Monissa maissa kansaa on kurjistettu niin sanotun uusliberalistisen shokkidoktriinin avulla, jonka surullisia toteutuksia Naomi Klein on perusteellisesti analysoinut kirjassaan Tuhokapitalismin nousu (2008). Nyt on oikea hetki pyyhkäistä pölyt Kleinin klassikkokirjasta ja tutkia, noudattaako Suomen hallitus ”tuhokapitalismin” strategiaa ja keinoja kansalaisille vastenmielisten toimenpiteiden läpiajamiseksi kriisien (kenties tekaistujen tai liioiteltujen) varjolla.

Naomi Klein kuvailee yksityiskohtaisesti, kuinka vuonna 1973 Chilen sotilasvallankaappauksessa oli mukana Milton Friedmanin oppilaita, jotka hänen ohjauksessaan toteuttivat erittäin uusliberalistisen ohjelman. Se tuhosi Chilen hyvinvoivan talouden. Margaret Thatcher puolestaan käytti Falklandin sodan herättämää kriisiä hyväkseen ajaessaan uusliberaalin ohjelmansa läpi.

Naomi Kleinin mukaan joissakin demokratioissa väestö kykeni vastustamaan järjettömiä leikkauksia ja markkinoiden vapauttamista. Toisissa katastrofien aiheuttamien shokkien aikana väestön vastustus heikkeni niin paljon, että paketit voitiin viedä nopeasti lävitse. Myös vapaan markkinatalouden ”ylipappi” Friedman kirjoitti kirjansa esipuheeseen: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksin.”

Kanadan valekriisi ja Suomen liioiteltu velkaongelma

Suomalaisten kannalta olennainen kysymys on: Voiko shokkihoidon kohdistaa myös vauraaseen demokraattiseen maahan? Naomi Klein kuvaa vauraassa kotimaassaan Kanadassa 1990-luvulla käytyä kampanjaa, jossa valtiota painostettiin leikkaamaan terveydenhoito- ja koulutusmenoja. Kanadaan luotiin tarkoituksella valheellista kriisiä, jota Klein kuvaa näin:

Velkakriisi uhkaa, kirkui etusivun otsikko kissankorkuisin kirjaimin valtakunnallisessa lehdessä Globe and Mailissa. Suuren yleisradioyhtiön televisio-ohjelmassa kerrottiin taloustieteilijöiden ennustavan, että jossakin vaiheessa ensi vuonna tai ehkä kahden vuoden päästä apulaisvaltiovarainministeri astuu hallituksen istuntoon ja ilmoittaa Kanadan luottokelpoisuuden romahtaneen… Meidän elämämme muuttuu perusteellisesti.”

Kaikki oli valetta, mikä kaksi vuotta myöhemmin asteittain paljastui. Lehdistölle muun muassa vuoti videonauha, jossa Ontarion opetusministeri John Snobelen oli sanonut suljettujen ovien takana pidetyssä virkamieskokouksessa, että ”ennen kuin opetusmenojen leikkauksia ja muita vihattuja uudistuksia voitaisiin julkistaa, olisi luotava paniikkitunnelma […] hyödyllisen kriisin luomiseksi”. (s. 316)

Aiemmin samana vuonna tutkiva journalisti Linda Mc Quaig haastatteli Kanadan luottokelpoisuudesta vastaavaa Moodyn luokittelijaa Vincent Trugliaa. Tämä paljasti, että kanadalaiset yritysjohtajat ja pankkiirit olivat jatkuvasti painostaneet häntä antamaan negatiivisia raportteja Kanadan taloudellisesta tilasta. Truglia oli kieltäytynyt, koska hänen mielestään Kanada oli erinomainen ja vakaa sijoituskohde. (s. 314) Hän jopa antoi julkisuuteen poikkeuksellisen ”erityiskommentin”, jossa tähdensi, kuinka useissa raporteissa on huimasti liioiteltu Kanadan valtion velkatilannetta.

Paljastuksen seurauksena Kanadan finanssipiirit haukkuivat Trugliaa raivoisasti, mikä saattaa herättää ihmetystä, sillä hyvää luottoluokitustahan valtiot nimenomaan tavoittelevat.


LUODAANKO JUURI NYT SUOMEENKIN tahallaan harhaanjohtavaa kriisitunnelmaa? Monet talouteen kytkeytyneet tahot esittävät Suomen valtion velkatilanteen liki katastrofaaliseksi. Kuitenkaan he eivät lainkaan ilahtuneet, kun kansainväliset luokittajat antoivatkin Suomelle parhaat mahdolliset arviot. Kun Suomen valtio sai syyskuussa 2015 Fitchiltä parhaan kolmen AAA:n luokituksen, se ei herättänyt iloa pankkien ekonomistien taholla. Aktian pääekonomisti Anssi Rantala kommentoi happamana Twitter-tilillään:

”Luottoluokittajien uskottavuus [on] koetuksella. Suomi ei ole vuosikausiin ollut Tripla-A-kunnossa. Sokea Reettakin sen tietää.”

Myös Moodys antoi lokakuun alussa parhaimman mahdollisen luokituksen, mutta sekään ei herättänyt mitään erityistä riemua, vaan vastaanotto oli omituisen laimea.

Shokkidoktriinissa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja leikataan rajusti, mikä väistämättä johtaa traagisiin seurauksiin. Chilessä shokkidoktriinin vaikutukset johtivat todelliseen kurjuuteen. Lapset pyörtyilivät nälän takia kouluissa ja osa lopetti siksi koulunkäynnin. (s. 105) Suomessa ruokajonoissa kävi viime vuonna viikoittain jo noin 20 000 avuntarvitsijaa, joista pääosa oli eläkeläisiä ja työttömiä: ”Joka viidennen tulot kuluvat pakollisiin menoihin niin, ettei kuukaudessa jää yhtään rahaa, jolla ostaa ruokaa. Joka neljännelle ruoka-apua hakevalle jää menojen jälkeen ruokaan käytettäväksi alle sata euroa kuussa.” (HS 3.12.2014)

Jos tuhokapitalismin mukainen sokkidoktriini toteutuu Juha Sipilän hallituksen myötä, yhä useampi kotitalous tulee kärsimään todellisesta kurjuudesta. Jotta niin ei kävisi, tulisi havahtua huomaamaan, kuinka laajamittaisesti hallitus leikkaa köyhiltä, yksityistää, heikentää työntekijöiden asemaa ja suosii finanssipiirien veronkiertoa.

Jos kansalaiset havahtuvat huomaamaan Sipilän shokkilistan suuruuden, he saattavat voimaantua ja alkaa auttaa toisiaan sen epäinhimillisyyden tullessa esille. Tällöin shokkilistasta voi tulla voimanlähde yhä kasvavaan vastarintaan.

Sipilän hallituksen syntilista on jo nyt huomattava. Alla on eri artikkeleista kerättyjä esimerkkejä sen ”shokkidoktriinista”.

Koostetta Sipilän hallituksen ”shokkihoitotoimista”

Eläkkeensaajien asumistuen pienennys

HS (7.10.15): 195 000 eläkkeensaajan asumistukea pienennetään enintään 60 euroa. Mutta siirtymäajan jälkeen uusien eläkkeensaajien tuet voivat pienentyä enemmänkin. Esimerkiksi tuhat euroa kuussa saavan eläkeläisen asumistuki pienenee yli sata euroa, jos vuokra on 600 euroa.

Lääkekustannusten omavastuun nostaminen

KU (14.7.15): Eläkkeensaajien omavastuu lääkkeistä nousee 45 euroon per lääke. ”Monilla eläkeläisillä on keskimäärin 3–4 eri lääkettä, joten he joutuvat maksamaan 180 euroa pienistä tuloistaan.”

Vanhustenhoitajien määrää vähennetään

Sairaanhoitajaliitto (7.10.15) vanhustenhoitajien vähentämisestä: ”Hallituksen kaavailut hoitajamitoituksen laskemisesta vaarantavat potilasturvallisuuden, sillä hoitajien alhainen määrä heikentää hoidon laatua ja nostaa pitkällä tähtäimellä kustannuksia lisääntyneinä komplikaatioina, haittatapahtumina ja pitkittyneinä hoitoaikoina.”

Sairauslomia leikataan

Helsingin Sanomien (7.10.15) selvityksen mukaan sairausloman leikkaus osuisi naisvaltaisten alojen pienipalkkaisiin työntekijöihin. Kansanterveystieteen professori Jussi Vahtera toteaa: ”Tämä on erittäin epätasaisesti työvoimaan kohdistuva tapa hankkia säästöä, sillä säästö haetaan kaikkein sairaimmista ihmisistä.”

Indeksipoistot ja -jäädytykset

Maria Ohisalo (7.19.15):  ”Kun elinkustannukset nousevat, muun muassa asuminen, liikkuminen ja ruoka maksavat jatkuvasti enemmän (…) Nyt hallitus esittää lapsilisien ja opintotuen indeksisidonnaisuuksien poistamista täysin. Lisäksi peruspalvelujen valtionosuusindeksi jäädytetään. Indeksipoistot ja -jäädytykset kasvattavat tuloeroja, lisäävät pienituloisuutta, lapsiköyhyyttä ja vanhusköyhyyttä.”

Työnantajille 847 miljoonaa

Demokraatti (30.9.15): Sanna Marin ”arvostelee hallituksen aikeita alentaa yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua 1,72 prosenttiyksiköllä.(…) – Kyse on merkittävästä tulonsiirrosta yksityisten työnantajien hyväksi ja tämä maksaa valtiolle 847 miljoonaa euroa vuositasolla”.

Hallintarekisteri

Iltalehti (4.10.15): ”Ministeriön jo pitkään ajama hallintarekisteri on yksi tapa, jolla suomalaiset sijoittajat voisivat salata kotimaisten pörssiyhtiöiden omistuksensa. Vastustajien, kuten poliisin, mielestä se lisäisi siten mahdollisuuksia veronkiertoon ja sisäpiirikauppoihin. Harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen on arvioinut, että Suomi menettää hallintarekisterin kautta tehtyjen muodollisten omistusjärjestelyjen kautta vuosittain 300–600 miljoonan euron verotulot.”

VR:n yksityistäminen

Demokraatti (1.10.15): ”[…] liikenneministeri Anne Berner (kesk.) on esittämässä VR:n koko henkilöliikenteen yksityistämistä. Tarkoitus on avata rautateiden henkilökuljetukset kilpailulle vielä tämän hallituksen aikana.”

Yle hallituksesta riippuvaiseksi mediaksi

Outi Alanko-Kahiluoto (blogi 25.9.15): ”Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet (…) että Ylen rahoitusta vähennetään ja että se tehdään sekä jäädyttämällä Yle-indeksi että vähentämällä Ylen verotuloja. (…) Ylestä tulee hallituksen Yleisradio eikä se enää ole koko eduskunnan Yleisradio.”

Yli kaksi miljoonaa hehtaaria vesialueita liikelaitoskäyttöön

Suomen luonnonsuojeluliitto (tiedote): ”Suomen luonnonsuojeluliiton saamien tietojen mukaan valtavaa kansallisen vesiomaisuuden siirtoa kansalaisten vapaasta käytöstä valtion liikelaitoskäyttöön. Kyse on yli 2 miljoonasta hehtaarista meri- ja järvialueita. Metsähallituslain uudistusta on valmisteltu poikkeuksellisen salassa.”

Talousrikollisuustutkinnan vähentäminen

YLE (22.9.15): ”Hallitus esitti viime viikolla, että harmaan talouden torjunnan määrärahat putoavat 20 miljoonasta 13,5 miljoonaa euroon. Poliisi menettäisi rytäkässä 6,4 miljoonaa. Näin se joutuisi vähentämään talousrikostutkinnasta 94 henkilötyövuotta. (…) Talousrikostutkijat palauttivat valtion kassaan rikos- ja verohyötynä viime vuonna 47 miljoonaa euroa. Se on aika monta kertaa enemmän kuin harmaan talouden torjuntaan satsatut valtion varat.”

Veronkiertäjien armahtaminen

Finnwatch (30.9.15): ”Esitystä perustellaan hallinnollisesti kevyellä menettelyllä saatavilla verotuloilla, mutta verotulojen kokonaismäärä arvioidaan suhteellisen pieneksi, vain noin 1–10 miljoonaksi euroksi. Tällaisella määrällä ei voi olla sellaista huomattavaa valtiontaloudellista merkitystä, joka perustelisi näin poikkeuksellisen määräaikaislain säätämisen.”

Timo Harakan varoitus järjestelmän muutoksesta

Kansanedustaja Timo Harakka (5.10.15) varoittaa kokonaisesta järjestelmänmuutoksesta, jossa julkisten palveluiden rahoitus ajetaan alas määrätietoisesti ja pysyvästi: ”Hallitus supistaa pysyvästi julkisten palveluiden rahoitusta.”

33 KOMMENTTIA

  1. Kirjallisuuden puolelta: Carol Shieldsin Kuiva kausi kuvaa juuri tuota Kanadan 90-luvun aikaa.

  2. Hallitus pyrkii heikentämään kansalais- ja ympäristöoikeuksia poistamalla kunnallisvalituksen. Jo tämän takia toivon, että hallitus kaatuisi.

  3. Mutta jos nykyinen hallitus kaatuu, muuttuuko mikään??
    Köyhille,syrjäytyneille,työttömille ja eläkeläisille pyllistetään edelleen mutta rikollisen pankkieliitin suuntaan kumarretaan aina!

  4. Kyllä muutuu, menkää joukolla allekirjoittamaan Väyrysen kansalaisaloite, vaikka mies on mikä on, tuossa asiassa hän on oikeilla jäljillä. Kansanuntamme ogelma on ,ettei uusliberalismii meille tullut politikkojen aktiivisen kamppanjoinnin kautta, meillähän kauhisteltiin ilmiötä kahdeksankymmen luvulla, vaan valtivarainminisreriöön palattujen nuorten kauppakamari nulikoden toimesta, salakavalasti. Iro Viinasen tunnuslause oli aikoinaan ei ole muuta vaihtoehtoa, juuri tuo oli Washigtonin konsensuksen tunnuslause.

  5. Eurosta eroaminen olisi tietysti upea juttu mutta jos kokoomus,keskusta ja peruss. korvattaisiin sossuilla ja vihervassareilla niin mikään ei taatusti muuttuisi parempaan suuntaan.

    ”point is that the same shit in a different package is still shit”

    Yksikään vanhoista puolueista ei tarjoa todellista muutosta joka koskettaisi koko kansaa positiivisessa merkityksessä!

    • Tässähän on koko villakoiran ydin: ”Yksikään vanhoista puolueista ei tarjoa todellista muutosta joka koskettaisi koko kansaa positiivisessa merkityksessä!”. On samantekevää, ketä äänestää, sillä valtaeliitti koostuu (roisto)pankkiireita kumartelevista saman koulukunnan tyypeistä, jotka mieluummin vaihtavat kansan kuin (roisto)pomonsa eli ”markkinat”.

    • Onhan IPU joka haluaa tehdä Islannin ratkaisun. Irti EU kahleista, oma raha ja pankki.
      Muuta tietä ei TODELLISEEN muutokseen ole. Kaikki muu on tekohengitystä.
      Se pitäisi kaikkien tajuta.
      Ja Islannilla menee kai nyt aika hyvin !!!!!!

  6. Mikael Kallavuolta selkeä kuvaus Suomen nykyhallituksen toimenpiteiden liittymisestä friedmanilaisen shokkihoidon uusliberalistiseen perinteeseen.

    Hallitus ja erityisesti pääministeri Juha Sipilä on kiihottanut suomalaisten kriisitietoisuutta selkeästi valheellisin perustein.

    Ensinnäkin, stiiknafuulia ”rahat loppuu” on täysin pohjaa vailla, koska Euroopan Keskuspankin ja Suomen Pankin veivauksin Suomen valtion rahoitusasema on parantunut ja edelleen parantumassa oleellisesti. Suomen Pankki on ostanut EKP:n rahoituksella Suomen valtion obligaatioita, jolloin Suomi on velkaa omistamalleen Suomen Pankille eli itselleen. Emme ole siis lähelläkään ulkoisten velkojien armoilla olemista. Valaisevan kuvan tästä antaa Jan Hurri artikkelissaan http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/07/tanaan-on-h-hetki-suomen-pankki-katkaisee-velkakierteen/201513001/170.

    Toiseksi, ”kestävyysvaje” (tai miksi sitä milloinkin kutsutaan), on täysin itse aiheutettu ongelma. Sen alkusyy on varallisuuden ja yritysten verotuksen tarpeettomat miljardiluokan kevennykset. Varallisuutta verotettiin Suomessa vuoden 2012 EU:n verotilastojen mukaan vuositasolla 5,5 miljardia euroa vähemmän kuin EU:n keskimääräinen verotus olisi tuottanut. Samaa ovat tehneet yritysten Kela-maksujen poistot ja yhteisöverojen alentaminen.

    Tämä omistajien ja yritysten miljardiluokan veropaapominen ei ole tuottanut kuin tyhjiä lupauksia työllistämisen suhteen. Säästyneet verorahat on roudattu veroparatiiseihin.

    Hallituksen löperö veropolitiikka on osaltaan aiheuttanut sen, ettei omistajilla ja yrityksillä ole ollut riittävää motivaatiota investoida ja kehittää innovaatioita. Rahaa on tullut sisään muutenkin, muiden veronmaksajien kustannuksella.

  7. ”stiiknafuulia ”rahat loppuu” on täysin pohjaa vailla”

    Näin on. Ajatuksena on selvästi sama kuin Kanadassa aikoinaan. Huijata kansalaiset uskomaan, että Suomessa on nyt sellainen taloudellinen kriisi, että kaikkein köyhimmiltä pitää ottaa loputkin pois, jotta saataisiin aikaan ’kustannusloikka’, jonka avulla ’yritysten kilpailukyky paranisi’.

    Sipilältä on tosin jäänyt kokonaan kertomatta, miten myyjien, sairaanhoitajien ja muiden viikonlopputöitä ja iltatöitä tekevien palkkojen leikkaaminen vaikuttaisi Suomen metsäteollisuuden kilpailukykyyn.

    Sipilä teki nopean perääntymisliikkeen, kun SAK ja muut työntekijäjärjestöt järjestivät mielenilmauksen ja uhkasivat suurilla lakoilla, jossei hallitus peräänny.

    Yhtäkkiä kätilöistä tuli Sipilän mielestä niin tärkeitä, että ’kilpailukykyloikkaa’ voitiinkin lyhentää.

    Kaikki tämä on tietenkin pelkkää retoriikkaa, Sipilä tietää varsin hyvin, ettei sairaanhoitajien ja myyjien palkkojen alentaminen tai nostaminenkaan vaikuta mitenkään suomalaisten tehtaiden tuottaman paperin ja sellun hintaan.

    Sipilä kokeili kepillä jäätä, josko SAK n johtajat ovat hereillä. Ja he olivat.

    Kun Sipilä on nyt julistautunut paitsi yhden turvapaikanhakijaperheen henkilökohtaiseksi suojelijaksi luovuttamalla heille yhden itselleen tarpeettomista asunnoistaan, myös Suomen kätilöiden ja syntyvien vauvojen henkilökohtaiseksi takuumieheksi pääministeriytensä ohella, on odotettavissa, että saamansa nosteen avulla hän yrittää jotain muuta konstia. EKn miehet hiovat nyt kynsiään, ja kertovat aikoinaan Sipilälle, mitä tehdä.

    Viimeisessä kyselytutkimuksessa keskustapuolueen kannatus ei laskenut juurikaan, vaikka sdpn kannatus odotetusti nousi vahvasti. Sipilän väistöliikkeen ansiosta kansan pettymys hallituksen politiikkaan ja vasen koukku osuikin perussuomalaisiin ja Soiniin.

    Soini on kokenut poliitikko, toisin kuin Sipilä ja on odotettavissa hänkin osaa iskeä tarvittaessa. Ulkoministerinä hän saattaa yhtäkkiä julistautua maailmanrauhan tekijäksi ja alkaa hankkia itselleen naton rauhanpalkintoa, niinkuin Ahtisaari?

  8. Miten yksi hallitus voi ”supistaa pysyvästi julkisten palveluiden rahoitusta.” Ei niiden tarvi olla pysyviä muutoksia. Seuraavissa vaaleissa kannattaa äänestää järkevämmin eri hallitus, joka sitten voi taas tehdä muutoksia edellisen hallituksen säätöihin. Tai sitten mennään helpomman kautta ja kaadetaan nykyinen hallitus.

    • Kiitos tärkeästä artikkelista!

      ”nann”, dieselveronkaan ei ollut tarkoitus olla pysyvä. Diesel-henkilöautojen myötä se ei myöskään ollut enää perusteltu eikä oikeutettu. EU on kehottanut Suomea siitä luopumaan jo vuosia sitten, mutta voin taata että niin ei tule käymään. Tilapäiset lisäverot ja leikkaukset ovat aina pysyviä, valtio ei ikinä luovu saavutetuista eduista.

      Ja mitä tulee äänestämiseen… Arviolta 5% äänestäjistä äänestää harkitusti, loput kivan kampauksen tai muun epäolennaisen, väärän tai valheellisen mielikuvan perusteella. Äänestämällä ei tulla muutosta saamaan ikinä.

      • Olen törmännyt jossain somessa sanontaan, ”äänestin sitä, (Katainen, Stubb, Sipilä yms..) kun se on niin lutunen”. Nostaa verenpainettani kun en tiedä mitä ”lutunen” tarkoittaa. Onko se joku arvosana kansantaloustieteissä vai mikä? Voisiko joku valistaa?

  9. Rataverkon avaaminen kilpailulle ei tarkoita Vr:n yksityistämistä eikä sitä missään edes ole suunnitteilla.

  10. Valistuneen kansalaisen on tällä hetkellä ikävä kulkea keskellä niitä, jotka ovat nielleet siimoineen hokeman kestävyysvajeesta, uhkaavasta työvoimapulasta ja velkaantumisen hirvittävästä taakasta. Edes rautalanka ei enää riitä, kun pitäisi kertoa siitä, miksi pelottelulinjaan ei pitäisi uskoa tai lähteä mukaan.. Ainoa mikä saa hetkeksi pysähtymään ja miettimään, on kertoa, mitä tapahtui 90-luvun alussa ystäville jotka lähtivät pankkien lainaleikkiin mukaan. Omista tuttavistani on oman käden kautta poistunut silloin kolme henkilöä ja jotkut ovat vieläkin velkojensa kanssa kavereita elämänsä loppuun. En juuri näe eroa nykysen kusetuksen ja silloisen toiminnan välillä.. tälläkin kertaa rikolliset ovat .. no päätelkää itse missä. Ja kiitos ajatuksia herättävästä artikkelista.

  11. Tämä on jo vanhan toistoa mutta, ”kusetuksen” kaava on sama kuin 90-luvulla. Ei sitä ole muutettu. Silloin ”rahamarkkinat vapautettiin”, sääntely lopetettiin. Liikepankeille annettiin oikeus luoda rahaa väljemmin ja keskuspankkirahoitus valtiolle lopetettiin. Se tehtiin Suomessa jo -85 ja oli petausta ”rahamarkkinoiden” ohjaamiseksi liikepankkeihin ja vain sinne. 90-luvulla saatiinkin sitten korjata noiden päätösten ensimmäinen sato.

    80-luvulla alkoi rahan uloslapiointi pankeista hepppoisin vakuuksin. Huijareita(kin) oli liikkeellä, sellaisia joilla ei ollut aikomustakaan maksaa velkaansa takaisin. Niitä tuli sekä kotimaasta että ulkomailta, vaikka muualta sai lainaa puolta halvemmalla. Suuret luottotappiot kaatoivatkin sitten pankit. Myös ns. valuuttakorilainat, pankkien keksintö sekin, kaatoivat velallisia. Laina annettiin markoissa mutta arvo määriteltiin ulkomaan valuutoissa. Keksintö jonka laillisuus olisi pitänyt saattaa kyseenalaiseksi. Kun ajauduttiin pakkodevalvaatioon, noiden lainojen arvo pomppasi devalvaatiuoprosentin verran, vähintäänkin.

    Vain tiukasti reaalitaloudessa pysytelleet kylmäpäiset pankinjohtajat pelastivat pankkinsa. Niitä oli muutama, lähinnä paikallisia Säästöpankkeja ja Osuuspankkeja, jotka toimivat vieläkin. Muut pankit pelastettiin kaatamalla luottotappionsa veronmaksajien niskaan valtiovallan toimesta.

    No niin, kun rahaa saat vain liikepankista ja sinne se on takaisin palautettava, se on sitä, että taloutta ei ole ilman velkaa liikepankeille tai ”sijoittajille” jotka ovat onnistuneet rahaa kahmimaan. Raha on aina velkaa sille jolla on oikeus rahaa painaa. Jos velka maksetaan pois, rahaa ja taloutta ei ole, paitsi luontaistaloutta jossa rahaa ei käytetä.

    Jos talouden pitäisi kasvaa, on velkaa otettava lisää. Nyt on vain niin, että (euroaikana) olemme velkaantuneet jo yli äyräiden. Lisävelanottoon ei köyhdytetyllä kansalla ole enää varaa. Säästötkin pitäisi panna haisemaan. Olemme velkaa jo n. 300 miljardia. Valtion osuus velasta on jo 100 miljardia, kuntien 20 ja kotitalouksien loput. Velkaan on tietenkin lisättävä aina korko, joten pankista on lainattava alati kasvava määrä rahaa, että velka voidaan maksaa takaisin korkoineen. Turha siis ihmetellä miksi velka on kasvanut. Tämä on pyramidipeli. Mikään määrä ”työpaikkoja” ei tuo talouteen lisäarvoa. Vain pankista noudettu ja kiertoon kulutettu raha tuo.

    Tuota velkamäärää emme pysty koskaan maksamaan pois. Ei kyllä pysty muutkaan euromaat. Sen takaa tämä raha- ja taloussysteemi. Vain velkojen leikkaus tai superhyperinflaatio voi alentaa velkoja. Sitten startataan taas uudestaan velkakäyrät kattoon osoittaen kuten tähänkin asti.

    Jos rahan luo valtion keskuspankki, ollaan velkaa vain itsellemme ja se voi palauttaa tuloksensa valtiolle. Se voi myös säädellä rahan määrää ja korkoa suhdanteita vastaan, lamassa laskea liikkeelle rahaa enemmän ja korkeasuhdanteessa vetää sitä pois, noin esimerkiksi. Liikepankit toimivat juuri päinvastoin ja tulos menee ties minne. Jos joku tietää niin kertokoon. Velkaannumme ulkomaille vain jos kauppataseemme on miinusmerkkinen. Lisäksi liikepankit ovat keksineet erilaisia virtuaalipelejä joilla voi tehdä rahaa rahasta. ”Sijoittamista” reaalitalouteen ei enää välttämättä tarvita. Ei ainakaan ennen kuin ruoka loppuu. ”Virtuaalitalous” onkin johtanut siihen, että maailmassa on rahaa yli kymmenen kertaa BKT’n verran, mutta reaalitalouteen se ei riitä. Me sen kun velkaannumme. Yhtälö jota ei näin maalta katsoen ymmärrä.

    Lisäksi on sotkettu reaali- ja virtuaalitalous onnellisesti keskenään. Ennen olivat säästöt ja spekulantit erillään pankkitoiminnassa, enää ei. Oliko se Nixon ameriikoissa joka sääti lain, jossa pankki sai panna talletuksetkin pörssiin haisemaan. Sitä on apinoitu nyt euroopassakin.

    • Juuri niin MK, rahan luonnin luovuttaminen valtiolle lopettaa valtion velkaantumisen. Mutta kun tätä ei uskalla mikään eduskuntapuolue ajaa! Ainoastaan IPU:lla tämä oli puolueohjelmassa. Rahan luonnin luovuttaminen valtiolle on sodanjulistus kansainvälisä pankkiireita vastaan. Heille on mahdoton ajatus, että valtiot veisivät heidän bisneksensä.

      Valitettavasti tämä koko käsite on jo Suomen kansalle täysin uppo-outo. Kun lukee lehtien kommenttikeskustelejua, siellä saa paljon enemmän peukkuja joku näpertely kansanedustajien määrän puolittamiseksi!

  12. Misse, VR:n koko henkilöliikenne ollaan erittäin pikaisesti avaamassa kilpailulle, mikä käytännössä tarkoittaa että myös VR:n on alettava toimimaan yksityisyrittäjämäisesti henkilöliikenteessä.

    Demokraatti lehti paljasti kuinka ministeri ”Bernerin tähtäimessä on Demokraatin tietojen mukaan kevät 2016, jolloin edellytykset kilpailutukselle pitäisi olla jo olemassa. (..) ”VR:llä ja liikenneministeriöllä on olemassa henkilöliikenteestä sopimus, joka ulottuu vuoteen 2024. Ministeriö aikoo nyt tarkastella sopimusta uudelleen päästäkseen avaamaan kilpailun jo ensi vuonna. (http://demokraatti.fi/nyt-jysahti-todellinen-pommi-berner-aikoo-yksityistaa-vrn-koko-henkiloliikenteen/#.Vg0iH1VCtzo.facebook)

    VR:n ja valtion välinen sopimus vuodettiin Demokraatille ja se ”antaa VR:lle sen liikennevelvoitteen vastineeksi yksinoikeuden koko henkilöjunaliikenteeseen vuoden 2024 loppuun saakka. Bernerin suunnitelmat aloittaisivat yksityistämisen jo ensi vuonna.
    Yksinoikeuden vastineeksi valtio saa VR:ltä sitoumuksen investoida vuoden 2018 loppuun mennessä ”yöjunien vaunukaluston uudistamisen, mikä mahdollistaa yöjunaliikenteen jatkumisen Kolariin nykyisen kaluston käyttöiän päättyessä”.
    Sopimus on niinkin yksityiskohtainen, että se velvoittaa VR:ää hankkimaan yhden yöjunarungon, mikä mahdollistaa liikennöinnin kolmena päivänä viikossa kumpaankin suuntaan ”sekä rakentaa Kolarin asemalle uusien vaunujen vaatiman vaunuhuoltoinfrastruktuurin”. http://demokraatti.fi/nyt-jysahti-todellinen-pommi-berner-aikoo-yksityistaa-vrn-koko-henkiloliikenteen/#.Vg0iH1VCtzo.facebook

    • Mutta Vr toimii jo nykyisellään yksityisen monopoliyrityksen tavoin maksimoiden omaa liiketulostaan välittämättä julkisen palvelun velvoitteistaan. Ymmärtäisin tuon kritiikin jos Vr toimisi tällä hetkellä kuten valtion yhtiön parhaimmillaan tulisi toimia, eli tarjoten kohtuuhintaisia ja tarjonnaltaan hyviä yhteyksiä myös niille vähemmän liikennöidyille yhteyksille.

      • Misse, olennaisintahan tässä on se, että hallituksen ministeri Berner valmistelee VR:n henkilöliikenteen erittäin pikaista avaamista kilpailulle. Se on vain yksi osoitus hallituksen lukuisista pyrkimyksistä muuntaa yhteiskuntaa nopeasti ja laajalla rintamalla kohti erittäin markkinavetoista mallia.

        • Mä kyllä näkisin, että raiteiden avaaminen kilpailulle päin vastoin vähentäisi yksittäisen yrityksen mahdollisuuksia käyttään luonnollista monopolia hyväkseen kuten vr tekee.

          Mä en missään tapauksessa kannata täyttä markkina-anarkiaa varsinkaan paikoissa joissa on todennäköistä että muodostuu ns. luonnollisia monopolia. Eniten mun kritiikki kohdistui väitteeseen että kilpailulle avaaminen tarkoittaisi vr:n yksityistämistä, koska sitä se ei tarkoita.

          Joukkoliikenteessä on hyviä esimerkkejä runsaasti tilaaja-tuottaja mallista jossa yhteiskunta määrittelee aikataulut, hinnastot yms ja liikenteen hoitavat tarjouskilpailun voittaneet yritykset ovat ne sitten yhteiskunnan omistamia tai sitten yksityisiä.

    • Kaksi vuotta myöhemmin, Mikael, tämä artikkelisi on entistä ajankohtaisempi. Hiton hyvä suoritus. Onnitteluni!

    • Tottakai yhteiskunnan tuki ratakulujen muodossa nousee jos matkustusmäärät kasvavat n.120% kuten briteissä on yksityistämisen jälkeen käynyt. Siinä mielessä Vr tekee loistoduunia, savonradat ja esim tku-uusikaupunki radat eivät kulu yhtään matkustajaliikenteen vuoksi.

  13. Jos lukee tuon Taloussanomien artikkelin niin ymmärtää, että kilpailua ei jonkun radanpätkän ”yksityistämisestä” henkilöliikenteelle tule. Se on vain ”kilpailutusta” jossa eniten tarjoava saa monopolin liikennöintiin. Sen kaikki kulut voittoineen maksavat matkustajat viimeiseen tappiin saakka ja veronmaksajat pitävät edelleen yllä rataverkon kaikkine toimintoineen. Että se siitä kilpailusta.

    Muuten se käy kyllä näiden uuslipilaarien pirtaan. Jospa siinä kaverit saavat taas jonkin asteisen luonnollisen monopolin rahastusautomaatikseen. Tuskin noilla rataosuuksilla rupeaa edes kaksi liikennöitsijää ajamaan ”kilpaa” peräkkäin. Rautatiellä ohittaminenkin on jonkin verran hankalaa.

    Nämä uuslipilaarithan puhuvat ”kilpailusta”, vapaasta markkinataloudesta ja kapitalismista kuin niillä olisi jotain tekemistä keskenään. Ei ole. Vapaa markkinatalous ja ”kilpailu” ovat yhtä kaukana kapitalismista kuin kommunismi. Vapaa markkinataous on heidän mielestään vain vapautta tehdä kahdenvälisiä sopimuksia muiden osapuolten vahingoksi. Ja mitä korkeammalla tasolla ja mitä suurempia sopimuksia tehdään, sen vahingollisempia ne ovat suuremmalle joukolle ihmisiä. Esimerkkinä vaikkapa HIV-lääke, jonka oikeudet joku ”sijoittaja” äskettäin osti ja nosti hinnan 55-kertaiseksi.

    Siksi ihmettelen meidän ”edustajiemme” suurta hinkua tehdä esim. TTIP sopimus. Jos sen edut olisivat niinkin loistavat kun julkisuudessa on annettu ymmärtää, miksi neuvottelut käydään salassa. Vain tietovuodot neuvotteluista tuovat edes vähän demokratiaa. Kokemukset tämänkin sopimuksen edeltäjistä ovat erittäin negatiiviset ja uusia sopimuksia pitäisi saada. Jonkun osapuolen saama hyöty noista sopimuksista täytyy olla hyvä. Valtiot ja kansalaiset se ei ainakaan ole ollut.

    Me vielä maksamme palkan ja kaikki kulut neuvottelijoillemme. Mitä tarjoavat suuret korporaatiot heille enemmän, jotta ovat saaneet päänsä kääntymään meitä vastaan? Ehkä vain illallisia viineineen ja tunteen kuulua parempaan viiteryhmään missä me olemme. Tai sitten silmissä siintää joku hyvä palkka jossain tyhjänpäiväisessä ”valvontaorganisaatiossa” jonka kulut me edelleen maksamme. Tai onko luvattu hyvä vakanssi jossain suuremman toimijan organisaatiossa joissa loisijoita riittää, kun kulut voi maksattaa duunareilla, pk-yrittäjillä ja kuluttajilla.

    Kummallista tässä on, että ”paikallinen sopiminen” halutaan ulottaa kaikkialle ja toisaalta tehdä suuria kansainvälisiä sopimuksia joilla mitätöidään kansallinen demokratia. eli paikallinen sopiminen. Tämä kyllä sopii hyvin suurten korporaatioiden suunnitelmiin. Uskoisin, että edustajamme eivät nyt ymmärrä mitä ovat tekemässä tai oletuksensa on, että voivat aina itsensä pelastaa kurjuudelta. Tämä oletus saattaa osoittautua vääräksi, ainakin suurimmalla osalla näitä sopimuksia puolustavilta.

  14. Yhteenvetona voisi todeta, että maamme hallituksen tuhokapitalismi tuhoaa maamme kuten globaali kapitalismi tuhoaa koko planeetan.
    Maamme muuttuu korporaatoiden hallitsemaksi kilpailukentäksi, jossa nopein ja röyhkein ottaa kaiken keinoja kaihtamatta.
    Hulludesta tässä on enemmän kyse kuin mistään menetystarinasta kuten Klein on oivaltanut.

  15. ”Yhteenvetona voisi todeta, että maamme hallituksen tuhokapitalismi tuhoaa maamme kuten globaali kapitalismi tuhoaa koko planeetan” (Truth_hunter 6.11.2015 at 13:22).

    Yllä olevan sitaatin kuvaus samoin kuin Naomi Kleinin ’Tuhokapitalismin nousu’ tulivat mieleen, kun muistelin erään pohjoismaisen valtiomiehen elämää, toimintaa ja poliittista ohjelmaa. Ajattelin sitä miestä, joka syntyi lähes 89 vuotta sitten sitten, so. tammikuun 30. päivänä 1927 ja joka murhattiin helmikuussa 1986.

    Olof Palme (30.1.1927 – 28.2.1986)

    ”Asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä. Se, mitä Vietnamissa nyt tapahtuu, on yksi muoto kidutusta. Pommituksilla ei voi olla sotilaallisia vaikuttimia. (…) – Se, mitä tehdään, on ihmisten piinaamista, kansakunnan piinaamista sen nöyryyttämiseksi, sen pakottamiseksi alistumaan vallan sanelun edessä. – Sen tähden pommitukset merkitsevät ilkityötä. – Sellaisia on paljon aikamme historiassa. Ne tunnetaan usein nimeltä. Guernica, Oradour. Babi Jar, Katyn. Lidice, Sharpeville ja Treblinka. – Väkivalta on voittanut. Mutta jälkimaailman tuomio on langennut kovana niille, jotka ovat olleet väkivallasta vastuussa. – Nyt on jälleen yksi nimi liitettävä ketjuun. Hanoi – jouluna 1972.” (Olof Palme; jouluna 1972)
    *
    Sven Olof Joachim Palme (syntyi 30.1.1927, murhattiin 28.2.1986) oli Ruotsin pääministeri ja maansa sosialidemokraattisen puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja.

    Olof Palme tuli yläluokkaisesta perheestä ja asui Östermalmilla, Tukholmassa. Olof oli liberaalipoliitikko Sven Theodor Palmen pojanpoika. Isä Gunnar työskenteli toimitusjohtajana ruotsalaisessa vakuutusyhtiössä Lifförsäkrings AB Thule (Thulebolagen).

    Palme suoritti juristin tutkinnon Tukholman yliopistossa vuonna 1951. Hän oli valtiopäiväedustajana vuosina 1958 – 1986 (ensimmäisessä kamarissa 1958 – 1968, toisessa kamarissa 1969 – 1970). Vuosina 1963 – 1965 Palme toimi kaupunginoikeudessa erikoistuen nuorisoasioihin. Liikenneministerin tehtävässä (1965 – 1967) hän toteutti Ruotsin siirtymisen oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Vuosina 1967 – 1969 Palme oli opetusministerin virassa. Pääministerinä hän toimi kahteen otteeseen: 14.10.1969 – 8.10.1976 ja 8.10.1982 – 28.2.1986. Hän oli Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1969 – 1986.

    Olof Palme tuli kansainvälisesti tunnetuksi osallistuttuaan Neuvostoliiton suurlähettilään kanssa mielenosoitukseen USA:n Vietnamin-sotaa vastaan helmikuussa 1968. Hän vaikutti osaltaan ruotsalaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämiseen.

    Palme murhattiin Tukholmassa Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa 28. helmikuuta 1986. Palmea ammuttiin hänen ollessaan palaamassa elokuvista vaimonsa Lisbeth Palmen kanssa. Murhaajaa ei ole saatu selville virallisesti. Tukholman käräjäoikeus tuomitsi teosta Christer Petterssonin, jonka Svean hovioikeus sittemmin syyttömänä vapautti.

    Ruotsalainen journalisti-kirjailija Anders Leopold on tutkinut Palmen attentaattia jo murhapäivästä lähtien. Leopold on verkkojulkaisun LeopoldReport.com vastaava julkaisija. Mainittu julkaisu sisältää runsaasti Palmen murhaa käsittelevää aineistoa.

    Leopoldin 29.12.2005 päivätyn kirjoituksen (Ett verk av diktaturers kreatur och satans mördare) mukaan Olof Palme murhattiin sen vuoksi, että hän aikoi paljastaa YK:ssa USA:n huume- ja asekaupan Iranin kanssa (niin kutsuttu Iran-Contra –juttu). Palme sai todennäköisesti tiedon CIA:n likaisesta menettelystä kieltäydyttyään antamasta USA:n käyttää ruotsalaisen asevalmistajan Boforsin laillista asereittiä. Tukholman attentaatin mahdollisti yhteistyö maailman suurimman ’demokratian’ ja molempien fasistivaltioiden Chilen ja Etelä-Afrikan vallanhimoisten johtajien välillä.

    Summa summarum: Christer Pettersson on lainvoiman saaneella tuomiolla todettu syyttömäksi Palmen salamurhaan. Riippumattoman tutkimuksen osoittamat indisiot viittaavat siihen, että kysymyksessä oli kansainvälinen salaliitto, jonka jälkien on väitetty johtavan USA:han ja sen keskustiedustelupalveluun CIA:han samoin kuin George H. W. Bushiin. Olof Palmen salamurha onkin riippumattoman tutkimuksen mukaan edelleen virallisesti ja laillisesti selvittämättä. [Tämän kirjoittaja ei väitä tietävänsä totuutta kyseisestä murhasta.]

    Palmen perintö

    Olof Palmen perintö voidaan kiteyttää hänen kuuluisaan debattipuheenvuoroonsa 17. syyskuuta 1982. Tuossa puheessaan Palme selitti, miksi hän oli ’demokraattinen sosialisti’: ”(…) Jag är en demokratisk socialist med stolthet och glädje. Jag blev det när jag for omkring i Indien och såg den fruktansvärda fattigdomen fast en del var oerhört rika, när jag for runt och såg en ännu mer förnedrande fattigdom, på sätt och vis, i Förenta Staterna, när jag som mycket ung kom öga mot öga med kommunismens ofrihet och förtryck och människoförföljelse i kommuniststaterna. När jag kom till nazisternas koncentrationsläger och fick se dödslistorna på socialdemokrater och fackföreningsmän. – Jag blev det när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som bröt marken för demokratin i Sverige, när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som lyft landet ur fattigdom och arbetslöshet med 30-talets krispolitik. När jag själv fick vara med och arbeta för ATP och fick möta de privilegierades socialistkampanjer när vanliga löntagare ville trygga sin ålderdom, för det var det ni höll på med då. – Jag blev det under många år av samarbete med Tage Erlander då jag lärde mig vad demokrati och humanism är och med nära vänner som Willy Brandt, Bruno Kreisky och Tryggve Bratteli, som riskerade livet i kampen om människovärdet. – Men viktigare är att jag bestyrks i min övertygelse när jag ser ut över världen, när jag ser krigen och kapprustningen och massarbetslösheten och klyftorna mellan människorna. – Jag bestyrks i min övertygelse när jag i vårt eget land ser orättvisorna öka, arbetslösheten tillta, spekulation och fiffel gripa kring sig. – När jag ser hur högerpolitiken i land efter land driver ut människor i arbetslöshet slår sönder tryggheten men ändå inte löser de ekonomiska problemen och när jag ser in i den framtid de borgerliga tydligen har att erbjuda där löntagarna ska bli fattigare och de rika rikare, där den sociala tryggheten blir bräckligare och lyxbåtarna fler, där solidariteten blir svagare och egoismen starkare, där de starka kan ta för sig och de svaga får ta skeden i vacker hand. – Visst är jag en demokratisk socialist. Jag är det med stolthet över vad denna demokratiska socialism har uträttat i vårt land, jag är det med glädje för jag vet att vi har viktiga arbetsuppgifter framför oss efter det borgerliga vanstyrets år. – Och med tillförsikt, för nu vet människor vad som händer med jobben och tryggheten och stabiliteten när högerkrafterna har ansvaret. (…)”

    On selvää, että sellainen mies, demokraattinen sosialisti, koettiin todellisen valtaeliitin oikeistovoimien taholla uhaksi vallitsevalle talousjärjestykselle. No, 28. helmikuuta 1986 tuo uhka poistettiin brutaalisti. Nähtäväksi jää, onko uhan poissaolo lopullista. Ainakaan tähän mennessä juuri muita demokraattisia sosialisteja ei vallan kamareihin liene ilmoittautunut ?

    Palmen perintö näyttää olevan suurelta osin kadotettu. Ruotsi on omaa valuuttaansa lukuun ottamatta antautunut Euroopan unionin valtaeliitille, joka vannoo erittäin kilpailukykyisen markkinatalouden nimiin. Tuo politiikka on tuottanut keskiluokan elinehtojen heikennyksen ja ennen näkemättömän määrän köyhiä ja osattomia EU:n kansalaisia. Jokainen tavallinen suomalainen on jo kokenut nahoissaan oman porvarihallituksemme kiristyspolitiikan seuraukset.

    Monet ikävöivät Palmea 30. tammikuuta ja 28. helmikuuta. Todennäköisesti on niitäkin, jotka ikävöivät häntä joka ainoa päivä.

    Lähteet ja kirjallisuus:

    Antman, Peter & Pierre Schori: Olof Palme : den gränslöse reformisten. Tiden. Stockholm 1996.
    Berggren, Henrik: Edessä ihana tulevaisuus : Olof Palme ja kansankoti. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava. Keuruu 2011.
    Berättelser om Palme. [I samtal med Tom Alandh, Birgitta Zachrisson] Norstedt. Stockholm 1996.
    Bondeson, Jan. Blood on the snow: The killing of Olof Palme. Cornell University Press 2005..
    Borgnäs, Lars: En iskall vind drog genom Sverige : mordet på Olof Palme. Norstedt. Stockholm 2006.
    Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme. Granskningskommissionens betänkande. Statens offentliga utredningar 1999:88. Justitiedepartementet. Stockholm 1999.
    Elmbrant, Björn: Palme. Författarförlaget Fischer & Rye. Stockholm 1989.
    Hederberg, Hans: Offret & gärningsmannen : en essä om mordet på Olof Palme. Atlantis. Stockholm 2010.
    Holmer, Hans: Olof Palme är skjuten. Wahlström & Widstrand, Stockholm 1988.
    Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
    Leopold, Anders: ”Jag sköt Olof Palme” : DU avgör om hans erkännande är lösningen på Palmemordet. (Swedish Editon) Kindle Edition (e-bok) 2015.
    Palme, Olof: Att vilja gå vidare. Tiden. Stockholm 1974.
    Palme, Olof: En levande vilja. Tiden 1987.
    Palme, Olof: Med egna ord. 1977.
    [Palme, Olof]:: Palme själv : texter i urval. Tiden. Stockholm 1996.
    Palme, Olof: Politiikka on tahdon asia. Valikoinut ja suomentanut Risto Hannula. Tammi. Helsinki 1969.
    Palme, Olof: Politik är att vilja.1986.
    Poutiainen, Kari och Pertti Poutiainen: Inuti labyrinten : om mordet på Olof Palme. Grimur. Stockholm 1995.
    Springer, Elzo and Dolf van Soest: Ah, was it him? The predicted murder of Olof Palme and the Dutch connection. Netherlands 2006.
    Strand, Dieter: Med Palme : scener ur en partiledares och statsministers liv. Norstedt. Stockholm 1986.
    Wall, Gunnar: Mordgåtan Olof Palme : makten, lögnerna och tystnaden. Semic 2009.
    Wall, Gunnar: Mörkläggning : statsmakten och Palmemordet. Två delar. Kärret 1997.
    Wingren, Börje: Han sköt Olof Palme. Tiden. Stockholm 1993.
    Östberg, Kjell: I takt med tiden : Olof Palme 1927-1969. Leopard. Stockholm 2008.
    Östberg, Kjell: När vinden vände : Olof Palme 1969-1986. Leopard. Stockholm 2009.
    Östberg, Kjell: Olof Palme 1927-1986 : valtiomies ja humanisti : elämäkerta. Suomennos Anna Maija Luomi. Minerva. Helsinki 2009.

  16. ”Tax havens are the most important single reason why poor people and poor countries stay poor.” [Veroparatiisit ovat tärkein yksittäinen syy siihen, miksi köyhät ihmiset ja köyhät maat pysyvät köyhinä.] (Nicholas Shaxson, mies joka kirjoitti kirjan Treasure Islands: Tax Havens and the Men Who Stole The World)

    ”Talous- ja finanssikriisi on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä eri puolilla [Euroopan] unionia. (…) jopa 120 miljoonaa ihmistä uhkaa joko köyhyys tai syrjäytyminen. – 43 miljoonalla eurooppalaisella ei ole joka toinen päivä varaa ateriaan, joka sisältäisi lihaa, kanaa tai kalaa. (…) Arvioiden mukaan unionissa oli vuosina 2009 ja 2010 jopa 4,1 miljoonaa koditonta” (Euroopan parlamentti: Köyhyys Euroopassa).

    ”Suomen hallintarekisterissä olevista osakkeista maksetaan vuosittain 2,5 – 4,5 miljardia euroa osinkoja tuntemattomille saajille. Osinkoja ohjataan keinotekoisilla järjestelyillä valtioihin, joiden kanssa Suomi on solminut osinkojen verottomuutta tai pientä veroprosenttia edellyttävän verosopimuksen. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Iso-Britannia, Alankomaat sekä Yhdysvallat” (verotusneuvos Markku Hirvonen).

    ”(…) meillä virallisesti (…) puhutaan siitä, että veroparatiisien torjunta on (…) hallituksen kärkitavoitteita. Käytännössä näin ei näytä tapahtuvan” (Markku Hirvonen A-studion haastattelussa 25.3.2013).

    “This reality [global financial structure like the proceeds of taxevading and laun-dered commercial transactions] is the ugliest chapter in global economic affairs since slavery” [Tämä todellisuus {globaali rahoitusrakenne kuten tuotot veronkierrosta ja kaupallisten transaktioiden rahanpesusta} on rumin luku globaalita-loudellisissa liiketoimissa sitten orjuuden.] (Raymond Baker, Author of Capitalism’s Achilles Heel).

    Maailman vallitsevalla talousjärjestelmällä on monet kasvot. Ne ovat kapitalismin kasvot mutta samalla kertaa liberaalikapitalismin, tuhokapitalismin ja rosvokapitalismin kasvot. Väite on perusteltavissa useilla mittareilla – tulonjaon, varallisuuserojen, veroparatisijärjestelmän ymv mittareilla.

    Yhtenä esimerkkinä voidaan viitata Ylen tänään 18.1.2016 väittämään uutiseen: ”Maailman 62 rikkainta omistaa saman verran kuin puolet maapallon väestä”. Uutisessa todetaan muun ohella seuraavaa:

    ”Maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin puolet maailman väestöstä, eli noin 3,5 miljardia ihmistä. Kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin tuoreen raportin mukaan maailman rikkaat jatkavat rikastumistaan, ja köyhät köyhtymistään. – Oxfamin mukaan suurin syy eriarvoisuuden kasvamiselle on rikkaiden verovälttely. Oxfamin mukaan 30 prosenttia Afrikan rahallisesta varallisuudesta on veroparatiiseissa, ja se tietää vuosittain noin 14 miljardin menetettyjä verotuloja maanosalle. – Oxfamin kansainvälisen toiminnanjohtajan Winnie Byaniman mukaan lähes kahdellasadalla johtavalla monikansallisella yrityksellä on tili ainakin yhdessä veroparatiisissa.”

    Uutinen kertoo paljon maailman vallitsevasta talousjärjestyksestä eli kapitalismin raa’asta todellisuudesta.

    Yhden suomalaisen on väitetty vastaavan kymmentä itänaapuria (1:10). Pakko myöntää, että maailman ultrarikkaat ovat panneet paremmaksi. Yksi ultrarikas vastaa, mitä omistukseen tulee, 56.000.000 maailman köyhempään väestönpuolikkaaseen (noin 3,5 miljardia ihmistä) kuuluvaa ihmistä (1:56.000.000).

    Vallitsevan olotilan maailman valtaeliitti ja valtamedia näyttää hyväksyneen ilman suurempia protesteja. Miksi? No siksi, siksi että maailmassa ihmiset on alistettu yhden ainoan talousjärjestyksen käsikassaroiksi ja sen vuoksi että mainitut eliitit hyötyvät vallitsevasta olotilasta.

    Taloustieteilijät, nuo valtaeliitin juoksupojat, vaikenevat. Eikä löydy Olof Palmen kaltaista, ei myöskään Che Guevaran kaltaista, puhaltamaan peliä poikki.

    Ja sen tähden Suomessakin leikataan. Leikataan köyhiltä. Porvarihallitus, se Sipilän SSS-hallitus leikkaa. Se hallitus, jonka valtiovarainministerinä ’toimii’ Kokoomuksen puheenjohtaja. Se mies, josta oikeuskansleri päätöksessään totesi: ”Minulla ei ole (…) syytä epäillä, että valtiovarainministeri olisi antanut eduskunnan kyselytunnilla hallintarekisteriasiaa koskevia virheellisiä tietoja tarkoituksellisesti.”

    Good night and good luck !

    (lähteitä:

    Laura Airola: Maailman 62 rikkainta omistaa saman verran kuin puolet maapallon väestä. Yle Uutiset 18.1.2016) (http://yle.fi/uutiset/maailman_62_rikkainta_omistaa_saman_verran_kuin_puolet_maapallon_vaesta/8602895)

    T. Kuosma: Veroparatiisit : saalistajaeliittien turvapaikat [Helsinki 2014]. )

  17. Tasapuolisen valtion vastuulla pitäisi olla kansan hyvinvointi, eikö niin ? Yksityisessä omistuksissa ei ole ryöstämisellä ylärajaa ”yhtiönimestä huolimatta”. Sekin suhde näyttää muuttuneen. Valtiosta on muodostunut
    yhtälailla vastenmielinen kansan vihollinen ”numero uno”, taikka onko se sitä ollut jo perustuvaiheessa ?

JÄTÄ VASTAUS