Joulukuun 19. päivä vuonna 2014 oli tärkeä Suomen ulkopolitiikan sisällön kannalta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli tuolloin kutsunut eduskuntaryhmien puheenjohtajat keskustelemaan ja sopimaan ulkopolitiikkamme suunnasta.
Mukana olivat presidentin lisäksi Juha Sipilä (keskusta), Alexander Stubb (kok), Antti Rinne (sd), Timo Soini (pers), Paavo Arhinmäki (vas), Ville Niinistö (vihr), Carl Haglund (RKP) ja Päivi Räsänen (kd). Heistä erityisesti kahden merkittävän puolueen puheenjohtajat, eli Sipilä ja Rinne, olivat täysin kokemattomia ulkopolitiikassa, ja muistakin osallistujista vain silloisella pääministeri Stubbilla oli siitä merkittävää kokemusta.
Parin tunnin kokous päättyi konsensukseen, jonka sisältö oli seuraava:
– Suomi säilyttää itsenäisen puolustuksen ilman liittoutumista
– Suomi kehittää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa
– Suomi jatkaa rauhankumppanuutta NATOn kanssa
– Suomi ylläpitää hyvät suhteet Yhdysvaltoihin
Mihin jäivät suhteet Venäjään?
Kuullessani tuon konsensuksen sisällön jäin ihmettelemään erityisesti kahta asiaa. Ensinnäkin: Mistä agendalle oli noussut ”hyvät suhteet Yhdysvaltoihin”? Sehän ei ole aikaisemmin kuulunut Suomen ulkopoliittiseen doktriiniin.
Toinen, ehkä vieläkin hämmästyttävämpi huomio oli se, ettei suhteista itänaapuriimme Venäjään mainittu sanaakaan. En voi olla ihmettelemättä, ettei asia silloin eikä myöhemminkään noussut keskusteluun.
Hallituksen ministerit ovat kyllä vakuuttaneet, että suhteet Venäjään ovat tärkeitä, vaikka sitä ei ole juuri käytännössä näkynyt. Vakuutteluista huolimatta Suomi näyttää seisovan EU:n Venäjä-pakotteita vaativien maiden eturivissä, vaikka tämä ei suinkaan palvele Suomen etua.
Paasikiven opit eivät ole vanhentuneet
Presidentti Paasikivi joutui sodan jälkeen muuttamaan Suomen ulkopolitiikan täysin. Hänen opeistaan erityisesti kaksi on jäänyt mieleeni: Suomen ei pidä enää koskaan joutua suurvaltakonfliktien pelinappulaksi, ja Suomen on haettava ystävät läheltä ja vihamiehet kaukaa. Nämä opit ovat edelleen päteviä.
Uhoamisen sijaan rakentavaa keskustelua
Suomen poliittinen johto on jo sitoutunut varsin pitkälle menevään yhteistyöhön Naton kanssa. Viimeisin osoitus tästä on ns. isäntämaasopimus eli MOU (Memorandum of Understanding), joka sallii Naton käyttää maamme satamia ja lentokenttiä kriisitilanteissa sekä perustaa tukikohtia operaatioitaan varten.
Itse olen vakuuttunut siitä, että Suomen valitsema Venäjä-vastainen politiikka on maamme etujen vastainen ja saattaa johtaa vakaviin seurauksiin Suomelle. Jotenkin luotan Suomen kansan terveeseen järkeen, mikä näkyy esimerkiksi Nato-jäsenyyden vastustamisessa.
Venäjä ei ole uhka, vaan suuri mahdollisuus Suomelle
Venäjä on Suomelle suuri mahdollisuus, jos haluamme kehittää talouttamme ja kulttuuriamme. Siksi Suomessa tarvitaan nyt laajaa keskustelua ulkopolitiikkamme suunnasta. Itse kannatan sellaista muutosta, jossa ulkopolitiikkamme saadaan palvelemaan Suomen kansan todellisia etuja.
Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.
Tuntuu siltä, että keskustelun aika yleisessä ja ilman osoitetta käytävässä muodossa on ohi. Nyt tarvittaisiin suoraa poliitikkojen ja puolueitten painostamista ja pommittamista turvallisuus- ja geopoliitisilla faktoilla.
Löytyykö tekijöitä, onko esim. puolueissa ihmisiä jotka lähtisivät hetkeksi mukaan? Entä kansalaisjärjestöt? Yleisesti ottaen puolueisiin ei voi luottaa. Niissä hallitsee oman karrieerin valtaperiaate. Ehkä tätä ideaa voisi hetken harkita.
Tauno O Mehtälä, todennäköisesti ääntäsi tarvitaan.
Atlanttinen liitto haluaa istua meidän housuillamme karhun vieressä, karhun, jolla ei todellakaan ole mitään miehitysaikomuksia, hyvänen aika, vain etupiiriaikomuksia. Portuagali on kovasti venäjä-kriittinen siellä maamassan takana, myös ruotsi. Ns etupiiritavoitteita Venäjä toteuttaa maksimoimalla kauppaa. Tähän me tartumme, mahtava mahdollisuus. Tuo tarkoittaa jotain muuta kuin neuvostoliitoa joka oli avoimesti imperialistinen.
Venäjä on vain sitä että oligarkialla olisi rauha ja jatkuvuutta. Voi olla että venäjäiset eivät kykene, vielä, demokratiaan ilman kaaosta. Silloin tietty autoritaarisuus lienee välttämätöntä. Mongolivalta vaurioitti venäläisen sielun. Sittemmin maaorjuus ja sen mukainen alistuminen siloitti lopun. Länsi on talonpoikien ja porvareitten rakennelma joka lopulta syrjäytti naurettavan aateliston ja kuninkaalliset.
Koko etupiirikäsite pitää määritellä uudelleen. Itse asiassa suomella on etupiiri joka ei eu-portugalia kiinnosta.
En usko että likeisyyden lisääminen vaarantaisi länsimaisen yhteiskuntajärjestelmämme. Itse asiassa toiminta nykyisen itänaapurimme kanssa vain rikastaa meidän kunnon kapitalismiamme. Venäjä on todellakin kokonaan muuta kuin neuvostoliitto. Venäjä on defenssissä: aivan liian suuri maa-alue ja aivan liian vanhanaikaiset hallintamekanismit.
Yhdysvaltojen grand strategy on estää tavalla tai toisella alueellisten valtojen nousu globaaleiksi haastajiksi. Hallituissa rajoissa olevia alueellisia valtoja ja pienempinä yksiköinä itsenäisiä tai pseudoitsenäisiä valtoja siedetään.
Yhtä asiaa en ymmärrä. Jos etupiiri on oltava, kuulun moninkertaisesti mieluummin yhdysvaltojen kuin venäjän etupiiriin, niin varmasti sinäkin. Venäjä ja kiina ovat rikollisvaltioita joissa korruptio on institutalisoitu. En voi ymmärtää mafioiden ymmärtäjiä mutta toki voin ymmärtää yhdysvaltojen arvostelijoita. Ns kansainvälisen yhteisön paine vaikuttaa jopa yhdysvaltoihin (tosin suurvallat pääosin tekevät mitä tykkäävät).
Yhdysvallat kuitenkin hengittää, venäjä ja kiina eivät hengitä. Hengittämisellä tarkoitan kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja toimintaa jossa toki meilläkin on jatkuvasti kehittämistarpeita. Vastavalkea on erinomainen täydennys kakofoniaan jossa kaikki huutavat. Vastavalkea ainakin tasapainottaa vaikka en arvostakaan sivuston asenteellisuutta.
Stratforin (jota muuten rt mielellään siteeraa) raportin mukaan venäjä purkautuu pian 20-luvun jälkeen. Se tapahtuu rauhanomaisesti kun keskipakoisvoima kasvaa riittävän isoksi suhteessa keskusvallan resursseille pitää rakennelmaa koossa. Vaihtoehto olisi vain terrori, johon venäjä ei ryhdy. Kiina purkautuu 2030-vaiheilla. Sen väestöpyramidi on kestämätön ja jo nyt varoja nielee enemmän sisäinen järjestys kuin maanpuolustus.
Prosessista yhdysvallat tykkää hyvin paljon ja saattaa jopa sponsoroida sitä, ja varmaan tekeekin.
Tauno O Mehtälä. Otin sinun kanssasi matsia jollain palstoilla ja havaitsen että olet ottanut matsia tavallisen maisterin kanssa. Muuten tuo matsi on ollut vähän epätasainen: olet ollut pääasioissa yksinkertaisesti väärässä vain siksi koska maisterin faktat ovat lujat.
Väärässäolo ei ole häpeä varsinkaan jos on hakemassa uutta kulmaa ajatteluun. Asiaa pitää kuitenkin tukea tukevilla premisseillä jotka on suhteellistettu, tiedät mitä tarkoitan.
Olen kuitenkin täysin varma siitä että eu hakee ns oikeaa, humaania ja jopa ekologista ratkaisua. Kolmen kilpailussa rooman perillisestä eu:lla on kirkas ykkössija. Kiina on mafia, yhdysvallat korporaatiomafia, venäjällä ei ole merkitystä.
Tauno O Mehtälä. Osaat käyttää sanaa ja osaat myös, tottakai, loukata lahjakkaasti. Olen kiinnittänyt huomiota siihen että olet järjestelmällisesti vähentänyt jälkimmäistä. Sarkasmihan on aina sallittua ja jopa toivottavaa. Uskottavuus on kaikki. Ilman sitä kukaan ei lue sinua vaikka olisit oikeassakin.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen sitoutuminen Yhdysvaltain ja naton politiikkaan on perustavanlaatuinen virhe.
Mikään valtio ei ole ollut järjestämässä maailmassa niin paljon sotia ja vallankaappauksia viimeisten kymmenien vuosien aikana kuin nimenomaan Yhdysvallat.
Nyttemmin Yhdysvallat on ryhtynyt myös maailmanlaajuiseen vakoiluun ja kybersotaan, jonka kohteena on myös koko EU, mukana myös Suomi.
Aikaisimpina vuosikymmeninä maamme harrasti ulkopolitiikasaan kaksilla raiteilla matkustamista ja varsin menestyksekäästi. Esimerkiksi yya vuosina, samaanaikaan yhdysvallat rahoitti maamme seismologisen mittausverkon, jolla tarkkailtiiin neuvostoliiton ydinkokeita. Toisaalta hieman samantapaisia piirteitä on nyt havaittavissa hanhikivi tapauksessa. On oikeastaan vaikea ennustaa maailman geopoliittisia käänteitä, paljon voi muuttua maailmassa jos yhdysvalloissa uuskonservatiivit saadaan kammmettua valta-asemista pois, vaikkapa pölhöpopulistista sanomaa levittävän Trumpin toimesta, tuo kauhukuva ilmeisesti kasvaa esimerkiksi upi n Aaltolan tajunnassa.
Kaikki maat vakoilevat kykyjensä mukaan. Muu ajattelu on yksinkertaisesti naiivia. Yhdysvalloilla on ilmeisesti nyt suurimmat kyvyt mutta tilanne tulee tasapainottumaan. Kannattaa herätä tähän jos sitä ei ole vielä tehnyt. Vakoilu on ikävää mutta sillä on myös hyötyä: naapurin arvaamattomuus pienenee kun motivaatioita kirkastetaan.
Jokaisen maan ja tahon omalla vastuulla on suojautua vakoilulta, tietenkin. Mikä löysänä lojuu, sen joku poimii. Ikävintä on esim suurten tarjouskilpailujen pilaaminen ns valtiollisella avustuksella. Tästä ei ole juuri todisteita mutta miksi eivät niin tekisi niin idässä kuin lännessä ja etelässä, kukin kykyjensä mukaan.
Koljan kommentiin, kyseisnen ajatushautomo ja sen tuotos vertautuu lähinnä Hitlerin taisteluuni,se on vain uusliberaali versio tuosta teoksesta, se ansio mikä sillä on venäläisten näkökulmasta,että he ovat ymmärtäneet kyseisen vaaran ja alkaneet kehitää omaa monikultuurillista venäjäläisyys ideologiaa. Aivan yhtähyvin voidaan puhua yhdysvaltain sisäisestä separatismista, onhan keskitetyn liittovaltin vastaisuus korkealla sikäläisen oikeiston piirissä. Samoin niin espanjassa, kuin britanniiassakin on samaa kehitystä. Eikä vaikeaa ole kuviteella suomessakaan samanlaista kehitystä, esimerkiksi uusimaa ja eesti voisivat jossainviheessa muodostaa uudenlaisen liberalistisen ,vauraan valtion, ideana tietystise, että eivät tarvitsisi ylläpitää luusereiden elintasoa. Italiassa pohjoisenliitto on tästä oiva esimerkki.
Pauli, näkisin niin että maat jakaantuvat kuten tsekkoslovakia rauhanomaisesti ja kuten skotit yrittivät. Pääpointti on se että mahdollinen separatismi toteutuu syvien rivien vahvasta tahdosta, ei ulkovaltojen manipulaatiosta saati aseellisesta puuttumisesta. Lobbaus on sallittua ja jopa toivottavaa ja se voi vaikuttaa väestön vahvaan tahtoon. Olkoon kilpailu ihmisten mielistä. Pointti on väkivallattomuus. Kaikessa karmeudessaan ns arabikeväässä oli kyse tästä. Venäjä ja kiina pelkäävät sen leviämistä ja kiina mm sensuroi kaikki siihen viittaavat sanat ns suuren palomuurin sisällä.
Kiinnostavaa että vasemmistolaiset eivät ota pääkohteekseen oikeudenmukaisuuden tavoittelussaan nykyistä orienttia vaan lihasmuistina yhdysvallat.
Luulisi että vasemmistolla olisi eniten työtä tuolla suunnalla. Vai ovatko vasemmistolaiset oikeastaan demokraatteja? Pääomien keskittymisen vastustamisen ymmärrän kyllä mutta se on kokonaan eri asia. Puhutaan pikettystä erikseen. Piketty on oikeassa.
Annetaan ihmisten päättää, ei heidän edustajikseen itsensä nimittäneiden tahojen.
Tämä taitaa olla osittain olkinukke ei anneta häiritä.
Kolja kirjoitti näinkin:
”kuulun moninkertaisesti mieluummin yhdysvaltojen kuin venäjän etupiiriin, niin varmasti sinäkin. Venäjä ja kiina ovat rikollisvaltioita joissa korruptio on institutalisoitu.”
Mistähän atlanttisesta hautomosta tämäkin turahdus on kotoisin? Voin ilmoittaa, että ainakaan minä en halua kuulua Yhdysvaltain etupiiriin.
Jos tässä nyt ’rikollisvaltioita’ aletaan etsimään, Yhdysvallat on kyllä lajissa ehdoton ykkönen.
Nyt on kyllä onneksi ilmeisesti käymässä niin, että Yhdysvaltain ’etupiiriin’ jää ainoastaan Yhdysvallat itse, ja mahdollisesti sen miehittämät pienet Baltian maat, kuten Viro.
EU ssakin alkaa olla jo mitta täysi, eikä Yhdysvallatkaan sentään kykene käymään talous- ja muuta sotaa koko muuta maailmaa vastaan(?)
Ytrewq:
mikäli istut rakkaassa lännessämme kuulut yhdysvaltojen etupiiriin. Viron tai latvian lähiöissä saattaa saada tunnelman venäläisen vaikutuksen tuloksista. Tosin etupiiri-käsite ei ole enää pätevä muuten kuin venäjän retoriikassa ja toimissa. Uusi maailma perustuu vapaaehtoisiin koalitioihin, ei pakkoon tai alistamiseen. Ransa ja Saksa eivät tukeneet irak-invaatiota.
Jos kansakunnan ääni ei kuulu vaan pelkästään se edustajiksi itsensä nimittämien harvainvallan edustajien, kansakunnalla ei pitäisi olla edes puheoikeutta kansainvälisissä suhteissa.
Kolja, olet väärässä tai propagandistinen. Koalitioihin (suomeksi liittoihin) liittyminen ei ole vapaaehtoista, vaan liittymättä jättämisestä rankaistiin. Ensiksi länsimaiset lehdet ovat kertoneet, että Yhdysvallat painosti NATO:ssa jäsenmaita liittymään liittoumaan, ja se tuotiin esiin Yhdysvaltain presidentin suullakin: ”joka ei ole miedän puolellamme, on meitä vastaan”. Kun Ranska ja Saksa yhteistuumin käytyään asiasta ensin neuvotteluja (myös Iso-Britannian kanssa) lopulta uskaltautuivat jättäytyä liittoumasta pois, Yhdysvaltain viha oli hirmuinen. Condolleezza Rice ilmoitti Yhdysvaltojen ottavan ”rankaise Ranskaa, jätä Saksa paitsioon ja anna Venäjälle anteeksi” -politiikan käyttöön rangaistakseen maita jotka eivät Yhdysvaltoja tukeneet. Siitä oli varmasti muutakin seurauksia kuin että ranskanpotut nimettiin Jenkkilässä Vapaus-perunoiksi ja Saksan liittokansleria Yhdysvaltain presidentti ei kätellyt. Chirac ja Schröder sekä heidän liittolaisensa päätyivät ihan varmasti yhdysvaltain ja NATO:n mustalle listalle. Jokainen NATO-maa on erilaisten NATO:on liityvien ajatushautomoiden ja järjestöjen täplittämä ja niillä on vahva ote politiikasta ja massamediasta. Saksalaisten oma mielipide on, että maa on Yhdysvaltain vasallivaltio. Tilannetta voi verrata siihen, jos 70-luvun Suomessa olisi joutunut Neuvostoliiton epäsuosioon: tilanne joka on äärimmäisen epätoivottava.
Kuinka paljon kiristämistä tapahtuu suljettujen ovien takana, sitä voi vain kuvitella. Hyvä esimerkki on Susan Lindauer, joka toimi CIA:n neuvottelijana Irakin Washingtonin suurlähetystössä ennen 9/11-iskuja. Hän kertoi kuinka Yhdysvallat kiristi Irakia jotta ei hyökkäisi maahan. Saddam Hussein lupasi mm. ostaa miljoona amerikkalaista henkilöautoa seuraavan 20 vuoden ajan, antaa amerikkalaisille yrityksille suosituimmuusaseman sekä asetarkastajille vapaan pääsyn kaikkiin haluamiinsa paikkoihin. Mutta emmehän me emmekä pääse tällaisia neuvotteluja kuulemaan, eivätkä tiedotusvälineet edes kertoisi, vaikka heille kerrottaisiin.
Euroopassa tiedettiin että Yhdysvaltain väite Irakin massatuhoaseista oli valhe. Esimerkiksi Tanskan oma tiedustelupalvelu kertoi tästä useaan kertaan maan johdolle, mutta tiedotusvälineiltä ja kansalta asia salattiin. Tanskan johto päätti kuitenkin jättää oman maan tiedustelupalvelun epämiellyttävän mielipiteen huomiotta, ja luotti sen sijaan Yhdysvaltain mielipiteeseen, siitä kiitos Tanskan silloinen pääministeri Anders Fogh Rasmussen pääsi sittemmin mm. NATO:n pääsihteeriksi, ja varsinainen haukka tehtävässään olikin. Tanskan kansalle ja tiedotusvälineille ei tietysti kerrottu mitään: eihän tällaista asiaa sovi kansalle kertoa! Sama varmasti toistui muissakin eurooppalaisissa maissa: tuskinpa niiden salaiset palvelut sen typerämpiä olivat kuin Tanskan. Yhdysvaltain salaiset palvelut tiesivät myös asian todellisen tilanteen, mutta niille oli annettu poliittinen määräys tuottaa valheellinen yhteenveto tilanteesta, jota hallinto sitten saattoi käyttää hyväkseen: tämähän kävi sitten ilmi ns. Downing Streetin muistion vuodettua julkisuuteen.
En haluaisi olla venäläisten asiaajaja,mutta kun olen tutustunut sikäläiseen mediakultuuriin netin ja kielenkääntäjä ohjelmien kautta, on se liberalististen lasien kautta meille yleisesti esitetty kuva vähintään kieroutunut. Peruslähtökohtana läntisten ns vapausaatteiden huonolle maineelle on talouden ja yhteiskunnan täydellinen sössiminen liberaalien valtakaudella yhdeksänkymmen luvulla, jopa silloinen shokkiterapian viejä yhdysvaltalainen taloustieteilijä Jeffrey Sacs järkyttyi tuloksista ja muuttui sen toimintatavan kiihkeäksi vastustajaksi. Jonkun asteinen poliittinen kuluttajansuja vaatisi ,että edellämainitun kaltaisten ajatushautomoiden ideologiiset ja historialliset taustat kaivetaan esille ja että ne ovat julkisia ja suurelleyleisölle ymmärrettävässä muodossa. Mitä vasemmistolaisuuteen tulee yhdysvalloissa viimevuosisadan alkupuolella oli selvä vasemmistolainen poliittinen ja kultuurillinen hegemonia, katseleppa vaikka Shaplinin teoksia ,tai tuon ajan kirjallisuutta jopa populaaritasolla, lännensankarit olivat yleensä taistelivat paikallisia oligarkkeja vastaan. Samoin progresiivinen liike vei pienyrittäjien asemaa paremmaksi. Palatakseni viellä nykyvenäjän aateelliseen ilmapiiriin Martin Haidegerin seuraajilla on siellä nykyisin vahva jopa hegemooninen asema, Duginit ym entisten turvakoneistojen henkilöstön jälkeläiset aloittivat salassa tuohon filosofiaan tutustumisen jo neuvostoaikana,kun olivat tajuneet silloisen vallalla olevan dogmin onttouden, samat aateelliset virtaukset ovat myös paljon liberaali lehdistössä haukutun euroopalaisen äärioikeiston taustalla.
Pauli, olet oikeassa. Länsi meni innoituksessaan laukoille 90-luvulla ja hintaa maksetaan vieläkin. Yhdysvalloissa veroprosentti korkeimmissa tuloluokkissa 70-luvulla oli 75%. Nyt se on hyvin vähäinen tai sitä ei ole. Länsi yritti olla sosiaalivaltio vastavalkeana aina kiihottavalle kommunismille. Kommunismilla on tai oli loistavat propagandamahdollisuudet. Teoria ja käytäntö vain niin kovasti eri asioita jota elämä opettaa tai ainakin 100 000 000 turhaan kuollutta.
Niin, kun vastavoima katosi alkoi länsi revittelemään. Meneillään on vastaliike. Se ei tarkoita että venäjä olisi oikeassa. Se on ollut väärässä koko ajan suhdanteista riippumatta.
Luulen että vastavalkea-sivustonkin kannattaa ryhtyä hakemaan kotiaan todellisesta objektivismista, ei venäjän nuolemisesta. Uskottavuus on kaikki. Venäjään liittyy toki ansioitakin.
Kysymys ei sinälään ole ollut mistään venäjän paratiisiolemusesta,vaan tämän helvetin kouhotuksen keskellä menemisestä mukaan asioiden yksinkertaistamiseen,tietenkin sama pätee myös venäläisessä keskustelussa, jossa sanotaankin zirinovskin kannatuksen kertovan maan henkisestä tilasta,eli mitä korkeampi Zirin kannatus, sitä enemmän häiriintyneitä. Tulevaisuus voi muodostua hyvinki hauskaksi,kun yhdysvaloissa Trump rynii valkoiseentaloon ja venäjällä Ragotsyn on kovassa nousussa,populisteja molemmat, tilanne miksi tähän ,että pölhöpopulistit on oman keskustelun paikka,olisiko maailman viihteellistymisellä mitään osuutta asiaan. Länsimaisessa itseymmärryksessä europpalainen ylimielisyys on aina vaaniva piirre, myös venäjään kuin, muihin kuviteelisen lännen ulkopuuolisiin suhtautumisessa, jos vaikkapa tilastoja katsoo monipuolisesti,epäilen ettei siihen välttämättä ole pian aihetta.
Demokratiaan kuuluu että kaikki saavat yrittää. Harvoin jos koskaan läpi pääsee kuitenkaan pelle eli tässä mielessä turvassa ollaan. Jos pyritään rajoittamaan, jota et ehdotakaan, rajanvetoa käytetään heti ns demokratian ohjaamisessa. Kansakunnan rappiota ei osoita pelle-ehdokkaat vaan päinvastoin. Usein he saavat alkuun kannatusta protestimielessä mutta kun on todella tehtävä valinta, kuka peräsimeen siirtyy, leikki on loppu. Itse asiassa trump upottaa copin ja us saa taas demokraattipresidentin.
Tässä kyllä mennään vähän asiasta sivuun, mutta se ilmiö jota Trump edustaa , hän kieltämättä on kyvykäs yksilö ja tajunee selkeästi maansa ogelmat, mutta se mistä oikeastaan syytän vallitsevaa liberalistista todelisuutta on keveyden ja viihtymisen etsintä, populismi ja varsinkin pölhöpopulismi saa siitä voimansa. Brezinzki jo kahdeksankymmen luvulla visioi 20-80 maailmaa, jossa valtava tuotantokoneistojen kannalta tarpeeton väestö pidettäisiin kurissa viihteen ja päihteiden avulla, se aika alkaa olla edessämme, mutta se aiheutaa myös vaaran demokraattiselle järjestelmälle tuota vaaraa voidaan nimitää kultuurillisesti tuotetuksi yksinkertaiseksi enemmistöksi. Koljan mainitsema venäläis kiinalainen kehitystie,siis autoritaarinen kapitalismi, jolle muuten Putin ohjasi venäjän vasta finanssikriisin jälkeen, vaihtamalla kannattajakuntansa pikkupaikkakuntien konservatiiviseen väestöön, lähtee aivan eri suuntaan. Nalle Wahlroos totesi jokin aikaa sitten tulevaisuuden olevan juuri autoritaarisen kapitalismin. Jos oikein rehellisesti havainnoidaan omaa demokratiaamme, poliittisten puolueiden paikallinen toiminta on lamassa, jäsenmäärät tippuneet, puoluekoneistot käyvät mainostoimisto ja ajatushautomo voimin,mielipidekyselyitä käytetään kaksipuolisina peileinä ja kansalle tarjotan mitä se haluaa. Vaalienjlkeen tehdään sitä mitä kullakin hetkellä on tarkoituksenmukaista, malliesimerkkinä ennen vaaleja kovasti vastustetut koulutus leikkaukset.
Btw. Eu:n demokratiavajetta on moitittu mutta jotkut sanovat että kyseessä on juuri tervetullut autoritaarisuuslisä eurooppalaiseen sekavuuteen. Komissio on oikeastaan virkamiehistö mutta se on keskeinen vallan keskus: Aloitemonopoli ja toimeenpanovalta.
Totta tosiaan on että jopa suomalaisista yllättävän iso osuus ei kykene edes luettelemaan hallituspuolueita. Ole siinä sitten kansalaisvaikuttaja kansakuntaa eteenpäin vievässä mielessä.
Politiikka on itse asiassa aika abstrakti laji ja äärimmäisen tylsän kuuloista mikäli kriittinen tietomassa asioihin liittyen ei ylity. Sittenpä se onkin sitä kiinnostavampaa.
Vaikka homma vaikuttaa pelleilyltä, siihen liittyy kuitenkin tärkein: periaatteellinen accountability ja juuri kansan arvaamattomuus. Moni ministeri on tippunut eduskunnassa viimeisimmissä vaaleissa. Vallankäyttäjät joutuvat olemaan varpaillaan jos ei muusta syystä niin juuri äänestäjäkunnan irrationaalisuuden vuoksi. Vallankäyttäjät joutuvat puhumaan kansalle. Heti jos tuo side katkeaa alkaa todellinen mielivalta jossa ensimmäisenä tekona estetään siteen palauttaminen.
Ehdin nyt vasta lukemaan Mikon juontoa ja käytyä keskustelua.
Uusi tuttavuus keskusteluareenalla Kari Kolja näyttää suunnanneen ensimmäisen kommenttinsa minulle. Allekirjoitan kyllä Mikko Elon esittämät ajatukset täysin, mutta silti toivboisin keskustelua käytävän Mikon omien ajatusten pohjalta.
Kari Kolja vaikuttaa vähän tekonimeltä; kirjoitatko omalla nimelläsi. Itse olen AINA kirjoittanut omalla nimelläni, synkimmänkin sensuurin olosuhteissa. Nimimerkin käyttö Vastavalkean kommentoinnissa on toki sallittua, mutta henkiläkohtaisesti kannatan lämpimästi omalla nimellä kirjoittelua.
Tässä vaiheessa haluan esittää vain pari kommenttia.
Muutaman vuoden takainen sanailuni Tavallisen maisterin kanssa Hesarin nettipalstoilla antoi tuntuman suomalaisen natottajan sielunelämään. Tavallinen maisteri oli tarkoituksenmukaisesti virallisista asiakirjoista katkelmia poiminut hokumaisteri, jonka omat kyvyt jäivät kyllä piiloon. Jos Kari Kolja tarkoittaa Tavallisen maisterin oikeassaolemisella näiden sitaattien oikeellisuutta, hän on varmasti oikeassa. Ydinasia väännössäni Tavallisen maisterin kanssa oli kuitenkin Suomen Nato-jäsenyys, jota vastustan ja jota Tavallinen maisteri patologisella innolla ajaa. Jos Kari Kolja tarkoitit tätä Tavallisen maisterin oikeassaolemisella, olen edelleenkin vahvasti eri mieltä. Kuten näyttää Mikko Elokin (ja noin kaksi kolmasosaa Suomen kansasta) olevan.
Vastavalkea ei nuoleskele Venäjää, kuten Kari Kolja väittää. Me haluamme tuottaa keskusteluun totuuspohjaisia väittämiä valtamedian valhepropagandan sijaan. Kun valtamedia seuraa länsimedian Venäjän vastaista agendaa hifi-tarkkuudella, joudumme väkisinkin useimmiten oikomaan sen valheita Venäjästä. Jos meille syötettäisiin itämedian toimesta samalla intensiteetillä valheita USA:sta ja lännestä, joutuisimme oikomaan niitä väittämiä. Näinhän ei asianlaita kuitenkaan ole.
Yhtenä esimerkkinä oligarkkilaitos Venäjällä. Sehän ei ole missään tapauksessa Putinin luomus; sen loi alkoholisoitunut Jeltsin Milton Friedmanin oppilaitten, ns. Chicagon poikien, konsulttiavulla. Oligarkit ovat Venäjällä varsin tuore ilmiö, ne syntyivät paljolti NKP- ja KGB-eliitin bisnesorientoituneiden jäsenten hyödyntäessä yksityistämisen kontrolloimattomuutta.
Putin on ennemminkin yrittänyt palauttaa toimintoja valtion hoteisiin, ja erityisesti energiasektorilla siinä onnistunutkin. Oligarkkien asettuminen ”Putinin suojaksi” osoittaa pikemminkin itsesuojeluvaiston toimivuutta. Oligarkit Venäjällä eivät sanele Venäjän politiikkaa.
Tilanne Ukrainassa on kokonaan toinen, kun se siirtyi aseellisen vallankaappauksen jälkeen suoraan oligarkkivaltaan USA:n istuttaessa oligarkki Petro Poroshenkon presidentiksi.
USA puolestaan on jo vakiintunut oligarkia, jossa oligarkit rahoittavat kahden pääpuolueen ehdokkaita kumpiakin, turvaten näin omat intressinsä oli vaalin tulos mikä hyvänsä. Tämän kutsuminen demokratiaksi ei käy edes huonosta vitsistä.
” Kun valtamedia seuraa länsimedian Venäjän vastaista agendaa hifi-tarkkuudella, joudumme väkisinkin useimmiten oikomaan sen valheita Venäjästä. Jos meille syötettäisiin itämedian toimesta samalla intensiteetillä valheita USA:sta ja lännestä, joutuisimme oikomaan niitä väittämiä.”
Juuri näin! Toisella sivulla kirjoitin juuri kommentissani samasta asiasta, kuinka patrioottinen vaihtoehtomedia Yhdysvalloissakin joutuu samaan leiriin Venäjän kanssa, siitä syystä että vaihtoehtomedia paljastaa hallinnon ja median väärinkäytöksiä ja propagandaa. Mikäli massamedia ei olisi vallanpitäjien sylikoira, vaihtoehtomedia ei joutuisi jatkuen tuomaan esille kansalle syötettyjä valheita ja vääristyksiä.
Vallanpitäjien leirissä olevan silmissä se näyttää Venäjän nuoleskelulta, vaikka kyseessä olisi vain patrioottinen halu kertoa kansalle että heitä johdetaan tarkoituksella harhaan – ja se harhaanjohtaminen nyt tällä hetkellä juuri on Venäjän vastaisen propagandan tuottamista.
Tosin on siellä vaihtoehtomediassa paljon muutakin aiheita kuin Venäjä, Kolja hyvä. Onpa aivan supi-suomalaisiakin aiheita! Venäjä-nuoleskelusta syyttäminen pikemminkin kuvastaa omaa haluasi keskittyä juuri tähän aiheeseen.
Tässä kun nyt tilaisuus tuli, toivoisin Venäjääkin kriittisesti tarkastelevia kirjoituksia Vastavalkeaan. Ymmärrän kyllä että muitakin mielenkiintoisia aiheita on, mutta kun (ulkomainen) vaihtoehtomedia niin paljon keskittyy Lähi-Idän, Ukrainan ja Kauko-Idän tilanteeseen, Venäjän tuntemus tuppaa jäädä heikolle. Värvätkääpä joku siihen hommaan. Itseäni kiinnostaisi lukea Venäjän mediasta, Venäjän vallanpitäjistä, Kaukasuksen alueesta ja Venäjän tiedustelupalveluista. Kiinasta tuossa yksi syväluotaimen juttu olikin, kiitos siitä, ja lisää samalta suunnalta, jos saa toivoa!
Usliberalismin eräs perusprinsippi on rajoitettudemokratia, siksi unionin ja eritoten euroopankeskuspankin toiminta on tarkoituksellisesti katkaistu polittisesta päätöksenteosta, demokratiavaje on ollut tarkoitushakuista, siksi en usko nykyisen unionin enkä varsinkaan keskuspankin pysyvyyteen,ne on luotu historianloppumisen uusliberalistisessa huumassa, mutta helvetinmoinen mullistus tarvitaan tuon järjestelmän kumomiseen sen uudistamiseksi. Latinalaisessa amerikassa olaan aloittelemassa osallistuvaa budjetointia paikallisen lähidemokratian elvyttämiseksi, tuo malli voi tarjota myös meille erään tien demokratiakehityksen saamiseksi raiteileen. Kansakunnan typerryttäminen joukkoviihteen avulla ei ole vanha ilmiö,nuoruudessani kouhkatiin reporadiosta ja sen informativisesta ohjelmapolitiikasta,tuolloin sain melkoisen laajan kuvan maailmasta,mutta tämä väline,netti on vasta räjäyttänyt varsinaisen tiedollisen pankin, valitettavasti tämäkin on varsinainen hyvän ja pahan tiedon puu ja tutkimukset osoittavat että perusvietit ja negatiiviset ilmiöt näyttävät vetävän.
Tauno O. Mehtälä:n kommentti on täyttä asiaa.
Luonnehdinta Yhdysvalloista vakiintuneena oligarkiana osuu naulan kantaan. Suomen tulevaisuuden kannalta tuosta valtiosta kannattaa pysyä aika kaukana. Ja onneksi se onkin meren takana, vaikka onkin miehittänyt joitakin naapurimaitamme. Ja eihän sitä tiedä, vaikka norjalaiset ja virolaiset tulisivat jonain päivänä järkiinsä ja kaahaisivat hekin Yhdysvaltain aseet ja joukot maistaan.
”Koalitioihin (suomeksi liittoihin) liittyminen ei ole vapaaehtoista, vaan liittymättä jättämisestä rangaistiin.”
Näinhän se on. Ja täytyy olla aika lapsellisen hyväuskoinen, jos ajattelee, että natoon viime aikoina liittyneet maat olisivat liittoutumisensa niin kovin ’vapaaehtoisesti’ tehneet.
Korruptoituneita poliitikkoja uhkaillaan ja lahjotaan. Ja jos ei muu auta, järjestetään vallankaappaus vaikka paikallisten natsien kanssa liittoutuen niin kuin viimeksi Ukrainassa.
Mitä vasemmistolaiseen politikaan tulee, suomalainen vasemmisto tarvitsisi jonkun Maicel Mooren kaltaisen yksinkertaistajan vielä lisäksi nykyisten viher vasemmistolaisten puolueiden lisäksi, luulen että kysymys modernissa poliittisessa elämässä on kyse pitkälti viestinnästä. Olen kannustanut esimerkiksi Uudessa Suomessa blogaavaa taloustietäjää Auvo Rouvista tällaiseksi polittiseksi toimijaksi.
Niin tarvitsisi, hyvä ajatus, Pauli! Viestinnässä todella on parantamisen varaa tässä maassa! Kun suuri osa kansasta saa uutisensa vain TV-uutisten ja iltapäivälehtien Ilta-Sanomat ja Iltalehti kautta, niin eipä ole ihme että ovat poliittisesti täysiä zombeja. Nehän ovat sellaista pintasutaisua, 10 sekuntia per aihe. Syiden tutkiminen puuttuu kokonaan, hyvä jos seurauksista kerrotaan!
Vaan missä tuo meidän MM tai Karpo Kakkonen tuotoksensa saisi julkisuuteen, omassa blogissaan? MM tekee elokuvia ja esittää niitä elokuvateattereissa, televisiossa ja painattaa DVD-kiekkoja.
Vastavalkeakin tuottaa video-juttuja, ja siitä iso peukku ylös! Mutta Vastavalkea on vain niin kirotun pieni, koska tällaiset politiikkasivustot ei Suomessa montaa sataa ihmistä kiinnosta. Vaikea saada nimeä ja videokanavaa tarpeeksi tunnetuksi. Pitäisi olla yhteistyökumppaneita muista verkkojulkaisuista ja kansalaisjärjestöistä, jotka mainostavat ja linkkaavat.
Minun mielestäni vaihtoehto-median Suomessakin pitää mennä siihen suuntaan kuin Alex Jones on mennyt Yhdysvalloissa. Nämä jutut mitä nyt tuotetaan tekstinä, pitäisi tuottaa myös videona tai ainakin audiona. Jos niitä massoja haluaa oikeasti tavoittaa. Jokapäiväinen uutislähetys, pari-kolme aihetta per lähetys kuitenkin, olisi kova sana. Jälleen tietty: se vaatisi paljon resursseja.