Sotahullut ja pakolaiset

MONI MEDIAN KULUTTAJA tulee muistamaan vuoden 2015 syksyn alkamisen kuvalla pienestä pojasta, joka huuhtoutui kuolleena rannalle. Harva sivuutti aiheen liikuttumatta. Vaikka Eurooppaan matkustavia pakolaisia oli kuollut jo tuhansia edeltäneen kesän aikana, Aylan Kurdin kuolemasta levinnyt kuva kaappasi massojen huomion, eivätkä tunteita häikäilemättömästi hyväksikäyttävät poliitikot ja ajatushautomot sekä heidän ajatuksiaan heijastavat valtamediat tuhlanneet aikaa edistääkseen agendojaan tragedian varjolla.

Faktoille ei ollut tilaa massamedian otsikoissa. Ison-Britannian valtionvarainministeri George Osborne ehdotti oitis pakolaiskriisin ratkaisuksi Syyrian ”pahan” presidentin Bashar al-Assadin syrjäyttämistä.¹  Suomessa yhdyttiin saman tien sotarumpujen soittoon. Ilta-Sanomissa ehdotettiin vallankaappausta² Assadin syrjäyttämiseksi, ja Helsingin Sanomissa viisasteltiin, että näin siinä käy jos Yhdysvallat ei ryhdykään pommittamaan jossain.³

Sotarumpuja paukuttava media ei muista huomioida sitä ironista faktaa, että Aylan oli paennut Kobanen kaupungista — jonka Isis sekä Yhdysvaltain johtama ns. Isiksen vastainen liittouma pommittivat maan tasalle.⁴ Aylan pakeni siis joko Isistä tai liittouman ilmaiskuja. On ymmärrettävää, että tämänkaltaisen huomion tekeminen ei edesauttaisi edellä mainittujen artikkelien ja monien muiden vastaavien agendaa, eli hyväksynnän luomista Syyrian vastaisen sodan eskalaatiolle.

Hallituksenvaihtopakolaiset

Yle uutisoi Suomeen saapuvista pakolaisista 18.9.2015 seuraavanlaisesti:

”Suomi on etenkin irakilaisten turvapaikanhakijoiden suosiossa. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan heitä on saapunut maahan 6 700.  Seuraavaksi eniten on tullut somaleja ja afganistanilaisia. 

Sen sijaan paljon puhuttu Syyrian kriisi on saanut välittömästi liikkeelle huomattavasti vähemmän väkeä.  Syyrialaisia turvapaikanhakijoita on maahan tullut 267.” ⁵

Sisäministeriön tilastojen valossa Suomeen saapuu siis maailman eri konfliktialueilta ennätysmäärä pakolaisia. Kaikkein eniten turvapaikanhakijoita saapuu Irakista. Silti maamme ulkopoliittiset vaikuttajat ja heitä myötäilevä valtamedia kaupittelevat tarinaa, että pakolaisten tulo hellittäisi, jos Yhdysvallat liittolaisineen lisäisi sotilaallista toimintaansa Syyriassa vähän enemmän.

Yksi hulluuden merkeistä on, että toistaa samaa asiaa yhä uudelleen odottaen erilaista tulosta. Tämänkaltainen toimintamalli on kuitenkin juuri sitä, mitä moni eurooppalainen valtionpäämies on esittänyt ratkaisuksi Syyrian sodalle. Selitystä sille, miten vallanvaihto Syyriassa lopettaa pakolaisten hädän Libyassa tai Irakissa, ei ole tarjolla. Sotarummuttajat eivät vaivaa päätään niinkin muinaisilla historiallisilla tapahtumilla kuin Libyan ja Irakin vallanvaihdot ja niiden seuraukset — joista jälkimmäisen aiheuttama pakolaiskriisi on ainakin täällä Suomessa kaikista näkyvin.

Euroopan pakolaiskriisin ytimessä onkin juuri länsimaiden ajama hallituksenvaihtopolitiikka. Kuitenkin Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat jatkavat saman strategian toistoa.

Lisää terrorismia ja sotaa

Syyrian sodan alusta asti Yhdysvaltain johtama Assadin vastainen liittouma on antanut ”hiljaista tukea” radikaaleille ryhmille. Vaikka liittouman hallituksenvaihdossuunitelma Syyrialle ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, viitteitä pienimmästäkään strategisesta suunnanmuutoksesta ei ole nähtävissä. Tuki on päin vastoin muuttumassa avoimemmaksi. Esimerkiksi Yle uutisoi syyskuun alussa seuraavasti:

”Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n entinen johtaja, kenraali David Petraeus toivoo, että Yhdysvallat harkitsisi yhteystyötä joidenkin al-Qaida -järjestön jäsenten kanssa Syyrian taistelussa. Petraeues kertoi ajatuksistaan käyttää al-Qaida[n] taistelijoita Isisiä vastaan yhdysvaltalaiselle televisiokanavalle CNN:lle.” ⁶

Vastavalkean toimituksessa hälytyskellot soivat, kun yhdysvaltalainen kenraali ehdottaa avoimesti yhteistyötä al-Qaidan kanssa. Tässä tapauksessa Petraeus vannoo, etä ”maltilliset” al-Qaida -järjestön ”entiset” jäsenet voisivat olla hyödyllisiä liittolaisia taistelussa Isistä vastaan. Asiaa pitää tarkastella syvällisemmin.

Vuonna 2012 Yhdysvaltain asevoimien tiedusteluorganisaatio DIA kuvaili Isiksen syntymistä strategiseksi mahdollisuudeksi Syyrian hallituksen eristämiseen. Myöhemmin televisiohaastattelussa DIA:n entinen johtaja Michael T. Flynn selvensi kyseistä raporttia kuvailemalla Yhdysvaltain hallinnon tukea salafistien (Isis, al-Qaida) vahvistumiselle Syyrian sotanäyttämöllä ”harkituksi päätökseksi”. ⁷

Kyseessä on siis Syyrian vastaisen sodan täkymyynti Isiksen varjolla. Niin sanottu Isiksen vastainen liittouma on todellisuudessa Syyrian vastainen liittouma.

Venäjän ”horjuttavat toimet”

Euroopan pakolaiskriisin kärjistyessä hallituksenvaihtopolitiikan toimeksipanijat Washingtonissa, Pariisissa ja Lontoossa etsivät kuumeisesti uusia syyllisiä pakolaiskriisiin. Suomalaiset median kuluttajat ovat varmasti tietoisia, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on Assadin jälkeen epäilemättä seuraavaksi suurin syyllinen Afganistanista, Irakista, Libyasta, Somaliasta ja Syyriasta pakeneville pakolaisille — onhan Venäjä tukenut Syyrian hallitusta.

Putin itse kommentoi pakolaiskriisiä sanomalla, että se oli odotettavissa, ja että tilanne olisi pahempi, jos Venäjä olisi ollut Syyrian kohdalla toimeton niinkuin se oli Libyan sodassa. Washingtonista vastattiin, että Venäjän tuki Assadille on todellinen syy tilanteen pahenemiselle.⁸

Mielenkiintoisinta tilanteen jännittymisessä on ollut Israelin luetuimman sanomalehden Yedioth Ahronothin englanninkielisen nettisivuston Ynetnewsin 31.8.2015 julkaisema, suurta kansainvälistä huomiota herättänyt uutinen.⁹ Otsikolla ”Venäläisiä hävittäjiä Syyrian taivaalla” julkaistussa artikkelissa kirjoitettiin, että nimettömät länsimaiset diplomaatit ovat kertoneet lehdelle, että Syyriaan on saapunut venäläisiä joukkoja ja kalustoa. Diplomaattien väitettiin myös kertoneen, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja hänen hallintonsa on selvillä siitä, että Venäjä aikoo nyt sotilaallisesti puuttua Syyrian sotaan.

Suomalaiset mediat tarrautuivat heti Ynetin uutiseen, joka kuvaa Venäjää valtiona, joka horjuttaa Lähi-itää. Esimerkiksi valtiollinen Yle uutisoi nettisivuillaan seuraavasti:

”Valkoisen talon tiedottajan mukaan Yhdysvallat on tietoinen raporteista, joiden mukaan Venäjä vahvistaisi asemiaan Syyriassa.” ¹⁰

Tiedottajan lausunnon mukaan Yhdysvaltain hallinto on siis saanut tietää asiasta medialta, ja media taas ”nimettömiltä länsimaisilta diplomaattilähteiltä”. Kyseessä on selvästi jonkinlainen informaation ikiliikkuja.

Olivat väitteet Venäjän kasvavasta tuesta Syyrian hallitukselle totta tai ei, Yhdysvaltain huoli Venäjän ”horjuttavasta vaikutuksesta” on kaksilla korteilla pelaamista.

Kun otetaan huomioon, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA on ylläpitänyt järjestön maailmanlaajuisesti suurinta yksittäistä operaatiota Syyriassa kouluttamalla 10 000 taistelijaa Syyrian sotanäyttämölle¹¹ samalla kun Pentagonin kenraali myöntää, että Yhdysvallat on tuhlannut 500 miljoonaa dollaria kouluttaakseen neljä tai viisi ”maltillista” taistelijaa samaiselle sotatoimialueelle¹², voidaan kysyä, miksi näitä toimenpiteitä ei sitten pidetä horjuttavina.

Demokratiasta ja rauhasta

Britannian ulkoministeri Philip Hammond kommentoi maan ulkoasiainvaliokunnan kuulustelussa 9.9.2015 Syyrian sotaa seuraavasti:

”Se, mistä en ole valmis keskustelemaan, on mitä ymmärrän Venäjän ja Iranin kannaksi… että Syyriassa pitäisi olla vaalit ja että Syyrian kansa saa päättää näissä vaaleissa, jääkö Assad heidän presidentikseen vai ei. Tämä ei ole hyväksyttävää.” ¹³

Hammondilla on erikoinen käsitys demokratiasta.

Muutama päivä myöhemmin Martti Ahtisaari kantoi oman kortensa kekoon kertomalla brittiläiselle The Guardian -lehdelle antamassaan haastattelussa¹⁴, että länsimaat olivat jo vuonna 2012 torjuneet Venäjän ehdotuksen Assadin rauhanomaisesta syrjäyttämisestä, koska uskoivat Assadin kaatuvan sotilaallisesti.

Ei siis ihme, että Syyrian vastaisen liittouman visio demokratiasta on kieroutunut, eikä ihme, että Washingtonissa todetaan Venäjän mahdollinen aikomus koota kansainvälinen koalitio sotimaan Isistä vastaan ”horjuttavaksi” toiminnaksi.

Kaikkien todisteiden valossa länsimaat ja niiden liittolaiset Lähi-idässä uskovat edelleen ainoastaan sotilaalliseen ratkaisuun Syyriassa, vaikka Irakin ja Libyan kohtalot ovat selkeä osoitus siitä, että Syyrian keskushallinnon väkivaltainen syrjäyttäminen johtaisi voimatyhjiöön, jonka täyttäisi Isis — tai hyvällä tuurilla al-Qaida.

Isiksen pysäyttäminen olisi hyvin yksinkertaista eikä vaatisi mitään suuria sotilaallisia liittoumia. Naton täytyisi vain sulkea Isiksen huoltoreitit maaperällään, ja Washingtonin pitäisi pyytää liittolaisiaan Saudi-Arabiaa ja Qataria sulkemaan rahahanat Syyriassa ja Irakissa toimiville ryhmille.

Päättäkäämme tarkastelumme veteraanitoimittaja Peter Osbornen viisaisiin sanoihin:

”Länsimaiden häikäilemättömät yritykset muovata Lähi-itää asein ja pommein eivät ole aiheuttaneet muuta kuin kaaosta ja tuhoa. […] Jos haluamme kärsimyksen loppuvan, meidän on muutettava strategiaamme.

Meidän on ennen kaikkea puututtava Saudi-Arabian salakavalaan vaikutukseen. Maalla on leppoisat suhteet länsimaihin, vaikka se tukee ääri-islamin leviämistä kaikkialla. […] Saudit ovat rohkaisseet ääri-islamisteja ja terroristeja hyökkäämään Syyrian kaltaisiin maihin tuhotakseen niiden maallisen hallinnon ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden.

Länsimaiden täytyy nyt päättäväisesti painostaa Saudi-Arabiaa — joka ei ole suostunut vastaanottamaan syyrialaisia pakolaisia, vaikka onkin muslimimaa — tuhoamaan Isiksen ja muut fanaattiset ryhmät, jotka taistelevat Syyrian hallinnasta. Vasta kun Saudi-Arabia ja muut Persianlahden valtiot tekevät niin, voivat syyrialaiset toivoa rauhaa. Heidän [syyrialaisten] tulee antaa muokata oma tulevaisuutensa — ilman lännen katastrofaalisia sotilaallisia interventioita ja Saudi-Arabian korruptoituneiden hallitsijoiden sponsoroimia teurastajia.” ¹⁵

Lähteet

1. Dearden, L. | The Independent (25.9.2015). Refugee crisis must be dealt with at source with ’evil’ Assad regime and Isis, George Osborne says. E-lähde
2. STT | Ilta-Sanomat (10.9.2015). Asiantuntija: Venäjän tuki pitkittää Syyrian sotaa. E-lähde
3. Saarikoski, L. | Helsingin Sanomat (11.9.2014). Syyriasta on tullut Obaman painajainen. E-lähde
4. Graham-Harrison, E. | The Guardian (31.1.2015). Kobani: destroyed and riddled with unexploded bombs, but its residents dare to dream of a new start. E-lähde
5. Koponen, J. | Yle Uutiset (18.9.2015). Pääministeri Sipilä: Turvapaikanhakijat jo taloustilannetta pahempi ongelma. E-lähde
6. Skara, M. | Yle Uutiset (2.9.2015). Entinen CIA-johtaja toivoo Yhdysvaltain yhteistyötä entisten al-Qaidan taistelijoiden kanssa. E-lähde
7. Hassan, M. | Al-Jazeera (29.6.2015). Who is to blame for the rise of ISIL? E-lähde (kohdasta 11:30 eteenpäin)
8. Tuohinen, P. | Helsingin Sanomat (16.9.2015). Yhdysvallat: Syyrian al-Assadin on lähdettävä. E-lähde
9. Fishman, A. | Ynetnews (31.8.2015). Russian jets in Syrian skies. E-lähde
10. Kataja-Lian, M. | Yle Uutiset (4.9.2015). Mediatiedot: Venäjä lähettämässä joukkojaan ja aseitaan tueksi Assadille Syyriassa. E-lähde
11. Miller, G. & DeYoung, K. | The Washington Post (12.6.2015). Secret CIA effort in Syria faces large funding cut. E-lähde
12. Summanen, K. | Verkkouutiset (17.9.2015). Kenraali paljastaa: USA käytti 500 miljoonaa neljän syyrialaistaistelijan koulutukseen. E-lähde
13. C-Span (9.9.2015). British Foreign Affairs Committee Hearing. E-lähde (kohdasta 16:15 eteenpäin)
14. Borger, J. & Inzarraulde, B. | The Guardian (15.9.2015). West ’ignored Russian offer in 2012 to have Syria’s Assad step aside’. E-lähde
15. Osborne, P. | The Daily Mail (4.9.2015). The only way to stem this tide is to stop our Middle East meddling: In a haunting dispatch from Syria, PETER OBORNE reveals the real reason the refugees keep coming. E-lähde