SUOMEN VALTAMEDIASTA ainakin Suomen Kuvalehdessä, Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä sekä sotilaille suunnatussa Suomen Sotilas -lehdessä julkaistiin 27.8.2015 uutinen Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden määrästä ja heidän perheilleen maksetuista korvauksista. Tämä uutinen paljastui sittemmin väärennökseksi, minkä kaikki julkaisut myös totesivat.

Amerikkalainen Forbes-talouslehti oli saattelemassa uutista globaaliin levitykseen. Sen mukaan talousasioihin erikoistunut venäläislehti Delovaja Zhizn (suomeksi ”elinkeinoelämä”) olisi paljastanut vahingossa, että Ukrainan sodassa oli kuollut viime helmikuun alkuun mennessä ainakin 2000 Venäjän armeijan palveluksessa ollutta sotilasta.

Uutisessa kerrottiin ”korvauksista sotilashenkilöille, jotka ottivat osaa toimintaan Ukrainassa 2014–2015″. Artikkelin mukaan kuolemantapauksista johtuvia korvauksia maksettiin helmikuuhun 2015 mennessä Ukrainassa kuolleille yli kahdelle tuhannelle ja vakavan haavoittumisen perusteella 3200 perheelle. Tiedot väitettiin kuitenkin nopeasti poistetun nettisivustolta.

Tarkastelen tässä tämän väärennetyn uutisen eli disinformaation etenemistä suomalaisessa valtamediassa. Tapaus ei liene todellakaan ainutkertainen.

Iltalehti ja Nina Leinonen ensimmäisenä höpläytettävänä

Iltalehti ehätti ensimmäisenä Suomessa uutisoimaan tämän feikkiuutisen. Torstaina 27.8.2015 klo 1.43 ilmestyi Iltalehden verkkosivustolle Nina Leinosen kirjoittama uutisartikkeli ”Asiantuntija: Ukrainassa kuollut 2 000 venäläissotilasta”. Uutisen vakuuttavuutta lisättiin käyttämällä otsikossa sanaa asiantuntija.

Nina Leinonenhan on juuri se Iltalehden toimittaja, jota ei akkreditoitu Donetskiin. Tästä suivaantuneena hän kirjoitti Iltalehteen tiistaina 18.8.2015 klo 21.36 Näkökulma-artikkelin ”Olen objektiivinen, mutta en lojaali”.

Tuon otsikon voi tietysti ymmärtää monella tapaa. Jos objektiivinen on sama kuin totuudellinen,  objektiivisuuden katoamiseen meni 8 vuorokautta 4 tuntia ja 7 minuuttia. Jos sitä oli koskaan ollutkaan.

Ilta-Sanomat hyvä kakkonen — asialla Jari Alenius

Ilta-Sanomat ehätti hyvänä kakkosena 27.8. klo 10.15 uutisoimaan saman perättömän tiedon. Tämä Jari Aleniuksen kirjoittama artikkeli oli otsikoitu kysymyksen muotoon ”Paljastiko Venäjä vahingossa tappionsa Ukrainassa? – ”2000 kuollut, 3200 vammautunut””. Artikkeli ei kuitenkaan kyseenalaistanut lähteitä enempää kuin uutisen luotettavuuttakaan.

IS esitti lähteekseen (myös myöhemmin muokkaamassaan versiossa) Novy Region -uutissivuston artikkelin ja Forbes-lehden artikkelin. Forbes-lehden juttu oli tätä kirjoitettaessa (19.9.) vielä kommentoimatta paikallaan.

IS esitti omana arvionaan, että ”Novy Region -sivustoa (suom. Uusi alue) on pidetty luotettavana uutislähteenä”.

Venäläinen ”alkuperäislähde” löytyy täältä.

Lainaan kommenttia IS-artikkelin keskusteluosiosta:

GenreM 27.8. 15:01
”Suomalainen valtamedia taas puhumassa puppua.

IS:n mukaan jopa 2000 venäläistä sotilas on kuollut ja 3600 haavoittunut Ukrainassa tähän mennessä.
Lähteenä käytetään ukrainalaista mediaa, joka puolestaan lainaa venäläistä huuhaa-sivustoa nimeltä BS-life.ru.

BS-life.ru on huijausuutisia julkaiseva ”uutissivusto”, joka aloitti toimintansa pari vuotta sitten. Sivuston toimintaideana on lainailla uutisia muilta sivustoilta (omaa varsinaista toimitusta sivustolla ei ole) ja näitä yhdistelemällä kasata kokoon erilaisia salaliittouutisia ja huuhaateorioita.

Sama suomalainen valtamedia, joka on oitis tuominnut MV-lehden huuhaa-sivustoksi, auliisti esittää venäläisellä vastinesivustoilla esitettyjä väitteitä ”totuuksina” tai vähintään ”uskottavina”, jos ne vain sopivat valtamedian omaan agendaan.”

Muidenkin kommenttien perusteella on nähtävissä, että lukijoiden kriittisyys ja samalla kyky ottaa asioista itsenäisesti selvää on lisääntynyt. Kysyä sopii, kuinka kauan nämä perättömiksi osoittautuvat sensaatiojutut jaksavat herutella euroja iltapäivälehdille.

On myös todettava, että kun lukijoiden kyky ottaa uutisten taustoista selkoa ylittää jo selvästi toimittajien kyvyn, valtamedian toimittajien taso on lähinnä ala-arvoinen.

Kolmanneksi uunotettavaksi valtamediasarjassa selvisi Suomen Kuvalehti

Suomen Kuvalehden reaktioaika eli julkaisuhetki klo 13.55, ts. vain 3 tuntia 40 minuuttia Ilta-Sanomille hävinneennä, edustaa hyvää kansallista höpläytymistasoa. Toki tasokas media olisi tuossa ajassa jo kyennyt selvittämään uutisen väärennösluonteen. Mutta eipä Suomen Kuvalehti siihen kyennyt. Sen kunniaksi on mainittava, että se ensimmäisenä myönsi uutisen olleen väärennös. Tämä tapahtui sunnuntaina 30.8. klo 12:32. Tässäkin siis väärennetty uutinen ehti olla voimassa ja vaikuttaa hiukan vajaat kolme vuorokautta.

Suomen Kuvalehden sekä alkuperäisen uutisen että sen väärennökseksi ilmoittavan uutisen kirjoitti toimittaja Teppo Tiilikainen. Lehden sisällöstä vastaava päätoimittajahan on televisiossakin ahkerasti kommentoiva Ville Pernaa. Suomen Kuvalehdelle väärennetyn uutisen välittäminen tiesi melkoista uskottavuuden menetystä.

Suomen Sotilas innostuneesti mukana väärän tiedon levittämisessä

Jaakko Puuperä kirjoitti perättömäksi osoittautuneesta uutisesta 27.8.2015 artikkelin Suomen Sotilaaseen otsikolla ”Putinin valhe paljastuu – yli 2 000 Venäjän palkkalistalla ollutta sotilasta kaatunut Ukrainassa”. Uutisen julkaisusivu on sittemmin poistettu.

Alkuperäistä julkaisuajankohtaa ei uutisen tiedoista näkynyt; niistä kuitenkin ilmeni, että sitä oli muokattu vielä 30. elokuuta 2015 kello 10:23. Tähän ”muokkaukseen” ei siis vielä ollut ehtinyt tieto koko uutisen osoittautumisesta uutisankaksi. Eli Suomen Sotilas uskoi tuolloin edelleen uutiseen. Ja miksei olisi uskonut — totesihan se alkuperäisessä artikkelissaan, että Suomen Sotilas tutki uutisen taustat ja totesi lähteet luotettaviksi”.

Tästä nousee vahvana kysymys: voimmeko me luottaa Suomen Sotilaaseen? Vaikuttaa siltä, että sen toimituksen ovat miehittäneet aktiiviset Venäjä-vihaajat, jotka pyrkivät toiminnallaan johtamaan ennen kaikkea suomalaisia sotilaita (reserviläisiäkin) harhaan.

Suomen Sotilas totesi artikkelissaan ”Tähän asti on puuttunut venäläinen dokumentti, joka paljastaisi aukottomasti Venäjän valheen…” Ja puuttuu siis edelleenkin, siis aito ja luotettava dokumentti.

Puolustusvoimien ylipäällikön presidentti Sauli Niinistön olettaisi olevan hyvin huolissaan Suomen Sotilas -nimisen median välittämistä Venäjää koskevista perättömistä tiedoista. Merkkiäkään tästä huolestumisesta ei kuitenkaan näy julkisuudessa.

Suomen Sotilas julkaisi oikaisun 30.8. verkko- ja Facebook-sivuillaan:

”Ei mennyt ihan nappiin nyt meiltä. Pahoittelemme että menimme monen muun median tavoin lankaan ja uskoimme Forbesissa julkaistua uutista kuolleista venäläissotilaista. Tarkistimme lähteet mutta monien muiden tavoin emme huomanneet huijausta josta Suomen Kuvalehti kertoo oheisessa uutisessa.

Jatkossa ollaan tarkempia.

Olemme olleet koko Ukrainan kriisin ajan hyvin kriittisiä alueelta saatavan tiedon suhteen ja monta miinaa on vältetty, tähän menimme ja vastuu virheestä on minun päätoimittajana.

Jaakko Puuperä
päätoimittaja
Suomen Sotilas”

Miten väärennös paljastui?

Ilmeisesti näitä uutisen väärennökseksi paljastaneita tahoja oli useitakin. Suomen Kuvalehti mainitsee sellaiseksi Venäjästä kertoviin uutisiin erikoistuneen riippumattoman englanninkielisen The Interpreter -nettisivuston, jonka mukaan uutisen alun perin kertonutta Delovaja Zhizn -lehteä ei ole olemassakaan.

”Väärennetyn uutisen levittäjä oli todennäköisesti Ukrainan sotaa vastustava venäläinen bloggari.”

Merkittävä väärennöksen paljastaja ja taustojen selvittäjä on myös Ruslan Leviev, joka artikkelissaan ”Debunking the fake article on 2000 Russian soldiers killed in Donbas everyone fell for” selvittää laajasti prosessin taustoja.

Mediaprosessia tarkastelee myös Dan Brown artikkelissaan ”Who slipped? How fake report on ‘Russian soldier deaths’ in Ukraine set MSM on fire”.

Asiasta kiinnostuneet voivat näiden ja muidenkin löydettävissä olevien linkkien kautta tutkailla disinformaation syntymekanismeja. Tämä kohottaa varmuudella valmiutta torjua jatkossa mediassa jaetun väärän tiedon vaikutusta omaan ajatteluun.

Mitä tapaus kertoo valtamediasta?

Ensinnäkin tapaus kertoo sen, että valtamedia nielee melkein mitä tahansa, kunhan sisääntulevan uutisen suojaverhona on ”luotettava” amerikkalainen media — tässä tapauksessa Forbes.

Toiseksi tapaus osoittaa todeksi sen, että suomalaisilta toimittajilta puuttuu kyky arvioida alkuperäislähteiden uskottavuutta tai ylipäätään halu ottaa selvää vähänkin välitteisesti tulevien uutisten alkuperäislähteestä. Ja kun väärä tieto lähtee liikkeelle, sitä toistetaan muissa medioissa papukaijamaisesti. Välikevennyksenä linkitettäköön Conan O’Brienin havainnollistukseen tästä toimintatavasta:

Kolmanneksi tapaus osoittaa sen, että valtamedian suorittaman altistuksen johdosta osa lukijakuntaakin on valmis nielemään väärät uutiset sellaisenaan.

On erityisesti pantava merkille, että nämä ”uutisen” lähdesivut ovat edelleen olemassa ja toiminnassa, sekä Ukrainan, Venäjän että Forbesin osalta.

Joten lähdeaineisto on kaiken aikaa olemassa uutta disinformaatiokierrosta varten. Venäjän ja Ukrainan linkkien osalta asian joten kuten ymmärtääkin, mutta amerikkalaisen Forbesin osalta väärennetyksi todetun uutisen pitäminen sivuillaan on anteeksiantamatonta.

Ainakin osa tämän väärän uutisen kritiikittä välittäneistä toimittajista lienee Suomen Journalistiliiton jäsenenä. Yleisemmällä tasolla on kysyttävä, miten Journalistiliitto suhtautuu disinformaatiota välittäviin ja toisinaan jopa suoranaisesti sotaa lietsoviin jäseniinsä.

Journalistiliitolla on kyllä sinänsä ihanteellinen journalistin ohjeisto. En kuitenkaan löytänyt liiton sivuilta minkäänlaista vihjettä siitä, miten se valvoo tai rankaiseeko se ylipäätään ohjeita rikkovia. Vai onko asian tämä puoli kokonaan ulkoistettu Julkisen sanan neuvostolle?

Julkisen sanan neuvoston roolista

Jukka Kemppinen kirjoittaa suorasanaisesti Julkisen sanan neuvostosta. Hänen mukaansa JSN:n tehtävänä on ”varjella sanoma- ja aikakauslehtiä oikeudenkäynneiltä”, ja ”jottei tätä huomattaisi, JSN sanoo liikuskelevansa sananvapauden asialla”.

JSN:n tosiasiallinen rooli sananvapauden puolustajana rajoittuu vain median ja erityisesti sen päätoimittajien varjelemiseen ulkoiselta arvostelulta. JSN:n puheenjohtajan Risto Uimosen vakiovastaus kanteluihin on, että ”päätoimittajalla on lainmukainen oikeus päättää mediansa sisällöstä” (tai jokin vastaava runoelma).

Sekä Journalistiliitto että JSN mieltävät sananvapauden vain median ja toimittajien sananvapaudeksi. Tämä käsitys ei vastaa perustuslain kirjausta, jonka mukaan sananvapaus kuuluu kaikille. JSN ja toimittajat eivät ole kyenneet problematisoimaan nykyistä tilannetta, jossa media ja sen toimittajat ovat asiallisesti sananvapauden toteutumisen esteenä. Ei riitä, että valtamedia sensuroi itselleen epämieluisia mielipiteitä ja uutisia, se myös manipuloi uutisointia oman agendansa mukaisesti. Lähihistoriassa tämän manipuloinnin perussävel on ollut natottaminen ja nyt uutena, korostuneena piirteenä natottamisen päämääriä tukeva Venäjä-vastaisuus.

Journalistin ohjeista löytyy tämänkaltaisiin tapauksiin kaksi erityisen soveltuvaa ohjetta:

8. ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

12. ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”

Valtamedian infosotimisen melskeessä nämä ohjeet näköjään jäävät pitkälti noudattamatta. Kumpikaan päätoimijoista — Suomen Journalistiliitto ja Julkisen sanan neuvosto — ei kykene alan omaehtoiseen siivoamiseen, ja ulkopuolisten tekemät kantelutkin tulevat pääosin joko karsituiksi tai hylätyiksi.

15 KOMMENTTIA

  1. Eihän medialla ole nykyään muuta tehtävää ,kuin rahanteko. Samalla vahvistetaan niitä ennakkoluuloja, joita eriasioista on onnistuttu luomaan. Puhdas ja aateellinen viestintä on muuttunut aika yksiniitiseksi, varsinkin valtamediassa, siksi se kuoleekin hiljaleen pois.Pitempiaikainen kehityskulkujen seuranta onl lähes unohtunut. Tämän aikakauden valtamediaan tyytyvältä jää päälle ainoastaan epävarmuus ja pelko, kun katastrofi uutiset vuorolaan vyöryvät tajuntaan. Lisäksi viellä tekstissä mainittu informaatiosodan käynti on vaarassa sumentaa viimeisenkin kriittisen ajattelun.

    • Rahan teko? Ei se ole median tehtävä! Median tehtävä on aina ollut ja on yhä joukkotiedotus. Conanin video tuossa yllä juuri osoitti kuinka mediaa puolestaan ohjataan uutistoimistoista tai muista lähteistä jotka syöttävät saman uutisen joka paikkaan. Ikävä kyllä joukkotiedotus on aina kiinnostanut massojen mielipiteen muokkauksesta kiinnostuneita, jolloin media välittää propagandaa.

      Ihan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei massamedian journalisteilla ole kykyä tai halua seurata pitkäjänteisesti tapahtumia ja vetää johtopäätöksiä. YLE:n uutiset on tästä huippuesimerkki: se raportoi lähes ainoastaan tapahtumia, mutta jättää syiden analysoinnin tekemättä. Kun kansa ei tiedä, voimme myydä aseita Saudi-Arabiaan ja vihata ISIS-järjestöä joille saudit maksavat sodankäynnistä.

      Suomessa valtamedian kuoleman kuuluttaminen taitaa olla ennenaikaista. Johtunee pikemminkin ihmsten talousvaikeuksista ja Internetistä, jos lehtien tilauskanta laskee. Vaihtoehtomedia Suomessa on mikroskooppisen pieni.

    • Perustelen väitettäni, suurinpiirtein kaikki massamedian viestimet ovat nykyisin osakeyhtiöperusteisessa omistuksessa, näillä ei ole omistajoiden näkökulnasta muuta tavoitetta, kuin mitä viivanalle jää. Ihmisten alkukantaisten vaistojen varaan rakennettu markkinapohja on tietenkin maksimaalisen laaja, silloin uhkakuvien ja pelottelun viesti myy parhaiten, sekä yksinkertaiset populistiset kuvaukset ogelmista. Valtiollinen yleisradio on myöskin ajatsitten irroitetu informatiivisesta ohjelmapolitiikasta.

      • Pienemmille osakkeiden omistajille on ehkä sama mitä media suoltaa, mutta suuromistajilla voi olla halu median linjasta päättää, hallintoneuvostoista puhumattakaan. Median hallintoneuvostoissakin on yleisesti mm. poliitikkoja. Ja suuret mediatalot jotka omistavat kymmenittäin lehtiä ja muuta mediaa… heillä on VALTAA. Ilman muuta sitä valtaa halutaan käyttää. Onhan se nyt aaikamoista habaneroa väittää, että esimerkiksi Suomen massamedia ei viimeaikoina ole raskaasti natottanut ja demonisoinut Venäjää.

        • Tietenkin politikoilla, varsinkin liberaalitaustaisilla on tarve uudistaa ja vahvistaa kansamme venäjänpelkoja, se on siis osa poliitista loiskiehuntaa. Lehdistön katson ainoastaan rahankiilto ja levikki silmisään olevan mukana pelissä, jos jostakin kumman syystä euraasialaisuus olisi poliittista valtavirtaa, en epäile kaupallisenmedian myötäilevän sitä. Trkoitan euraasialaisudella Oswald Spegleristä lähtevää geopoliittista ajattelua, mikä alkaa olla venäjällä valtavirtaa.

          • Mikäli mediaa kiinnostaisi vain se, että ihmiset lukevat uutisia, miksi puolueellisuus ja vallanpitäjien tarinan kannattaminen?

            Eikö se muka kiehtoisi lukijoita, jossa kerrotaan kuinka Suomen poliitikot tukevat sotaa Syyriassa, jossa länsimaiden ja arabikuninkaiden palkkasoturit käyvät sotaa, yhtä hyvin tai paremmin kuin länsimaiden luoman pakolaishallituksen ja sen armeijan tarina diktaattoria vastaan? Ja sama Libyan ja muiden ”Arabikevään” tapahtumien suhteen: kuinka mediamme jättää kertomatta USA:n hallituksen toimistojen harjoittaman hallitusten epävakauttamisen politiikan, ja käsittelevät asioita vain spontaanina demokratiamielenosoituksina, samalla linjalla kuin Suomen hallitus? Tai miksi ei mediamme syyllistä Euroopan Unionia ja NATO:a Ukrainan kriisin lietsomisesta, vaan syyttää siitä Venäjää? Miksi lehdistömme demonisoi vain Putinia, mutta Yhdysvaltain presidenttiä ei?

            Mikäli mediaa kiinnostaisi pelkkä rahan tekeminen, kaikki eivät olisi yhdessä rintamassa vallanpitäjien tarinan puolella, vaan osa toimittajista ja mediasta ottaisi toisen kannan. Nyt se toinen kanta jää lähes täysin vaihtoehtomedian esitettäväksi. Jopa Yhdysvalloissa valtamedia julkaisee enemmän samaa hallituksen politiikkaa kritisoivaa asiaa kuin vaihtoehtomedia, kuin Suomessa! Mutta Yhdysvalloissa vaihtoehtomedia onkin jo huomattavasti voimakkaampi kuin täällä hyväuskoisten lampaiden maassa.

  2. Kun massamedia on jatkuen toistellut uutisissaan ”tietoja” tai ”vahvoja näyttöjä” Venäjän joukoista Ukrainassa, niin kommentteja lukiessa kyllä näkyy että viesti on mennyt perille: valtaosa pitää ihan selviönä että Venäjä sotii Ukrainassa.

    Delovaya Zhizn muuten mainitaan NSA:n Wikipediassa yhä tietolähteenä, ja tämä yli 2000 venäläistä kuollutta mainitaan osapuolten tappioissa. Samoin Ukrainan ja Yhdysvalltain hallistuslähteiden arviot venäläisten taistelijoiden lukumäärästä ilmoitetaan taistelevien osapuolten joukoissa. Sivua lukeva saa aivan sen käsityksen, että Venäjä on taisteleva osapuoli.

    https://en.wikipedia.org/wiki/War_in_Donbass

    Toisella Donin altaan sotaa käsittelevällä sivuilla mainitaan että Ukrainan joukot ovat saaneet sotavangiksi yli 2700 miestä (joista 1553 oli vapautettu sotavankien vaihdossa maaliskuuhun 2015 mennessä ja 1213 oli yhä vankina elokuussa – heinäkuussa kun kirjoitin kommentin, silloin War in Donbass -sivu mainitsi 1763 vankia, nyt sellaista lukemaa ei enää löytynyt) . Toistaiseksi yhtään Venäjän armeijan sotilasta ei ole saatu sotavangiski taisteluista. Kymmenen miestä eksyi sodan alussa Ukrainan puolelle, omissa Venäjän armeijan univormuissa, matkallaan sotaharjoituksiin. Ja kaksi venäläistä tiedustelujoukkojen jäsentä jäi kiinni yrittäessään paeta. Nämä 12 mainittiin Venäjän armeijalta saatuina sotavankeina.

    Jos Ukrainan ja Yhdysvaltain arviot pitäisivät paikkansa, Venäjän joukkojen vahvuus alueella olisi noin 20% Donin altaan paikallisisten separatistien vahvuudesta. Kuinka venäläiset muka onnistuvat välttämään sotavangeiksi joutumisen? Heitähän pitäisi olla yli 500 sotavankeina mikäli jäävät sotavangeiksi samassa suhteessa kuten paikalliset separatistit, eikä yhtään ole taisteluista sotavangiksi saatu! Kyllä saatujen sotavankien perusteella Venäjän väitteet ettei se sotaan osallistu, näyttää paikkansa pitävän.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Casualties_of_the_Ukrainian_crisis#Missing_and_captured

  3. ”Suomen Sotilas tutki uutisen taustat ja totesi lähteet luotettaviksi”

    Tämä lainaus kertoo asiasta kaiketi juuri sen olennaisen, mistä on kysymys.

    On ollut jo alunperinkin melko vaikea uskoa kyseessä olevan minkään muun kuin tietoisen valhepropagandan levittämisen.

    Yhdysvaltain osaltahan asian ovat tienneet kaikki, jotka ovat vähänkään seuranneet Yhdysvaltain mediaa viimeisten kymmenien vuosien ajalta. Niin paljon on sieltä tullut sotiin liittyvää tietoista valehtelua, ettei kukaan asioita seuraava ole enää voinut Yhdysvaltain valtamediaan luottaa.

    En mitenkään voi uskoa, etteikö suomalaiset ammatikseen toimitustyötä tekevät tietäisi, että Yhdysvaltain media valehtelee tietoisesti ja säännönmukaisesti sotia koskevista asioista.

    Mistä siis on kysymys?

    On hyvinkin mahdollista, että myös suomalaiset toimittajat yrittävät tietoisesti johtaa ihmisiä harhaan.

    Tai ovatko he todella niin ammattitaidottomia, etteivät ’osaa’ tai ’ehdi’ ollenkaan tarkistaa Yhdysvaltain levittämien tarinoiden paikkansapitävyyttä?

    Ja nythän on vielä niinettä ’Suomen Sotilas’ väitti tutkineensa ’uutisen’ taustat.

    Jos lukijat puuttuvat asiaan, sitten uutinen korjataan, kun on pakko. (Ja ilmeisesti ’varmuuden vuoksi’ niin huomaamattomasti, ettei suurin osa koskaan edes huomaa, että ’uutinen’ on todettu perättömäksi.)

    Toinen lainaus:

    ”amerikkalaisen Forbesin osalta väärennetyksi todetun uutisen pitäminen sivuillaan on anteeksiantamatonta”

    Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Amerikkalainen media on jo pitkään ollut niin mädännäinen, että tuskin kenellekään asioita seuranneelle tulee yllätyksenä, ettei Forbes korjaa tarinoitaan, vaikka ne onkin todettu sepitteiksi.

  4. Russian Insiderissä on valaiseva juttu Venäjän ideologisesta maisemasta tällähetkellä. Putinin linja sen mukaan on maltillista keskilinjan politikaaa. Kansalliskonservatiiviset piirit ovat kuulema tyytymättömiä itäukrainan pasiiviseen avustamiseen.Tälläisten tietojen puuttuminen meikäläisessä viestinnässä on osoitus viestimiemme yksisilmäisyydestä. Myös tänään Moskovassa vihitty suurmoskeija ja sitä avaamassa oleet arvovaltaiset vieraat ovat jäämässä huomiotta. Sama oli tilanne alkuviikosta Israelin pääministerrin vierailu.

  5. Muuan painava vaikute lehdistön yllä kuvattuun toimintaan lienee edelleenkin jämerä pyrkimys Natoon niin pian kuin mahdollista. Vaikuttaa siltä, että jokainen media on kaikin keinoin pyritty valjastamaan vain tähän yhteen päämäärään. Kukaan ei tietenkään voi tietää, miten päätoimittajia on voideltu asiassa. Yllä oleva katsaus viittaisi siihen suuntaan, että jotakin on täytynyt tapahtua. Venäjä on Suomen naapurimaa, joten luulisi median suhtautuvan siihen kuten naapuriin suhtaudutaan. Näin ei ole; Venäjä on vihollinen nro 1. Aamulehti antaa 24.9.2015 ymmärtää, että Ruotsin todennäköinen ja pian tapahtuva liittyminen Natoon tuottaa Suomelle suuria paineita, joten Suomen tulisi viipymättä käyttää Nato-korttinsa ja kävellä Natoon Ruotsin kanssa. Rivien välistä voi myös lukea, että jos Suomi ei liity Ruotsin kanssa Natoon, se jää yksin puolustautumaan hirviötä vastaan, joka on aivan kohta valtaamassa Suomen Isonvihan tapaan.

  6. Talouselämä kirjoittaa 25.9.2015 otsikolla:

    ”Ilmestyykö Suomessa 10 vuoden kuluttua yhtään lehteä? Näkyykö kotimaista televisiota?”

    http://www.talouselama.fi/uutiset/ilmestyyko%20suomessa%2010%20vuoden%20kuluttua%20yhtaan%20lehtea%20nakyyko%20kotimaista%20televisiota/a2325703?utm_source=emaileri&utm_medium=Email

    ”Muutos media-alalla koskee kaikkia, mutta portfolio vaikuttaa siihen, miten se kuhunkin osuu. Sanoma on merkittävästi vahvemmin mainostuloista riippuvainen kuin muut mediayhtiöt Suomessa. Kun eletään suhdanteen aallonpohjassa – mainosmarkkinat ovat laskeneet 13 kvartaalia peräkkäin – se satuttaa erityisesti mainosrahoitteista liiketoimintaa”, selittää Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta.

    ”Sanoma joutui taseensa vuoksi myymään osiaan kiireellä. Alkaneessa saneerauksessa toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen teki kuitenkin ratkaisevan virheen: hän jätti hyvinä aikoina pöhöttyneen konsernihallinnon saneeraamatta. Duinhovenin on se tehtävä.”

    Valtamedian disinformatiivisen manipuloinnin ja sensuroinnin suurin syyllinen on edelleen Hesari konsernilehtineen. Sen tekohengittämistä ei ole syytä jatkaa, vaan sen sijaan tulee armeliaasti edistää sen vaipumista mediyritysten manalaan.

    Sen voimme jokainen tehdä olemalla tilaamatta Hesaria ja konsernilehtiään ja olemalla tukematta niissä ilmoittavia yrityksiä.

  7. ”Valtamedian disinformatiivisen manipuloinnin ja sensuroinnin suurin syyllinen on edelleen Hesari konsernilehtineen.”

    Tästä olen aivan samaa mieltä.

    Nykyisin näyttää olevan niin että suomalainen media on vielä manipulatiivisempi ja systemaattisempi disinformaation levittäjä kuin Yhdysvaltain valtamediakaan.

    Suomi on pieni maa, ja jotkut medíat kuten hesari, saa tällaisessa ympäristössä helposti kohtuuttoman suuren vallan, kun bisnes niitä sopivasti tukee.

  8. Valehtelu ei lopu, päin vastoin se muuttuu entistä härskimmäksi. Kirjoitin kommentin tämän päiväiseen (15.10.15) IS:ään (”iltapaskaan”), uutiseen ”WP: Jäikö länneltä Putinin ovelasta juonesta jotain tärkeää ymmärtämättä?”. Uutisessa on mm. tällainen valhe: ”Putin käynnistämät kaksi Tshetshenian sotaa 1990-2000-luvuilla ovat jääneet joiltakin asiantuntijoilta jo unohduksiin.”, kommentoin omasta mielestäni täysin asiallisesti, että nyt on joko toimittajalta tai The Washington Postilta unohtunut lähihistoria ja kerroin, että v 1994 käynnistyneen ensimmäisen Tsetsenian sodan soti Jeltsin, Putin oli tällöin vielä Pietarissa Anatoli Sobtsakin ”vänkärinä”. Asian voi tarkistaa wikipediasta.
    Iltapaska ja ko toimittaja tietysti sensuroivat tämän kommentin, myöhemmin oli ilmaantunut yksi kommentti, jossa laknisesti todettiin ensimmäisen Tsetsenian sodan käydyn Jeltsinin aikaan. No hyvä että edes se julkaistiin kaiken sen valheen keskellä.

    Uskooko ihmiset kaiken tuon Ylen ja Sanomalan suoltaman paskan ja valheet? Ainakin osa uskoo, ehkäpä vielä valtaosa, sen huomaa asenteissa Venäjää kohtaan, aivopesun tulosta valitettavasti.

  9. Tottakai mediat erehtyvät ja erehtyvät jatkossakin. Aivan keskeistä on että kaikki mediat totesivat myöhemmin uutisen väärennökseksi.

    Olisiko aika kiinnittää huomiotanne myös itänaapurin medioihin jotka tehtailevat erityisesti poliittisluontoisissa asioissa valtiojohtoisesti ja systemaattisesti lähes yksinomaan väärennettyjä tietoja joita ei milloinkaan oikaista. Hiljaisuus tässä suhteessa on vastavalkean suunnalta korviahuumaavaa.

    Olisiko aika ryhtyä käyttämään samoja mittatikkuja eri tahojen toimintaa arvioidessa. Mitä mieltä Vastavalkean päätoimittaja on venäjän mediaympäristöstä ? Miksi se ei kiinnosta.

  10. Mitäpäs jos me lopettaisimme kaiken kirjoitetun lukemisen,silloin ei syntyisi harmaita hiuksia niiden johdosta.
    Vaikeutena on se,että ne samat tyypit tulevat harhauttamaan meitä näiden koneiden kautta.Joku mainitsi ettei rehellinen ihminen enää tallaa maan kamaralla.Kun tapaat tuttavasi kadulla,niin uskotko hänen kertomansa
    olevan rehellinen?Perheen jäsenetkin jäävät usein valheesta kiinni.Mikä on meidän tulevaisuutemme?
    Mistä me löydämme absoluuttisen totuuden,kun jopa Raamatussakin on selviä väärennyksiä.Heitän pyyhe-
    liinani kehään.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here