SDP:N johdon viime vaaleissa näköalapaikalle vaalipäällikökseen nostama kansanedustaja Tytti Tuppurainen Oulusta nousi lipunheiluttajaksi perustuloa vastaan artikkelillaan ”Perustulolle ei ole perusteita” Suomen Kuvalehden numerossa 32.
Taisi olla vuoden 2007 eduskuntavaalien alla, kun SDP:n Sorsa-säätiö tuotti perustulon lyttäävän ”tutkimuksen”. Tätä seurasi melkoinen mahalasku vaaleissa SDP:n menettäessä kahdeksan paikkaa. Kuten olemme joutuneet havaitsemaan, SDP hakee todellista pohjaa mahdollista nousua varten. Suunta on alaspäin, eikä se siitä Tuppuraisen ulostuloilla muuksi muutu.
Tuppuraisen argumentointi lähtee epätyypillisten työsuhteiden suhteellisen osuuden pysymisestä melko vakioisena pysyvien ja kokoaikaisten työsuhteiden tavoin. Muita perustulon käyttöönoton arviointiin liittyviä tilastoja Tuppurainen ei käsittele.
Tuppuraiselta jäävät siis kokonaan huomiotta perustulon perustuslailliset perusoikeusedut, samoin kuin sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistumisesta aiheutuvat hyödyt. Myöskään työttömyyden kehitystilastot eivät kiinnosta häntä.
Tuppuraisen ”argumentointi” jättää myös kokonaan huomiotta mm. sellaisen tosiasian, että tehtyjen työtuntien määrä on ollut jatkuvasti laskussa. Tarjolla olevan työn määrä on siis jatkuvasti vähentynyt. Kun niukkenevaa työn määrää jaetaan, ei tilanne työntekijän toimeentulon kannalta oleellisesti parane, olivatpa työsuhteet sitten pysyviä tai epätyypillisiä.
Epätyypillisten työsuhteiden määrän kasvu tässä tilanteessa näkyy toki myös lisääntyvinä toimeentulo-ongelmina. Siitä huolimatta Tuppurainen hehkuttaa epätyypillisen työn ihanuutta:
”Paras selitys keskustelun vääristymiselle on se, että epätyypillinen työ on hyvä ja tarttuva kertomus. Vääristä lähtökohdista tulee tuskin hyvää lopputulosta. Perustulomallin ongelma onkin sen perusoletuksissa eikä hallinnollis-teknisessä toteuttamisessa. Mallin taustalla olevat oletukset työmarkkinoista ovat pelkkää haihattelua.”
Kun Tuppurainen todella tarkastelee vain työmarkkinoiden yhtä dimensiota eli työsuhteiden vakituisuutta versus epätyypillisyyttä, on kyse pelkästä tarkoitushakuisesta haihattelusta, joka johtaa väistämättä vääriin johtopäätöksiin.
”Perustulo olisi omiaan syrjäyttämään työmarkkinoilta niitä, joiden työmarkkina-asema on syystä tai toisesta heikko. Koulupudokkuus tai perhevapaiden käyttö ajaisi perustulolle ja muiden elätettäväksi.”
Me olemme eläneet tähän asti ilman perustuloa, joten työmarkkinoilta syrjäytymisestä ei voi syyttää ainakaan perustuloa (syrjäytyneitä on paraikaakin satoja tuhansia). Kokoomuslaista arvomaailmaa edustaa Tuppuraisen lausuma ”muiden elätettäväksi”. SDP on tähän saakka ollut johtavassakin roolissa tulonjakopolitiikan avulla mahdollistamassa kansalaisten säällistä toimeentuloa.
Kansanedustaja Tuppurainen edustaa risikkolaista, umpikokoomuslaista osallistavan sosiaaliturvan ajattelua, jossa työmarkkinoilta syrjäytetyt ovat vapaata riistaa nollatuntisopimuksineen ja kahdeksan euron päiväpalkkoineen. Tämän Tuppurainen ilmaisee näin:
”Sosiaaliturvaa pitäisi kehittää tosiasioiden pohjalta ja aivan päinvastaiseen suuntaan kuin perustulo. Turvan pitäisi edistää työhön osallistumista ja oman itsensä elättämistä.”
Ja mikä on se taikasana, joka mahdollistaa ”oman itsensä elättämisen” osa-aikaisessa työssä? Se simsalabim on verovähennykset:
”Olisi paikallaan katsoa ennakkoluulottomasti verovähennysten käyttöä: omalla työllä pitää tulla toimeen. Tämä nostaisi työllisyysastetta ja työvoimaan kuulumista.”
Tuppuraiselta ovat jääneet tajuamatta verotuksellisetkin tosiasiat; pienistä tuloista ei juurikaan makseta veroja, joten verovähennykset eivät auta hiukkaakaan. Tilanne on jo monen työntekijän osalta se, että kokonaispalkkakaan (ilman veroja) ei riitä elämiseen.
Vai esittääkö Tuppurainen negatiivista tuloveroa, joka on yksi esitetty perustulomalli? Pelkäänpä, että Tuppurainen vain haihattelee. Kokoomuslaisittain.
Kansanedustaja Tytti Tuppuraisen (sd) kirjoitus ’Perustulolle ei ole perusteita’ julkaistiin 7.8.2015 Suomen Kuvalehden numerossa 32. Kopio kirjoituksesta on julkaistu Tuppuraisen kotisivuilla.
 tyrmää perustulon hatarin perustein.){kind=link}
Kuinka paljon rahaa Suomen taloudesta katoaa, jos siirrymme perustuloon? Vastaus: ei euroakaan. Sama raha joka Suomen taloudessa liikkuu tälläkin hetkellä, liikkuu siellä myös mikäli työttömät, opiskelijat ynnä muut siirretään perustulolle.
Mikäli näiden jotka nyt ovat tulottomia, opintotuella, perusturvalla, työttymyysturvalla tai muulla vastaavalla, tulot perustulon käyttöön oton myötä kasvaisivat, se tarkottaisi että muulla osalla kansasta olisi sitten hieman vähemmän rahaa käytössään. Ja Suomen taloudessa yhä se sama rahamäärä, vain hieman eri taskuissa.
Tärkeätä kuitenkaan ei ole raha, vaikka tässä maailmassa monen on sitä vaikea ymmärtää, kun kaikki mitataan rahassa ja kaikki koittavat hankkia rahaa. Tärkeätä nimittäin on työ. Raha on vain maksuväline joka helpottaa kahden työtä tekevän vaihtaa tuotteita ja palveluita. Se on työ joka luo hyödyllisiä palveluita ja tuotteita ja rakentaa maailmaa.
Koska yhteiskunnalle nimenomaan työ on tärkeätä, minä itse kannatan mallia jossa julkinen sektori (valtio ja kunnat) antavat kaikille työtä, ja työstä maksetaan palkka. Työlle meillä on nimittäin tarvetta vaikka kuinka paljon! Valtio ja kunnat vain valittavat, ettei heillä ole rahaa millä maksaa työstä. Kyse ei ole mistään muusta kuin tulonsiirroista kansan kesken, eli samasta asiasta kuin tässä perustulossakin: koska rahan määrä yhteiskunnassa on vakio, tulee raha jakaa tasaisemmin ja taata kaikille työtä.
Yhteiskunta on hyötyjä, sillä kun kaikki saadaan tekemään työtä, yhteiskunta voittaa! Ei yhteiskunta ja talous siitä voita, että raha on muutaman isorikkaan hallussa, ja puolet kansasta ei tee työtä. Nykyinen malli työllistää vain on kehno: ihmisiä pakotetaan töihin orjina, ilman palkkaa.
Kannatan myös talousdemokratiaa, jossa valtio luo rahan luomatta samalla velkaa. Kun valtio on rahan liikkeellelaskija, se pystyy työllistämään nämä jotka nyt ovat vailla työtä. Kuinka paljon lisää rahaa yhteiskuntaamme voi luoda, ilman että inflaatiosta tulee suuri ongelma? Pankit luovat rahaa voittoa tehdäkseen: kunhan vain lupaat maksaa lainan takaisin (ja korkoa vielä päälle) – lainaa myönnettäessä raha nimittäin luodaan. Matalasuhdanteet johtuvat nimenomaan siitä, että pankit kiristävät luottojen antamista, siten laskien rahan määrää taloudessa. Korkeasuhdanne taas saadaan aikaiseksi siten, että pankit jälleen antavat luottoja ja rahan määrä taloudessa kasvaa. Näinhän menetellään silloin kuin valtio katkaise lamaa (vakavaa laskusuhdannetta) ottamalla lainaa, eli elvyttämällä, ja laittamalla ihmisiä töihin lainarahalla.
Kun valtion itse luomalla rahalla (ns. ”setelirahoitus”) tuotettaisiin nimenomaan työtä, yhteiskunta hyötyisi. Meillä on, ikävä kyllä, tällä hetkellä käytössämme toisenlainen malli: Yhdysvalloissa keskuspankki laski kuuden vuoden aikana liikenteeseen 4,5 tuhatta miljardia dollaria. Ilman että kukaan teki työtä, paitsi mitä nyt muutama pankkihenkilö ja byrokraatti. Tuolla rahalla keskuspankki ”osti” velkakirjoja pois pankeilta (toisinsanoen se antoi pankeille lainan). Mutta rahan määrää taloudessa tämä lisää, ja koko tämän Quantitative Easing -ohjelman tarkoituskin oli juuri se: piristää taloutta lisäämällä rahan määrää. Ja se toimii. Euroopan keskuspankki teki samoin (vastoin omia sääntöjään) kun se aloitti ohjelman jolla se ostaa rajattomasti kriisimaiden velkakirjoja pankeista.
Tällä nykyisellä valtion setelirahoituspolitiikalla on kuitenkin pari erittäin huonoa puolta. Ensinnäkin kaikki painettu raha LAINATAAN eteenpäin (vaikka puhutaankin velkakirjojen ostamisesta). Ja toiseksi raha ei päädy heille jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat (työttämät ja tulottomat) vaan heille jotka ottavat pankeista uusia lainoja.
No, jos nyt unohdetaan tämä minun toiveeni, että kaikki kansalaiset työllistettäisiin kunnon palkkaa vastaan.
Perustulosta on yksi selkeä seuraus. Ne moninaiset koulutusfirmat ja tutkintojen myyjät jotka nyt tekevät tuloa myymällä TE-keskuksille palveluita ja kouluttamalla työttömiä, joutuvat pulaan. TE-keskuksilla on tällä hetkellä vielä sellainen suunnitelma, että jatkossa yhä enemmän aiotaan käyttää yksityistä koulutusta. Työttömille koulutetaan yhä uusia ammattitaitoja, joilla he eivät siltikään työllisty, koska työtä ei ole. Työttömiä opetetaan näyttämään paremmilta työhönhakutilanteissa, jotta juuri he saisivat sen työpaikan eikä joku toinen. Tai työttömille järjestetään päiväkotitoimintaa (jota kutsutaan aktivoinniksi) jossa heille opetetaan elämäntapoja, työelämäkulttuuria ja käydään erinäisissä luennoissa, niin kauan kunnes päiväkotitoimintaan kypsynyt työtön suostuu ilmaiseksi työntekijäksi kunnan eri työpajoille. Koulutusfirmat ja niihin sijoittaneet pistävät hanttiin perustulolle. Niin ja tietysti ne byrokraatit, KELA:ssa ja TE-keskuksissa, jotka tällä hetkellä saavat leipänsä muun muassa siitä että komentavat työttömiä näiden koulutusfirmojen syliin ja päättävät pitääkö jollekulle antaa karenssi vai ei.
Perustulolla on nähdäkseni heikkoutena juuri vastikeellisuuden puute, siksi erimallliset liberaalit ja libertaarit ovat juuri sitä ajamassa, kuuten olemme saaneet todeta moderninkulutus ja viestintäkultuurin kasvattama kansalainen viitaa kintaalla velvollisuuksille. Aivan samoin kuin liikeelämässäkin liberaalin ideologian omaksunut yrittäjä pyrkii siirtämään rasiteet ja kustannukset , sellaisten harteille ,jotka ovat tämän ravintoketjun alapuolella ja viimekädessä julkiselle vallalle. Kansalaispalkka,velvotteinneen yhteisöä kohtaan avaisi tien terveempään ja vastuulliseen yhteiskuntakehitykseen, paikallisyhteisöt, kunnat voisivat tällöin olla jopa uuden yrittäjyys innovaatioiden alustoina.
Niinpä, mutta vastikkeettomuuden puutteen vuoksi aloitetta on aivan turha lytätä, tai siitä syyttää. Kuten Mehtälä yllä kirjoitti, työtä ei riitä kaikille, ja silloin on aivan turha vaatia työntekoa vastikkeeksi perustulosta! (Paitsi tietysti jos mennään tuohon järjestelmään, mitä edellisessä kommentissa kirjoitin, jolloin työtä ja palkka voidaan tarjota kaikille).
Meillä on jatkuen satojatuhansia ihmisiä kokonaan vailla työtä, ja vielä lisää pätkätöissä tai työllisyyspolitiikan lähettämänä opiskelemassa. Ei nykyisin työttämänä olevien arki tai aktivointi-päivähoidossa olevien toiminta ole yhtään sen vastikkeellisempaa tai hyödyllisempää kuin perustulokaan. Mikäli perustulolla annettaisiin vielä ihmisten tehdä jonkinlaista työtä ja opiskelu olisi sallittua, se saattaisi olla paljon parempi kuin nykyinen järjestelmä jossa ihmisiä pakotetaan suuntaan johon he eivät halua mennä.
Se että työtä ei kaikille riitä, johtuu työn tuottavuuden noususta ja globalisaatiosta: yhä vähemmän ihmisiä tarvitaan tuottamaan hyödykkeet ja palvelut kaikille kuluttajille, ja tuotantoa sekä palveluita on siirretty halpatuotantomaihin. Halu tehdä yhä suurempaa voittoa ja työn tuottavuuden kehitys vie koko ajan painetta siihen suuntaan, että yhä vähemmän ihmisiä työllistetään.
Toinen asia on, vaikka sitä ihmiset eivät helposti huomaa, että olemme köyhtyneet. Bruttokansantuotteen kasvukaan ei tarkoita vaurastumista, vaan valitettavasti se käy yhteen velkaantumisen kasvun kanssa (ja miksei kävisi, kun raha luodaan velkana). Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut kolminkertaiseksi vuoden tuloihin nähden 40 vuoden kuluessa, joten olemme köyhempiä kuin 1970-luvulla: meillä on vain enemmän lainarahaa käytössä. Köyhien lukumäärä on moninkertaistunut. Emme enää pysty edes ylläpitämään palveluja pienemmissä kunnissa, lähikaupat eivät kannata, pienet koulut on suljettava ja niin poispäin. Se että meillä on LCD-näytöt, älykännykät ja tietokoneistetut autot on vain tekniikan kehittymistä, ei vaurastumista. Kun yhteiskunta on menossa tähän suuntaan että mikään ei enää kannata ja maksavia asiakkaita ei enää riitä, ihmisiä on hyvin vaikea työllistää ja uutta kannattavaa toimintaa perustaa.
http://www.findikaattori.fi/fi/28
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/05/suomalaisten_hyvinvointi_on_rapistunut_jo_vuosikymmenia_2558029.html
On lohduton tosiasia, että länsimaiden talouden kehitys on hiipunut jo vuosikymmeniä: 70- ja 80-luvulla Suomen BKT:n arvon kasvu oli vielä reilusti kaksinumeroinen arvo, 16% vuonna 1980, 90-luvulla kasvu oli hieman alle 10% (lukuunottamatta pahaa lamaa vuosikymmenen alussa). Vuoden 2000 jälkeen kasvu on ollut 5% hieman molemmin puolin, ja nyt viimeiset vuodet liikutaan enää noin prosentin kasvussa. Meinasin tikahtua nauruun kun Iltasanomat vai oliko Iltalehti joka kirjoitti, että Euroopan talouskasvu on hyvässä yhden prosentin kasvussa: sillä ”kasvulla” ei kateta edes uuden lainarahan korkoa!
http://www.stat.fi/til/vtp/2014/vtp_2014_2015-07-09_tau_001_fi.html
Nykyinen työttömyydenhoitopolitiikkamme pitäisi muuttaa jo senkin takia, että YK:n ihmisoikeusjulistus ja Euroopan ihmisoikeussopimus joita Suomen pitäisi noudattaa, kieltävät orjuuden. Orjuus on työntekoa asuntoa, vaatetusta ja ruokaa vastaan, ilman mahdollisuutta itse päättää kohtalostaan ja ansaita palkkaa jolla voi parantaa omaa tilannettaan. Mitä meillä nyt on, työkokeilua ja rekry-koulutusta ja muuta vastaavaa, on pakkotyötä rangaistuksen uhalla ilman palkkaa, ja pakkotyö on orjuuden muoto.
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063#idm156256
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus
http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=orjuuden-ja-pakkotyon-kielto
Edellisestä linkistä: ”kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksissa pakkotyöllä tarkoitetaan kaikkea työtä, joka tehdään pakotettuna ja rangaistuksen uhan alla ja johon työn tekijä ei ole suostunut vapaaehtoisesti. Rangaistus voi tarkoittaa esimerkiksi joidenkin oikeuksien menettämistä.”
On sanottu, että palkkatyöläinenkin on orja, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, mihin tilanteeseen joutuu Suomessa työvoimapolitiikan alistama ihminen!
Nyt alamme olla perustulo ja kansalaispalkka keskustelun ytimessä, eli siinä ihmiskäsityksessä jonka kultuuri meille tuotaa. Nykyistä kapitalismin moodia ja vaihetta voidaan nimitää loiskiehunnaksi, ilmiöksi jossa ilmiö itse irtautuu ainoastaan itseäm toteuttavaksi autonomiaksi. Juuri tuo on ollut liberalistisen globalisaation ytimesä aina silloin kun se on päässyt hegemoniseen asemaan henkimaailmojen välisessä taistelussa, kysymys on mitä meihin ladattua ominaisuutta ulkoisesti ,nykyään lähinnä viihdeteollisuuden toimesta vahvistetaan, onko se kilpailun vai veljeyden henki. Perustulo siis ilman velvollisuuksia on Cigagon koulukunnan Fridmannilaisia kehäpäätelmiä ns negatiivisen vapauskäsityksen lähtökohdista jonka väistämätön lopputulema on feodalistiseen aikakauteen taantuminen, koska taloudellisen kilpailun tulos heille on pyhä ja yksilöiden menestys ja vauraus koskematon ja siis tabu,pyhä. Konservatiivisen ihmiskäsityksen mukainen velvollisuuksien painottaminen kaikkia koskevana antaa mahdollisuuden yhteiskuntien ja yhteisöiden tasapainoiselle kehitykselle ja työn loppuminen on seurausta ainoastaan edellä mainitsemastani loiskiehunta ilmiöstä tälläkertaa finanssisektorin itsesiittoisuudesta yhdistettynä tegnologisten tuottavuushyppyjen mukanaan tuomaan epätasapaino tilanteesen. Mitä juuri nyt tarvitaan, on yksilöiden ja sitä myötä varsinkin paikallisyhteisöiden uutta itsensämäärittelyä, joka on alkanut aina siellä minne finanssikriisit ovat tuhovoimansa iskeneet. Latinalaisessa amerikassa esimerkiksi osallistuva budjetointi kaupungeissa on saatu alulle ja demokratia tätäkautta laajentunut. Meilläkin esimerkiksi Hursti voisi alkaa voimautaa leipäjonoissa olevia meissä ja heisä kaikissa piilevien vahvuuksien kautta, koska nykyinen kilpailuun perustuva maailman meno murjoo lopulta meidät kaikki kehäraakeiksi jos siihen suostumme. Vaikka yleisesti olaan loukaannuttu äskettäisessä miekkarissa oleeseen kyltin sanomaan ,pistäkää innovaatiot perseeseenne, saataa myös tuo olla jossainmuodossa voimaannuttava ajatus,jos vauhti kiihtyy ja innovaatio alkaa syödä kasvualustaansa.Joten osin näillä perustein julistaudun inokaksi kansalaispalkan kannattajaksi.
Itseasiassa polittisen paradigman vääntäminen väittelyksi perustulon ja kansalaispalkan välillä olisi tervetullut ja joka tapauksessa yhteiskuntaa eteenpäin vievä suuntaus, tuntuu näet siltä ettei käsitteiden erojen selkeys ole selvää edes perusturva spesialistien saati politikkojemme keskuudessa.
Täydennykseksi vielä, velvollisuuksien tulee myös koskea kaikkia yhteiskunnallisia kerroksia ja ilmiöitä, esimerkiksi pääomien resurssitehokuuden tulee palvella yhteistähyvää.
Mielenkiintoista, mutta ei uutta. SDP on eksynyt kauas juuriltaan, työväen etujen valvonnasta. Se näkyy kannatuksessa kuin myös työväestön etujen menetyksessä. SDP on lähtenyt kilpailemaan kokkareiden kanssa äänien kymmennyksestä. Ne äänet on jo jaettu. Jaossa olisi paljon muita ääniä, mutta eivät näytä kelpaavan. Äänillähän kansanvaltaa käytetään.
Onko hän ja monet edustajat ymmärtäneet tehtävänsä oikein. Mielipidekirjoitustensa perusteella eivät. He ovat lainsäätäjiä, käyttävät ylintä lainsäädäntövaltaa. Siksi heidän tulisi tuntea nykyinen lainsäädäntö. Sen mukaan olisi mentävä. Katellaanpa mitä laki sanoo. Pari pykälää perustuslaista.
29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Kommentti: Lienee selvä, lain säätäminen pitää perustua tähän. Joku koiranleuka oli tosin laittanut tämän pykälän myyntiin huutonettiin. Käyttämätön, kunto hyvä, arvo 0 euroa.
13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Kommentti: Liittynee ”paikalliseen sopimiseen”. Toki paikallisesti pitää sopia ja sovitaankin paljon, mutta sopimuksessa pitää olla kaksi tasavertaista osapuolta. Muuten menee saneluksi. Nyt hyökätään ammatillista järjetäytymistä vastaan vaikka yhdistyksiä on tuhansittain. Vaatinee perustuslain muutoksen ja 5/6 enemmistön. Eiköhän se jo eduskunnassa olekin. Uusi pykälä olisi esim. tällainen. Yhdistyminen etujen valvomiseksi on sallittu paitsi ammatillinen järjestäytyminen. Miltä kuulostaa?
19 §
Oikeus sosiaaliturvaan
Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Kommentti: Jos hakeutuu lainsäätäjäksi, tämän pykälän noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää, mielestäni prioriteetti numero yksi. Tehtävä on lainsäätäjän velvollisuus.
Ja ettei ihmisiä pakotettaisi orjatyöhön, ote Työsopimuslaista.
7 §
Työehtosopimusten yleissitovuus
Työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.
Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä.
Työnantaja, joka on työehtosopimuslain (436/1946) nojalla velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, jonka toisena sopijapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, saa 1 momentissa säädetystä poiketen soveltaa tämän työehtosopimuksen määräyksiä.
10 §
Vähimmäispalkka työehtosopimuksen puuttuessa
Jos työsuhteessa ei tule sovellettavaksi työehtosopimuslain nojalla sitova työehtosopimus eikä yleissitova työehtosopimus eivätkä työnantaja ja työntekijä ole sopineet työstä maksettavasta vastikkeesta, on työntekijälle maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka.
Kommentti: Siinä pari pykälää jotka hiertävät eniten. Ne halutaan murtaa ja sanella palkat. Koska Suomessa ei ole minimipalkkalakia, mikä olisi kohtuullinen palkka? Alarajaa ei olisi. Ja ihan oikeasti, valtiovalta itse ei tuota viimeistä pykälää edes noudata, tai siellä katsotaan että peruspäiväraha ja yhdeksän euron päiväkorvaus on kohtuullinen palkka, jota työnantajan ei tarvitse edes maksaa. Se maksetaan veroilla. On aikoihin eletty.
Tuottavuudesta vielä. BKT oli vuonna 1995 n. 98 miljardia euroiksi muutettuna. Vuonna 2013 jo 201 miljardia. Kun työtunnit ovat samaan aikaan vähentyneet on tuottavuuden kasvu ollut jonkinmoista. Mistä SDP on löytänyt tiedon tuottavuuden polkemisesta paikallaan? Ja mitä työntekijät ovat tuottavuuden kasvusta hyötyneet? Sitäkin sietäisi katella.