Pakolaisten viesti voi herättää meidät unohduksen unesta

MAAILMA YMPÄRILLÄMME on ajautunut yhä kärjistyvän pakolaiskriisin kouriin. Lähi-idästä, Afganistanista ja Pohjois-Afrikasta vyöryvät ihmismassat uhkaavat meidän Eurooppamme tasapainoa ja rauhaa. Ensimmäiset pakolaiset ovat ilmaantuneet tänne Ahvenanmaallekin — toki heidät on sopimuksen mukaan lähetetty edelleen Suomen mantereelle, ja Tornion kautta he kolkuttelevat jo Lapinkin portteja. Mitä tehdä? Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Miksi pakolaiset tunkevat Eurooppaan? Ja miten omien tunteittemme kohtaaminen auttaa meitä kohtaamaan tämänkin haasteen rehellisesti ja puhtaasti?

Pakolaiskysymys nostattaa voimakkaita tunteita, niin myötätuntoa kuin vihaakin. Monet meistä vihaavat pakolaisia, noita tuntemattomia ja pelokkaita, jotka ovat sodan ja murheen vuoksi joutuneet jättämään oman tutun maailmansa. Pakolaisten tulva uhkaa näiden lähimmäistemme omaa todellisuutta, heidän tuttua maailmaansa, ja synnyttää siksi vihaa ja pelkoa. Luen juuri kirjaa muslimeista Ruotsissa. Siinä kerrotaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan kohdatessamme uusia kansanryhmiä omassa maassamme meillä on taipumus nähdä noiden uusien ihmisten huonoimmat puolet, joita sitten vertaamme oman ryhmämme ideaalikuvaan. Siksi ei ole kummallista, että pakolaiset herättävät pelkoa ja vihaakin. Samalla monia katkeroitttaa se, että pakolaisten joukossa on varmaan myös onnenonkijoita ja seikkailijoita, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen osallisiksi Euroopan rikkauksista, niistä joita tänne meille on kerääntynyt maailman köyhien kustannuksella.

Toiset taas suhtautuvat pakolaisiin myötätuntoisesti tahtoen tehdä parhaansa auttaakseen noita avuttomia, antaakseen heidän elämälleen uuden mahdollisuuden. Ehkä he tuntevat tiettyä syyllisyyttä oman vaurautensa edessä ja haluavat siksikin auttaa hätää kärsiviä. Mutta kumma kyllä monet heistäkin ovat täynnä vihaa, sillä he vihaavat niitä, jotka vihaavat pakolaisia. Ja he kokevat vihansa oikeutetuksi aivan samoin kuin pakolaisia vihaavatkin. Kenen viha on oikeassa? Kenen tunteet oikeutettuja?

Jotta ymmärtäisin tilannetta paremmin ja näkisin sen synnyn ja merkityksen laajemmin, on minun syytä katsoa tilannetta koko maailman perspektiivistä. Juuri nyt meidän maailmamme on elämää vihaavien yritysjohtajien ja poliitikkojen vankina. Kaikki inhimillinen pyrintö ja yritystoiminta on alistettu voitontavoittelulle eli rahasta kasvavalle vallalle. Ja tuo rahasta kasvava valta keskittyy päivä päivältä yhä pienemmälle porukalle ökyrikkaita, joiden tarkoituksena on saattaa koko maailman kansat polvilleen niin, että mikään ei enää voi uhata heidän elitististä valtaansa kaikkien kansojen ja kaiken elämän yli tällä kauniilla sinisellä planeetallamme.

Aikanaan kun USA perustettiin, puhuttiin sen perustavissa asiakirjoissa ”Jumalan näkymättömästä kädestä”, jonka mukaan valtiota tuli pyrkiä ohjaamaan ja hallitsemaan niin rukouksen kuin ajatuksenkin avulla. Nykyään puhutaan enää vain ”markkinoiden näkymättömästä kädestä”, kun perustellaan kaikkia niitä poliittisia päätöksiä, jolla maailmaa hallitseville suuryrityksille annetaan yhä suurempi valta meidänkin elämästämme täällä kaukaisessa Suomessa. Meitä köyhdytetään, jotta talous voisi hyvin eli jotta nuo maailman taloutta hallitsevat ahneet ja elämää vihaavat markkinavoimat voisivat hyvin.

ME TÄÄLLÄ EUROOPASSA olemme saaneet pitkään nauttia siitä, että muu maailma on enimmäkseen meitä köyhempi. Me olemme saaneet nauttia rikkaudestamme, sillä nuo köyhät ovat tehneet halvalla työtä meidän eduksemme. Monet köyhistä työskentelevat kuin keskitysleireissä, jotka nekin olivat täynnä suuryritysten halpaa työvoimaa, ja antavat elämänsä, jotta me voisimme kuvitella olevamme rikkaita. Nyt tuo aika saattaa olla päättymässä…

Jos katsoo maailmaamme noiden oman tahtonsa ja loputtoman vaurautensa kautta hallitsevien hyväksikäyttäjien silmin, niiden jotka vihaavat kaikkea elämää niin itsessään kuin maailmassaankin, on selvää, että heidän tarkoituksiinsa sopii parhaiten köyhyyden tasainen jakaminen kaikille niille ihmismassoille, joiden elämän tarkoituksi jää vain heitä hallitsevien johtajien vaurauden ja vallan lisääminen ja tukeminen. Heidän mielestään Euroopan vauraus on uhka, jolle on tehtävä jotain.

Siksi tuon vallan käsikassarana toimivan USAn johdolla on viime vuosina tuhottu monet Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtiot. On puhuttu terroristeista, on luotu terroristeja, on uhattu terroristeilla ja sitten tuhottu näin oikeutuksen saaneilla sodilla niin Somalia, Irak, Afganistan, Libya kuin Syyriakin. Noiden maiden toimivat yhteiskunnat on uhrattu markkinoiden ahneudelle ja vihalle ja siten on tietoisesti luotu hätää kärsivien ihmisten paine, joka nyt vyöryy Eurooppaan. Markkinavoimien viha kaikkea elävää kohtaan leviää ja tulee näin näkyviin myös meidän omassa maailmassamme ja mielissämme.

Niin kauan kuin meidän maailmaamme hallitaan vihan ja pelon kautta ja avulla on luonnollista vihata milloin yhtä maata ja sen johtajaa, milloin taas toista maata ja sen johtajaa, aivan niin kuin mieliämme hallitsevat tiedotusvälineet kulloinkin tahtovat. Kuka muistaa, että Libyan Muammar Gaddafi oli hyvää pataa lännen johtajien kanssa vielä vuotta ennen kuin hänet ja hänen maansa teloitettiin kuin koira? Kuka muistaa miten Saddam Hussein oli samoin lännen lemmikki, kunnes hän lopulta astui taluttajiensa varpaille ja pyrki saamaan suuremman osan öljyvauraudesta omalle maalleen? Kuka muistaa miten Vladimir Putin oli ihan hyvä mies kunnes hän ärähti USA:n saatua aikaan markkinavoimia edistävän vallankaappauksen Ukrainassa, Venäjän kotinurkilla? Miten lie USA suhtautuisi, jos Kiina saisi aikaan pienen vallankaappauksen Meksikossa?

EDELLÄ MAINITUT ylikansallisten suuryritysten vallan lisäämiseksi käydyt sodat ovat nykyisen pakolaiskriisin taustalla. Hajalleen lyödyistä maista pakenevat ihmiset etsivät uutta ja parempaa elämää Euroopasta. Heidän mukanaan leviää köyhyys yhä lähemmäksi meidän näennäistä vaurauttamme. Heidän vuokseen suunnitellaan jo työmarkkinalakien rukkaamista niin, että työnantajat voivat tarjota yhä enemmän heille edullisia pätkätöitä, jotta kaikille riittää ainakin jotain töitä ja siten jaettua köyhyyttä. Tämän kuulin pari päivää sitten Ruotsin radiosta. Mitä köyhempiä ja nälkäisempiä me olemme, sitä helpompi meitä on hallita. ”Leipää ja sirkushuveja” tarvittiin jo Rooman aikoina pitämään ihmismassat tyytyväisinä.

Näin pelolla meitä hallitseva markkinoiden lohikäärme meitä johdattelee. Sama pelko meissä kuin maailmassammekin ja vielä samalla lailla peitettynä alitajuntamme syövereihin. Yhtä vähän kuin haluamme nähdä oman mielemme piilotettuja rakenteita, yhtä vähän uskallamme katsoa silmiin maailmaamme hallitsevaa markkinoiden lohikäärmettä ja nähdä sen ahneuden piilotetut rakenteet. Ja juuri niin kauan kuin pelko on piilossa, on se tuleva hallitsemaan meidän elämäämme ja maailmaamme.

Mitä sinä tahdot, nähdä ja tunnistaa maailmasi ja mielesi todellisuuden ja siten havahtua omaan rakastavaan voimaasi vai kaiken kieltäen kutistua ja kuolla pelkojesi ahdistavassa kurimuksessa? Mitä minä tahdon tässä samassa ihmeellisessä maailmassa, joka on hetkeksi nukahtanut pelkojen peiton alle? Joko olisi aika herätä, nousta ja lähteä, jättää pelon peitoista kasvaneet ahdistavat kokemukset ja astua siihen luovaan vapauteen, joka on aina ollut sinun, minun ja meidän kaikkien?

Elämä odottaa meitä kaikkia, sen hyväätekevä kuiske on kaikkialla ympärillämme lintujen lauluna, tuulen huminana, lasten leikkeinä ja elämän kokonaisuuden ihmeellisenä kirjona. Sinä olet osa elämää, sinulla on kaikki valta yhtyä sen ikuiseen lauluun ja luopua kaikesta siitä pelosta, surusta ja ahdistuksesta, jolla maailmasi ja oma menneisyytesi sinut mitättömyyteen vangitsee. Eli Kari Rydmanin sanoin:


Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Klaus Rahikainen on Ahvenanmaalla asuva kirjailija ja elämäntutkija.