioon niin lainsäädännössä, hallitustyöskentelyssä kuin hallinnossakin. Toivottavaa olisi, että perustuslain ja perusoikeuksien noudattaminen otettaisiin entistä tarkempaan seurantaan myös mediassa.
Yhteiskuntasopimuksesta
Yhteiskuntasopimuksella viitataan ajankohtaisessa keskustelussa pääministeri Juha Sipilän käyttämään poliittiseen käsitteeseen. Pääministerin skenaariossa sillä tarkoitetaan hallituksen tavoittelemaa yhteisymmärrystä työmarkkinakysymyksistä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Termin ”yhteiskuntasopimus” käyttö tässä yhteydessä on kyseenalaistettavissa. Saatetaan kysyä, onko tavoitteena sittenkin enemmän tai vähemmän puhdas tulopoliittinen ratkaisu. Viimeksi mainittu luonnehdinta kuvannee varsin osuvasti sellaisia sopimusneuvotteluja, joissa käsitellään yksinomaan palkansaajien tulonmuodostukseen ja työmarkkinoihin liittyviä asioita.
Sipilän niin kutsuttuun yhteiskuntasopimukseen tähtäävässä lähtölaukauksessa on sanktioineen hallituksen diktaatin piirteitä. Tämä arvio perustuu seuraavaan kiistattomaan tosiseikkaan:
”Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelma on päättänyt noin 1,5 miljardin euron lisäsäästöistä ja veronkorotuksista, jotka toimeenpannaan, mikäli hallituksen tavoittelema yhteiskuntasopimus ei synny.”
Aito yhteiskuntasopimus edellyttäisi kaikkien keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden välistä neuvonpitoa ja kuulemista. Ainoastaan laaja-alaisempi neuvotteluprosessi saattaisi tuottaa tulokseksi legitiimin yhteiskuntasopimuksen. Vahingon minimoimiseksi onkin perusteltua toivoa, ettei ”yhteiskuntasopimus” (mallia Sipilä) syrjäytä sellaisia välttämättömiä reunaehtoja, jotka ovat lähtökohtaisesti johdettavissa laaja-alaisemmasta moraalis-eettisestä yhteiskuntasopimuksesta. Viitattakoon tässä yhteydessä ainoastaan Jean-Jacques Rousseaun (Du contrat social ou principes du droit politique, 1762) ja John Rawlsin (A Theory of Justice, 1971) yhteiskuntasopimusteorioihin. Konkreettisemmin ilmaistuna Sipilän tarkoittaman yhteiskuntasopimuksen reunaehtojen tulisi täyttää perustuslaissa säädettyjen ”turvalausekkeiden” (valtiosäännön tarkoitus ja yksilön perusoikeudet) sisältämät vaatimukset.
Demokraattisen oikeusvaltion perustuslain huomioon ottamisen välttämättömyys on perusteltavissa seuraavilla seikoilla: Perustuslaki määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Niihin kuuluvat muun ohella oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet. Perustuslaki sisältääkin kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut ja on siten omalla tavallaan rinnastettavissa ”yhteiskuntaopimukseen”.
Selvää siis on, että perustuslaki ja perusoikeudet tulee ottaa riittävästi huomioon kaikessa lainsäädäntö-, hallitus- ja viranomaistoiminnassa.
Suomen perustuslaista
Perustuslain mukaan valtiosääntö edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa (ks. 1 §). Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (6 § 1 mom.). Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (6 § 2 mom.).
Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (19 § 1 mom.). Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (19 § 3 mom.).
”Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset” (Hallituksen esitys [HE] 309/1993 vp). Sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan ”lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä” (ibid.).
Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu tavallisen kansalaisen kannalta perustuslain keskeisiin perusoikeuksiin. Siksi on valitettavaa, ettei tämä perusoikeus käytännössä toteudu kaikkien kansalaisten kohdalla.
Yhteiskunnallisesta todellisuudesta
Yle raportoi tammikuussa 2011 Kelan köyhyystutkijan, professori Olli Kankaan esittämiin tietoihin perustuen seuraavaa:
”Eriarvoisuus syvenee köyhien omassa keskuudessa, kun kaikkein köyhimpien paisuva joukko elää yhä useammin lähes tyystin vailla tuloja. Kun köyhiksi lasketaan ne, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin koko väestön keskituloista, on Suomessa runsaat 700 000 köyhää.”
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea valvoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan noudattamista valtioiden määräaikaisraporttien perusteella. Komitea antoi tammikuussa 2014 loppupäätelmänsä vuoden 2013 raportointikierroksesta.
Suomi sai huomautuksia mm. sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Komitean mukaan oikeus sosiaaliturvaan ei Suomessa täysin toteudu, sillä pienin mahdollinen sairauspäiväraha on määrältään täysin riittämätön ja pienin vanhuuseläke riittämätön. Vanhusten oikeuksien osalta komitea katsoi, ettei Suomessa ole nykyisin lainsäädäntöä, joka riittävällä tavalla kieltäisi vanhusten syrjinnän iän perusteella.
Suomi rikkoo ikäihmisiä koskevaa 23 artiklaa myös, koska voimassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa kuntien toisistaan poikkeavat käytännöt, joiden seurauksena vanhukset eivät ole kansallisesti yhdenvertaisessa asemassa. Erilaisten kunnallisten käytäntöjen vuoksi osa vanhuksista jää omaishoidontuen tai muiden vaihtoehtoisten tukimuotojen ulkopuolelle.
Suomea koskeviin kanteluratkaisuihin viitaten komitea katsoo, ettei Suomi täytä 23 artiklan vaatimuksia, koska palveluasumisen ja tuetun palveluasumisen maksuja ei ole lailla säännelty.
Tilanne rikkoo kokonaisuutena arvioiden 23 artiklaa, koska se aiheuttaa vanhuksille erilaisia ja monimutkaisia maksujärjestelyjä koskevaa oikeudellista epävarmuutta. Kunnilla on nykyisin oikeus määrätä palvelumaksut, mutta Suomessa ei tällä hetkellä ole tehokkaita takeita siitä, että kaikki halukkaat ikäihmiset pääsevät tarvitsemaansa hoitoon. Komitean mukaan hoidontarvetta tulisi arvioida vanhuksen lääketieteellisen tilan perusteella.
Nykytila rikkoo 23 artiklaa myös siksi, että kunnallisten käytäntöjen monimutkaisuus vaikeuttaa ajantasaisen ja riittävän tiedon antamista palveluiden käyttäjille. Ikäihmisten oikeutta käyttää tehokkaalla tavalla heidän tilansa vaatimia terveydenhuolto- ja muita julkisia palveluita ei siksi ole riittävällä tavalla mahdollistettu.
Jäsenvaltioiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvan osalta komitea katsoo Suomen rikkovan 12 § 4 artiklaa. Suomi ei nykyisin takaa yhdenvertaista kohtelua sosiaaliturvan osalta kaikille peruskirjan osapuolena olevien maiden kansalaisille Suomessa. Näiden maiden kansalaisilla ei ole suomalaisiin verrattuna yhdenvertaista mahdollisuutta saada Suomessa käyttöönsä perhe-etuuksia. Komitea ei ole voinut sille toimitettujen tietojen perusteella varmistaa, että muiden peruskirjan jäsenmaiden kansalaiset voisivat kerryttää sosiaaliturvaetuuksiaan Suomessa.
Myöskään 13 § 1 artiklassa turvattu oikeus tarpeelliseen sosiaaliavustukseen ja lääkinnälliseen apuun ei toteudu. Suomessa laillisesti oleskelevien, toisista peruskirjan jäsenmaista tulevien henkilöiden oikeus apuun edellyttää, että kyseinen henkilö on asunut Suomessa huomattavan pitkään. Komitean mukaan nykyinen asumisaikavaatimus on liian pitkä.
Samaan aikaan toisaalla…
Euroopan unioni on luvannut Ukrainalle tukipaketin, jonka suuruus on vähintään 11 miljardia euroa. Esimerkiksi kuluvan vuoden 30. viikolla Brysselistä Kiovaan siirrettiin 600 miljoonaa euroa. Rahat tulevat pääosin EU:n omasta budjetista (lue: veronmaksajien taskusta).
Köyhä Suomikin on kantanut kortensa kekoon: Vuonna 2015 Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa yhteensä 6,1 miljoonalla eurolla, ja suunnitteilla on lisätukea vielä yhteensä miljoonan euron edestä. Vuoden 2014 aikana Suomi tuki Ukrainaa yhteensä 6,4 miljoonalla eurolla ja lisäksi lähetti asiantuntijoita Ukrainaan noin 1,5 miljoonan euron edestä.
Tässä yhteydessä on aiheellista todeta, että miljardöörioligarkkien hallitsema Ukraina on yksi maailman korruptoituneimpia valtioita. Transparency Internationalin mukaan Ukraina on sijalla 142 korruptiolistalla, joka sisältää 175 valtiota.
Veropakoilu on puolestaan ongelma sekä EU:ssa että koko maailmassa. EU-maille siitä aiheutuu vuosittain tuhannen miljardin euron menetykset verovaroissa.
”Veroparatiisiyhtiöiden kautta tapahtuva veronkierto on valtaisa globaali ongelma. Välistävetäjät syövät rehellisten veronmaksajien ja yritysten pöydästä, turmelevat markkinoita ja ylläpitävät rikollisuutta.” (ministeri Krista Kiuru 9.4.2013)
Harmaata taloutta ja lainvastaista verotusta
Rikkain prosentti suomalaisista kotitalouksista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta. Tilastokeskuksen mukaan vauraimman prosentin osuus nettovarallisuudesta oli vuonna 2013 runsaat 13 prosenttia. Rikkaimpaan prosenttiin yltää, jos kotitalouden nettovarallisuus on vajaat 1,4 miljoonaa euroa. (Nettovarallisuus lasketaan siten, että varallisuudesta, esimerkiksi asunnoista, kiinteistöistä, osakkeista ja talletuksista, vähennetään velat.) Taloustieteen professori Matti Tuomalan mukaan yksi merkittävä syy varallisuuden keskittymiseen Suomessa on verotus. Hyvin ansaitsevat voivat muuntaa tuloja palkasta pääomatuloiksi, joita verotetaan kevyemmin kuin suuria palkkatuloja. Tuloerot ovat ajan mittaan muuttuneet myös eroiksi varallisuudessa.
Kansainvälisten arvioitsijoiden mukaan yli 20 000 suomalaisella on sijoitusvarallisuutta vähintään miljoonan dollarin (noin 913 000 euron) arvosta. He kuuluvat siihen yhteen prosenttiin suomalaisista, jotka ovat hyötyneet eniten porvarillisesta veropolitiikasta.
Valvonnan vähäisyys ja välinpitämättömyys sekä sijoitustoiminnan nimettömyys ovat eräiden tarkkailijoiden mielestä tehneet Suomestakin veroparatiisin. Harmaata taloutta tutkivien viranomaisten resursseista on säästetty jatkuvasti. Talousrikolliset on käytännössä vapautettu vastuusta. Rikosprosessiin joutumisen riski on pieni ja käsittelyajat kohtuuttoman pitkät. Lainrikkomuksista on selvitty sakoilla tai ehdollisella vankeustuomiolla.
Harmaan talouden vastaisen kamppailun asiantuntijat ovat päätyneet arvioon, että tuloja salataan 10–14 miljardin euron verran vuosittain. Siitä on aiheutunut kansantaloudelle 5–5,5 miljardin euron arvonlisäveromenetykset. Tosin vieläkin suurempia lukuja on esitetty. Harmaan talouden tutkija Friedrich Schneider on arvioinut, että laittoman liiketoiminnan suuruus olisi Suomessa jopa 18,5 prosenttia bruttokansantuotteesta eli yli 30 miljardia euroa.
Verohallinnon raportoitiin joulukuussa 2014 toimineen lainvastaisesti liechtensteinilaiseen pankkiin sijoittaneiden verotuksen osalta. Asiaintila ilmenee apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin 16.12.2014 antamasta ratkaisusta. Apulaisoikeusasiamies arvosteli verohallinnon toimia tutkinnassa, joka koski suomalaisten yksityishenkilöiden sijoituksia liechtensteinilaisessa LGT-pankissa. Tiedotusvälineissä oli kerrottu syyskuussa 2013, että Suomen suurimman veronkiertojutun esitutkinta pysähtyi verohallinnon menettelyn takia. Lehtitietojen mukaan tutkinnassa olivat 50–60 miljoonan euron sijoitukset.
Saamiensa selvitysten perusteella apulaisoikeusasiamies totesi, että verohallinnon valvontatoimenpiteet olivat viivästyneet aiheettomasti puolitoista vuotta. Lisäksi verohallinnon määräämät veronkorotukset sijoitusjärjestelyihin osallistuneille yksityishenkilöille olivat olleet lähes poikkeuksetta tavanomaista lievempiä. Kysymyksessä olevien verovelvollisten toimia ei myöskään ollut saatettu poliisin arvioitavaksi kuin yhdessä tapauksessa, vaikka verohallinto oli tehnyt vuosittain yhä enemmän rikosilmoituksia.
Apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei verohallinto ollut selvityksissään esittänyt hyväksyttäviä syitä erilaiselle kohtelulle. Koska verohallinto oli kohdellut sijoittajia eri tavoin kuin muita verovelvollisia, se ei täyttänyt velvollisuuttaan edistää oikeaa ja yhdenmukaista verotusta. Apulaisoikeusasiamies piti verohallinnon menettelyä lainvastaisena.
Heinäkuussa 2015 suurelle yleisölle paljastettiin, että kolme eläköitynyttä yritysjohtajaa oli muuttanut Portugaliin, jossa ”yksityisillä firmoilla työskennelleet suomalaiset eivät joudu maksamaan veroa eläkkeestään”. Kyseessä ovat ”[j]opa 50 000 euron kuukausieläkettä nauttivat vuorineuvokset”.
Hallituksen ohjastamia yhteiskuntasopimusneuvotteluja vaivaa eräänlainen valuvika. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moision mukaan Sipilän hallituksen ohjelman ”esitykset tekisivät toteutuessaan tyhjiksi monet edellisten hallitusten vuosina 2011–2015 tekemät vahvistukset perusturvaan”. Merkittävimmin perusturvaa heikentäisivät Moision mukaan perusturvan indeksikorotusten jäädyttäminen ja eläkeläisten asumistuen leikkaus.
Jokainen voikin tykönään miettiä, todistavatko edellä selostetut kuvaukset yhteiskuntamme nykytilasta oikeudenmukaisuuden voittokulusta. Vai olisiko sittenkin syytä ryhtyä erinäisiin radikaaleihinkin korjausliikkeisiin?
Nykyään elämme EU- ja eurojärjestelmässä. Euroon kuuluminen tarkoittaa, ettei oman maamme talouden ongelmia voida ratkaista valuutan devalvoimisella. Ainoaksi keinoksi onkin jäänyt sisäinen devalvaatio, mikä viime kädessä merkitsee rajuja rakennemuutoksia. On perusteltua kysyä, miten pitkään Suomen on järkevää kuulua eurojärjestelmään. Kesäkuussa 2012 kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen totesi, että Ruotsin oma valuutta olisi hyvä malli Suomelle ja että omaan valuuttaan (markka) paluuseen on hyviä perusteita.
Kuka eurosta sitten on Suomessa hyötynyt? Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan mukaan ei välttämättä kukaan.
Toivomuksia
Olisi toivottavaa, että eduskuntaryhmät, hallitus, virkamiehet ja yhteiskuntasopimusneuvottelijat ottaisivat huomioon oman perustuslakimme vaatimukset Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevien ihmisyksilöiden yhdenvertaisuudesta ja perusoikeudesta sosiaaliturvaan sekä ryhtyisivät pikaisiin toimiin epätasa-arvon ja muiden epäkohtien korjaamiseksi.
Talouden ”ison kuvan” ohella tulisi ottaa huomioon yhteiskunnallisen tilanteen kokonaiskuva, jonka pitäisi sisältää myös tavalliset kansalaiset ja köyhin väestönosa. Yhden olennaisen näkökohdan esitti jo 1960-luvulla aikansa tunnetuin valtiomies John F. Kennedy: ”Mikäli vapaa yhteiskunta ei kykene auttamaan niitä monia, jotka ovat köyhiä, se ei voi pelastaa niitä harvoja, jotka ovat rikkaita.” Demokraattisen oikeusvaltion idean lienee kuitenkin kiteyttänyt parhaiten Olof Palme:
”Meille demokratiassa on kysymys ihmisarvosta. Demokratia sisältää poliittiset vapaudet, oikeuden käsitystemme vapaaseen ilmaisemiseen, oikeuden kritikoida ja vaikuttaa mielipiteisiin. Se kattaa oikeuden terveyteen ja työhön, opetukseen ja sosiaaliturvaan.”
Sellainen valtio, jonka hallitus kieltää riittävän sosiaaliturvan huomattavalta kansanosalta, ei ansaitse demokraattisen oikeusvaltion epiteettiä. Sipilän hallitus onkin paljon vartijana. Hallitukselle on tietysti syytä toivottaa onnea. Sitä nyt todellakin tarvitaan.
Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.
Syy on vaaleissa nukkuvien suomalaisten, lampaiden jotka antavat ryöstää itseään. Varsinkin on vaikea ymmärtää sitä, jos henkilö on heikosti toimeentuleva, ja jättää äänestämättä. Tekee kyllä karhunpalveluksen itselleen!
IPU:n puheenjohtajan Antti Pesosen julkaisema vuodettu 2011 hallituksen asiakirja paljasti että Kokoomus ja RKP vastustivat harmaan talouden ja talousrikollisuuden ottamista hallituksen tutkittavaksi ja torjuttavaksi. Tämä kiusallinen asiakirja julkaistiin mm. Pesosen kirjoituksessa Verkkomediassa:
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=5201
Joku tietysti syyttää niitä ”köyhälistökookoomuslaisia” jotka äänestävät puoluetta joka todellisuudessa ei aja heidän asiaansa. Ne noin 40% ihmisistä jotka nukkuvat vaaleista toiseen, syy on kuitenkin raskaimmini heidän. He voisivat äänestää puolueita jotka haluavat lopettaa talousrikollisuuden ja veronkierron. Nukkuvat on kaksi kertaa suurempi joukko, kuin Suomen suurin puolue. Mutta mieluummin he jättävät äänestämättä eivätkä edes viitsi politiikasta välittää!
Vaikka onhan se myös niin, että mikä puolue ei ole suurpääoman taskussa? Ei niitä montaa ole varsinkaan eduskuntapuolueista, mutta Kokoomus ja RKP ovat selvimmin. Niiden johtajat kyllä pitävät talousrikollisten puolta!
Perustuslaista. Veikkaanpa, että osa kansanedustajista ei tiedä mikä se on, harvempi on sitä edes lukenut ja kaikki ovat ymmärtävinään että sitä ei tarvitse lainsäädännössä noudattaa, vaikka siellä näin vaaditaan. Eikä perustuslain noudattamatta jättämisestä seuraa mitään sanktioita, siksi sen ohittaminen lainsäädännössä on niin helppoa.
Yhteiskuntasopimus, komea nimi, vaikka neuvottelupöydästä puuttuivat monet tahot joihin piti alunperin ottaa kipeää. Pöydässä olivat vain palkansaajat, elinkeinoelämän edustajat ja hallitus joka edusti myös elinkeinoelämää ja lähti ajamaan sopimusta uhkailu edellä. Asetelmä oli 2-1. Leikata piti vain palkkoja, ei kustannuksia, lainoja, vakuutuksia, lakisääteisiä veroluonteisia maksuja, valtion tukia teollisuudelle, pankeille yms, ei mitään muuta, päinvastoin. Niitä on meininki korottaa, totttakai. Ja mitä köyhempään ottaa kipeää sen parempi.
Kun köyhemmiltä otetaan, sen sanotaan hyödyttävän koko ”yhteiskuntaa”. Samaa sanotaan kun varakkaimmille annetaan. Kielen käyttö on rikasta kun taloudesta on kysymys. Todellisuuden kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä. Pähkäilen joskus, että mahtavatko nuo selittäjät ymmärtää itsekään kansantaloudesta tuon taivaallista. Kunhan puhuvat mitä käsketään.
”Yhteiskuntasopimus” ei ollut tämän härdelin tavoite, vaan palkkojen alennus joka ulosmitattaisiin taas kasvavina osinkoina kuten verojen alennuksetkin. Valtiontalouden vajettakaan se ei paikkaisi vaan palkkojen alentuessa alenevat myös verotulot. Niitä paikataan välillisillä veroilla jotka kerätään pienistä tuloista. Samoin ostovoiman kuihtuessa alenee BKT, ja edelleen valtion velan suhde tekee ”hypyn” ylöspäin. Naurettavinta tässä on, kun ”yhteiskuntasopimus” mukamas kaatui, hallitus uhkaa leikata ihmisten tuloja joita se ei edes rahoita ja jotka edelleen kutistavat ostovoimaa ja verotuloja. Suurempaa tyhmyyttä ei ole.
Koko helvetin kohkaaminen ”kilpailukyvystä” ja ”kestävyysvajeesta” on paskapuhetta. Kilpailukyky on kunnossa, se on jopa mitattu moneenkin kertaan. Kestävyysvaje on itse aiheutettu päästämällä suurempituloisia verojen ikeestä. Kysymys on ostovoimasta joka on suurimmalta osalta väestöä tuhottu. Hupenevat tulot ja kasvavat verot eivät innosta ostamaan ja kuluttajat ovat kaatuneet velkataakkansa alle. On lama tuotteiden ostosta ja kysynnästä. Tuotteella on arvo vasta kun sen joku ostaa. Vaikka tekisimme tuotteita ilmaiseksi se ei meitä auta. Jossainpäin maailmaa on tehtävä oikeaa raha- ja talouspolitiikkaa että tuotteemme menevät kaupaksi. Suomessa sitä ei ainakaan tehdä.
Muun muassa luvattiin EU jäsenyyden myötä luoda eurooppaan toimivat sisämarkkinat. Ne tässä kuitenkin ensimmäiseksi tuhottiin velkojen työttömyyden ja ”leikkausten” myötä. Tulevaisuuskin vähän pelottaa. Yksi euroopan tuhon arkkitehdeistä on meillä nyt ministerinä. No, mitä nopeammin tämä paska raha- ja talouspolitiikka ajaa itsensä konkurssiin sen parempi.
Nyrkkivallan aika ?
Ministerit Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Jari Lindström tekivät tiedotustilaisuudessa 2.3.2016 äijätuuletuksen lyömällä nyrkkejään yhteen, kun hallitus oli omalta osaltaan hyväksynyt työmarkkinasopimuksen.
Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd) kertoi saaneensa ministereiden tuuletuksesta paljon palautetta, jonka mukaan ”pienipalkkaiset ihmiset paheksuivat ministereiden nyrkkituuletusta, kun sovun myötä työtekijöiden etuja heikennetään” (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001131179.html).
Oliko teko (nyrkkitervehdys) ennalta harkittu ja sovittu ja jopa ennalta harjoiteltu?
Halusiko SSS-hallitus ilmaista olevansa ’nyrkkivalta-hallitus’, joka oli lopultakin taitavampi taktikko ja uuvutti vastustajansa SAK:n Rope-a-dope –tekniikalla?
Lauri Lyly on paljon vartijana. Jättääkö hän itsestään jälkimaailmalle kuvan ’yhteiskuntasopimuksen’ arkkitehtina vai ay-miehenä, joka ei jättäytynyt Sipilän porvarihallituksen kiilapojaksi.
Maanantaina 7. maaliskuuta [2016] lienemme jo hullua hurskaampia?
#
Lyly on todella kovaa ja sen solurakenne on kierteinen. Vinoon joutuessaan, esimerkiksi myrskyn takia, puu alkaa kasvattaa toiselle puolelle runkoa erityistä tukisolukkoa, niin sanottua reaktiopuuta eli lylyä.
Unohtaa ei sovi myöskään lylyn erinomaista liukuominaisuutta. Tulee mieleen nostalginen muistikuva jääkiekosta: ”Den glider in” [?]
#
Mitä mahtaa SAK:n, sen liittojen ja Lylyn harkintaan vaikuttaa se tosiasia, ettei Sipilän hallituksella ole enää legitimiteettiä. Näin on perustellusti väitettävissä, kun otetaan huomioon Ylen tuoreimman mielipidemittauksen tulokset.
Hallituspuolueiden kannatus on enää 46,6 %. Oppositiopuolueiden kannatus on puolestaan 50,9 %.
On perusteltua väittää, ettei Sipilän hallitus omaa moraalis-eettistä hyväksyttävyyttä runnoa läpi ’yhteiskuntasopimusta’, jonka oppimestarina toimii kannatuksensa menettänyt porvariblokki.
Hoi, Lyly, miten se menikään:
”Vi ska kämpa, vi ska ge
Allt det vi har
Vi ska ta guld igen”
SDP:n puheenjohtaja astui 16.4.2016 Sipilän hallituspolitiikan poliittisten kriitikkojen avantgardeen
Antti Rinne SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa 16.4.2016
(Sipilän porvarihallituksen valmistelemasta Liikenneviraston yhtiöittämisestä Valtionrautateiden pilkkomiseksi):
”Tässä on selkeästi kysymys markkinaehtoisen yhteiskunnan rakentamisesta hyvinvointivaltion sijaan sekä pyrkimyksestä tuoda yksityinen sektori kuorimaan kermoja liikenteeseen (…)” (Helsingin Sanomat 17.4.2016, s. A 10).
”(…) Rinne arvosteli muutenkin Suomen muuttamista kohti markkinaehtoisempaa yhteiskuntaa. Liikenneviraston lisäksi hän mainitsi muun muassa Metsähallituksen puukaupan yhtiöittämisen ja sote-uudistuksen” (HS 17.4.2016).
¤
”Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu oikeus turvalliseen elämään riippumatta yksilön asemasta työelämässä, perhesuhteista ja sosiaalisesta asemasta tai muista vastaavista tekijöistä” (HE 309/1993 vp : Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta).
¤
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [EU:n perussopimus] mukaan ”Unioni toteuttaa sisämarkkinat” (ks. EU:sta tehdyn sopimuksen 3. artiklan 3. kohta). Euroopan unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous (…)” (ks. 3. artiklan 3. kohta).
”Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa
yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta” (EU:sta tehdyn sopimuksen 6. artiklan 3. kohta).
”Tässä perusoikeuskirjassa vahvistetaan unionin toimivallan ja tehtävien sekä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti oikeudet, jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen, unionin ja Euroopan neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä
Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön” (Euroopan unionin perusoikeuskirja).
Suomen perustuslain (731/1999) mukaan ”Suomi on täysivaltainen tasavalta” (perustuslain 1. pykälän 1. momentti). ”Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa” (saman pykälän 2. momentti).
Jokaisen perusoikeus sosiaaliturvaan taataan perustuslain 19. pykälässä. Siinä turvataan niiden perusoikeuksien vähimmäistaso, joita demokraattisen oikeusvaltion hyvinvointivaltio toimiakseen edellyttää.
¤
Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella (EU:n perussopimus) ei ole haluttu eikä voitu mitätöidä ’täysivaltaisen tasavaltamme’ perustuslakia ja siinä tarkoitettua hyvinvointiyhteiskunnan tasoa.
Perustuslakia (ja perusoikeuksia) ei voida kumota eikä muuttaa legitimiteettiä vailla olevan kolmen porvaripuolueen hallituksen päätöksellä.
”Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä” (perustuslain 73. pykälän 1. momentti).
”Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä” (saman pykälän 2. momentti).
¤
Yksityistäminen, yhtiöittäminen, suuryhtiöiden voiton maksimointi ja yritysvoittojenvoittojen siirtäminen veroparatiiseihin eivät sisälly perustuslaissa säädettyihin hyvinvointivaltion perusoikeuksiin.
¤
Sipilän hallitus näyttää ymmärtäneen väärin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tarkoitetun unionin pyrkimyksen ”Euroopan kestävään kehitykseen”, jonka perustana on muun ohessa ”sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous”. Kysymys ei siis ole raa’asta markkinaliberalismista tai liberaalista markkinataloudesta vaan sosiaalisesta markkinataloudesta.
Sosiaalisen markkinatalouden valinta Euroopan unionin kestävän kehityksen perustaksi tarkoittaa sen tosiasian tunnustamista, että ’täysin vapaa markkinatalous’ johtaa epäsosiaaliseen ja eriarvoiseen yhteiskuntaan.
Sosiaalisessa markkinataloudessa julkisen sektorin tehtävänä on ohjata, täydentää ja sosiaalistaa markkinataloutta. Hyvinvointivaltion tulee kaikissa oloissa taata riittävät koulutusinvestoinnit, sosiaalivakuutukset ja sosiaaliturvan olennaiset elementit haavoittuvissa elämäntilanteissa (kuten sairastuminen, työttömyys, vammautuminen ja vanhuus). Samoin yhteiskunnan on julkisin varoin vastattava terveydenhuollosta ja hyvinvointipalvelujen luomisesta. Sosiaali- ja terveyspalveluja ei saa alistaa suuryhtiöiden ahneudelle ja taloudellisen voiton tavoittelulle. Sosiaalinen markkinatalous johtaa vapaata markkinataloutta sosiaalisempaan talousjärjestelmään ja tulonjakoon.
¤
Antti Rinne on oikeassa. Sipilän porvarihallitus näyttää valinneen thatcherimäisen ohjelman. Jo on aikoihin eletty. Legitimiteettiä vaikka oleva hallitus aikoo muuttaa perustuslaissa turvatun suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vapaan markkinatalouden temmellyskentäksi. Eivätkö jäljet pelota? Britanniassa Margaret Thatcher muistetaan ennen kaikkea laajamittaisten yksityistämisten ja julkisen sektorin leikkausten toteuttajana, jotka johtivat luokkaerojen kasvuun ja työväestön aseman heikentymiseen. Työväestön keskuudessa katkeruus Thatcherin hallintoa kohtaan jatkui vielä pitkään tämän jätettyä politiikan näyttämön. Thatcherin kuolema synnytti jopa spontaaneja ’kansanjuhlia’ eri puolilla Britanniaa.