Sisäinen devalvaatio, eli ”loikka”, on nyt kaatunut. Omalla tavallaan sekin osoittaa, ettei sisäinen devalvaatio vain toimi — varsinkin, kun hallitus varsin taitamattomasti vei hanketta eteenpäin sanellen ja uhkaillen. Sisäisen devalvaation pääongelma on se, ettei se kohtele kaikkia tulonsajaryhmiä samalla tavoin. Häviäjiä olisivat olleet kaikki paitsi hyvätuloiset ja maanviljelijät.
EKP:n saamattomuus ja siitä johtuva vahva euro pääongelma
Finanssikriisin jälkeen v. 2008 USA:n keskuspankki ryhtyi määrätietoisiin toimiin alentamalla korkoja ja lisäämällä rahamäärää pitäen näin dollarin heikkona. Tämän kääntöpuoli oli euron vahvuus. Se oli ylimmillään 1,60 dollaria ja useita vuosia 1,40 dollaria. Kun euro otettiin käyttöön, sen arvo oli 1,18 dollaria.
Lähinnä Saksan vastustuksesta euroa ei edes pyritty heikentämään, koska tämä euron kurssi sopi Saksalle. Suomelle, kuten monelle muullekin euromaalle, vahva euro oli myrkkyä viennille. Vasta vuosi sitten Saksa suostui korkojen nollatasoon ja eurovaltioiden lainojen ostoon. Näin euro heikkeni nykytasolleen, eli
euro = 1,10 dollaria. Todellisuudessa Saksa johtaa Euroopan keskuspankkia (EKP), vaikka pääjohtaja onkin italialainen Mario Draghi.
Suomen vienti on hyötynyt vuodessa yli 20 % euron heikentymisestä. Kuitenkin euro on edelleen liian vahva Suomelle, vaikka viennin elpymistä on näkyvissä nykykurssillakin. Oma arvioni on, että euron pitäisi laskea arvoon euro = dollari.
Euro ei muodosta optimaalista valuutta-aluetta
Alusta alkaen oli selvää, ettei euro muodosta optimaalista valuutta-aluetta. Saksan talous oli liian vahva muille euromaille, ja siksi Saksa, joka oli tottunut vahvaan markkaan, pitää kiinni vahvasta eurosta.
Euroaluetta on myös häirinnyt se, ettei alun perin sovituista säännöistä ole edes pyritty pitämään kiinni. Siksi EU:sta on muodostunut velka- ja työttömyysunioni. Lähes kaikkien euromaiden velkatasot ylittävät sallitun 60 prosentin rajan keskiarvon ollessa nyt 92 %.
Työllisyys saatava euroalueen mandaattiin
Euroalueen aneemisuutta osoittaa tällä hetkellä se, että deflaatio, eli hintojen lasku, uhkaa, ja se on tunnetusti myrkkyä taloudelle. EKP:n tavoite on noin kahden prosentin inflaatio. Deflaatio vielä muuten käytännössä lisää velkataakan määrää.
Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei työllisyys sisälly EKP:n tehtäviin, kun taas USA:ssa se on keskuspankin Fedin keskeinen tavoite, ja se näkyy. Euroalueen virallinen työttömyysaste on 11,1 %, kun taas USA:n työttömyysaste on 5,3 %.
Venäjä-pakotteet lisäävät Suomen ahdinkoa
Suomessa yritetään vähätellä Venäjän vastaisten pakotteiden merkitystä ja puhutaan mieluummin Venäjän kuin Suomen ongelmista. Voidaan kuitenkin varovasti arvioida, että Suomen BKT on pudonnut niiden vuoksi ainakin prosentilla eli 2 miljardilla eurolla vuodessa.
Minusta suurin euron ongelma ei ole sen arvo, vaan se että olemme menettäneet oman rahamme ja rahapolitiikkamme. Ja myös se että joudumme lainaamaan rahamme liikepankeilta, markkinahintaan (kaikki euromaat joutuvat). Suomelle euro on myös ulkomainen valuutta, koska Taloussanomien mukaan noin 90% Suomen lainoista on ulkomaisista pankeista.
Mitä euron arvoon tulee, monet euromaat eivät ole olleet vientivoittoisia vuosikymmeniin: euron arvoa ne eivät voi ainakaan syyttää vientiongelmista! Toisaalta vahvat vientimaat euroalueellakin (raskaasti syöksynyttä Suomea lukuunottamatta) ovat yhäkin vientivoittoisia, selkeimmin Saksa.
Tietysti, Venäjän kauppa on nyt pahasti hidastunut, YLE:n mukaan Venäjä on enää kuudenneksi suurin vientikohde kun se oli vuonna 2013 selvä ykkönen. Vaikuttaahan se, ja Suomeen varsinkin.
Euron kilpailijat, Kiina, USA ja Venäjä kaikki ovat pelanneet laskeakseen valuuttansa arvoa. Suomessa kun puhutaan ”sisäisestä devalvaatiosta” sillä tarkoitetaan vain työntekijöiden palkkojen laskua ja julkisen sektorin leikkauksia. On muitakin tapoja ”devalvoida”, esimerkiksi inflaatio. Yhdysvaltain keskuspankki painoi juuri 4,5 tuhannen miljardin dollarin edestä rahaa jotka se lykkäsi pankkeihin, ostamalla niiltä velkakirjoja. Se oli yksi sotatoimi tässä valuuttasodassa. Mikäli euro koetaan liian vahvaksi, EKP voisi ostaa velkakirjoja FED:in tapaan, tosin Saksa on ollut juuri tämän politiikan suurin vastustaja, johtuen historiallisesta inflaatiopelostaan. Euromaiden velkakriisin myöstä EKP on ostanutkin kriisimaiden velkakirjoja pankeista, ja luvannut tehdä sitä rajattomasti, mutta on tosiasiassa tehnyt sitä vain pienen murto-osan Yhdysvaltoihin verrattuna.
Suomi on ollut ennnen vientivoittoinen maa, joten meillä täällä on totuttu pitämään vientiteollisuutta kuin kukkaa kämmenellä ja pelaamaan valuutan arvoa sen mukaan. Viennille valuutan arvolla on toki merkitystä, mutta vienti ei ole kaikki. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuonti on ollut vientiä huomattavasti suurempi jo useita vuosikymmeniä (Saksan vienti on arvoltaan lähes Yhdysvaltain luokkaa, vaikka onkin paljon pienempi maa) ja toinen suuri talous joka tuo enemmän kuin vie, on Iso-Britannia. Itseasiassa maailman valtioista vain muutama on vientivoittoisia, kun selvästi suurin osa tuo enemmän kuin vie. Mutta Suomessa sisäistä kysyntää on poljettu aina varpaille suurten vientiteollisuusyhtiöiden painostuksesta, niiden tavoitellessa voittoja. Tänään Suomessa nähdään kuinka hankalaa se sitten on, kun suuri osa kansasta ei enää pysty ostamaan tuotteita ja palveluita. Vientiyhtiöiden unelma, jossa hintataso on alhainen, oma kansa on köyhä ja valmiina töihin mihin hintaan hyvänsä, ei todellakaan palvele kansakunnan etua.
Eurosta pitäisi päästä eroon, kiireen vilkkaa. Oma valuutta on askel parempaan suuntaan, mutta ei sekään Suomea pelasta. Vain palauttamalla rahan liikkeellelaskun valtiolle, ja palauttamalla raha maksuvälineeksi (kun se nyt on myyntituote), voidaan talous korjata.
Ei korjaa ei. Sisäinen devalvaatio tarkoittaa talouden taantumaa, ostokyvyn heikkenemistä, varsinkin nyt kun talous pyörii kotimaisen kysynnän varassa. Hallitushan kamppailee ”kestävyysvajeen” kanssa. Se tarkoittaa julkisten menojen ja tulojen tasapainoittamista, Sitä ei näillä eväillä korjata. Viimeinen viritys on kuulemma työnantajamaksujen alentaminen ja arvonlisäveron korottaminen, siis tuotteen hinnan korottaminen. Kuulostaa hölmöläisten peiton jatkamiselta.
Tuotteiden valmistuksen kalleus on erään ”johtajamme” mukaan ongelma Suomessa. Syyksi nähdään työntekijän palkka jota ei saatu alennettua. Ideologinen valinta. Tuotteen hinta muodostuu monesta tekijästä joihin voi vaikuttaa maan hallitus, kuin myös duunarin käteen jäävään palkkaan joka ei ole suuren suuri. Olen esittänyt esimerkkejä täällä. Palkkojen leikkaus olisi pitänyt saada juuri tuotteiden valmistukseen puheista päätellen. Siis yksityiselle sektorille. Julkisten menojen ja yksityiseltä sektorilta saatavien tulojen epäsuhta vääristyisi edelleen. Ei ymmärrä, sano ruotsalainen. Ja yksityisellä sektorilla on tehty ”tuottavuushyppyjä” jo kaksikymmentäviisi vuotta. Urakkatyö ja aikapalkka keksittiin jo 90-luvulla. Julkisesta on tullut palkkajohtaja. Johtaminen näyttää olevan kallista, harhaanjohtaminen varsinkin.
http://www.findikaattori.fi/fi/13
Tuotteen hinnassa on raaka-aineita, energiaa, veroja, rahoituksen korkoja, rahtia yms. palkkojen lisäksi. Rahti on Suomessa merkittävä tekijä. Matkat tänne ja täältä ovat pitkät maailman markkinoille. Kuka helvetti oli neuvottelemassa mm. rikkidirektiiviä vaatimatta meille mitään kompensaatiota. Se nosti rahdin hintaa merkittävästi. Nyt valtio antaa ”innovaatiotukia” rikkipesureihin ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttämiseen laivaliikenteessä. Tuplavahinko.
Meitä vie taas kepu-kokoomus. Kepun äänestimme suurimmaksi, joten turha valittaa jos leikkaukset sattuvat. Itse asiassa äänestimme jopa suurempien leikkausten puolesta jotka nyt vaan sattuvat sattumaan köyhimpiin. Ennen vaaleja muistaakseni sanottiin, että ne sattuvat kaikkiin. Eivät satu. Onhan kepu puolue joka on olemassa vain tukien, tulonsiirtojen, varassa. Nuo tuet ovat maksaneet hyväpalkkaiset duunarit joita ei heidän mukaan saisi olla olemassa. Mistä sitten heille tulonsiirrot ja tuotteille ostajat? Ovat aina halunneet ampua itseään jalkaan. Kokoomukselle palkkojen leikkaukset ovat luontevampia. Onhan jokainen palkkoina maksettu euro pois pääomatuloista joiden saajia he edustavat.
Katellaan vielä kun ehditään miten kävi valtion taloudelle 2007-2011 kun edellisen kerran kepu-kokoomus oli puikoissa. Onhan nyt leikkaajina samoja naamoja.
Meidän YLE kertoi taas pari YT-uutista. Nanso ja Tikkurila aloittavat YT- (yhteistoiminta)neuvottelut. Noihin uutisiin alkaa jo turtumaan, niitä tulee päivittäin. Kaikki tietävät mitä ne tarkoittavat, tuotannon lopettamista ja henkilökunnan irtisanomista. Siis LT-(lopputili)neuvotteluja.
Uutiset kertovat usein myös syyn tuotannon alasajolle, mutta sitä ei joko huomata tai ei noteerata. Syy on kysynnän väheneminen. Kuluttajat eivät osta enää vaatteita tai maaleja tarpeeksi, että tuotanto olisi kannattavaa. Se taas johtuu kuluttajien köyhtymisestä, ei ole tuloja millä ostaa. Köyhtyminen taas johtuu monesta seikasta, kuten kuluttajan tulojen vähenemisestä, hintojen noususta, varallisuuden keskittymisestä jne… Tähän kehitykseen on myötävaikuttanut mm. emu ja euro, eikä politikoillakaan ole juuri ollut varallisuuden uusjakoa vastaan mitään sanottavaa. Päinvastoin.
Tuotannon siirtäminen halvempaan maahan lämmittää hetken kuin kusi housuissa pakkasella. Tuote on arvoton kunnes sen joku ostaa ja maksaa. Jossainpäin maailmaa on siis tehtävä oikeaa raha- ja talouspolitiikkaa, että ostajia olisi. EU’ssa sitä ei nyt tehdä ja Suomi seuraa. Venäjän kauppakin saatiin loppumaan taitavalla politiikalla. Onhan Suomi EU’n ”mallioppilas”, joka tarkoittanee tässä yhteydessä lähinnä hyödyllistä hölmöä.
Varallisuus keskittyy, kansa köyhtyy, kulutuskysyntä keskittyy luksustuotteisiin jotka eivät pidä valtiontaloutta pyörimässä. Talouden rattaat pysähtyvät ja alkavat pyöriä taaksepäin. Näin on käynyt usein maailman historiassa ja mitä siitä olemme oppineet. Emme yhtään mitään.