Isis ja Syyrian vastaisen sodan täkymyynti

YHDYSVALTAIN johtama terroristijärjestö Isiksen vastainen liittouma on vahvistunut yhdellä valtiolla. Vuosien epäröinnin jälkeen Turkki on liittynyt ilmaiskuihin Isistä vastaan ja antanut Yhdysvalloille luvan käyttää maaperällään sijaitsevia Naton sotilastukikohtia ilmaiskujen suorittamiseen.

Yhdysvaltain sotilasjohto ilmoitti saman tien, että Turkin päätös on ”suunnanmuuttaja” sodassa Isistä vastaan.¹

Tuleeko uusi kehitys vihdoinkin muuttamaan Isiksen taisteluonnea vai onko kyseessä sittenkin ainoastaan eskalaatio, jonka avulla Yhdysvallat ja Turkki liittolaisineen vievät eteenpäin pitkäaikaisia suunnitelmiaan Syyrian sotanäyttämöllä?

Eskalaation vaaran ohella on huolestuttavaa, ettei suomalainen mediaympäristö rohkene kyseenalaistaa Yhdysvaltain ja sen johtaman liittouman sotilaallisten johtajien maalaamia kuvia urheasta taistelusta terrorismia vastaan. Media on vastuussa ilmapiiristä, jossa täysin laittomiin sotatoimiin ei kohdisteta ainoatakaan kriittistä kysymystä.

Tausta

Syyrian neljä vuotta kestänyt sota eskaloitui 20. heinäkuuta 2015. Eskalaation aiheutti yli 30 kuolonuhria vaatinut pommi-isku turkkilaisessa Suruc-nimisessä kaupungissa noin 50 kilometriä Syyrian rajalta. Iskun kohde oli kurdien kulttuurikeskus. Terrorijärjestö Isis ilmoitti olevansa vastuussa iskusta. Syyrian sotaa taisteltiin nyt myös Turkin maaperällä.

Kuitenkin jo tätä ennen Turkki oli ollut Syyrian sodan tärkeimpiä osapuolia. Julkisesti saatavilla oleva informaatio on toistuvasti vahvistanut, että Isiksen huoltoreitit kulkevat suoraan Turkin ja siten Naton maaperälle.

Vuoden 2014 talvella entinen Isis-taistelija kertoi yhdysvaltalaiselle Newsweek-lehdelle, että Isis pitää Turkin armeijaa suurimpana liittolaisenaan.² Eräs nimettömänä pysytellyt länsimainen virkamies puolestaan kertoi brittiläiselle The Guardian -lehdelle 26.7.2015, että Turkin ja Isiksen välinen yhteistyö on kiistämätöntä.³

Helmikuussa 2014 The Wall Street Journal -lehdelle puhunut nimettömänä pysytellyt länsimainen diplomaatti sanoi: ”Turkki on nyt loukussa — se on luonut hirviön [Isis], jota se ei osaa käsitellä.”⁴

Turkissa tapahtuneen iskun jälkeen Turkin hallitukselle ei ole jätetty sijaa syyttää ketään muuta kuin itseään tapahtuneesta.

Surucissa tapahtunut isku kohdisti mittavaa kansainvälistä ja sisäpoliittista painetta Turkin hallintoa kohtaan. Neljä päivää iskun jälkeen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama soitti Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganille ja tarjosi ulospääsyä paineista. Johtajat päättivät työskennellä yhdessä ”turvatakseen” Turkin rajan. Tämä tehtäisiin hyökkäämällä Syyriaan.

Retoriikka vs. realiteetit

Liittouman kampanjan tarkastelussa suomalainen valtamedia on osoittautunut sotapropagandaa kyseenalaistamatta levittäväksi äänitorveksi. Esimerkin tästä tarjoaa tapa, jolla tilastoja liittouman ilmaiskujen onnistumisista ja laajuudesta esitetään.

Jugoslavian sodassa sotilasliitto Nato suoritti 38 000 ilmaiskua 78 päivän aikana.⁵ Naton komentajat arvioivat, että iskuissa sai surmansa ainakin 5000 serbisotilasta. Jugoslavia sen sijaan ilmoitti menettäneensä 576 sotilasta ilmaiskuissa. The New York Times -lehden artikkelissa kyseenalaistettiin Naton kampanjan tehokkuutta.⁶ Vetäytyvä armeija näytti kärsineen nimellistä vahinkoa, ja artikkelissa spekuloitiin luovuttamisen syyksi Venäjän hyväksymä rauha sekä vahingot infrastruktuurille ja taloudelle.

Verrataan näitä tietoja liittouman kampanjaan Syyriassa ja valtamedian uutisointiin.

Esimerkiksi 8.2.2015 julkaistussa Ylen uutisessa kerrotaan Jordanian liittolaisineen surmanneen 7000 Isis-järjestön taistelijaa 946 ilmaiskussa.⁷ Yle toistaa tämän Jordanian sotilasjohdon pöyristyttävän väitöksen ilman minkäänlaisia varaumia ja esittämättä ainoatakaan kysymystä mahdollisista siviiliuhreista. Vaikka Jugoslavian sodan kohdalla hyväksyttäisiin Naton oma arvio iskujen tehokkuudesta, Yle ei lainkaan kyseenalaista Jordanian ilmavoimien väitöstä, jonka valossa liittouma olisi 5624 prosenttia tehokkaampi Syyriassa kuin Nato aikoinaan Jugoslaviassa.

Tuoreimpien (ja Jordanian esittämiä luotettavampien) tietojen mukaan liitouma on suorittanut vuoden kestäneessä kampanjassa yhteensä 5300 ilmaiskua.⁸ Tämä tilasto kuvastaakin tärkeintä realiteettia liittouman Isisin vastaisessa sodassa. Yhdysvaltain johtama liittouma suorittaa noin 14 iskua päivässä Isistä vastaan. Jugoslavian sodassa tehtiin keskimäärin noin 500 iskua päivässä.

Nämä tilastolliset tosiasiat välittävät poliitikkojen ja johtajien retoriikkaa realistisempaa kuvaa Yhdysvaltain johtaman liittouman sitoutumisesta terroristijärjestö Isiksen vastaiseen taisteluun.

Syyrian miehittäminen ja pilkkominen

Yhdysvaltain osallisuus Syyrian sodassa alkoi hyvissä ajoin ennen niin sanottua arabikevättä. Vuonna 2007 Pulitzer-palkittu journalisti Seymour Hersh kirjoitti The New Yorker -lehdelle laajan artikkelin otsikolla ”The Redirection” (uudelleenohjaus).⁹ Artikkeli sijoittuu ajalle, jolloin George W. Bushin hallinto oli ajautunut vakaviin ongelmiin Irakin sodassa. Hersh oli saanut selville Yhdysvaltain strategistien laatimia uusia suunitelmia maan mittaville sotaoperaatioille Lähi-idässä:

”Pääosin shiialaisen Iranin heikentämiseksi Bushin hallinto on päättänyt muokata käytännössä uusiksi Lähi-idän politiikkansa päälinjat. Libanonissa hallinto on toiminut yhteistyössä sunnilaisen Saudi-Arabian hallituksen kanssa salaisissa operaatioissa, joiden tarkoitus on heikentää Hisbollahia, Iranin tukemaa shiialaista järjestöä.

Yhdysvallat on myös osallistunut salaisiin operaatioihin, joiden kohteina ovat Iran ja sen liittolainen Syyria. Näiden toimintojen sivutuote on ollut sunnilaisten ääriryhmien vahvistuminen. Ne kannattavat sotaisaa visiota islamista, ovat vihamielisiä Yhdysvalloille ja tuntevat sympatiaa al-Qaidaa kohtaan.”

Levottomuudet, joiden avulla aloitettiin Libyan sota, saapuivat Syyriaan myöhemmin keväällä 2011. Syyrian sotaa oltiin kuitenkin alustettu jo vuosia.

Tietovuotosivusto Wikileaks on julkaissut yksityisen tiedustelupalvelu Stratforin sisäistä viestintää, josta selviää, että Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia olivat sijoittaneet erikoisjoukkoja Syyriaan jo kesällä 2011.¹⁰ Heidän tehtävänsä oli kouluttaa kapinallisia ja suorittaa tiedustelua. Keskusteluissaan everstiluutnanttien kanssa Stratforin agentti sai selville, että operaatioiden päämäärä on syöstä Syyria kaaokseen salamurhilla, sabotaaseilla ja sissisodalla.

Vastavalkea on seurannut tiiviisti Syyrian konfliktin kehitystä. Toukokuussa 2015 julkaistussa artikkelissa taustoitettiin al-Qaidan ja Isiksen kaltaisten järjestöjen menestystä Syyriassa ja selvitettiin näiden ryhmien saamaa harkittua ja suunnitelmallista ”hiljaista” tukea useilta valtioilta. Myöhemmin tarkasteltiin 18.5.2015 julki tulleita Yhdysvaltain asevoimien tiedusteluorganisaatio DIA:n asiakirjoja, jotka paljastivat, että Yhdysvaltain hallitus näki Isiksen välineenä Syyrian hallituksen eristämiseen.

Kaikkien näiden tietojen valossa voidaan todeta, että Yhdysvaltain ja sen johtaman liittouman ilmeinen sota Isistä vastaan on eräänlaista täkymyyntiä. Liittouman todellinen tavoite on Syyrian pirstominen ja miehittäminen. Juuri tämä strategia on näyttävästi esillä myös ajatushautomo Brookingsin tuoreessa julkaisussa. Isiksen vastainen liittouma on Syyrian vastainen liittouma.

Isiksen huoltoreitit turvattava

Kurditaistelijat ovat kuuluneet merkittävimpiin Isiksen vastaisiin voimiin niin Irakissa kuin Syyriassa. Kuitenkin Turkki on käytännössä kohdistanut omat iskunsa pääosin kurdeja vastaan niin Syyriassa kuin Irakissa.¹¹ Yhdysvallat on antanut siunauksensa Turkin iskuille kurdeja vastaan.

Yksi syy tähän lienee, että kurdit ovat motivoituneita suojelemaan ainoastaan ”omiaan”. Tämän osoittaa Syyrian hallituksen joukkojen ja kurditaistelijoiden yhteiselo ja rinnakkainen taistelu Isistä vastaan Hasakan kaupungissa.¹² Näin ollen Yhdysvallat ja Turkki eivät pidä kurdeja hyödyllisinä liittolaisina sodassaan Syyrian hallitusta vastaan.

Toisaalta Syyrian kurdit ovat aiheuttaneet ongelmia Syyrian vastaiselle liittoumalle. Surucin isku saattaakin liittyä Tel Abyadin valtaukseen kuukautta aiemmin. Valloittaessaan Tel Abyadin kurditaistelijat katkaisivat Isiksen tärkeän huoltoreitin Turkkiin.

Yhdysvallat ja Turkki ovat ilmoittaneet työskentelevänsä lentokieltoalueiden ja puskurivyöhykkeiden luomiseksi Syyriaan — juuri alueelle, jossa Isiksen ainoat huoltoreitit tällä hetkellä sijaitsevat.

Johtopäätökset

Isistä vastaan ei tarvita lentokieltoaluetta. Isiksellä ei ole ilmavoimia, joiden lentämistä pitäisi estää. Lentokieltoalue on siis todellisuudessa sotatoimi Syyrian valtiota vastaan.

Niin sanottu turvavyöhyke puolestaan tarkoittaa selkosuomeksi miehitystä. Tätä miehitystä varten Yhdysvallat on käynnistänyt 500 miljoonaa dollaria maksavan ohjelman, jonka tulokset puolustusministeri Ashton Carter julkisti Yhdysvaltain senaatille 7. heinäkuuta 2015. Tähän asti on koulutettu ja varustettu huimaavat 60 ”maltillista” taistelijaa Syyrian sotanäyttämölle.¹³ Yhdysvallat on ilmoittanut, että se aikoo puolustaa ilmavoimillaan näitä 60 taistelijaa Syyrian armeijaa vastaan. Tämä on käytännössä sodanjulistus.

On huomioitava, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen salaiset operaatiot taistelijoiden aseistamiseksi ja kouluttamiseksi vuotivat julkisuuteen jo vuonna 2012, joskin niiden laajuudesta ei ole tietoa.

Valtamedia on luonut ilmapiirin, jossa ilmeisesti pyritään saamaan median kuluttajat hyväksymään Yhdysvaltain ja sen liittolaisten laittomat sotatoimet Syyriassa.

Esimerkiksi Yle ei uutisessaan kyseenalaistanut Yhdysvaltain epävirallista sodanjulistusta Syyrian hallitusta vastaan. Sen sijaan uutisessa, jossa kerrottiin ulkopuolisen valtion sotilaallisista toimista suvereenin valtion alueella, puhuttiin ”sisällissodasta”.¹⁴ Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla ei ole kansainvälisoikeudellista mandaattia kouluttaa ja aseistaa taistelijoita Syyrian naapurimaissa. Se on kaikkien kansainvälisten lakien ja normien vastaista toimintaa.

Kuvitellaanpa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin tarttuisi Jyväskylän mellakoiden tarjoamaan tilaisuuteen. Venäjä kokoaisi liittouman valtioista, joita se kutsuisi vaikkapa ”kansainväliseksi yhteisöksi”. Kansainvälinen yhteisö tuomitsisi presidentti Sauli Niinistön diktaattoriksi, joka ei kuuntele kansansa toiveita.

Venäjän johtama liittouma ryhtyisi kouluttamaan ja aseistamaan Suomen rajan tuntumaan luoduissa keskuksissa kaikkia suomalaisia ja muiden naapurimaiden asukkaita, jotka kannattavat aseellista vallankumousta Suomessa. Taistelijoiden ryhmittymälle annettaisiin nimeksi vaikkapa ”Suomen vastarintaliike”.

Myöhemmin ”Suomen vastarintaliike” julistaisi Imatralle kansallissosialistisen isänmaan ja suorittaisi hirmutekoja. Tässä vaiheessa Venäjä ottaisi etäisyyttä SVL:n ja kertoisi tukevansa ”maltillisia” isänmaan puolesta taistelevia ryhmiä. Liittouma pommittaisi satunnaisesti SVL:ää ilmaiskuilla, mutta tukisi muita lähes samanlaisia ryhmiä. Taistelijoita ja aseita virtaisi rajan yli loputtomasti. Samalla Venäjä ilmoittaisi, että se tulisi iskemään sotilaallisesti Suomen puolustusvoimia vastaan, jos puolustusvoimat ottaisi yhteen Venäjän kouluttamien taistelijoiden kanssa.

Muutama vuosi myöhemmin julkisuuteen vuotaisi Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n raportti, jossa todettaisiin, että Venäjän valtio näki aikoinaan SVL:n välineenä Suomen hallituksen eristämiseen.

Miten suomalainen valtamedia suhtautuisi tämänkaltaiseen toimintaan? Eikö se kyseenalaistaisi Venäjän johtaman liittouman toimien laillisuuden? Kääntäen: kun Etelä-Afrikassa kiistämättä enemmistö kansasta vastusti apartheid-hallintoa, muodostuiko länsimaista ja heidän afrikkalaisista liittolaisistaan Etelä-Afrikan vastainen liittouma, joka koulutti mustia taistelussaan apartheidia vastaan? Loukkasiko mikään valtio Etelä-Afrikan suvereniteettiä maan ihmisoikeustilanteesta huolimatta?

Syyria on suvereeni valtio.

Kun Syyrian naapurit kouluttavat ja aseistavat taistelijoita ja maksavat taistelijoiden palkan, kyse ei ole Isiksen vastaisesta sodasta tai kansannoususta. Kyse on laittomasta sodasta, jota käydään ilman YK:n valtuutusta. Yhdysvaltain johtamalla liittoumalla ei ole oikeutta taistella edes Isistä vastaan Syyriassa.

Lähteet

1. Kendall, B. | BBC (24.7.2015). Turkey’s ’game-changer’ against IS militants. E-lähde
2. Guiton, B. | Newsweek (7.11.2014). ’ISIS Sees Turkey as Its Ally’: Former Islamic State Member Reveals Turkish Army Cooperation. E-lähde
3. Chuvlov, M. | The Guardian (26.7.2015). Turkey sends in jets as Syria’s agony spills over every border. E-lähde
4. Trofimov, Y. | The Wall Street Journal (19.2.2015). Porous Syria-Turkey Border Poses Challenge in Fight Against Islamic State. E-lähde
5. Report to Congress (31.1.2000). Kosovo Operation Allied Force after-action report. DIANE publishing. Sivu 17. E-lähde
6. Myers, S. L. | The New York Times (28.6.1999). CRISIS IN THE BALKANS: THE TOLL; Damage to Serb Military Less Than Expected. E-lähde
7. Pye, M. | Yle Uutiset (8.2.2015). Jordania tuhonnut Isis-kohteita Syyriassa. E-lähde
8. Ross, A. | The Guardian (3.8.2015). Hundreds of civilians killed in US-led air strikes on Isis targets – report. E-lähde
9. Hersh, S. M. | The New Yorker (5.3.2007). The Redirection. E-lähde
10. Wikileaks (6.3.2012). INSIGHT – military intervention in Syria, post withdrawal status of forces. E-lähde
11. Popp, M. & Reuter, C. | Der Spiegel (31.7.2015). Erdogan’s Cynical Game: Is Turkey Creeping Toward Civil War? E-lähde
12. Westall, S. | Reuters (22.7.2015). Syrian forces, Kurds push Islamic State out of Hasaka city — monitor. E-lähde
13. Wright, A. & Ewing, P. | Politico (7.7.2015). Ash Carter’s unwelcome news: Only 60 Syrian rebels fit for training. E-lähde
14. Kokkonen, Y. | Yle Uutiset (3.8.2015). USA yhä tiiviimmin Syyrian sotaan – ilmaiskuja myös Syyrian armeijaa vastaan. E-lähde