SUOMEN ja erityisesti valtiovarainministeriön johto on viime aikoina väittänyt, että Suomi on todellisuudessa elvyttänyt miljardimäärillä, kun sen leikkauspolitiikan epäonnistumisen johdosta maamme on joutunut ottamaan lisävelkaa leikkausten johdettuakin mm. ostovoiman heikentymiseen, lisääntyvään työttömyyteen ja laskettua alempiin verotuloihin.
Tämän lisäksi velkaongelma on syventynyt veropohjan rapautumisen takia. Yrityksille annetut helpotukset (Kela-maksu, yhtiöveron kuuden prosentin helpotus ja aggressiivinen verosuunnittelu) ovat lisänneet velkaa
miljardikaupalla, koska helpotuksilla ei ole investoitu eikä luotu työpaikkoja, vaan annettu omistajille lisääntyviä osinkovirtoja. Samaa on pelättävissä luvatun työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennuksen osalta (noin 850 miljoonaa euroa).
Suomi on palkkakustannuksiltaan kilpailukykyinen
Nykyinen Juha Sipilän johtama hallitus pitää itsepäisesti kiinni siitä, että Suomen viennin heikentyminen johtuu liian korkeasta palkkatasostamme. Nyt hänen mukaansa pitää tehdä viiden prosentin ”loikka”. No, tämän loikan seuraukset ovat samat kuin aikaisemminkin: ostovoiman heikentyminen, työttömyyden lisääntyminen ja verotulojen aleneminen, ja siis lisää velkaa.
Viime vuosien tilastot kertovat kuitenkin, että Suomi on euromaiden keskitasoa palkkakustannusten osalta, ja itse asiassa kilpailukykymme on parantunut viime vuosien äärimaltillisten palkkaratkaisujen johdosta (0,47 %). Eurostatin joulukuun 2014 tilaston mukaan Suomen työvoimakustannukset olivat 31,4 euroa tunnilta. Sitä suurempia olivat palkat mm. Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Begiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa. Tämän vuoden puolella palkat ovat nousseet noin 3 % esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Myös pelkästään tehdasteollisuudessa Ruotsin ja ja Saksan työvoimakustannukset ovat Suomea korkeampia.
Miksi Suomessa ei luoteta talousnobelisteihin?
Amerikkalaiset talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stiglitz pitävät Suomen leikkauslinjaa täysin vääränä. Itse asiassa viime vuoden kokemukset Suomen talouskehityksestä tukevat Krugmanin ja Stiglitzin oppeja. Krugmanin mukaan leikkauslinja ei todellisuudessa ole onnistunut vielä missään, mutta Suomen
hallitus haluaa meidän syöksyvän entistä syvemmälle kuiluun.
Venäjä-pakotteiden poisto veisi Suomen kasvun tielle
Kovin hiljaa Suomessa ollaan myös Venäjän kauppamme hiipumisesta. Kun Ukrainan tilanne on rauhoittumassa, Suomen pitäisi olla eturivissä vaatimassa pakotteiden poistamista. Siitä hallituksemme johto ei kuitenkaan sano sanaakaan. Ei hätä ilmeisesti maassamme ole kovin suuri, kun tähänkään ei puututa, tai sitten hallitus haluaa vain ideologisista syistä näyttää Suomen kansalle kaapin paikan. Se näyttö voi kuitenkin koitua kalliiksi niin hallitukselle kuin kansallekin.
Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.
Hallituksen budjettileikkauksista.
On aivan mahdoton saada uppoamaan suomalaisten kaaliin, että säästäminen voi olla haitallista. Se on ”selvä kuin pläkki” suomalaisille, että säästäväisyys on hyve, ja pitää talouden kunnossa. Virhe on sinä, että ihmiset ajattelevat liian pienessä mittakaavassa. Jos koko valtio säästää, se tarkoittaa että ostetaan vähemmän myös suomalaisia tuotteita ja palveluita. Säästäminen iskee omaan nilkaan, kun firmat menettävät asiakkaansa!
Toinen asia joka on aivan mahdoton ymmärtää, on että julkinen sektori ei kuluta rahaa. Ehdotappa sitä kommenttiosastolla, ja ei kyllä peukkuja tule! Jostain kumman syystä ihmiset mieltävät, että julkiselle sektorille osoitettu raha myös jää sinne. Että se on rahan haaskuuta. Että työtä joka ei tuota uusia tuotteita, ei kannattaisi tehdä. Nämä ovat virhekäsityksiä, ja niitä tuntuu olevan mahdotonta oikaista! Todellisuudessa budjetista julkiselle sektorille ohjattu raha ei suinkaan jää sinne, vaan pelkästään liikkuu julkisen sektorin kautta. Se liikkuu jälleen eteenpäin kun julkinen sektori maksaa ihmisille palkkoja, ostaa työtä ja palveluita ja antaa tukia. Ja liikkuessaan julkisen sektorin kautta kyseisellä rahalla tehdään työtä joka on hyödyllistä Suomelle ja suomalaisille. Julkisen sektorin kautta siis todellakin KANNATTAA liikuttaa rahaa. Mutta oikeistolainen politiikka on vastustaa koko ajatusta, koska he haluaisivat mieluummin päättää itse, mihin laittaisivat kaiken rahansa, ja olla maksamatta veroja. Mieluummin itselle urheiluauto tai loma Kanarialla kuin uusi tienpätkä jonnekkin korpeen, tai köyhälle hampaiden korjaus.
Kaikkein tärkeintä on, että raha LIIKKUU sillä vain liikkuva raha luo työtä. Työ on tärkeää, sillä nimenomaan työ luo vaurautta ja hyvinvointia. Ja myös tärkeätä olisi että raha liikkuisi kotimaassa. Mikäli raha menee ulkomaille, sieltä on parempi saada jotain hyödyllistä joka parantaa kykyämme tehdä työtä Suomessa, tai raha käytännössä menee haaskuuseen. Eli jos sieltä ostetaan kotikäyttöön televisioita, kännyköitä ja huonekaluja tai puolustusvoimille panssareita, niin raha on käytännöllisesti hukattu. No, panssareilla sentään saadaan turvallisuutta, ja ehkä televisiollakin saadaan purettua ihmisten stressiä. Ehkä. Ulkomailta ostetulla ruolla saadaan energiaa ihmisille, mutta parempi olisi ollut ostaa kotimaista, jolloin raha ei katoaisi Suomesta.
Budjetti tietysti kannattaa pitää mahdollisimman tasapainoisena, koska silloin joudutaan ottaan vähemmän velkaa. Leikkausten sijaan toinen mahdollisuus olisi verojen ja maksujen korotukset. Mutta sitä ei halua käytännössä kovin moni, koska verotus tietää sitä että omaan käteen saatu palkka laskee. Se, että saman rahan saa joku toinen kun julkinen sektori maksaa palkkoja tai ostaa tuotteita ja palveluita, ei juuri ketään lämmitä. Paitsi niitä jotka elävät tuesta tai firmoja jotka ovat paljon tekemisissä julkisen sektorin hankintojen ja töiden kanssa. Edes julkisen sektorin työntekijät ei juuri innostu veronkorotuksista: hänhän on itse jo töissä eikä todennäköisesti hyödy siitä palkankorotusten tai lisääntyvän työn kautta.
Paras ratkaisu olisi se, että Suomi saisi painaa omaa rahaa eikä joutuisi sitä lainaamaan. Valtio ei silloin velkaantuisi julkisen sektorin ylläpidosta, maassa olisi täystyöllisyys ja hyvinvointipalvelut tip-top. Mutta koska kansainvälisille pankkiireille rahan luonti on bisness, sen luovuttaminen valtiolle olisi sodanjulistus pankkiireille. Toisaalta, maailmalla on paljon paikallisrahoja. Hyvin suuriakin sellaisia: suuria kaupunkeja pyörii parhaimmillaan paikallisrahan voimin. Kannatan kyllä euroeroa, jolloin voisimme päättää omasta rahasta. Mutta jos se nyt vain ei onnistu, ehkä hallituksen pitäisi perustaa Suomeen paikallisraha. Sitä voisi sitten käyttää ihmisten työllistämiseen.