Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) ja entinen puolustusministeri Carl Haglund (r.) epäilevät, että vieraan vallan tiedustelupalvelu on kuunnellut heidän puhelimiaan.” (Demokraatti 24.9.2015)

Asiantuntijoiden mukaan Hufvudstadsbladetin torstaina julkaisemassa puhelutallenteessa on ilmeisesti kyse teknisestä viasta eikä salakuuntelusta, sanoo suojelupoliisi Twitterissä.” (STT 28.9.2015)


ITSENÄISTEN VALTIOIDEN turvallisuutta uhkaavat monet eri tekijät, joista keskeisimpiä ovat ulkovaltojen suorittama vakoilu ja muu luvaton tiedustelutoiminta. Itsenäiset valtiot pyrkivät turvaamaan valtakunnan turvallisuuden ylläpitämällä puolustusvoimia ja poliisin erityisyksikköjä (turvallisuuspoliisi, tiedusteluvirastot, salaiset palvelut jne).

Suomessa valtakunnan turvallisuuden varjeleminen on säädetty Suojelupoliisin (Supo) tehtäväksi sikäli kuin on kysymys (1) sellaisten hankkeiden ja rikosten torjunnasta, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan turvallisuutta, ja (2) kuvatun kaltaisten rikosten tutkinnasta. Suojelupoliisin tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta valtakunnan turvallisuutta vaarantavan toiminnan estämiseksi.

Itsenäisen valtion tunnusmerkkeihin kuuluu elimellisesti lainsäädäntö, jonka avulla turvataan itsenäisyyden ja maan turvallisuuden säilyminen suhteissa vieraisiin valtioihin. Suomen rikoslain maanpetosrikoksia koskevien säännösten keskeisenä tavoitteena on suojata valtion itsenäisyyttä, sen ulkoista turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Merkittävimpiä tällaisia säännöksiä ovat maanpetosta ja valtion ulkoista turvallisuutta koskevat säännökset. Rikoslaissa tarkoitettuina maanpetosrikoksina on kriminalisoitu muun ohella seuraavat rikokset: vakoilu, turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja luvaton tiedustelutoiminta.

Vakoilun määrittelyä

Vakoilu määritellään tavallisesti luvattomaksi tiedustelutoiminnaksi, jonka avulla pyritään hankkimaan tietoa kohteen tietämättä ja tahdonvastaisesti. Vakoilun kohteena on yleensä valtion hallinto tai sotilaallinen organisaatio, yksittäinen henkilö tai henkilöjoukko, jokin teollisuuden haara tai yksittäinen yritys, jolloin on kyse teollisuusvakoilusta. Vakoilukeinoja ovat ihmisten eli vakoojien suorittama vakoilu, apuvälineiden käyttö (muun muassa vakoilusatelliitit) ja salakuuntelu. Vakoilu voidaan jakaa sotilaalliseen, poliittiseen ja tieteellis-teknis-taloudelliseen vakoiluun.

Suomen rikoslain (RL) 12 luvun (Maanpetosrikoksista) 5 § sisältää vakoilun käsitteen määritelmän ja merkityssisällön:

”Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilusta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.” (RL 12 luvun 5 §:n 1 momentti)

”Vakoilusta tuomitaan myös se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka julkistaa 1 momentissa tarkoitetun tiedon.” (RL 12 luvun 5 §:n 2 momentti)

Vastavakoilulla tarkoitetaan tiedusteluvirastojen pyrkimystä ehkäistä vihollisen tiedusteluorganisaatioiden tiedonhankinta eli vakoilu. Vastavakoilutoimintaan kuuluu myös väärän tiedon (disinformaatio) levittäminen. Vastavakoilu on jaettavissa kolmeen pääryhmään: puolustuksellinen vastavakoilu, hyökkäävä vastavakoilu ja vastavakoilun ehkäiseminen.

Tiedustelulla tarkoitetaan laajasti ottaen järjestelmän (ihmisyksilöt, yritys, valtio, organisaatio yleensä) toiminnassa tarvittavan tiedon keräämistä, käsittelyä ja tulkintaa sekä jakamista päätöksenteon pohjaksi ja tähän liittyvän tiedusteluorganisaation luomista, johtamista ja kehittämistä.

Suomen rikoslain 12 luvun (Maanpetosrikoksista) 9 § sisältää luvattoman tiedustelutoiminnan käsitteen määritelmän ja merkityssisällön:

”Joka vierasta valtiota vahingoittaakseen tai toista vierasta valtiota hyödyttääkseen hankkii tietoja vieraan valtion maanpuolustuksesta, turvallisuudesta tai niihin välittömästi vaikuttavista seikoista ja siten aiheuttaa vahinkoa tai vaaraa Suomen ulkomaansuhteille, on tuomittava luvattomasta tiedustelutoiminnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.” (RL 12 luvun 9 §:n 1 momentti)


Vakoilun historiaa

Vakoilulla on vuosituhantiset perinteet. Nykyisiin mittoihinsa se kasvoi asteittain 1900-luvun kuluessa. Monet seikat oikeuttavatkin puhumaan 20. vuosisadasta nimenomaan vakoilun vuosisatana. Tällaisia seikkoja ovat olleet esimerkiksi Britannian Salaisen palvelun (Secret Intelligence Service, SIS [MI6]) perustaminen (1909), Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin (Tšeka) perustaminen (joulukuu 1917), maailman ensimmäisen keskitetyn tiedustelupalvelun (Coordinator of Information, COI) perustaminen Yhdysvaltoihin (1941), USA:n tiedustelupalvelun Office of Strategic Services (OSS) perustaminen (1942), Ison-Britannian ja USA:n välisen UKUSA-signaalitiedustelusopimuksen (UKUSA Communication Intelligence Agreement) allekirjoittaminen (1946), USA:n keskustiedustelupalvelun (Central Intelligence Agency, CIA) perustaminen (1947), USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency, NSA) perustaminen (1952), Neuvostoliiton Valtion turvallisuuskomitean (KGB) perustaminen (1954) ja Venäjän federaation turvallisuuspalvelun (FSB) muodostaminen (1995).

Vakoilun vuosisadan päättyessä vakoilu oli saavuttanut historiansa korkeimman tason, joka sellaisenaan periytyi 21. vuosisadalle. Vuosituhannen vaihtuminen merkitsi kuitenkin suurta mullistusta myös vakoilun ja tiedustelun sektorilla. Tämä johtui paitsi Neuvostoliiton hajoamisesta ja sen myötä kylmän sodan päättymisestä, myös ja erityisesti tavallisten kansalaisten tietoisuuden laajentumisesta. Tajunnan räjäyttäneiden faktojen saattamisesta suuren yleisön tietoon vastasivat Euroopan parlamentti Echelon-sieppausjärjestelmän osalta (2001) ja yhdysvaltalainen tietotekniikka-ammattilainen, tietovuotaja Edward Snowden NSA:n suorittaman globaalin massavakoilun osalta (2013).

Kesäkuussa 2013 alkanut massamedian raportointi maailmanlaajuisesta massaurkinnasta on tarjonnut suurelle yleisölle ennen kokemattoman mahdollisuuden perehtyä globaalin vakoilun ja luvattoman tiedustelun menetelmiin ja sisältöihin. Myös eräät asiantuntijat ovat heränneet ja eritelleet aikamme keskeisen ismin — uuden fasismin — tuhoisia vaikutuksia demokratialle ja kansalaisten keskeiselle ihmis- ja perusoikeudelle, yksityiselämän suojalle. Päätelmä on varsin selvä: maailmantilan kehityksen prognoosi ei ole vakoilunkaan osalta toivoa herättävä.

Kameralla varustettu lennokki on entisaikojen sci-fiä.
Kameralla varustettu lennokki on entisaikojen scifiä.

Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetaan yksilöiden oikeus nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta eli yksityiselämän suojaa. Yksityiselämän suoja on Suomen perustuslaissa säädetty jokaiselle kuuluvana perusoikeutena. Viranomaisilla on toimivalta puuttua kyseisen ihmis- ja perusoikeuden käyttämiseen pääsääntöisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että laki sellaisen puuttumisen sallii ja että puuttuminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Yksityiselämän suoja

Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityiselämän piiriin kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan.

Käsite ”yksityiselämä” voidaan ymmärtää myös henkilön yksityistä piiriä koskevaksi yleiskäsitteeksi. Käsitettä käytetään sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (17 artikla) että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (8 artikla).

Myös perhe-elämä kuuluu yksityiselämän suojan piiriin. Kotirauhan suojan ydinalueena on puolestaan yksilön ja hänen perheensä asunto.

Yksityiselämän suojan takaamiseksi valtiolta on perinteisesti edellytetty sen ohella, että se itse pidättyy loukkaamasta kansalaisten yksityiselämää, myös aktiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi toisten yksilöiden loukkauksia vastaan. Rikoslainsäädäntö on perinteinen keino, jolla oikeusjärjestys on konkreettisemmin suojannut yksityiselämää (Suomen osalta rikoslain 24 ja 27 luku).

Henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla. Yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä on siis demokraattisessa oikeusvaltiossa turvattava lainsäädännöllisesti.

Televerkossa välitettävä signaali voi sisältää nykyisin esimerkiksi puhetta, kuvaa, kirjoitusta tai tietokonekielistä viestintää. Yhteiskunnallisesti myös tällaisen uudentyyppisen televiestinnän suojaaminen on tärkeää. Oikeus yksityiselämän suojaan turvaakin missä tahansa muodossa välitetyn luottamuksellisen viestin (kirje, puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköpostiviesti jne.) salaisuutta. Myös luottamukselliseksi tarkoitetun keskustelun kuunteleminen teknisin apuvälinein on kiellettyä puuttumista oikeuteen nauttia yksityiselämään kohdistuvaa kunnioitusta.

Yksityiselämän suojan tarkoituksena on turvata jokaiselle oikeus luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Tämä merkitsee esimerkiksi suojaa kirjeiden tai muiden suljettujen viestien avaamista tai hävittämistä sekä puhelujen kuuntelemista tai nauhoittamista vastaan.

YK:n yleiskokouksessa 10.12.1048 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12. artikla kuuluu seuraavasti:

”Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.”

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen (KP-sopimus) mukaan

”[k]aikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä” (KP-sopimuksen 1 artiklan 1 kappale).

”Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.” (KP-sopimuksen 17 artiklan 1 kappale)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tunnustetaan jokaiselle sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta:

”Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta” (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappale). ”Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.” (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kappale)

Suomen perustuslain mukaan

”[j]okaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla” (10 §:n 1 momentti). ”Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton” (10 §:n 2 momentti).

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.” (10 §:n 3 momentti)

Echelon-sieppausjärjestelmä

Echelon on globaalin viestinnän sähköinen valvontajärjestelmä, johon osallistuvat USA, Iso-Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti maailmanlaajuisesta viestintätiedustelusta (signaalitiedustelu) 5.3.1946 solmimansa sopimuksen (UKUSA-sopimus) puitteissa. Tärkeimmässä asemassa operaatiossa on Yhdysvaltojen teknisestä tiedustelusta vastaava kansallinen turvallisuuspalvelu, National Security Agency (NSA).

Euroopan parlamentti päätti 5. heinäkuuta 2000 pitämässään istunnossa Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan perustamisesta. Se nimitti 6. heinäkuuta 2000 pidetyssä järjestäytymiskokouksessa asian esittelijäksi Gerhard Schmidin. Valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen 3. heinäkuuta 2001 pitämässään kokouksessa. Kertomus jätettiin Euroopan parlamentin käsiteltäväksi 11.7.2001. Euroopan parlamentti hyväksyi yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmä) olemassaoloa koskevan päätöslauselman lopullisesti 5.9.2001.

Suomessa Euroopan parlamentin selvityttämästä Echelon-tiedustelu- ja vakoilujärjestelmästä raportoitiin valtamedian toimesta suurelle yleisölle ensi kertaa 3.7.2001 (Yle Uutiset 3.7.2001 kello 20:52). Uutisessa todettiin muun ohella, että ”järjestelmä [Echelon-tiedustelu- ja vakoilujärjestelmä] on olemassa” ja että ”[a]merikkalaisten [yhdysvaltalaisten] epäillään Echelonin avulla vakoilleen eurooppalaisia yrityksiä”.

Britannian sotilastukikohdassa oleva satelliittiantenni, jonka uskotaan liittyvän Echeloniin. Kuva: Matt Crypto | Wikimedia Commons
Brittiläisessä sotilastukikohdassa oleva satelliittiantenni, jonka uskotaan liittyvän Echeloniin. Kuva: Matt Crypto | Wikimedia Commons

Suomalaisten virkamiesten ja viranomaisten olisi siis tullut tietää kyseisestä USA:n, Britannian, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin harjoittamasta globaalista massavakoilusta viimeistään 3.7.2001. Sen vuoksi onkin varsin hämmentävää, että puolustusministeri Haglund (RKP) totesi vielä kesäkuussa 2013 Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”Suomi ei hänen tietääkseen ole tiennyt Yhdysvaltojen toimista [viestintäsalaisuuden piiriin kuuluvan sähköisen viestinnän vakoilusta]” (HS 9.6.2013). ”Vastaan näin puolustushallinnon puolesta”, ministeri korosti. ”Epäilen, ettei myöskään poliisihallinto tiennyt, mutta tämä on vain arvio” (ministeri Haglund).

Puolustusministerin oudoksuttavat lausumat asettivat paitsi hänen oman pätevyytensä, myös koko puolustushallinnon pätevyyden kyseenalaiseksi.

On selvää, että Echelon-järjestelmällä, jolla on erottelematta siepattu viestintää, tietoja ja asiakirjoja, on loukattu KP-sopimuksen 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua oikeutta nauttia yksityiselämän kunnioitusta.

Uudenlaista fasismia

Maailmankuulu ja tunnustettu rauhan- ja konfliktintutkija Johan Galtung on varoitellut aikamme globaalin massaurkinnan tuhoisasta vaikutuksesta demokratiaan. Itse asiassa ”demokraattinen oikeusvaltio” on nykyisellään kuolemanvaarassa. Tämä tarkkaavainen huomioitsija on jo pitkään pannut merkille uuden fasismin ennusmerkit:

”Uusi fasismi on omien ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon nykyinen tekniikka tarjoaa mahdollisuuden. Tärkeintä on, että ihmiset pelkäävät ja pidättäytyvät mielenosoituksista sekä väkivallattomasta toiminnasta välttääkseen äärimmäisen rangaistuksen. – Kaikkien sähköpostien tarkastamista ja jokaisen puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat näihin toimiin. Valvonta on sattumanvaraista eikä kohdistu pelkästään epäiltyihin. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. – (…) – Salailun verhoa raottavista, kuten Julian Assangesta, Bradley Manningista ja Edward Snowdenista, tehdään rikollisia” (Johan Galtung 18.7.2013).

Valistunut lukija muistanee, että George Orwellin nerokas romaani Vuonna 1984 sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon, jossa nimellä Isoveli tunnettu myyttinen diktaattori valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä. Päähenkilö Winston Smith on virkamies Totuusministeriössä, joka väärentää historiaa vallanpitäjien haluamaksi. Tarkkaavainen lukija muistanee, miten romaanissa kuvataan Oseanian asukkaiden elämää: ”Ihmisten oli pakko elää (…) siinä uskossa, että heidän jokaista ääntään salakuunneltiin ja heidän jokaista liikettään tarkkailtiin ulkopuolelta, muulloin paitsi pimeän aikaan.”

Tänään, kaiken jälkeen, voimme esittää kysymyksen: Miten elämä länsimaisessa ”demokraattisessa oikeusvaltiossa” oman aikamme globaalin massavakoilun oloissa eroaa elämästä vuoden 1984 Oseaniassa? Vastaus kuuluu: Oman aikamme globaali massavakoilu ei lepää edes ”pimeän aikana”.


Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti. Häneltä on äskettäin julkaistu tietokirja ”Vakoilusta globaaliin urkintaan: demokratia vs. uusi fasismi” (Nordbooks, 2015; tekijäkappaletiedustelut: cheku [at] kolumbus.fi).

3 KOMMENTTIA

  1. Carl Haglund on niin NATO-fanittaja, että häneltä on turha odottaa mitään USA:ta tai sen tiedustelutoimistoja huonossa valossa näyttävää kommenttia.

    Niin ja mitä Suomen valtio on tehnyt siitä johtuen, että sen kansalaiset joutuvat globaalin urkinnan kohteeksi? Snowdenin mukaan Suomi on jopa NSA-yhteistyökumppani! Lisäksi meillä on NATO:n kanssa tietojenluovutussopimus. Saksassa kävi ilmi, että Saksan oma tiedustelupalvelu luovutti NSA:lle tämän haluamia tietoja, ja jopa epävirallisesti päästi NSA-agentit käyttämään Saksan tietokantoja. No, Saksa on miehitetty maa ja ollut USA:n ja NATO:n polven alla pahemmin kuin yksikään muu Euroopan valtio, mutta millä Suomi puolustelee tätä yhteistyötä?

    Euroopan Unionissakin on yksi valtio, joka kuuluu UKUSA-liittoumaan: se UK eli Iso-Britannia. Mitähän EU on tehnyt, kun yksi sen jäsen on tämän globaalin vakoilun pääpukareita? NSA:lla on pysyvästi Englannissa useita satoja, ehkäpä tuhansia työntekijöitä Echeloniin liittyen.

    Tämä globaali vakoilu tekee varsinkin tutkivien ja toisinajattelevien toimittajien työn erittäin hankalaksi ja vaaralliseksi. Kun joku UKUSA-maa ei pidä jostakin toimittajasta, haluaa painostaa, uhkailla tai tappaa kyseisen henkilön, vakoilu on heidän työkalunsa. Esimerkkinä nyt kuuluisimmat henkilöt jotka ovat paljastaneet rikollisia väärinkäytöksiä UKUSA-maissa, ja sotarikoksia joita on tehty ulkomailla, Assange ja Snowden ovat vainottuja siitä hyvästä kun paljastavat valtioiden tekemiä rikoksia. Jo pelkkä tieto siitä kuinka läpitunkevaa CIA:n tai NSA:n vakoilu on, saa monen pilliinpuhaltajan sulkemaan suunsa ja kääntämään katseensa pois, pelosta.

    Surullisinta on kuitenkin lukea jatkuen Internetin keskustelualueilta lampaiden: ”mitä sitten, ei minua haittaa vaikka vakoillaan!” -kommentteja. Luulen että aika monella muuttuisi kello äänessä, jos vakoilija tulisi idästä: vakoilun merkitystä mitätöivät tuntuvat olevan kovin usein natottavasta leiristä. Mikäli kyseessä on vain tavallinen pulliainen (joka ei paljon ole nuppiaan asialla vaivannut), niin Suomessa on aika paljon henkilöitä jotka ovat nyt tai tulevat olemaan poliitikkoja, median, poliisin tai puolustusvoimien kanssa tekemisissä, tai jotka ovat heidän läheisiään. Usein mainitun yritysvakoilun lisäksi vaikuttaminen mediaan, politiikkaan ja turvallisuuteen luonnollisesti kiinnostaa suurvaltoja, sekä harvemmin manittu niiden toiminta salakuljetuksen, huumekaupan, rahanpesun, jäjestäytyneen rikollisuuden ja false-flag terrorismin parissa. Tavallinen pulliainen saattaa elää niin tylsää elämää että hän kiinnostaa vain massojen mielipiteen muokkaajia ja simulaatioiden rakentajia.

    Lampaille jotka eivät usko että heitä halutaan vakoilla, suosittelen luettavaksi CIA-johtaja Petraeuksen ksuunnitelmia kotien vakoilusta, ei pelkästään puhelimien ja tietokoneiden, vaan myös televisioiden, tiskikoneiden ja muiden tavallisten kodin laitteiden kautta – ei niitä ole tarkoitettu pelkästään muutaman terroristin kotiin vietäväksi:

    http://www.wired.com/2012/03/petraeus-tv-remote/

    Muutamia hyvin valaisevia mielipiteitä:

    ”Technetroninen aikakausi (informaatioaikakausi) sisältää vähitellen ilmaantuvan yhä hallitumman yhteiskunnan. Sellaista yhteiskuntaa hallitsisi eliitti, jota perinteiset arvot eivät rajoita… Pian on mahdollista ulottaa miltei jatkuva jokaiseen ihmiseen kohdistuva vakoilu ja pitää ajantasalla olevia täydellisiä tiedostoja aivan henkilökohtaisimmistakin ihmisten tiedoista”. – Zbigniew Brzezinski kirjassaan ”Between the Two Ages” 1970.

    ”Jos kansakunta odottaa voivansa olla vapaa ja tietämätön, se odottaa sellaista mitä koskaan ei ole ollut eikä tule olemaan.” – Thomas Jefferson

    ”Jos ymmärrämme ryhmämielen toiminnan ja vaikuttimet, on nyt mahdollista hallita ja komentaa ihmisjoukkoja mielemme mukaan ilman että he tietävät siitä. Ne jotka manipuloivat näitä yhteiskunnan vaikutussuhteita, muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva voima.” – Edward Bernays, kirjassaan ”Propaganda”.

    ”CIA ja ulkoministeriö suojelivat enemmän ja enemmän mahtavia huumeiden kuljettajia ympäri maailmaa: mujaheddeneitä Afganistanissa, bolivialaisia huumekartelleja, Meksikon hallinnon johtajia, Nicaraguan contria, Kolumbian huumekauppiaita ja muita. Median tehtävä, kuten sain itse kokea, oli kaksinainen: ensinnä olla hiljaa huumetulvasta jonka annettiin estämättä virrata Yhdysvaltoihin; toiseksi ohjata yleisön huomiota toisaalle huijaten heidät uskomaan että huumesota oli todellinen vääristellen esittäen muutaman pikku tipan jotka saimme esittää suurina voittoina, kun itseasiassa emme tehneet mitään muuta kuin hankkiuduimme eroon CIA:n värvättyjen kilpailijoista.” – Michael Levine, journalisti.

  2. Tuo kaikki on totta Pertti!
    Eivät tavalliset ihmiset edes tiedä mitä kaikkea tänäpäivänä on mahdollista tiedusteluelinten tehdä.
    Muuten Verkkomediakin palasi jo tauolta, viisi uutta uutista!

  3. Jokainen matkapuhelin voidaan kaukokäynnistää käyttäjän huomaamatta keskuksesta käsin. Tämä teknologia on suomalaisen Nokia:n kehittämää. Vuonna 2001 Nokia oli merkittävä yritys Suomessa niin taloudellisesti, kuin kansallisen itsetunnonkin kannalta. Lienee siis ”ymmärettävää”, etteivät suomalaiset päättäjät pitäneet teknistä valvontaa vakavana Nokia:n kaupatessa isoveli-teknologiaa esimerkiksi Iraniin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here