TUNNEN VÄLIIN OLEVANI kuin etulinjan mies kyyristelemässä taisteluhaudassa. Rautaa tulee taivaan täydeltä, mutta tilanteesta en tiedä paljoakaan. Tapahtumat naapurilohkolla ovat aivan tuntemattomia, ja tulevaisuutta voi vain arvailla. Pahoin pelkään, että ylemmissäkin johtoportaissa ollaan yhtä neuvottomia sen suhteen, mitä tapahtuu.

Ympärilläni räjähtelevät kranaatit eivät onneksi tapa fyysisesti, mutta mieleen ne kyllä vaikuttavat. Sota, johon olen joutunut, ei nimittäin ole kuumaa sotaa, vaan sitä käydään sanan ja kuvan voimin. Propaganda-ammukset lentelevät tiheään lännestä itään ja idästä länteen, eikä niiden vaikutukselta voi olla turvassa kukaan, joka seuraa tapahtumia lehdistön, television, radion tai netin avulla.

Parhaan suojan oikeassakin sodassa tarjoaisi meille suomalaisille tietenkin se, että onnistuisimme pysyttelemän riitapukareista erossa. Mutta sama pätee myös nyt käynnissä olevaan propagandasotaan. Mahdollisimman tasapuolinen tiedonvälitys olisi perusedellytys sille, että viileän harkintakykyisesti osaisimme välttää propagandakranaattien iskemiä.

Tällaiseen tiedonvälitykseen valtamediamme ei valitettavasti kykene eikä kai halua sellaista yrittääkään. Kun johtavat poliitikkomme jo aikapäiviä sitten ovat julistaneet luopuneensa henkisestä puolueettomuudesta niin sanotun läntisen arvoyhteisön hyväksi, media on ollut samalla linjalla. Seuraukset näkyvät. Meille jaettava tieto on etupäässä sen näkemyksen välittämistä, mikä on vallalla ”lännessä”. Siitä suunnasta tulevat kranaatit siis lähinnä osuvat meihin. Neutraalin tiedonvälityksen antama suoja puuttuu päämme päältä. Toki tietoja voisi hankkia itsekin, mutta siihen tarvitaan aikaa, kielitaitoa ja kokemusta.


HYVÄKSI OSOITTAUTUNUT KEINO propagandassa on sitten antiikin päivien ollut vastustajien johtajien demonisointi ja arvostelun keskittäminen heihin. Tuoreimmalta ajalta ovat varmaan muistissa vielä tapaukset Saddam Hussein ja Muammar Gaddafi, joihin keskitettiin sanallisen sodan todellinen rumputuli. Tulos oli erinomainen, ja harva kai vieläkään kykenee näkemään kyseisissä herroissa mitään myönteistä. Sen sijaan vaikkapa Brunein sulttaanista emme tiedä juuri mitään, vaikka hänen käskystään Bruneissa vastikään otettiin rangaistuksina käyttöön kivittäminen kuoliaaksi ja jäsenten katkominen. Miksi puhua pahaa miehestä, jolla on myötämieltä ja öljyä lännelle?

Ukrainan kriisissä päädemoniksi on otettu Vladimir Putin. Meilläkin on kyselty, kuka pysäyttäisi Putinin, ja vähintäänkin rivien välissä on vihjailtu, että miehellä saattaa olla pahoja suunnitelmia myös Suomen suhteen. Muualla on käytetty vielä rajumpaa kieltä, mistä meillä ei ole kehdattu edes puhua. Voisi kai muuten herätä epäilys, etteivät Ukrainan ”demokraatitkaan” taida olla pelkkiä pulmusia. Niinpä enkelinkasvoinen Julia Tymošenko sanoi Putinin suunnittelevan hyökkäystä länteen ja Länsi-Euroopan hävittämistä. Rouva ilmoitti haluavansa henkilökohtaisesti ampua luodin Putinin päähän ja toivoi lännen käyttävän ydinasetta Venäjää vastaan. Tietysti hän luonnehti Putinia myös fasistiksi. Mussolinin opeilla tuntuukin menevän nykyään hyvin, sillä fasisteja ovat kuulemma myös Tymošenko itse ja hänen leirinsä, jos Moskovan propagandaa olisi uskominen.

Yksityiskohtiin menemättä suuri yleistilanne idässä on seuraava: Neuvostoliiton luhistumista seurasi venäläisjoukkojen vetäytyminen itään suurin piirtein vuoden 1918 Brest Litovskin rauhan rajalle. Venäläisten lähtöä edesauttoi tietenkin se, että enemmistö luovutettujen alueiden väestöstä sydämestään toivoi sitä. Sitä seurasi Yhdysvaltojen tulo perässä. Varsovan liiton lakkauttaminen ei tuonut tullessaan Naton lakkauttamista, vaan vastoin annettuja lupauksia läntisen sotilasliiton itäraja oli kohta runsaan sadan kilometrin päässä Pietarista. Moskovan näkökulmasta katsoen Yhdysvallat saartoi Venäjää yhä perusteellisemmin, ja erilaisia värillisiksi tai kukkaisvallankumouksiksi kutsuttuja vallansiirtoja tukemalla Washington pyrki entisellä innollaan tekemään maailmaa ”kypsäksi demokratialle”. Tämä tarkoittaa Yhdysvaltoja hallitsevan pienen piirin maailmanherruutta.


TAPAHTUMAT UKRAINASSA saivat lopulta Putinin käymään vastahyökkäykseen. Korruptoitunut ja kansallisesti jakautunut maa ei ole historiallisista ja strategisista syistä Venäjälle ja venäläisille mikä tahansa paikka, mutta nyt sekin oli liukumassa lännen tukemien vallankaappaajien avulla vastapuolen leiriin. Jotain Putinin oli pakko tehdä, kun vaihtoehtona häämötti katastrofi, joka venäläisten silmissä olisi ollut vailla vertaa.

Nopea vastaisku Krimillä onnistui hyvin, ja tällä kertaa olivat venäläiset niitä, joiden puolella asukkaiden enemmistö oli. Aikoinaanhan kansallisen itsemääräämisoikeuden periaate oli julistettu pyhäksi periaatteeksi, vaikka todellisuudessa siitä ei ole koskaan suuremmin välitetty. Nyt siitä välittivät vain venäläiset, koska se sopi heille. Läntisessä arvoyhteisössä siitä ei nyt puhuttu mitään, mutta eihän asia tunnu muutenkaan kuuluvan esimerkiksi Euroopan unionin asialistalle.

Tätä toukokuun alkupuolella kirjoittaessani tilanne on käynyt yhä hallitsemattomammaksi. Venäläiset ja toiselta puolen amerikkalaiset vasalleineen tekevät tietenkin kulissien takana kaiken mahdollisen omaa asiaansa edistääkseen, mutta kiihtyneet ja kiihdytetyt ukrainalaiset eivät ole niin vain hillittävissä. Pandoran lippaasta ulos päästetyt henget eivät tunnetusti mene helpolla takaisin lippaaseensa.


HELSINGIN SANOMAIN pääkirjoituksesta luin 3. toukokuuta 2014 seuraavaa: ”Venäjän valtiollinen televisio ei edes pyri totuudellisuuteen. Televisiota hallitsevat propaganda, leimaaminen, hysterian lietsominen ja uhkakuvien rakentelu.”

Ehkä Hesari on oikeassa. Mutta samaa se harrastaa itsekin, tosin vastakkaisessa hengessä. Puhumattakaan lännen propagandakoneistosta.

Johdattelevissa kyselyissä on suomalaisilta viime aikoina kyselty useamman kerran, pelätäänkö täällä Venäjää. Pienen maan kansalaisena olen luonnollisesti varpaillani suuren naapurin vierellä, oli se sitten kuka tahansa. Mutta Yhdysvallat on varsinaisesti se, jota pelkään. Maa on tosin tuhansien kilometrien päässä, mutta maailmanlaajuisine pyrkimyksineen sen kohtaa yleensä kaikkialta, missä on levotonta. Maailman kypsyttämiselle demokratiaan ei näy loppua.


Sampo Ahto. Kuva: Wikipedia
Sampo Ahto. Kuva: Wikipedia

Sampo Ahto on yleisesikuntaeversti ja sotahistorioitsija.

Ahto valmistui vuonna 1973 yleisesikuntaupseeriksi Sotakorkeakoulusta. Hän toimi vuosina 1973–1997 sotahistorian opettajana Taistelukoulussa, Sotakorkeakoulussa, Kadettikoulussa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Ahto on palkittu P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1989, Hannes Ignatiuksen kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1990 ja Suomen Marsalkka Mannerheimin sotatieteellisen rahaston kunniapalkinnolla vuonna 2002.

Hänen edelleen ajankohtainen kolumninsa julkaistiin alun perin Kylkirauta-lehdessä nro 2/2014 (s. 63).

Kommentti. Puolustusvoimien piiristä on totuttu kuulemaan joko räikeän oikeistolaisia mielipiteitä, jotka manaavat Venäjän uhkaa ja Natoon liittymisen välttämättömyyttä, tai Suomen turvallisuudesta todellista huolta kantavien punnittua puhetta. Edellistä linjaa edustaa everstiluutnantti Torsti Sirén, jonka länsimaita ylistävät Facebook-kommentit (”West!”) ja niiden Venäjää demonisoivat vastinparit (”mielenvikainen naapuri”, ”Helvetin Venäjä”) ovat herättäneet mm. ulkoministeri Tuomiojan huomion.

Ennen ei voitu kuvitellakaan upseereiden ottavan poliittista kantaa niin avoimesti kuin nykyään. Presidentti Sauli Niinistö saattaa omista Nato-myönteisistä lähtökohdistaan olla antanut hiljaisen siunauksensa tälle menolle. Toiminnan viisautta on vaikea ymmärtää.

Upseerikuntaan kuuluu toki paljonkin valistuneita johtajia, jotka osaavat ottaa huomioon kansan valtaenemmistön mielipiteet ja joiden ajattelun pääpaino on oman maan puolustamisessa, ei niinkään tarjolla olevissa pesteissä Yhdysvaltain käymien sotien jälkien siivoojana. Yksi heistä on yleisesikuntaeversti, sotahistorioitsija Sampo Ahto, jonka ansiokas työ sotilaspäällystön kouluttajana ja sotahistorioitsijana palkittiin syyskuussa 2013 kunniatohtorin arvonimellä.

Samalla kun Ahto antoi minulle luvan edellä olevan kirjoituksensa uudelleenjulkaisuun keskustelimme mahdollisesta julkaisuyhteistyöstä tulevaisuudessa.

Tauno O. Mehtälä, päätoimittaja

 

42 KOMMENTTIA

  1. Sampo Ahtolle kaikki kunnia siviilirohkeudesta ja ennenmuuta realiteettien esiintuomisesta. Ikäänkuin meidän Paul C Roberts olisi puhunut. Sellainen olo tuli kirjoiusta lukiessani.
    Roberts on yksi suosikkejani, mies joka tietää mistä puhuu sillä olihan hän aikoinaan USA:n talushallinnon johdossa. Hän ei säästele sanoja kirjoituksissaan ryöpyttäessään maansa nykyjohdon itsetuhoisaa ja fasismipiirteistä politiikkaa loputtomine sotineen.

    Hän on toistanut usein kirjoituksissaan, joita voi netistä lukea, että USA on toimillaan osoittanut olevansa enemmän pelkuri ja häpeäksi kuin kunniaksi maailmalle, jota se haluaa väkisin johtaa yksin ja asevoimin, pommien ja kidutuksen keinoin mielivalta ainoana todellisena strategianaan.

    USA on luku sinänsä. Imperialismin kehto Britannian ohella. Se sotii häikäilemättä ja uskoo olevansa poikkeuksellinen ja oikealla asialla vaikka maailman moraalinen mielipide ei sitä lainkaan tue. Miten voisikaan tukea barbariaa?

    Mutta oman maamme sotkeutuminen tähän imperialistin virittämään globaaliin verkkoon – jopa sen jonkinlaiseksi tukijaksi tai myötäilijäksi muka oman turvallisuuden takia – on asia, jota voi syvästi ihmetellä ja josta on syytä olla todella huolissaan kuten Ahtokin on.

    Miksi? Miksi…???? Mikä tarve meillä on liittoutua tuhon voimien kanssa? Miksemme pysy rauhan tiellä ja tee kaikkemme sillä pysyen?

    Kiistatta nyt ihan presidenttitasoa myöten ollaan lähdetty merta edemmäs kalaan, vaarallisille vesille. Ja välillä on tullut sellainenkin olo, että juuri presidentti on ollut se, joka tätä venettä soutaa. Kansalaisen pitäisi vain lukea Iltapäivälehtiä ja AkuAnkkaa ! Pysyä hiljaisena ja luottaa sokeasti suu tupussa vaarallisista merkeistä huolimatta, että kurssi on oikea.

    Niin, pelottavaa tässä on todella myös se, että tällaista kritiikkiä ei saisi enää sanoa, ei saisi maan kansalaisena sanoa, mitä mieltä on asiasta – ainakaan julkisesti. Meneillään on samanaikaisesti mediakamppanja, ajojahti, jossa eri mieltä olevat kriittiset ja eri tavalla kokevat henkilöt ja mediat on leimattu ei-toivotuiksi propagandisteiksi (kansakunnan vihollisiksi) ja jopa vaaraksi sille kehitykselle, jonka pieni eliitti on itse valinnut. Ilmassa on fasismin hajuja.

    • Lisään ylläolevaan kommenttini vielä tämän koskien sitä mediakamppanjaa ja ajojahtia, jossa eri tavalla kokevat henkilöt ja mediat on leimattu ei-toivotuiksi ja jopa vaarallisiksi.

      Pääkirjoituksessa Tauno O Mehtälä sanoo: ”Trollijahti ja Saara Jantusen ja hengenheimolaistensa trollijahtikirjoitteluhan on silkkaa vihapuhetta, jossa vihan kohteena on itse asiassa kansan enemmistöä edustava Nato-jäsenyyttä vastustava ja Venäjä-yhteistyötä kannattava kansanosa.”

      Asiaa tuskin voi ytimekkäämmin ja totuudenmukaisemmin sanoa.

  2. Risto Repo oli tänään Juha Kulmasen haastateltavana yle ykkösellä Kulmasen ja Heikki Talvitien uuden teosen vuoksi. Repo totesi mielestäni aivan oikein viimeviikkoisen Saara Jantusen infosodan julistuksen olleen isänmaamme etua loukaava operaatio ja tuhoavan viimeisetkin edellytykset ,meille edullisen kumppanuuden ja ennenkaikkea tuotteidemme markkinat Venäjän suuntaan. Tappelemalla ja piikittelemällä naapurin kanssa ainoastaan varmistamme omien elinmahdollisuksiemme huonontamisen.

  3. Teo Pelho. Naton pääsihteerin puheenkirjoittajalta se totuus asiasta varmuudella löytyy. Sanoisin, että lähinnä lapsellista argumentaatiota.

    Mitähän mahtaa tarkoittaa linkin kohta: ”However, it was also achieved through countless personal conversations in which Gorbachev and other Soviet leaders were assured that the West would not take advantage of the Soviet Union’s weakness and willingness to withdraw militarily from Central and Eastern Europe.”?

    Vaikuttaa kovin siltä, että lännen johtajien lupaukset olivat entisen plikan tasoa, joka antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Sama linjahan on USA:n ja Naton osalta jatkunut hamaan näihin päiviin asti. USA ja Nato eivät uhkaa Venäjää, mutta silti ne — ”puolustautuakseen Venäjän hyökkäykseltä” — kuskaavat rautaa lisääntyvässä määrin Venäjän rajalle. Ja tukevat kaikin tavoin — mm. terroristeja suojelemalla — Venäjää ja sen liittolaisia vastaan käytäviä sotia, Ukraina tietysti lähimpänä ja Syyriakin hyvin ajankohtaisena.

  4. Sampo Ahto puhuu TÄYTTÄ ASIAA!!!

    Niin mitenhän se oli sen laajenemis-lupauksen kanssa?

    http://nationalinterest.org/commentary/broken-promises-1535

    http://www.worldfuturefund.org/Reports2013/natolies.html

    http://www.spiegel.de/international/world/nato-s-eastward-expansion-did-the-west-break-its-promise-to-moscow-a-663315.html

    ”After speaking with many of those involved and examining previously classified British and German documents in detail, SPIEGEL has concluded that there was no doubt that the West did everything it could to give the Soviets the impression that NATO membership was out of the question for countries like Poland, Hungary or Czechoslovakia”.

  5. Sampo Ahdon ’Propagandasodan keskellä’ on lähes uskomatonta tekstiä, kun otetaan huomioon, että kirjoittajana on yleisesikuntaeversti ja sotahistorioitsija.

    Samanlaista viiltävää ja oikeaan osuvaa analyysiä saa turhaan etsiä valtamediasta. Tämäkin osoittaa, että tarvitaan vastapainoa valtaeliitin ajattelun hallitsemille tiedotusvälineille.

    Sampo Ahdon loistava kirjoitus toi etsimättä mieleen kolme nimeä: Johan Galtungin ja Mannerheimin sekä jälkimmäisen kriitikon Eljas Erkon.

    Ensiksi norjalainen rauhantutkimuksen uranuurtaja Galtung ja hänen arvionsa maailman ainoasta supervallasta: Johan Galtung totesi USA:n olevan (George W. Bushin presidenttikaudella) maailman suurin ongelma. Galtung mainitsi USA:n olleen Bushin hallinnon aikana alistettu maan eteläosien tahdon alle. (Galtungin tulkinnan mukaan USA:n etelä oli eräässä mielessä lopultakin voittanut sen sisällissodan, jonka se hävisi vuonna 1865.)

    Galtung onkin vaatinut USA:ta hyväksymään kansainvälisen oikeuden säännöt. Hän on aikanaan katsonut, että muun ohella Henry Kissingerin tulisi joutua kansainväliseen tuomioistuimeen valtion harjoittamasta terrorismista syytettynä. USA on Galtungin mukaan tehnyt 69 sotilasoperaatiota vuodesta 1945 lähtien, viimeisimpänä Irak. (Tänään mainittu luku on tietysti jo suurempi.)

    Pahimpien rikollisten olisi Galtungin mielestä päädyttävä oikeuteen. Myös Bush tulisi nähdä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Perusteina käsityksilleen Galtung on viitannut vaalipetokseen, taloudellisiin väärinkäytöksiin (Bushin läheiset yrityssuhteet) sekä siihen, että Bush johti maailman sotaan valheiden avulla. Irakin olemattomat joukkotuhoaseet olivat Galtungin mukaan vain yksi esimerkki monista Bushin hallinnon esittämistä valheista.

    Alhainen arvio Pentagonin väliintuloissa (interventiot) toisen maailmansodan jälkeen kuolleiden ihmisten määrästä voisi Galtungin mukaan olla kuuden miljoonan luokkaa. Lisäksi toiset kuusi miljoonaa on kuollut CIA:n salaisten operaatioiden seurauksena. Summaksi tulee noin 12 miljoonaa kuollutta. Tähän tulee Galtungin mielestä lisätä rakenteellisen väkivallan uhrien määrä. Vähintään 100.000 ihmistä kuolee päivittäin perustarpeiden tyydyttymättömyyden takia, mikä johtuu vakavasti viallisista taloudellisista rakenteista. Tämä on osaksi seurausta USA:n toiminnasta. Jos jokaista tapettua ihmisyksilöä jää suremaan esimerkiksi kymmenen läheistä, voidaan puhua pitkälti yli sadasta miljoonasta ihmisestä, ehkäpä puolesta miljardista ihmisestä, joilla on hyvin voimakkaita vihamielisiä tuntemuksia USA:ta kohtaan.

    (lähteitä: Galtung, Johan: Human Rights and the US/UK Illegal Attack on Iraq (24.6.2005).(www.transnational.org/forum/meet/2005/Galtung_IraqTribunal.html)
    Galtung, Johan: Syyskuun yhdestoista ja lokakuun seitsemäs 2001 ja maailma niiden jälkeen: kolme puhetapaa. Suomentanut Kaj Raninen (18.6.2002).
    Galtung, Johan: Uusi fasismi pohjautuu pelon lietsontaan. Helsingin Sanomat 18.7.2013.)

    Mannerheimin nimi tuli mieleen aikojen muuttumisesta ja siitä, miten jopa todelliset suurmiehet ovat joutuneet vähättelyn ja kritiikin kohteiksi.

    Mannerheim ei ole ollut eikä ole jokaiselle kansalaiselle kansallissankari.

    Röyhkeälle sanomalehtimiehelle Eljas Erkolle ”Mannerheim oli täysi ryssä”, joka ei ”koskaan siitä taudista parantunutkaan”.

    Toinen esimerkki: Syksyllä 2013 lähetetyssä valtakunnallisessa tv-ohjelmassa sotiemme maineikas ylipäällikkö joutui sensaatiohakuisen syyteryöpyn kohteeksi väitetyistä jatkosodan aikaisista virheistä. Eräiltä tarkkailijoilta näyttääkin jääneen oivaltamatta Mannerheimin ratkaiseva panos sodan lopputuloksen kannalta. Neuvostoliiton intressit ja turvallisuuden huomioon ottavana ajattelijana Suomen marsalkkaa on kiittäminen siitä että maa säilytti itsenäisyyteensä ja saattoi sodan jälkeen kehittyä pohjoismaiseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Ulkopolitiikan ytimeksi muotoutui puolueettomuuspolitiikka, jonka sisältönä oli pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden ylläpitäminen kaikkien ulkovaltojen kanssa.

    Kaunopuheisimman arvion Mannerheimista lienee aikanaan esittänyt Venäjän keisarillisen armeijan entinen eversti Paul Rodzianko: ”Mannerheimin tunteminen vahvistaa uskoa ihmiskuntaan, sillä hän on (…) peloton ja moitteeton ritari.”

    Tekisi mieli kirjoittaa vielä paljonkin, mutta johonkin on pantava piste. Siksi nyt vain seuraava:

    Kiitos, Sampo Ahto, kiitos Vastavalkea.

    Tapio Kuosma

    • Hieno on Kuosman kommenttikin.
      Paasikivi ja Kekkonen ymmärsivät Mannerheimin viitoittaman tien merkityksen mutta nyt on tapahtunut merkillinen täyskäännös kun Niinistö on astunut saappaisiin.

      Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä on ollut kyse jonkinasteisasta hivutustaktiikasta sillä Niinistö itse vakuutti ettei enää asetu ehdokkaaksi hävittyään Haloselle. Kuitenkin söi sanansa ja asettui ja on senjälkeen aika määrätietoisesti ollut edistämässä maamme vieraantumista puolueettomuuden linjasta globaalivallan vasalliksi.

      Katteetonta uhkakuvaa Venäjästä on ylläpiidetty tehokkaasti ja pyritty kansan käännyttämiseen Nato-myönteiseksi ja nyt meidät on jopa sotkettu maailman asellisiin konflikteihin, joita maailmanvaltaa havitteleva USA:n johtama liittouma käy.

      Itsenäisyydellä ei ole meitä johtavalle eliitille enää mitään arvoa. Se koostuu pääosin vain globalisteista, maansa myyjistä. Sen asian on kaikkein avoimemmin sanonut suuri globalistimme Stubb ja hän istuu hallituksessa.

      Eikö voisi ajatella niin, että ne joille Suomi ei ole isänmaa joka halutaan säilyttää itsenäisenä ja omista asioistaan päättävänä, voisivat muuttaa esim. Amerikkaan. Miksi he täällä toimivat ja yrittävät maata alistaa vasalliksi tai globaalivallan etäiseksi liittovaltioksi vastoin kansalaisten tahtoa? Eivät he mitenkään korvaamattomia ole.

  6. En koskaan unohda, kuinka Sampo Ahto aloitti sotahistorian luentosarjansa aikoinaan kadettikoulussa. ”Minulla on vain yksi heikkous historioitsijana”, Sampo sanoi, ”ja haluan että te tiedostatte tämän”.
    Kuulijat olivat pelkkänä korvana.
    ”Minä en pidä bolshevisteista.”
    Leveä hymy levisi useimpien kadettien kasvoille. Näistä lähtökohdista olisi hyvä jatkaa sotahistorian opiskelua. Luentosarja oli yksi viihdyttävimpiä ja antoisimpia koko opiskeluhistoriani aikana.
    Sampo Ahto totisesti osaa ottaa yleisönsä.

  7. Putin ei halua nähdä nyky Venäjää sosialistisena valtiona vaan pikemmin Tsarin aikaisena Venäläisenä suurvaltana!
    Putin on todennut mm. näin:

    http://thechoiceperspective.com/wp-content/uploads/2014/09/putin-obama-quote.jpg

    Leningrad muutettiin Pietariksi ja Venäjän Ortodoksi kirkko elää uutta kukoistustaan.
    Olen kuullut jopa väitettävän että Venäjän ortodoksi kirkko pitäisi Putinia Tsarina.

    Nyky Venäläiset tietävät mitä Bolševikit todellisuudessa tekivät Venäjän kansalle.

    http://russia-insider.com/en/politics_ukraine_opinion_culture_christianity_society/2014/11/04/02-06-53pm/stop_saying_lenin

    http://russia-insider.com/sites/insider/files/dictator-quotes-dictatorship6.jpg

    Saksassa asuessaan ja omatessaan lukuisia yhteyksiä Länsi-tiedustelu palveluihin Putin oppi mitä ”sontaa” kommunistinen valtio-järjestelmä todellisuudessa oli, ja varmasti näki jo tuolloin mitkä ne mahdollisuudet uudelleen järjestetyllä Venäjän valtiolla olisivat.

    Sinänsä hullunkurista että kaikki nämä kolme valtiomiestä jotka Lännessä on demonisoitu ajoivat ja Putin yhä ajaa samaa asiaa:

    http://lh6.ggpht.com/-6hFSWSxFqFQ/Uxj9mv3XWiI/AAAAAAAAanc/xTRcVH0cgiI/s1600-h/image%25255B5%25255D.png

    • Aivan oikein, Putin ei halua sosialistista/kommunistista valtiona mutta suurvaltahan maa on ja aina ollut ja tullee olemaankin.

      Mitään negatiivista tuossa Ortodoksi-asiassa tuskin on sillä tuon uskonnon arvot ovat kohdallaan: ei vatikaanimaista dogmioppia ja tyranniaa vaan harrasta ja syvää uskonnollista hartautta jossa sielun rauha korostuu. Sellaista kaivattaisiin maaniseen narsismiin vajonneessa Lännessäkin.

      Vanhat tutut – koti, uskonto ja isänmaa – eivät enää kuulosta suomalaisten korvissa kovin moderneilta arvoilta. Venäjä ei ole niitä hukannut kuten me. Siitä on yltiökapitalistinen pankkimafia pitänyt huolen vain yksilön voimaa ja välinearvoa korostaessaan. Niinpä syvemmät arvot ovat jääneet historiaan ja nyt arvoina on tyhjä narsismi ja mammonanpalvonta.

      Varmaan Itä_Saksassa aikoinaan Putin oppi KGB agenttina yhtä ja toista ja sillä lienee iso merkitys hänen toimissaan tänään. Visioita paremmasta synyi ehkä jo silloin. Mutta vasta valtaan tulo Jeltsin maanpetturin jälkeen on mahdollistanut Venäjän nykytien, joka ei ole ollenkaan huono. Helppo ei Putinin tehtävä maansa johdossa ole ollut ja vaikea kuvitella toista, joka olisi maansa pelastanut imperialistin käsistä kuten hän on tehnyt.

      Totta tuo loppu: todella hullunkurista se on! Ja sille joka ymmärtää se kertoo paljon.

  8. Venäjällä on voimakas rojalistinen liike, johon kuuluu esimerkiksi elokuvaohjaaja Mihailkov, ideana heillä on korjata se historiallinen virhe joka tapahtui vuoden 17 vallankumouksessa sekä myöhemmässä bolshevikkien vallankaappauksessa. Arvelen, että Aleksanteri kolmannen sekä Nikolai toisen maallisten jäänteiden uudeleen tutkiminen liityy ilmeisesti tuohon keisarillisen venäjän uudeleen synnyttämiseen, ehkäpä etsitään Romanov suvusta genettisesti läheisintä vallanperijää. Rajantakana on ilmeisesti tehty havainto maailmalla toimivien presidentti valtaisten ja myös parlamentaataaristen demokratioiden hyvistä puolista sekä ennenkaikkea ogelmista. Kun katsoo vaikkapa Putinin käyttäytymistä seremoniallisissa tapautumissa on silminpistävää ,kuinka niissä rakennetaan ja kansaa totutetaa rojalistisiin seremonioihin. Se kiistämätön etu perustuslaillisissa monarkioissa on että ne symbolitasolla vahvistavat kansakunnan yhtenäisyyttä, kun taas varsinkin presidentti valtainen demokratia pahimmilaan rikoo ja tuhoaa kansankokonaisuutta, kuten vaikkapa yhdysvalloissa on käynyt.

    • Vielä pari otetta Mossin artikkelista, jotka vahvistavat esittämääsi ajatusta:

      —Huolimatta siitä, että Putin totesi vuosituhannen puheessaan 30. joulukuuta 1999 olevansa haluton palauttamaan virallisen valtioideologian oppia Venäjälle missään muodossa, hän muotoili uudelleen Virallisen Kansalaisuusideologian, joka oli olemassa tsaari Nikolai I aikana. Tämä ideologia voidaan tiivistää kolmeen sanaan: ortodoksisuus, autokratia ja kansallishenki.

      —-Putinin kansallisuuden painotus myös poikkeaa jonkin verran siitä miten Nicholas I koki tämän periaatteen: se on kattavampi ja asettaa vähemmän painoa etniseen Venäjän kansallisuuteen. Putinin sanoin: ”Olemme monikansallinen yhteiskunta, mutta olemme yksi Venäjän kansa, yhtenäinen ja jakamaton Venäjä.” Putin tuntee historiaa tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen etnisen nationalismin vaarallisen hulluuden monikansallisessa maassa, jollaisena Venäjä säilyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

      Bolshevikit , joista valtaosa oli etnisesti ei-venäläisiä, todella kaappasivat vallan ja loivat kommunistisen diktatuurin, josta kansa sai kärsiä raskaasti. Kymmeniä miljoonia murhattiin, kuten Solzenitskin kuvaa.

      Ehkä saman toistumisen pelko on – ja aiheellisesti – suuri sillä maata ahdistelee ja uhkailee pääosin juuri se finanssieliitti joka oli kommunismin takanakin aikoinaan ja joka on luomassa sitä par’aikaa Eurooppaan kuten Steinmeier kuvaa.

      Hyvä havainto sinulta Pauli tuo, että presidenttivaltainen demokratia pahimmillaan rikkoo ja tuhoaa kansan eheyttä kuten näemme esim. Yhdysvalloista. Maa on täysin ’miehitetty’ tai kipsissä ja kyvytön toteuttamaan muuta kuin eliitin militarismia ja korporaatiovaltaa.

      Mutta sama tlanne on meillkäkin: kansan yhtenäisyys ja eheys on yhä enemmän mennyttä, ja samalla mahdollisuus vaikuttaa. Ja juuri oikeudenmukaisuuteen pohjautuvan yhtenäisyyden varassahan kansakunta elää ja säilyy läpi vaikeiden aikojen, ei sortamalla ketään tai kahmimalla eliitilleen kaiken. Venäjä saattaa siksi olla tulevaisuudessa vahvoilla puutteistaan huolimatta, meidän taas on syytä olla huolissamme.

      • Huomasin että yllä on pieni virhe. Steinmeierin tilalla pitäisi olla Steinhauser, joka sen kirjan EU – huomispäin super NL kirjoitti.

  9. Jep, hyvää kommentointia!

    Tuota mielestäni Vastavalkea tarvitsisi lisää kirjoittajia kun uutta artikkelia ilmestyy nyt harvakseltaan.

    Täällä on niin kumman hiljaista!?

    • Niinpä, hiljaista on.

      Toisin kuin Iltapäiälehdissä.

      Käväisin vilkeisemassa ja heh, heh… aina pääsee nauru kun siellä käy.

      Nyt oli juttu, että kutsuja itsenäisyyspäiväjuhlaan on alkanut putoilla postilaatikkoon.

      Teatteri vaan pyörii vaikkei itsenäisiä ollakaan.

      Olisi reilumpaa ja todenmukaisempaa lähettää kutsu menetetyn itsenäisyyden muistojuhlaan. Ja silloin varmasti saataisiin eri tyypitkin paikalle suremaan yhdessä menetystä.

  10. Eipä noin laadukkaaseen kirjoitukseen ole lisättävää. Toivoa sopii, että meidän johtajamme ottaisivat opiksensa. Pysyteltäisiin erossa sodista, niin propaganda- kuin enemmän tappavista. Nyt ei siltä näytä, valitettavasti, sanoisi Ahtisaarikin. Mieli tekee sapelinkalisteluun isojen rinnalla. Mikäs on uhotessa jos tietää ettei itse joudu tykinruoaksi. Vaikka nykyisin sekään ei ole varmaa. On sen verran pitkän kantaman pyssyjä.

    Kauppapakotteet olivat jo läpihuutojuttu. Ei varmaan tullut mieleen, että ne rajoittavat ihmisten yhtä perusoikeutta, käydä kauppaa keskenään. Yksi rajoitus vain lisää, joilla vaikeutetaan tavallisen tallaajan elämää. Pähkäilen joskus, että onko politiikan perimmäinen tarkoitus tehdä meidän elämä mahdollisimman vaikeaksi ja kalliiksi ja siinä sivussa valvoa lainsäätäjän omat edut.

    Pari juttua tuli mieleen asian tiimoilta. Madventures esitti taannoin ohjelman ”Forecaster”. Siinä mainittiin muun muassa operaatio, jossa yritettiin velkaannuttaa Venäjä sen heikkouden aikana Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Olisi päästy sanelemaan velkaantuneelle valtiolle miten ollaan. Tavoitteena tietenkin päästä käsiksi mittaviin luonnonvaroihin. Operaatio ei onnistunut, levisi käsiin. EU’ssa tämä toimii erinomaisesti, myös Suomessa.

    Toinen juttu, miten mahtoi käydä YLE’n Venäjän kirjeenvaihtajalle, joka raportoi komennuksensa päätteeksi Krimiltä, että siellä on nyt töitä ja ukrainalaiset tulevat rajan yli työn ja toimeentulon perässä. Ei tainnut olla tämä uutisraportti YLE’n linjan mukainen. Saiko toimittaja satikutia ”ohjelmaneuvostolta”?

    • Hyvä kommentti. Luulen, että tämä Gilad Atzmonin video eliitistä ja Lännen perikadosta selventää asioita.
      Jewish Elite, The Bell Curve And The End Of The West
      October 28, 2015 / Gilad Atzmon

      The following is the first part of a seminar I gave in Gothenburg, Sweden (October 18) . In the early part of the day I elaborated on the Bell Curve – I spoke about the dominance of Jewish elite in the west, cognitive partitioning and the destruction of the working people.

      http://www.gilad.co.uk/writings/2015/10/28/jewish-elite-the-bell-curve-and-the-end-of-the-west

      • Kun on videon katsonut niin linkeistä voi lukea ja kuunnella lisää tätä lahjakasta kirjailijaa ja loistavaa saksofonistia.

        Israelin armeijan käytyään ja nähtyään sen raakuuden johon maan poliittinen johto ja armeija syyllistyvät hän päätti hylätä kotimaansa ja muutti Lontooseen jossa asuu.

        http://www.gilad.co.uk/writings/

        https://www.youtube.com/watch?v=V55CDLQFI1A

        https://www.google.fi/search?client=safari&rls=en&q=gilad+atzmon&ie=UTF-8&oe=UTF-8&gfe_rd=cr&ei=cAIcVt-NEOWO8QfApLHwBQ#q=gilad+atzmon+youtube

        http://www.thetruthseeker.co.uk

          • Jatkan vielä…
            Atzmon myöntää videossa The Controversy of Zion – Interview With Gilad Atzmon että bolshvismi ei ollut venäläisten vaan sionistien hanke. Kansa halusi kyllä kaataa tsaarinvallan joka sorti kansaa mutta ei mitään sionisti-bolshevikkien diktatuuria.

            Neuvostoliiton kommunistit olivat pääosin vieras ylikansallinen ryhmä Venäjällä, ja kommunismi/sosialismi on ollut puhdasta juutalaisuutta koko ajan (kontrolli ja valta on ollut juutalaisilla), vaikka siihen on liittynyt mukaan alistettujen maiden kansalaisia.

            Venäjän kommunismissa siis vieras valta valloitti Venäjän (sama kohtalo on toteutumassa Euroopan kohdalla kuten Steinhauser kirjoittaa), otti sen omaisuuden ja tappoi maan asukkaita. Kun puhutaan ”ryssistä” ja tarkoitetaan vihamielisiä ja kommunistisia venäläisiä, ollaan hakoteillä.

            Kommunismi ei sovi venäläisyyteen. Venäläinen on rauhaa rakastava, ja itse asiassa meillä on hyvä naapuri, jonka kanssa voisimme olla yhteistyössä.

            Suomessa olisi aika nähdä venäläiset oikealla tavalla. Venäläiset eivät olleet eivätkä nytkään ole suomalaisia vastaan. Venäläiset alistettiin, heidät ryöstettiin ja heitä tapettiin massoittain.

            Venäläiset eivät ole meidän vihollisia eivätkä nytkään ole imperialistisia, muita uhkaavia. Maailmansodassa he olivat juutalais-bolshevistisen ikeen alla. Kun Suomea on uhannut kommunismi, sitä on uhannut kommunismi niminen salajuoni, eivät venäläiset.

          • Marski varmaan näki mistä oli kyse NL:ssa ja asettui puolustamaan maatamme estääkseen bolshevikkidiktatuurin yrityksen valloittaa maamme.

      • No tuota, onhan maailma täynnä kaikenmaailman salaseuroja, mutta politiikan tehtävä on pitää ne poissa päätöksenteosta. Avoimuus on demokratian kulmakivi. Ja vielä, ihmisten lajittelu ja syyttely etnisen alkuperän mukaan ei ole suotavaa, se on kriminalisoitukin monessa yhteydessä. Kaikissa etnisissä ryhmissä on moneksi. Eivät ne ole yhdestä puusta veistetty, vaikka monet käyttävät etnistä nimeä toiminnassaan. Sama juttu, jos Suomessa joku ryhmä hyökkää toisia vastaan ja käyttää nimeä Suomen…jne, emme me kaikki ole syyllisiä ja samoin ajattelevia. Näin kuitenkin asia helposti uutisoidaan ja ymmärretään.

        Olen joskus lukenut Magneettimediaakin ja jopa Verkkomediaa. Siellä on ollut hyviä artikkeleita ja kirjoittajia, mutta, niiden jutut menivät mielestäni ”överiksi” ja olen poistanut ne suosikeistani. Vastavalkea on ollut mielestäni erittäin hyvä ja asiaan keskittyvä julkaisu. Se on saanut tosi laadukkaita artikkeleita ja kirjoittajia. Vasta-argumentteja ei ole juuri näkynyt, vain leimakirves on heilunut. Se kertoo, että tämä julkaiu on oikeaan osunut. Mennään asiat edellä tulevaisuudessakin.

        • Kaikissa etnisissä ryhmissä on moneksi. Se on todellakin totta. Ja Gilad Atzmon jos kuka sen todentaa.

          Mitä noihin mainitsemiisi medioihin tulee niin pääosin minusta niiden jutut eivät ole menneet överiksi ollenkaan…

          Yleensä on niin, että mitä lähemmäs totuutta pääset sitä kovempi vaino sinuun kohdistetaan.

  11. Magneettimedialla ja Verkkomedialla on oma tärkeä paikansa!!

    Ei Suomessa ole vaihtoehtoisia medioita vielä liikaa.

    • Todella hyvä ja valaiseva kirjoitus. Vaikea sitä on ymmärtää, että pahuus konkretisoituu niin selvästi yhteen etniseen ryhmään, valitettavasti.

    • Saksa ajettiin aikoinaan ww1:een eikä sen annettu irtaantua sodasta ennen lopullista tuhoa vaikka se tarjosi rauhaa. Se ajettiin tuhoon ja Versaillesin sopimuksen oli tarkoitus luhistaa maa lopullisesti.

      Versailles oli loistava esimerkki siitä mihin mielivalta johtaa. Ja sen sopimuksen junaili pankkiirimafia, joilla oli valta Liittoutuneiden keskuudessa. Ja tuo sopimus tuotti ww2:n jossa mielivalta jatkui. Maa kostopommitettiin maan tasalle ja se syyllistettiin julmuuksiin joille ei ole todellista näyttöä.

      http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124184

      Saksahan on miehitetty maa, ollut ww2:sta asti, ja joutuu siksi mukaan osin tahtomattaan nykyisen Liittouman (USA/EU/Israel) likaisiin nwo-puuhiin ja rahoittamaan Israelia. Toki maan finanssi- ja talouseliitti hyötyy tästä alistussuhteesta.

      Euroopan kohtalo lepää Saksan varassa. Pääseekö maa irti pakkopaidastaan? Siinä olisi Euroopan ja valkoisen rodun pelastus. Saksalaiset tietänevät syvällä sielussaan, että he ovat yhä erään tahon suurin vihollinen, maa, jota ei saa päästää vapaaksi.

      http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124217

      http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124237

  12. Pieni selvennys, tuo video valitettavasti näyttää tuota ääri-vihervassareiden antifa porukan mielenosoitusta eikä niitä jotka vastustavat maahanmuuttoa!

  13. Laitetaan vielä tiedoksi mikä oli reserviläisten suhde Natoon puolitoista vuotta sitten. Kummastuttaa miksi maamme valtaeliitti pakkoneuroottisesti yrittää toimia vastoin tämänkin kyselyn tulosta:

    Kysely: Natoa kannattaa enää joka kolmas reserviläinen

    Vielä viisi vuotta sitten noin 40 prosenttia reserviläisistä kannatti Nato-jäsenyyttä, nyt enää vajaa kolmannes. Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
    05.04.2013 12:03
    Reserviläisten Nato-kannatus on pudonnut tuntuvasti. Enää vajaa kolmannes reserviläisistä kannattaa jäsenyyttä puolustusliitto Natossa, ilmenee Reserviläisliiton teettämästä jäsenkyselystä.
    Vielä viisi vuotta sitten noin 40 prosenttia vastaajista halusi Suomen liittyvän Natoon heti tai lähivuosina.
    Pohjoismainen puolustusyhteistyökään ei innosta. Ainoastaan yli kolme prosenttia reserviläisistä ryhtyisi puolustusliittoon Ruotsin kanssa. Yhteistä sotakalustoa hankkisi joka kymmenes.
    Täysin itsenäistä puolustusta ylläpitäisi kyselyn mukaan yli 22 prosenttia reserviläisistä.
    Jos puolustusmäärärahoja yhä supistetaan, joka toinen reserviläinen leikkaisi armeijan kansainvälisestä toiminnasta.
    Kyselyyn vastasi maaliskuussa liki 3 200 Reserviläisliiton jäsentä.

    • Linkki alla kertoo kuinka USA haluaa lisätä maajoukkojaan Syyriassa voidakseen valloittaa ja ottaa hallintaansa uusia osa-alueita Syyriasta.
      Yllääolevasta reserviläisten mielipiteestä huolimatta eliittimmekin on mukana näissä syyttömiä tappavissa, maailmaa pirstovissa ja pakolaisia tuottavissa imperialistisissa sodissa, joita irvokkaasti kutsutaan sodiksi ’rauhan ja demokratian’ puolesta ja joilla ei loppua tunnu olevan.

      https://deutsch.rt.com/der-nahe-osten/35558-mehr-unterstutzung-fur-entsendung-von/

      Sampo Ahto sanoo: ”Johdattelevissa kyselyissä on suomalaisilta viime aikoina kyselty useamman kerran, pelätäänkö täällä Venäjää. Pienen maan kansalaisena olen luonnollisesti varpaillani suuren naapurin vierellä, oli se sitten kuka tahansa. Mutta Yhdysvallat on varsinaisesti se, jota pelkään. Maa on tosin tuhansien kilometrien päässä, mutta maailmanlaajuisine pyrkimyksineen sen kohtaa yleensä kaikkialta, missä on levotonta. Maailman kypsyttämiselle demokratiaan ei näy loppua.”

  14. Mennäänpä Syyriaan. Chossudovskyn mukaan

    We are dealing with a diabolical project: The architects of the Islamic State have informed the World that they are “going after” their own terrorists as part of a counter-terrorism operation.

    While these actions are undertaken under the banner of the “Global War on Terrorism”, the US has no intention to target its IS own terror brigades which are integrated by Western special forces and intelligence operatives. In fact the only meaningful and effective campaign against Islamic State terrorists is being waged by Syrian government forces.

    Needless to say, US, NATO, Saudi and Qatari support and funding to the Islamic State will continue. The objective is not to destroy the Islamic State as promised by Obama. What we are dealing with is a US sponsored process of destabilizing and destroying both Iraq and Syria. The campaign against the Islamic State is being used as a justification to bomb both countries, largely targeting civilians.

    The endgame is to destabilize Iraq as a nation state and trigger its partition into three separate entities.

    The broader US-NATO strategic objective is to destabilize the entire Middle East- North Africa -Central Asia -South Asia region, including Iran, Pakistan and India.

    Googlen käännös:
    Kyse on pirullinen projekti: islamilaisen valtion arkkitehditvat ilmoittaneet maailmalle, että he ovat ”menossa” omien terroristiensa perään osana terrorismin torjuntaa.

    Vaikka nämä toimet toteutetaan varjolla ”maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan”, USA ei aio kohdistaa iskuja omiin IS terroristiprikaateihinsa, jotka ovat integroituja Western erikoisjoukkojen ja Tiedusteluammattilaisten kanssa. Itse asiassa ainoa järkevä ja tehokas kampanja ​​islamilainen valtio terroristeja vastaan käyvät Syyrian hallituksen joukot.

    Sanomattakin on selvää, Yhdysvaltain, Naton, Saudi-Arabian ja Qatarin tuki ja rahoitus sallivat islamilainen valtio jatkaa. Tavoitteena ei tuhota islamilaisen valtion kuten lupasi Obama. Mitä olemme tekemisissä on Yhdysvaltain tukema prosessi epävakautta ja tuhota sekä Irakin ja Syyrian. Kampanja vastaan ​​islamilainen valtio käytetään perusteena pommittaa molemmissa maissa, pääosin siviileihin kohdistuvat.

    Endgame on horjuttaa Irakin kansallisvaltio ja käynnistää sen osion kolmeen erillisinä kokonaisuuksina.

    Laajempi Yhdysvaltain ja Naton strateginen tavoite on horjuttaa koko Lähi Itä Pohjois-Afrikka-Keski-Aasia -South Aasiassa, muun muassa Iranin, Pakistanin ja Intian.

    http://www.globalresearch.ca/going-after-the-islamic-state/5401439

  15. Sotahistorioitsija S. Ahdon kirjoitus on toiveita herättävä ääni aikana, jona NATO-jäsenyyttä pakkosyöttävä hysterianlietsonta hallitsee lähes totaalisesti julkisuutta. Nähtäväksi jää rohkenevatko infosoturit ryhtyä tavanomaiseen loanheittokampanjaansa kun kysymyksessä on näin arvovaltainen taho vai pyritäänkö puheenvuoro vähin äänin lakaisemaan maton alle. Perinteinen argumentointihan ei tunnetusti sisälly infosoturien oppimäärään ad hominemia lukuunottamatta.
    Oikeistolla on tosin aina ollut hegemonia hallussaan, mutta nykyisen kampanjoinnin röyhkeys ja aggressiivisuus on aivan omaa luokkaansa. Enää ei tyydytä vaikenemaan Yhdysvaltain rikoksista ja hokemaan rikkinäisen äänilevyn tapaan ”Stalinia ja kymmeniä miljoonia murhattuja” kaikille hiukankin radikaaleille vasemmistolaisille. Nyt jokaisen vallitsevaa ”totuutta” hiukankin epäilevän uskottavuus pyritään viemään keinoja kaihtamatta.
    Faktoihin ”joustavasti” suhtautuvaan kampanjajournalismiin on toki voinut tutustua jo ennen tätä nykyistä Venäjää demonisoivaa vyörytystä. Selkeimmän esimerkin on muodostanut YLE:n Mika Mäkeläisen uutisraportteina esitetyt kuvalliset mielipide-esseet Venezuelasta. Niiden yksinkertaisessa dramaturgiassa Chavez hallituksineen on roisto, jonka kulloisestakin kuvitellusta ilkityöstä kertomaan marssitetaan jokin Yhdysvaltaln sponsoroiman opposition edustaja. Koskaan ei tunnusteta Chavezin voittaneen lukuisia reiluja vaaleja ja hänen köyhien asemaa merkittävästi parantaneita ohjelmia nimitetään ”äänien ostamiseksi”. Vastaavanlaisen ”raportoinnin” harjoittaminen jostakin läntisen arvoyhteisön jäsenestä tuskin olisi kuviteltavissa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here