TALOUSPOLITIIKASSA tuntuu olevan vallalla kaksi koulukuntaa. Yhtäällä ovat nämä älykkäiden talousviisaiden elvytyskehoitukset, joita vallitsevat talousteoriat tukevat ja jotka on moneen kertaan käytännössä viisaiksi havaittu. Taloushistoriastakin tuppaa näkemään, että elvyttäminen huonoina aikoina on ollut käytännössä se ainoa toimiva konsepti suosta nousemiseen. Sitten on se toinen koulukunta. ”Syvennänpä lamaa säästö- ja kiristyspolitiikalla” -koulukunta. Liekö turha edes mainita, kumpi koulukunta on maassamme vallitseva?
Kaikki suuret lamat on aina selätetty elvyttämisellä. Meidänkin edellinen lamamme 90-luvulla voitettiin kun vaihdettiin kiristys- ja säästöpolitiikka verohelpotuksiin. Esimerkiksi televeron poistaminen kokonaan antoi eräällekin kumisaapasfirmalle mahdollisuuden tuottaa korvalle asetettavia puhelimia.
Seuraava taantuma iski sitten jo 2000-luvun alussa kun Amerikan asuntokupla puhkesi, mutta nyt oltiin opittu jotakin. Elvytettiin velkarahalla, ja harva meistä edes koki mitään laman tapaistakaan. Elvyttäminen kun ennaltaehkäisi koko episodin ennen kuin se alkoikaan. Tästä pisteet Matti Vanhaselle siitä, ettei osoittanut samaa umpiluisuutta kuin suomalaispolitiikot yleensä.
Sitten tuli se Kreikan kriisi. Tällä kertaa ei elvytetty, vaan lähdettiin säästölinjoille, ja seuraukset alkoivat näkyä — kenties viiveellä, mutta varmuudella. Jutta Urpilaisen säästötoimet ajoivat koko Suomen lamaan, joskin tämä tapahtui EKP:n määräyksestä. Olli Rehn messusi EU:ssa säästöpolitiikan puolesta, ja vaikka talousviisas Paul Krugman kutsui tätä torakka-ajatteluksi (vaikka todistat jonkin ajatuksen vaikka miten moneen kertaan vääräksi, se nousee pöydälle uudestaan ja uudestaan) ja myöhempi kehitys todisti Krugmanin ajatuksen oikeaksi, ei suunta muuttunut. Oli selvää, että Rehnistä tehtiin nykyhallituksenkin elinkeinoministeri, sillä siellä hän saa eniten vahinkoa aikaan väärällä ajattelullaan. Urpilainen sentään katosi politiikasta ymmärrettyään miten väärässä oli ollut koko ajan.
Nykyhallitus jatkaa samoilla linjoilla edellishallituksen kanssa. Mikään ei muuta ajattelua. Ei edes se, että EU aloitti elvyttävän politiikan, jolloin talouskäyrät alkoivat nousta hissukseen. Meilläkin ihmeteltiin, miksi talouskasvu Euroopassa on jo käynnistynyt, mutta ei meillä. Sitä ei sentään kukaan maininnut, että EU on lähtenyt elvyttämisen tielle, kun meillä taas on säästöpolitiikka edelleen keskeinen strategia. Sitäkään ei ole ihmetelty, miksi kovaa elvytystä harrastava Ruotsi kokee jo lähinnä talouden ylikuumenemista voittojen virratessa, mutta lahden toisella puolen piskuisessa Suomessa leikataan edelleen eläkkeistä ja päivähoitopaikoista ”suurina rakenneuudistuksina”.
Katsotaan asiaa sitten taloushistorian, vallitsevien talousteorioiden tai käytännön lähikokemusten valossa, on elvyttävä koulukunta kerta toisensa jälkeen ollut oikeassa, kun taas säästöpolitiikalla ei saavuteta kuin velanoton lisäämistä (ns. syömävelkaa) budjetin alijäämän paikkaamiseksi, lisätyöttömiä sekä yleistä kurjistumista ja taloussektorin näivettymistä. Joten sanomattakin on selvää, että säästöpolitiikan jos minkä pitää olla Suomessa vallitseva trendi!
Älkää valittako yhtään, tehän nämä puolueet olette sinne äänestäneet…
Tämä kirjoitus nyt on selviön toistelua, joka tosin ei mene talousvaikuttajien kaaliin, koska Suomessa on voimassa ns. tyhmyyskarenssi. Se tarkoittaa, että vaikka jollekin Olli Rehnille hitaasti valkenee strategiansa tuhoisuus, sitä pitää umpiluisesti jatkaa loppuun saakka. Jos se kuitenkin jotenkin toimisi… Tyhmänylpeys on vallitseva näkökulma.
Vasemmistoliiton elvytyspaketti
Vaalien alla Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka puhui vahvan elvytyksen puolesta. Myönnän sen verran että kun kerran luin – maksettuanikin oikein rahalla – vasemmistoliiton älykkösiiven toimittaman kirjan ”Vasemmisto etsii työtä”, vakuutuin, että vasemmistoliiton piirissä on harvinaisen älykäs koulukunta. Todellisia älykköjä, intelligentsiaa, jolla on kyky analysoida asioita harvinaisen terävästi. Valitettavasti älykkyys ei ole ominaisuus, jolla pärjättäisiin vaaliuurnilla, jossa pelin voittaa tunnetusti se, joka ei vaikuta liian viisaalta äänestäjien silmissä.
Tälläkin kertaa antaisin pisteet vasemmistoliitolle, joka tällä hetkellä ainoana puolueena on tilanteen hermolla. Tästä lamasta ei ole muuta ulospääsyä kuin elvytys, ja siihen joudutaan ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti myöhemmin, vaiheessa jossa velanottoprosentti on jo muhkea, sillä nykyinen säästölinja ei voi johtaa muuhun kuin noidankehään, jossa velkaa otetaan talouden supistumisen myötä, ja sen maksamiseksi supistetaan lisää, jolloin otetaan vastaava määrä velkaa tilalle. Vaikka en minä velanottoa sinänsä vastusta, mutta kun sitä ottaa turhan takia, kyseessä on lähinnä tuhlaileva prosessi. Syömävelan sijasta samaa rahaa voisi käyttää talouden piristämiseen, joka sitten maksaisi itse itsensä takaisin.
Näin loppukaneettina kehotan tutkimaan netistä säästöpolitiikan ja talouselvytyksen mekanismeja ja seurauksia ja päättelemään itse, onko nykypolitiikassa kenties jotain vialla.
Luettavaa
Paul Krugman | The Guardian (29.4.2015). The austerity delusion.
http://www.theguardian.com/business/ng-interactive/2015/apr/29/the-austerity-delusion
Minulla on pirulllinen aavistus euroopalaisen taantuman ja Israelin aluellisen ahtauden sotkeutumisesta juuri edessämme olevaksi vyyhdeksi. Ensinnäkin ISISin perustaja al bagdadi on oikeasti kuulema mossadin agentti Eliot Simon ja nyt tapahtuu seuraavaa, syyrian koulutettu maalistunut väestö on peloteltu pakosalle, jo kolmas osa väestöstä on ulkomailla, on saatu aikaan tyhjiö, jonne aletaan rakentaa siirtokuntia. Vanheneva eurooppa saa muuntokoulutuksella vanhenevan väeston korvaajia työelämään ja samalla nöyrää ja kiitollista ja ennenkaikkea vähään tyytyvää.
Hmmm… Elvytys, kestävyysvaje, rakenteellinen työttömyys, aikalailla postmoderneja ilmaisuja joilla ei ole oikeasti reaalitalouden kanssa paljonkaan tekemistä. Politikot ja muut puhuvat päät niitä vaan toistavat papukaijana kenenkään kysymättä miksi. Ei niitä ennen tunnettu.
Kaikki on vain raha- ja talouspolitiikkaa. Missä rahaa tehdään ja minne se pannaan menemään. Tuo Krugmanin kirjoitus on Suomeksi, ”Leikkaukset oli valhe, miksi Britannia yhä uskoo siihen”. Kirjoittaja on Amerikkalainen ja otsikossa on Britannia. Rahajärjestelmät eroavat eurosta jonkin verran. FED luo rahan USA’ssa jota liittovaltio voi lainata. Sen käytöstä päättää kongressi. Samoin on tietääkseni Britanniassa. Heillä on siis oma keskuspankki joka voi rahoittaa myös ”julkisyhteisöjä”. En lukenut mitä helkkaria puuhastelee nyt Britannia. Eivätkö halua rahoittaa valtiota liikepankkien lobbareiden vaatimuksesta? Ei nyt juuri kiinnosta.
Mutta euro on eri maata, se on liikepankkivaluutta. EKP ja sen ”haarakonttorit” luovat vain setelit ja kolikot, joita on liikkeellä muutama prosentti valuutan määrästä. Loput kierrossa olevat rahat syntyvät liikepankkien tiskeillä. EKP eikä sen haarakonttorit saa lainata rahaa julkisyhteisöille kuten valtiolle tai kunnille. Tämä kielletään emun toisessa vaiheessa jonka sääti laiksi Suomessa Lipposen hallitus 1998. Näin luotiin Eurooppaan liikepankkirahamonopoli. Kaikkien on noudettava rahansa liikepankista, kotitalouksien, valtion ja kuntien. Kolikkoja tai seteleitäkään et saa ellei sinulla ole tiliä liikepankissa. Paljonko rahaa pannaan kiertoon, mihin tarkoitukseen ja mitä korkoa siitä peritään päätetään liikepankkien ylimmän kerroksen kulmahuoneissa ja vain siellä.
Suomessa tosin lopetettiin keskuspankkirahoitus julkisyhteisöiltä jo 80-luvun puolivälissä. Tämä päätettiin ilmeisesti Suomen pankissa, ei siis hallituksen aloitteesta eduskunnassa. 80-luvun lopulla vapautettiin sitten vielä rahamarkkinat ja 90-luvun alussa olimme kusessa. Tässä (omatekoisessa) lamassa ei elvytetty. Veroja korotettiin ja sosialiturvaa leikattiin voimakkaasti kuten nyt. Muistanet Aho-Viinasen hallituksen. Samantyyppinen kokoonpano kuin nyt, insinöörit mukaan luettuna. Kun vienti pysähtyi vahvan markan politiikalla (sekin vielä) niin Suomi ajautui pakkodevalvaatioon -91. Se pelasti vientiteollisuuden, hallituksen toimista huolimatta. Jäljelle jäi puolimiljoonaa työtöntä, 60 000 tuhottua yritystä jne… Suurin homma oli pelastaa yksityiset liikepankit. Silloisen valtiovarainministerin sanoin, kaikki (valtion) rahat häipyvät pankkien moolokin kitaan.
2000-luvun alussa puhkesi ns. IT-kupla. Asuntokupla, subprime kriisi alkoi 2007. Kuplia kumminkin molemmat joissa maksajiksi valittiin taas tavalliset tallaajat. Se kun on niin paljon helpompaa kuin laittaa syylliset vastuuseen. Ettei tulisi liian pitkä kommentti, kirjoitan toisen ”elvytyksestä”.
No ni, elvytetään. Tarkoittanee tässä yhteydessä sitä, että valtio laittaa lisää rahaa liikkeelle ja siitä saadaan ”talouskasvua”. Sitähän vaativat myös elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöt vaikka ei tästä kauaa ole kun heidän mielestään kaiken yksityistäminen piti viedä meidät ylenpalttiseen hyvinvointiin joka loppuu vasta kun aurinko maapallon nielaisee.
Sitten on katsottava mistä valtio saa rahaa elvytykseen. Se saa sitä veroista ja veroluontoisista tuloista. Siis vain niistä joita nuo elinkeinoelämän edustajat eniten vastustavat, ainakin omalta osaltaan. Ennen elvytti Suomen pankki. Sillä rahoitettiin julkinen sektori, valtio ja kunnat, eläkkeet ja rakennettiin vielä paljon raskasta teollisuutta. Velkaannuimme vain, jos toimme enemmän tavaraa kuin veimme, kauppatase oli miinusmerkkinen. Tämä korjattiin markan ulkoisella devalvaatiolla. Suomen pankki palautti vielä tuloksensa valtion budjettiin. Olimme velkaa vain itsellemme, eikä julkisyhteisöjen tarvinnut tuottaa voittoa.
Nyt emussa ja eurossa, jonkun on mentävä pankkiin, nostettava rahaa (velkaa) ja kulutettava se kiertoon. Sitten valtio ja kunnat saavat kymmennyksensä ja voivat tarjota palveluja. Valtiokin voi ”elvyttää”. 2000-luvulla näin on puuhasteltukin. Kotitaloudet ovat velkaantuneet, valtio ja kunnat ovat tienanneet. Valtio maksoi jopa velkaa pois. Katellaan pari käppyrää.
http://www.findikaattori.fi/fi/28
http://www.findikaattori.fi/fi/44
Kotitaloudet ovat velkaantuneet 2000-luvulla, valtio ja kunnat eivät. Sitten on tapahtunut käänne. Kotitaloudet ovat uupuneet velkataakkansa alle joka on nyt 120% käytettävissä olevista tuloista, kaksinkertainen verrattuna 2000-luvun alkuun. Kulutuskysyntä on loppunut, talous sakannut. Valtio ja kunnat eivät enää tienaa entiseen malliin ja heidän on mentävä sinne samalle rahalähteelle kuin kotitalouksienkin, pyytämään velkaa. Se näkyy käppyrästä 44. Lama tuli siis kotitalouksien kulutuskysynnän (velanoton) hiipumisesta. Valtiovalta on edesauttanut asiaa korottamalla veroja ja vaatimalla ”maltillisia” palkkaratkaisuja kuin myös antanut verohelpotuksia tuloksen (pääoma) verotukseen. Pienentänyt tulojansa monin keinoin. Osansa on myös verovarojen avaamisesta yksityiselle rahastukselle, jossa tulokset häipyvät pankkisalaisuuden verhon taakse pois maksajien ulottuvilta, ilman veroja.
Mistä sitten ”talouskasvua” joka pelastaa. Työpaikkojen ja viennin nimiin vannotaan ”talouskasvun” aikaansaamiseksi, mutta tietenkin vain sellaisen työn josta voi verottaa ja mieluummin yksityisellä sektorilla, tietenkin. Viennillä saamme tuloja jos joku valtio suostuu meille velkaantumaan. Työ sinänsä ei tuo lisäarvoa talouteen. Työnantajalla ei ole rahanpainokonetta jolla voisi lisätä rahan määrää taloudessa. Sehän olisi laitonta. Jos ette usko, kysykää mistä työnantaja saa rahansa jne… Veikkaan, että jäljet johtavat lopulta liikepankkiin. Vain sieltä noudettu raha tuo lisäarvoa. Siellä myös päätetään minne. Vähissä ovat valtion konstit, emussa. Se tästä, vastaväitteitä olkaa hyvä.
Eräs tapa elvytää ja mahdollistaa samalla pakonsanelema sisäinen devalvaatio, olisi kaavoituksen ottaminen pois kunnilta, jolloin yksityiset maanomistajat pääsisivät vapaaseen kilpailuun. Aikaamyöten tuo toimi voisi alentaa elämisen kustannuksia, nimenomaa ylikorkeita asumiskustannuksia.