SUOMEN HALLITUS julkaisi 8. syyskuuta ilmoituksen aikeistaan parantaa Suomen kilpailukykyä alentamalla yksikkötyökustannuksia (palkkoja) viidellä prosentilla, puolittamalla ylityökorvaukset, lyhentämällä loma-aikoja sekä kasvattamalla sairastuneen työntekijän omavastuuta.
Toisin sanoen: Juha Sipilän (kesk) SSS-hallitus on ilmoittanut aikeestaan leikata kokonaiskysyntävajetta potevassa taantuma-Suomessa kuluttajien ostovoimaa sekä muuttaa osan työstä palkattomaksi työksi.
Esitykset on tarkoitus toteuttaa pakottavalla, nykyisten työehtosopimusten päätyttyä sovellettavalla lainsäädännöllä, joka on voimassa seuraavan työehtosopimuskauden alkaessa. Lailla säädettävät toimet ovat täsmällisiä ja tarkkarajaisia.
Pääministeri Sipilän esittelemät toimenpiteet viedään eduskuntaan hallituksen tiedonantona, mikä tarkoittaa sitä, että eduskunta keskustelee asiasta, mutta ei äänestä siitä. Eduskunta äänestää ainoastaan — niin halutessaan — hallituksen luottamuksesta.
Hallitus uskoo/uskottelee työelämän kehittämisellä (= työntekijän aseman huonontamisella) ja kilpailukyvyn kohentamisella saavansa ”Suomesta vuoteen 2025 mennessä kilpailukykyisen maan, jossa yrittäminen, omistaminen ja investoiminen on nykyistä kannattavampaa” (kursivointi toimittajan).
Suomi on ollut jo vuosia kilpailukykymittauksissa neljän parhaan joukossa.
Kilpailukyvyn parantamisella tarkoitetaan pr-puheessa palkkojen alentamista, jolloin ostovoimaa siirtyy alatasolta ylätasolle kokonaisostovoiman heiketessä.
Matalapalkkaisuus, ei työttömyys, rapauttaa sosiaaliturvaa
Berkeleyn yliopiston tutkijat julkaisivat huhtikuussa 2015 laajan tutkimuksen, jossa selviteltiin mm. matalapalkkaisuuden kustannuksia sosiaaliturvajärjestelmälle.
Amerikkalaisten työntekijöiden palkat ovat olleet ”jäätyneessä” tilassa vuosikymmeniä. Reaalipalkat olivat vuonna 2013 vain 5 prosenttia korkeammat kuin vuonna 1979; 2000-luvulla nousu on hidastunut entisestään.
Tästä on ollut seurauksena se, että työssäkäyvät köyhät kuormittavat sosiaaliturvajärjestelmiä, kun palkka ei riitä elinkustannusten kattamiseen. Kustannukset liittovaltiolle sekä 50:lle osavaltiolle, ts. amerikkalaisille veronmaksajille, ovat vuositasolla 152,8 miljardia. Jopa 56 % osavaltioiden ja liittovaltion sosiaaliturvaan käyttämistä dollareista vuosina 2009–2011 meni työssäkäyville. Joillain aloilla jopa puolet työntekijöistä joutuu turvautumaan sosiaaliturvaan.
Eniten apua tarvitsevat pikaruokaketjujen työntekijät, lastenhoito- ja kotipalvelualoilla työskentelevät sekä akateemisilla aloilla työskentelevät osa-aikaiset.
Tämä on suoraa tulonsiirtoa veronmaksajilta yritysten omistajille.
Verojen — joilla kustannetaan sosiaaliturvaa — välttelijänä kunnostautuneen halpaketju Walmartin työntekijät kuuluvat tähän sosiaaliapua tarvitsevien työtätekevien ryhmään. Kuin ironian huipentumana suuri osa sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvan ruokakuponkiohjelman kupongeista myös kulutetaan Walmartissa, tietää Jobs with Justice -järjestö.
Euroalueen talouden pysähtyneisyys
Itävaltalaisen WIIW-talousinstituutin tutkija Leon Podkaminer julkaisi maaliskuussa 2015 vastaavaa tietoa euroalueesta. Paperin nimi on ”The euro area’s secular stagnation and what can be done about it. A post-Keynesian perspective” (”Euroalueen talouden kestopysähtyneisyys ja mitä sille voi tehdä. Jälkikeynesiläinen näkökulma”).
Valtavirtauskomus, että euroalueen talouden kasvu pysähtyi vuoden 2008 kriisin seurauksena ja että ”rakenteellisilla uudistuksilla” voitaisiin auttaa asiaa, on virhepäätelmä, Podkaminer sanoo.
Pitkän aikavälin trendejä tarkasteltaessa on hänen mukaansa ilmeistä, että talouskasvu euroalueella on hidastunut vuosikymmeniä. Nykyinen talouden pysähtyneisyys on vain uusin kehitysvaihe pitkässä pysähtyneisyyden tilassa. Jälkikeynesiläisestä näkökulmasta tarkasteltuna selitys löytyy pitkäkestoisesta kotimaisen kysynnän (aggregate demand) heikkenemisestä.
Tämä oli odotettavissa oleva lopputulos 1970-luvun puolivälissä aloitetusta politiikan uudelleensuuntaamisesta kohti markkinoiden vapauttamista, Podkaminer toteaa. Täystyöllisyyden jaksoa seurannut, poliittisin toimin tuettu ”palkkamaltti”-politiikka on johtanut kysynnän epävakauteen ja alenemiseen. Tuottavuuden ja voitto-osuuksien kasvu ei näy lisääntyneinä investointeina, vaan päinvastoin. Samaan aikaan finanssipolitiikkaan tehdyt muutokset — julkisen kulutuksen asteittainen hidastuminen, epäsuoran verotuksen kasvu ja yritysverotaakan keventäminen — selittävät osaltaan euroalueen talouden surkeaa tilannetta.
Bruttokansantuote henkeä kohden on empiirisen todistusaineiston valossa suunnannut alaspäin: vuosina 1961–1970 keskimääräinen vuosittainen kasvu oli 4,6 %, mutta vuosina 2001–2010 enää keskimäärin 0,65 %. Kasvu on ollut heikkoa ja epävakaata.
On huomion arvoista, että euron käyttöönotto vuonna 1998 sekä täysimittainen kaupan vapauttaminen (yhteismarkkinat, Single European Market) vuonna 1993 eivät ole lisänneet lainkaan bkt:n kasvua, Podkaminer alleviivaa.
Keinot ja tavoitteet ristiriidassa
Sipilän hallitus ilmoittaa tavoitteisiinsa kuuluvan työllisyyden sekä Suomeen tehtyjen investointien kasvattamisen. Podkaminer kertoi jo maaliskuussa, että ”Maastrichtin sopimuksessa määritelty finanssipolitiikka sekä Euroopan keskuspankki EKP:n kahden prosentin inflaatioastetavoite estävät tehokkaasti työttömyyden vähentämiseen tähtäävät aktiiviset toimet”.
Muita syypäitä talouskasvun hidastumiseen ja palkkakasvun hyytymiseen euroalueella ovat globalisaatio (kaupan ulkoinen vapauttaminen; työn siirtäminen halpojen palkkojen ja/tai matalan verotuksen maihin) sekä Saksa, joka pitää saksalaisten palkat laahaamassa kaukana tuottavuuden kasvun jäljessä kilpaillessaan muiden euromaiden kanssa vientiosuuksista, toteaa Podkaminer. Tämä on pakottanut muut euroalueen maat tappamaan palkkakasvun omassa maassaan.
Samaan aikaan on kevennetty yritysverotusta ja korotettu kuluttajaan kohdistuvia välillisiä veroja (kuten arvonlisä- ja valmistevero: välillinen vero jää aina lopputuotteen käyttäjän maksettavaksi). Tämän seurauksena julkinen ja yksityinen kulutus sekä tehtyjen investointien määrä ovat laskeneet euroalueella, Podkaminer havainnoi.
OECD:n marraskuussa 2014 julkaiseman, ulkomaisten investointien liikkeitä (FDI flows) tarkastelevan katsauksen mukaan Eurooppaan tehtyjen ulkomaisten investointien määrä on pudonnut 75 %, ja länsi-Euroopassa etelä-Eurooppaa enemmän. Euroopasta ulkomaille tehtyjen sijoitusten määrä on pudonnut 80 % kriisiä edeltäneeltä tasolta. Selkokielellä ilmaisten: markkinoiden luottamuksen palauttaminen talouskurilla romautti investoinnit.
Summa summarum: Ilmeisesti koko hallitustaito on siinä, että synnyttää ongelmia, joiden ratkaisijaksi sitten itse tarjoutuu. Jousto-orgioiden jälkeen vähäkin jäljellä oleva ostovoima on kadotettu.
Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Euroopan johto tähtää hikipajaunioniin
EU-johto tehtailee vääriä todisteita pakottaakseen palkkaleikkauksia
Lähteet
- Podkaminer, Leon | WIIW (maaliskuu 2015): The euro area’s secular stagnation and what can be done about it. A post-Keynesian perspective. http://www.paecon.net/PAEReview/issue70/Podkaminer70.pdf
- Schmöller, Michaela | Bank of Finland (heinäkuu 2013): A perspective on the Germany’s ”job miracle”: labour market outcomes and welfare after the labour market transformation. http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/pages/bof_onl_07_2013.aspx
- U.C. Berkeley Labor Center (13.4.2015): The High Public Cost of Low Wages. http://laborcenter.berkeley.edu/the-high-public-cost-of-low-wages/
- Valtioneuvosto (8.9.2015): Hallituksen esitykset toimista kilpailukyvyn parantamiseksi. http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallituksen-esitykset-toimista-kustannuskilpailukyvyn-parantamiseksi?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616
- Valtioneuvosto (4.9.2015): Kilpailukykyä kohentamalla ja työelämää kehittämällä lisää työllisyyttä. http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kilpailukykya-kohentamalla-ja-tyoelamaa-kehittamalla-lisaa-tyollisyyt-1
Erinomainen kirjoitus! Vieläkin ihmetyttää, että Vastavalkean lukijat ei kommentoi. Eihän niitä lukijoita paljon ole, mutta muutama sata nyt kumminkin. Kommentoijia taitaa olla noin tusina, joista osa toimittajia. Eikö ihmisillä ole mitään lisättävää, tai mitään kysyttävää?
”Toisin sanoen: Juha Sipilän (kesk) SSS-hallitus on ilmoittanut aikeestaan leikata kokonaiskysyntävajetta potevassa taantuma-Suomessa kuluttajien ostovoimaa sekä muuttaa osan työstä palkattomaksi työksi.”
Juuri näin. Palkkoja leikkaamallako saadaan tuotteiden hintaa alemmas? Ehkä jonkun verran, mutta pelkäänpä että se mitä työntekijät nyt eivät saa, se annetaan omistajille. Globalisaatiossa se tarkoittaa että rahaa viedään maasta pois ja maastaviety raha on taloudesta menetetty. Ja niillä joita nyt on rokotettu on tietysti varaa ostaa entistä vähemmän, vaikka hieman halvempaa olisikin. Mitä siinä Suomi hyötyy, kun rahaa siirretään yhdestä taskusta toiseen? Ei sillä tempulla ainakaan rikastuta!
Taantuma johtuu juuri siitä, että ei ole rahaa. Kuluttajilla ei ole varaa ostaa palveluita eikä tuotteita. Keinotekoisesti taantuma saadaan aikaan kun pankit kiristävät luotoantoa, jolloin rahan määrä taloudessa laskee. Kun luotonantoa löysätään, rahan määrä taloudessa taas nousee ja alkaa nousukausi.
Elvytys on ikävää nykyään, kun elvytysraha pitää lainata (lähinnä ulkomaisilta) pankeilta. Silti rahan lisääminen talouteen on ainoa lääke jolla kysyntää ja työllisyyttä saadaan nostettua.
Viennin lisäämisellä ei juuri taloutta piristetä. Suomen vienti ja tuonti kulkevat käsi-kädessä. Vaihtotase ei juurikaan ylijäämäisenäkään ole Suomen taloutta piristänyt.
Tuonti ja vienti: http://www.findikaattori.fi/fi/80
Suomen pitäisi ehdottomasti tehdä sama temppu kuin mitä Yhdysvallat teki Quantitative Easing politiikalla, eli painaa rahaa ja ostaa markkinoilta pois velkaa. Yhdysvalloissa pumpattiin rahaa talouteen 4,5 tuhatta miljardia dollaria kuuden vuoden aikana. Ja se on vain yksi julkinen ohjelma, sen lisäksi on käynyt ilmi että keskuspankki salaisesi lahjoittaa (lainaa alle markkinakorolla) rahaa suosikkipankeilleen.
Tosin sitä velkaa pitäisi saada ostettua pois nimenomaan kotitalouksilta, ja sitä rahaa kotitalouksille. Mielestäni paras keino olisi kun valtio loisi rahaa ja työllistäisi sillä työttömät. Sillä saataisiin lisää rahaa ja kysyntää palveluille ja tuotteille.
Hyvään artikkeliin ei ole paljon lisättävää. Suomi on kilpailukykyinen. Mittarit ovat samat verrokkimaissa. Johtajuutta mittarit eivät varmaankaan mittaa. Se ei meillä taida olla parhaasta päästä. Palkat eivät ole este viennille, Ne ovat teollisuuden liikevaihdosta nippanappa kymmenen prosentin paikkeilla. Niiden alentamisella tuskin ”kilpailukyky” räjähtää käsiin. Vahingot kotimaiselle kysynnälle sen sijaan ovat huomattavat. Lisäksi ovat monet työtehtävät jo kellokalletettu niin tappiin, että työ on muuttunut pakkotahtiseksi. Työntekijät eivät enää jaksa.
Ulkomaankaupassa on monta muuttujaa joihin hallitus ei voi vaikuttaa. Suurin muuttuja on kuluttajien ostovoima. Sitä pitää jossainpäin maailmaa olla että tuote menee kaupaksi. Nyt näyttäisi jossain olevan. Nousua pukkaa. Kauppatase on muuttunut ylijäämäiseksi. Johtuu lähinnä tuonnin halpenemisesta, kuten öljylle on käynyt. Lasketaanko SSS-hallituksen aikaansaannokseksi, (sarkasmia). Linkissä Tullin maaraportti kesäkuulta.
http://uljas.tulli.fi/graph/style/tulli/maaraportti.aspx
Palkkojen alentamisen ainoa tarkoitus on mitata entistä suurempi osuus voittoina ulos, mieluummin verottomana, kiitos. Sen pääministerimme sanookin aika suoraan. Tehdään Suomesta ”kilpailukykyinen” maa, jossa yrittäminen, omistaminen ja investoiminen on nykyistä kannattavampaa, ei siis työn tekeminen. Mikä vika mahtaa olla nyt yrittämisessä, omistamisessa ja investoimisessa Suomeen? Pääministerimme itse olisi varmaan oikea henkilö kertomaan. En ole kuullut, että hallitukset olisivat millään tavalla yrittäneet puuttua voitonjakoon rajoittamalla niiden määrää tuloksesta vaikkapa investointien eduksi. Päinvastoin. Voittojen osuutta halutaan kasvattaa edelleen palkkojen kustannuksella ja se on tämän pelin henki.
Osaa ja arpaa saattaa olla silläkin, että lukuisat elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöt (yhdistykset) ovat keskittyneet tekemään hallitusohjelmia ja valtion budjetteja (lobbaus) ja hallitusten tehtäväksi on jätetty investoinnit (elvyttäminen) jota on kutsuttu myös ”työpaikkojen luomiseksi”. Roolit ovat menneet sekaisin, vaihtaneet paikkaa. Suutarit eivät ole pysyneet lestissään ja potkivat vielä aisan yli.
Myös lomautuksilla työnantajat siirtävät yrittämisen riskit työntekijöille ja yhteiskunnalle. Hyvinä aikoina voitot pistetään sitten omaan taskuun. Ei edes investoida muuhun kuin johtajien autoihin ja asuntoihin.
”…lukuisat elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöt (yhdistykset) ovat keskittyneet tekemään hallitusohjelmia ja valtion budjetteja (lobbaus) ja hallitusten tehtäväksi on jätetty investoinnit (elvyttäminen) jota on kutsuttu myös ”työpaikkojen luomiseksi”. Roolit ovat menneet sekaisin, vaihtaneet paikkaa.”
Kiitos. Nauraen on hyvä mennä nukkumaan.
Eipä kestä kiitellä. Huumoriahan tässä tuntuu olevan, mutta näyttää olevan myös karmea totuus. Elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöt haluavat omat viiteryhmänsä verottomiksi mutta samalla vaativat valtiota tekemään ihmeitä, verovaroilla. Usein mainitaan vielä, että Suomi on tehtävä houkuttelevaksi ulkomaisille investoinneille. Ne juuri vievät voittoja eniten Suomesta verottomana ja myös suomalaiset osakeyhtiöt ovat löytäneet postilaatikoille paikkoja toisista valtioista joissa voi välttää verot. Veroja on jouduttu siirtämään palkansaajille, eläkeläisille ja ”haitallisiin kulutusveroihin” kuten asumiseen, liikkumiseen ja asunnon lämmittämiseen, energian kulutukseen. Ovat myös leikkauksia jotka sattuvat köyhään.
Jos palkansaajien ja eläkeläisten tulot vielä leikataan, mistä tulevaisuudessa valtio ja kunnat saavat tulonsa? Sokeriverostakö? Valtion ja kuntien tehtävä olisi periä veroja mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, mutta ei se siltä näytä. Joku sanoi jo 1700-luvulla, että valtiovallalla on taipumus liittoutua liike-elämän kanssa omia kansalaisiaan vastaan, eikä meno ole siitä muuttunut.
Meilläkin on sosialiturvan kierrätystä. Wallmartin paikalle pannaan K- ja S-market. Sinne menevät toimeentulotuet ihan varmasti ja valtio saa niistä osan takaisin veroina joka palautuu noihin marketteihin. Kun sama euro kiertää tämän ympyrän useaan kertaan, näyttävät sosialimenot suurilta. Raha tässä piirileikissä tietenkin hupenee (jonnekin) ja sitä on syötettävä lisää kiertoon. Sitä saa pankeista tai ”sijoittajilta” joilla liikepankkirahaa on. Velka kasvaa, koska korko. Velkaannumme siis kotimaisellakin kulutuksella, hankkii rahaa kiertoon sitten valtio tai duunari. Kysymys on vain siitä kuka pannaan velkaantumaan että talous ”kasvaisi”. Näin eurossa.
Palkansaajia lienee vielä eniten per populaatio, toistaiseksi. Heidän tulojensa leikkaaminen romahduttaa enemmän kuin sosialiturvan. Ostovoiman, verotulot, valtion infran, koko talouden. Toimeentuloon johtavaa eläkettä nykyajan silpputyöläiset tuskin tulevat saamaan. Siksi ”eläkeuudistus” oli tarpeeton. Eläkkeissäkin tulee olemaan sama repeämä kuin palkkatuloissa. Muutamalla harvalla on huippueläke (joka duunarit pannaan maksamaan) ja toiset eivät saa eläkettä juuri lainkaan. Eläkekatto olisi ollut parempi ratkaisu, mutta ei käynyt hallitsijoiden pirtaan.
Hallituksen tulisi olla enemmän huolissaan ”kestävyysvajeesta” kuin kilpailukyvystä. Periä veroja kaikilta ja tasapuolisesti. Ne vähäiset tuotteet joita meillä on myydä menevät kyllä kaupaksi hyvällä katteella jo nyt jos maailmalta löytyy ostokykyistä väkeä. Uusia tuotteita tai teollisuutta ei hallituksen kannata alkaa luomaan. Tulee vain uusia talvivaaroja ja liimapuupalkkeja kemijärville. Jos ”elinkeinoelämässä” ei tuotteita synny, niin kuollaan pois.
Leikkauksia muuten kannattaisi tehdä ensin meidän hallitsemiseen, ei niinkään työn suorittamiseen. Hallitseminen maksaa minusta paljon. Siitä lisää myöhemmin.
Ei palkansaajilta leikkaaminen ole yhtään sen tuhoisampaa suomalaisten ostovoimalle kuin sosiaaliturvankaan leikkaaminen tai yrittäjien voittojen leikkaaminen. Sama raha siinä pois leikataan kuitenkin. Jos se leikattu raha laitetaan pankkiin velan lyhennyksenä, se raha tosiaan poistuu taloudesta. Mutta luultavasti kuitenkin raha vain siirretään yhdeltä ryhmältä toiselle. Eli mikä nyt on menossa, että palkansaajien ansioita siirretään pääomatuloja nauttiville, duunareilta omistajille.
”Sokeriverostako?”
Itseasiassa kannattaisin sokerin verotusta, se kun on haitallista. Taitaa olla kansainvälisten limu- ja nami- yhtiöiden intressissä että sokeria ei pahemmin verotettaisi. Mutta ymmärsin kyllä vitsin.
Suosittelen kunnille pelastukseksi PAIKALLISRAHAA jota ei luoda velkana. Ja tietysti myös koko Suomelle.
”Eläkeuudistus” tuli EU:sta, komissio esitti sitä ”suosituksissaan” jo vuosia sitten. Ei siitä Suomessa päätetty http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/csr2015/csr2015_finland_fi.pdf
Aiemmilta vuosilta löytyy vastaavaa materiaalia.
”Persuministeri lipsautti: hallitus ei usko palkka- ja lomaleikkausten tehoon” http://seura.fi/isanpikajuna/2015/09/12/persuministeri-lipsautti-hallitus-ei-usko-palkka-ja-lomaleikkausten-tehoon/?shared=4886-d2bdcbcc-999
Mitä enemmän eliitti rikastuu sitä enemmän talous pysähtyy. Raha piostuu kierrosta. Virtuaalirahaa eli velkaakin alkaa olemaan jo sadaksi vuodeksi. Enemmän kuin planeetalla on omaisuutta.